Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako kolmas lapsi jos 2 erityislasta
Järkeä pitääkö uskoa?
14.11.2018 |
Kaksi lasta jotka ovat molemmat ylivilkkaita (diagnoosien kera) ja välillä vanhempien jaksaminen on koetuksella. Järkikin jo sanoo, että nauti kun ei ole enää vauva-aikaa ja nuorin on jo 3-vuotias ja elämän pitäisi helpottua. Miksi enää aloittaa alusta samaa hulabaloota joka vain kuormittaisi lisää? Silti mietin jos vielä yksi, Miksi?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taaperovaihe on vielä helppoa. Odota kun ovat kouluikäisiä ja vielä teinejä! Suurella todennäköisyydellä et selviä kolmannen kanssa.
Nyt riittää, ei enempää. Emme tarvitse enempää banjonsoittajia!
Miksi ihmeessä? Tervekin lapsi tarvitsee hoitoa, miksi kuormittaa omaa jaksamistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunne vs järki, kumpi voittaa?
Niinpä. No eiköhän se Järki voita tälläerää. Piti tätä pohtia täälläkin näköjään silti :D
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä diagnoosit? Onko periytyviä ? Onko riski että kolmannellakin vois olla?
Jos kolmas ei ole erityinen niin riskinä on se, että hän jää vähälle huomiolle ja muutaman vuoden päästä jopa jonkinlaisen hoitajan rooliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavallani oli kaksi vuoden ikäerolla syntynyttä erityislasta. Haastavaa oli ja se näkyi kauas, mutta koska tuttavani ei työelämässä ollut, onnistui lasten kanssa luoviminen ja tukitoimien välttely eskari ja kouluikään asti. Kun nuorempi lapsi oli lähestymässä eskari-ikää tuttuni tajusi olevansa suunnittelematta raskaana. Vauva tuli, isommat meni eskariin ja kouluun. Pakka räjähti käsiin. Tukitoimia koitettiin, mutta lopputulos oli viimein se, että isommat lapsista sijoitettiin kodin ulkopuolelle (ainoa jotenkin toimiva koulumuoto oli koulukoti) ja nuorinkin on nyt paljastunut isolla kädellä erityislapseksi.
Älä tee kolmatta.
Minulle on luoja siunannut kaksi lasta ilman mitään erityisyyksiä ja jo näissä on tarpeeksi minulle. Moni on ehdotellut (koska samaa sukupuolta kumpikin lapseni on), että kai te vielä sitä toista sukupuolta olevaa lasta yritätte. Ei yritetä. Ei uskalleta. Kyllä pitää tajuta omat voimavaransa.
Luuletteko että kolmas lapsi toden sanoo, ja se olisi terve? Keskittykää ihan vaan niihin kahteen lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisit ihan burn outissa kolmen lapsen kanssa vaikka nuorin lapsi ei olisikaan ylivilkas jos kaksi on vaativampaa, joten joka tapauksessa olisi vaikeaa. en henk. koht edes ymmärrä tätä tunne vs järki vertausta, kun luulisi että tunnekin sanoo että on raskasta. keskity kahteen.
Lapsethan eivät ikinä "kannata", vaan ne hankitaan omaksi iloksi. Minä haluaisin huolehtia mahdollisimman hyvin jo olemassa olevista lapsista enkä hankkisi lisää, mutta jokainen toiveidensa ja jaksamisensa mukaan toimikoon. Minulla kaksi "tavallista" teiniä ja heissä on tarpeeksi meidän perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata tehdä lisää erityislapsia. Suurella todennäköisyydellä kolmaskin on erityinen, jos kaksi ensimmäistäkin ovat. Siaislapsi, adoptio ym. ehkä myöhemmin elämässä jos lapsista kovasti tykkää ja on jaksimista sellaiseen ryhtyä. Ei missään tapauksessa omilla soluilla lisää lapsia.
Vanha ketju, mutta siis itsellä kans kaksi adhd -lasta ja anoppi tosissaan luuli että haaveilen vielä kolmannesta lapsesta kun lähipiiriin syntyi jälleen vauva. Vihjaili heti että mulla varmaan nyt vauvakuume yms. Ei ole auttamassa päivittäisessä arjessa joten johtunee siitä...
Ennen lasten diagnooseja pohdin mielessäni että vieläkö kolmas, mutta kyllä sen on huomannut ettei jaksaisi enää. Ja haluan saada tuettua näitä kahta tarpeeksi elämässään.
Ei kahta ilman kolmatta - vai miten se meni (niin kuin omasta mielestä)...
Miksi pitää poikia niitä vammaisia lisää ?
Alue: Aihe vapaa
Neuvoisin keskittymään kahteen jo olemassa olevaan <3 Rankkoja aikoja on varmasti vielä paaaaaljon edessä.