Yllätysraskaus 41 vuotiaan!!! Onni vai elämä pilalla?
Olen 41 ja mies on 43. Eilen tein positiivisen raskaustestin. Molemmat ollaan todella järkyttyneitä! Meillä on 15 v. kaksoset, jotka on saatu useiden koeputkihedelmöityshoitojen tuloksena. Meidän ei pitänyt saada lapsia luomusti. Ilman ehkäisyä olemme olleet 17 vuotta! 10 v. sitten tämä olisi ollut hyvä uutinen, mutta nyt tuntuu kamalalta. Abortti tuntuu mahdottomalta, mutta niin vauvakin. Voi itku, miten paljon ahdistaa!!! Toisaalta mietin, että ei kai kukaan omaa lastaan kadu, aborttia kylläkin. Mutta me ollaan liian vanhoja saamaan lapsia. Meidän piti matkustella jne.
Onko muita ollut samassa tilanteessa? Miten selvisitte?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku väittää että moni katuu aborttiaan. En tunne yhtään sellaista. Osa on pitånyt huolen ettå ei tule yhtään lasta koko elämän aikana. Ovat tyytyväisiä että keskeyttivät raskauden.
Sitå vasten tunnen monta naista jotka katuvat sitå että eivät keskeyttåneet raskautta. Elämästä on tullut raskasta kun terveys kärsi lapsen teosta ja mies ei kantanutkaan vastuutaan vaan lähti vaikka muuta vannoi siinä kohtaa kun raskaus selvisi, työ on saattanut päättyä äitiyslomaan ja lapsi on ollut alusta asti erityistarpeinen tai vammainen.
Jokainen nainen päättää itse miten menettelee ja toivoo ettå valitsi oikein.Minä kadun aborttia joka päivä elämäni loppuun asti. Kaksi lasta sain sen jälkeen. Mutta siitä huolimatta kaduttaa, että tapoin esikoiseni. Ja en ole uskovainen. Mietin häntä joka päivä.
Sama. Minä kadun myös, ja ikävöin jotain, jota ei koskaan tullut olemaan.
Minulla on kyllä lapsiakin, ja tiedän hyvin, että siinä tilanteessa en kyennyt muuhun ratkaisuun, mutta silti olen pahoillani, että niin tein.
Olemme ilmeisesti ihmisiä, joille abortti ei ollut helppo ratkaisu. Vaikka olikin oikea. Tsemppiä!
Mitä tuota vatvomaan? Kaikki ei-suunnitelut vauvat tulee abortoida. Oletko vähän tyhmä?? Vain vajak it ja holtittomat pitävät ei-suunnitellut vauvat.
Vierailija kirjoitti:
Olen ehtinyt ajatella tätä vasta pari päivää. Tuntuu hullulta, että aamulla lapsi tuntui mahdottomalta ajatuksesta. Iltapäivällä ahdistus helpotti ja ajattelin, ettei lapsi ehkä olekaan niin kamala ajatus. Nyt taas tuntuu, että en mitenkään voi saada lasta. En ymmärrä miten voin tehdä päätöksen?! Tuleeko varmuutta ikinä? Pakko hän tämä on päättää joskus ja sittenkin epäröin. Mä en kestä!
Aborttiin vaan. Ei se ole mikään "lapsi", vaan limamöykky, jonka sinun mielikuvituksesi nyt valehtelee lapseksi, joka kärsii, jos se eliminoidaan. Ei varmasti kärsi. Te kärsitte, jos ja lapsikin enemmän, jos alatte nyt lisääntymään. Onnea vain paskaiseen kärsimykseenne, jos sen valitsette, holtittomasti elävät pellet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehtinyt ajatella tätä vasta pari päivää. Tuntuu hullulta, että aamulla lapsi tuntui mahdottomalta ajatuksesta. Iltapäivällä ahdistus helpotti ja ajattelin, ettei lapsi ehkä olekaan niin kamala ajatus. Nyt taas tuntuu, että en mitenkään voi saada lasta. En ymmärrä miten voin tehdä päätöksen?! Tuleeko varmuutta ikinä? Pakko hän tämä on päättää joskus ja sittenkin epäröin. Mä en kestä!
Aborttiin vaan. Ei se ole mikään "lapsi", vaan limamöykky, jonka sinun mielikuvituksesi nyt valehtelee lapseksi, joka kärsii, jos se eliminoidaan. Ei varmasti kärsi. Te kärsitte, jos ja lapsikin enemmän, jos alatte nyt lisääntymään. Onnea vain paskaiseen kärsimykseenne, jos sen valitsette, holtittomasti elävät pellet.
