Lue keskustelun säännöt.
Millä alalla tuntemanne asperger-ihmiset ovat? Miten he on menestyneet elämässä?
13.11.2018 |
Mulla on AS ja musta monet jopa lievästi kehitysvammaiset menestyy elämässään mua paremmin. He ansaitsee sen toki, mutta yleisesti ajatellaan tietynlaisen älykkyyden tuovan jotain menestystä. Mulla on matemaattista älykkyyttä, mutta se siitä. Opiskelen nyt insinööriksi, mutta mulla on jatkuvasti vaikeuksia kun opiskelu on nykyisin niin sosiaalista. Keskiarvoni on paras mahdollinen, mutta jään jälkeen opintopistetavoitteissa. Opiskelen kaiken etukäteen, mutta sotken asiat.
En pysty ajamaan autoa, en tunnista edes mun läheisiäni, jos tavataan vieraassa paikassa ja teen aina jotain outoa. Mun vaatteetkin on kaikki liian isoja kun en kestä puristusta. En mahda sille mitään.
Mulle on sanottu, etten tule pärjäämään tällä alalla, vaikka hallitsen fysiikan ja matematiikan paremmin kuin kukaan muu mun vuosikurssillani. Pitäisikö mun kuunnella? En vaan tiedä, mitä sitten yrittäin, kun epäonnistun kaikessa, mitä teen.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vammaiset ja aspergerssit tarvitsisivat perustulon. Tuskin tuollaiset saavat hyväpalkkaista työtä ikinä. ei millään 8e tuntipalkalla tule toimeen elämässä.
Vammaiset saavat omia tukiaan, aspergerit eivät niihin ole riittävän vammaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap kokee epäonnistuvansa kaikessa? Mikä kaikki on laskenut itsetuntoa noin voimakkaasti?
Vaikka mikä. Paniikki ja ahdistus estää hyvän suoriutumisen välillä. Lapsuus oli huono ja traumaattinen. Kukaan ei ymmärtänyt pitkään aikaan, mikä mua vaivaa ja mua pidettiin vain ilkeänä, pahana yms. Yritin aina parhaani, mutten enempään kyennyt. Mua kiusattiin koulussa aika rankasti ja kotiolot oli karseat. Mulla on lievä kuulovamma ja vanhemmat piti ylimielisyytenä sitä, etten aina ymmärtänyt puhetta edes, kun en osaa myöskään lukea ilmeitä. Kerran kuulin väärin, kun multa kysyttiin, teenkö kaiken tahallani. Paniikissa sanoin vaan: "Kyllä." Olin sitten vaan paha. Mun hajamielisyys ja epäsosiaalisuus oli jotenkin tosi pahoja juttuja.
Epäonnistun jatkuvasti ja mulle onnistuminen, esim. nuo parhaat mahdolliset tenttiarvosanat on shokki. En voi uskoa sitä ja haluaisin vaatia paperini nähtäväksi, jotta voisin tarkastaa ne virheiden varalta. Musta tuntuu, että olen huijannut, koska mähän olen liian tyhmä mihinkään oikeasti. Mä pelkään joka kerta, että reputan.
ap
Olen pahoillani puolestasi, nuo ovat rankkoja kokemuksia. Toivottavasti pääsisit jonnekin keskustelemaan kokemuksistasi ammattilaisten kanssa. Jos käsittelemättömiä asioita on paljon, niin ne vaikuttavat silloin paljon omaan jaksamiseen. Vaikutat kuitenkin osaavan jäsentää hyvin asioita, mikä on hyvä asia. Voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden tunnen insinöörin ja yhden koodarin. Kumpikin menestyy työelämässä oikein hyvin mutta parisuhderintamalla takkuaa. Miehiä ovat, sinkkuja.
Mäkin olen sinkkumies. Ja tosiaan insinööriopiskelija. Mustakin tuntuu, että oikeassa työelämässä mulle voisi olla paikka, jos osaaminen riittää, mutta opiskellessa pitää tehdä juttuja, joita ei tarvitsisi muuten. Olen myös huomannut, että mun fysiikan ja matematiikan taidot on yllättävän hyvät, vaikka olen vain maannut kotona sairaana viimeiset 10 vuotta.
Mullakaan ei ole parisuhdetta. Exille on ollut vaikeaa kun olen niin "outo", enkä tiedä, haluanko enää yrittää. Yksinkin on ihan hyvä.
Äitikin aikanaan jätti mun isän samojen juttujen takia. Onneksi mun muut sisarukset on normaalimpia.
ap
Olet kuitenkin onnistunut löytämään naisia parisuhteeseen kanssasi? Sitten sinulla tuskin on ongelmia sosiaalisuuden kanssa. On monia miehiä, joilta tämä ei tunnu onnistuvan.
Olen bi. Pitkät suhteet on olleet miesten kanssa. Jos menen baariin, naiset kiinnostuvat joskus. Olen aika puhelias ja musta on aina hauskaa puhua ihmisille ja kuunnella juttuja. Tykkäävät hyvästä kuuntelijasta kai.
Mulla on taipumus puhua kaikille samalla tavalla. Ihan sama, onko se mun äiti tai joku ihan vieras. Ilmeisesti se vaan toimii. Ja mä näytän harmittomalta.
Mun isä, jolta olen tämän perinyt on aika naistenmies. Joskus olen sille joutunut sanomaan, että älä nyt sentään stalkkaa niitä naisia netissä. Se on tietokonenero. Se löytää vaikka mitä kenestä vain.
Isä myös opetti mulle, miten naisia kohdellaan. Olen todennut, että se isän outo kömpelö romantiikka toimii yllättävän usein.
Mä tosin haluaisin elämänkumppakin.
Ap
Olethan hoidon piirissä?
Saatko vertaistukea?
On aivan järjetöntä uskoa nt-ihmisten kommentteja mahdollisuuksistasi. Olet poikkeava. Eivät he sitä ymmärrä.
En nyt tiedä, liittyykö tämä mihinkään, mutta itse olin aloituksen _kaltainen_ nuorempana, ja ryhdyin vaan opettelemaan sosiaaliseksi. Väkisin. Nykyään minua luullaan sosiaalisesti sujuvaksi, vaikken sitä ole. Minulle se oli taito, joka opetellaan. Tietysti olen sosiaalisten rupeamien jälkeen henkisesti aivan loppu, mutta pystyn esittämään ainakin. Kokeile , jos onnistuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos..minulla tytär joka nyt jo yli 10.olen vasta viimeisen vuoden aikana todennut ja ymmärtänyt että hänellä on asperger.tämän myötä olen alkanut ymmärtää monia hänen "outoja"asioita ja käyttäytymis malleja.tuntuu todella kamalalta kun en ole oikein osannut aijemmin häntä tukea asioissa kun en ole tiennyt tälläisestä mitään.nyt on helpompaa kun ymmärtää.viekä kun saisi miehenkin ymmärtämään.toivon todella että löydät oman mielenkiinnon!hommia ja saat työrauhan jos sellaista tarvitset. Iso hatun nosto työstäsi.tiedän että se ei ole helppoa.voisin myös ajatella että tuo opiskelu aika on pahinta.pitäisi löytyä sosiaalisia taitoja paljon.työ elämässä sitä ei niin paljoa vaadita työstä riippuen.voimia!
Töissä saat paljon anteeksi kunhan olet tarpeeksi hyvä siinä mitä teet. Kyllä sä onnistut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksäni tunnen, hällä on AS- ja ADD-diagnoosit. Menestynyt opinnoissa ja työelämässä hyvin. Ei varmaan yllätä ketään, kun totean hänen olevan ohjelmistoalalla. DI siis ohjelmistotekniikasta.
En vaan puolisona jaksanut outouksia, kun oma aika ja voimat kuluivat siihen, miten asioiden hänen mielestään piti mennä. Eli edes joskus ois tarvinnut huomioida minunkin tarpeitani ja toiveitani, vaikka ns. normaali olenkin. Tässä ongelmassa on varmasti kyse kasvatuksesta ja lapsuuden malleista. AS itsessään ei ole este parisuhteelle, mutta motivaatiota tarvitaan molemmilta osapuolilta.