Iltalääkkeiden aika, sekopää.
Sama käynyt täälläkin. Täytin just 42 kun lapsi syntyi. Muut lapset oli jo yläasteella. Aluksi oli shokki ja aborttiakin tuli mietittyä, kun avioliittokin oli huonossa jamassa. Mutta: lopputuloksena on aivan mahtava!!! 8-vuotias poika, joka on niin kiva että oksat pois. Hänestä on ollut aivan valtavasti iloa ja onnea meille kaikille. Ajattelin raskauden alussa kun päätin pitää lapsen, että tällä kaverilla on nyt kova halu tulla maailmaan ja se mahdollisuus pitää antaa. Tiesin myös aika nopeasti, että abortti pilaisi lopun elämäni, kun aina miettisi, olisiko se ollut tyttö vai poika ja minkä ikäinen olisi nyt.
Meille lapsen pitäminen oli enemmän kuin oikea ratkaisu: valtava elämän onni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku väittää että moni katuu aborttiaan. En tunne yhtään sellaista. Osa on pitånyt huolen ettå ei tule yhtään lasta koko elämän aikana. Ovat tyytyväisiä että keskeyttivät raskauden.
Sitå vasten tunnen monta naista jotka katuvat sitå että eivät keskeyttåneet raskautta. Elämästä on tullut raskasta kun terveys kärsi lapsen teosta ja mies ei kantanutkaan vastuutaan vaan lähti vaikka muuta vannoi siinä kohtaa kun raskaus selvisi, työ on saattanut päättyä äitiyslomaan ja lapsi on ollut alusta asti erityistarpeinen tai vammainen.
Jokainen nainen päättää itse miten menettelee ja toivoo ettå valitsi oikein.Minä kadun aborttia joka päivä elämäni loppuun asti. Kaksi lasta sain sen jälkeen. Mutta siitä huolimatta kaduttaa, että tapoin esikoiseni. Ja en ole uskovainen. Mietin häntä joka päivä.
Sama. Minä kadun myös, ja ikävöin jotain, jota ei koskaan tullut olemaan.
Minulla on kyllä lapsiakin, ja tiedän hyvin, että siinä tilanteessa en kyennyt muuhun ratkaisuun, mutta silti olen pahoillani, että niin tein.
Mä olen tehnyt abortin sen jälkeen kun olin jo lapset saanut, enkä ole katunut päivääkään. Ihan helppo homma. Kun lasta ei ole suunniteltu, sitä ei myöskään kaivata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkiviisaana voi ihmetellä, miksi ette käyttäneet ehkäisyä? Ehkäisyä käytetään vaihdevuosiin saakka jos ei haluta vauvoja.
Tiedän tapauksen, jossa lapsettomuushoidoilla lapset saanut pariskunta koki samanlaisen yllätysraskauden. Tekivät abortin. Niin turhaa mielestäni. Miksei sitä ehkäisyä käytetä?
En ole ap mutta vastaan kuitenkin. Ehkäisy on vaarallista (e-pillerit) tai epäkäytännöllistä (kondomi) tai kivuliasta ja ällöttävää (kierukka).
Mukavaa, toimivaa ja helppoa: ehkäisykapseli viideksi vuodeksi käteen asennettuna.
Nämä ovat niin henkilökohtaisia asioita, että en neuvo suuntaan enkä toiseen. Mutta mieti tarkkaan. Mielestäni et ole liian vanha, mutta lapsi tuo mukanaan valtavan vastuun ja sen tiedät jo entuudestaan.
Ap on todennäköisesti 42v kun vauva syntyisi. Mä olen 43v ja mulla on kolme lasta (16v, 13v ja 10 v). Jos kierukkani pettäisi nyt niin tekisin 100% varmuudella abortin. Olen sanonut sen miehellenikin.
Miksikö tekisin abortin? En jaksa enää yhtään kakkavaippaa, en yhtään yövalvomisia, en yhtään imetystä enkä rintamaidon vuotamista. En jaksa kuivaksi opettelua vaipoista, en jaksa pestä enää yhtään pissavahingon jäljiltä märkää sänkyä. En jaksa keitellä puuroa hellan ääressä aamuin ja illoin. En jaksa enää päiväkotirumbaa ja vasukeskusteluja. En jaksa enää kurahousukelejä enkä halua istua hiekkalaatikon reunalla marraskuun räntäsateessa. En jaksa uhmakiukkua enkä itkupotkuraivareita. En jaksa juosta koko ajan pikkulapsen perässä ja roikottaa pikkutakiaista sylissä ja iholla. Enkä pode tästä syyllisyyttä - nyt on minun lapset tehty :)
Mä tekisin abortin. Täytin juuri 40v ja elämä just sillälailla kun sen haluan olevan seuraavat vuodet. Nuorin lapsista, erityinen 9v, on nyt edennyt niin pitkälle että hänen kanssaan eläminen on sujuvaa. Ei enää vuoristorataa.
Minä pitäisin lapsen, koska olen haaveillut kolmannesta lapsesta eikä mies siihen ole aiemmin suostunut. Tuossa tilanteessa toteaisin vain, etten halua tehdä aborttia.
Mulla 8v iltatähti, olin 41v. Esikoinen silloin 16v ja pari muuta siinä välissä. En ole katunut. Aivan ihana poika! Yövalvomiset jaksoi paremmin kuin nuorena.
Kiitos vastaajille. Juttelimme mieheni kanssa illalla ja oikeastaan ensimmäistä kertaa puhuimme ääneen raskauden keskeytyksestä. Löytäneet raskaudessa ja lapsessa oikeastaan yhtään hyvää puolta. Olemme omistautuneet lapsillemme 15 vuotta nyt haluaisimme "olla rauhassa" kun viimein alkaa helpottaa. Haaveilemme rauhallisista koti-illoista, elokuvissa,teatterissa ja laskettelemassa käymisestä, retkeilystä ja matkustelusta silloin tällöin. Emme todellakaan näe enää itseämme pienen lapsen vanhempina.
Päädyimme siis keskeytykseen ja nyt olemme helpottuneita. Minä tietenkin jännitän aborttia ja kaikkea mitä siihen liittyy. Ja tietysti sitä, että alanko katua. Olen taitava jossittelussa.
Ap
Minä en olisi enää tehnyt lasta. Minun lapseni olivat jo 15- ja 14 vuotiaat kun olin tuon ikäinen. Mutta tuohan on jokaisen henkilökohtainen valinta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastaajille. Juttelimme mieheni kanssa illalla ja oikeastaan ensimmäistä kertaa puhuimme ääneen raskauden keskeytyksestä. Löytäneet raskaudessa ja lapsessa oikeastaan yhtään hyvää puolta. Olemme omistautuneet lapsillemme 15 vuotta nyt haluaisimme "olla rauhassa" kun viimein alkaa helpottaa. Haaveilemme rauhallisista koti-illoista, elokuvissa,teatterissa ja laskettelemassa käymisestä, retkeilystä ja matkustelusta silloin tällöin. Emme todellakaan näe enää itseämme pienen lapsen vanhempina.
Päädyimme siis keskeytykseen ja nyt olemme helpottuneita. Minä tietenkin jännitän aborttia ja kaikkea mitä siihen liittyy. Ja tietysti sitä, että alanko katua. Olen taitava jossittelussa.
Ap
Älä jossittele. Laita asia taaksesi abortin tehtyäsi ja hanki ehkäisy!
Onnea <3
Kaverini tuli ylläriraskaaksi 44-vuotiaana, iso ihana ilo heidän elämässään. Toivottavasti teidänkin :)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastaajille. Juttelimme mieheni kanssa illalla ja oikeastaan ensimmäistä kertaa puhuimme ääneen raskauden keskeytyksestä. Löytäneet raskaudessa ja lapsessa oikeastaan yhtään hyvää puolta. Olemme omistautuneet lapsillemme 15 vuotta nyt haluaisimme "olla rauhassa" kun viimein alkaa helpottaa. Haaveilemme rauhallisista koti-illoista, elokuvissa,teatterissa ja laskettelemassa käymisestä, retkeilystä ja matkustelusta silloin tällöin. Emme todellakaan näe enää itseämme pienen lapsen vanhempina.
Päädyimme siis keskeytykseen ja nyt olemme helpottuneita. Minä tietenkin jännitän aborttia ja kaikkea mitä siihen liittyy. Ja tietysti sitä, että alanko katua. Olen taitava jossittelussa.
Ap
Surullista.
Lapset hankitaan nuorena ja piste.
Tee kuten sydän sanoo, näin kliseisesti ilmaistuna. Ei vähän yli nelikymppinen ole vielä vanha, kun et ole edes ensisynnyttäjä. Lapsenkin kanssa voi aina matkustaa ja elää, ei se ole mikään este. Voittehan te myös aina jättää lapsen hoitoon, vaikkapa muutaman vuoden päästä isosisaruksille, mikäli he ovat vastuullisia, jos haluatte kahdenkeskistäkin aikaa.
Tsemiä, päätittepä te mitä tahansa!