Sopeutumisvalmennus rules. Onko sulla ap diagnoosi? Onko jokin valmennusmuoto mahdollinen? Joillain paikkakunnilla noita saa kolmannelta sektorilta, eli vaatii selvittelyä. Mutta ilmaistakin apua siis on.
Ex-miehellä on jonkin tason aspergeri, joka ilmenee matemaattisena lahjakkuutena, kosketusyliherkkyytenä ja kömpelyytenä sosiaalisissa tilanteissa. Lisäksi pitää herkästi monologeja harrastuksistaan ja muista kiinnostuksen kohteistaan. Ammatiltaan fyysikko, joka pyrkii tutkijanuralle. Pärjännyt joten kuten töissään, mutta projektit laahanneet ehkä osittain siksi että tietokonepelit ja netissä pörrääminen tuntuvat kiinnostavan enemmän kuin työt. Erosimme useamman vuoden yhdessäolon jälkeen kun en jaksanut enää jatkuvaa syömisteni, liikkumiseni ja painoni kyttäämistä sekä ulkonäön lyttäämistä. Hänellä ollut joitain seurusteluyrityksiä sittemmin ja kuolannut mm. itseään yli 10 vuotta nuoremman, hädintuskin täysikäisen tytön perään (pyysi minua esittelemään itsensä työpaikkani kesäharjoittelijalle, johon oli iskenyt silmänsä). Harhakuvittelee olevansa nuorekas ja menevänsä parikymppisestä. Tuolla menolla tuskin löytääkään mitään pysyvää parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein kaikki tuntemani aspergerit ovat koodaajia, yksi on fyysikko. IT-maailmassa on aspergereihin totuttu ja siellä siedetään niitä outoja tyyppejä joilla on huonot sosiaaliset taidot, kun tiedetään että se on kuitenkin kovan luokan koodaaja. Niitä hommia suosittelisin sinullekin, kun kerran olet matemaattisesti lahjakas. Olen myös kuullut, että aspergerit ovat ihan ylivertaisia löytämään bugeja toisten koodeista, joten testaus/debuggaus voisi olla vaihtoehto jos et halua olla se joka varsinaisesti koodaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden ilmiselvän assin, insinööri, ei erityisen menestyvä, mutta vakityö.
Elektroniikan HW-suunnittelija.
Olin itsekin IT-alalla, mutta pääsin mukaan 90-luvun-vuosituhannen alun boomiin.
Mulla on AS, ja työskentelen ravintola-alalla. Hyvin olen pärjännyt. Tällä hetkellä opiskelen työn ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelinmyynnissä on yksi todella asiaansa uppoutunut assu-papukaija.
Aivan loistava duunissaan.
Ihanku vanhan c-kasettimankan nappais päälle.
Ja se jaksaa, ja jaksaa, ja jaksaa....
Vierailija kirjoitti:
Se yksi jonka tunnen on työtön ja kouluttamaton
tämä
Tiedän yhden asperger-tapauksen joka tekee uraa tuomiopäivän profeettana. Se on saanut jopa fiksuja ihmisiä uskomaan että maallikkotiedoistaan huolimatta hän on jonkinasteinen auktoriteetti. Kykenee legendan mukaan näkemään hiilidioksidin ilmassa. Näkymättömänä kaasuna hiilidioksidia ei pysty näkemään, silti esim. hänen vanhempansa uskovat tähän erittäin poikkeukselliseen yliluonnolliseen kykyyn.
Hän on vasta 16-vuptias. Toki pukeutuu kuin 10-vuotias.
Sä olet ihan hyvä ja tulet pärjäämään ihan hyvin. Opiskeluelämä ja työelämä ei ole sama juttu, lisäksi miessukupuoli suojaa sinua. Jos olisit nainen olisi mahdollisuudet työelämässä heikommat koska naisilta odotetaan sellaista kälättäjän ja juoruämmän roolia joka työyhteisössä ja hiljaisempi ja muiden asioista kiinnostumaton jätetään heti ulkopuolelle. Kasvojen tunnistaminen on todellakin ongelma joten en yritä, tunnistan ihmiset kävelytyylistä ja vaatteista. Kasvotunnistus testeissä olen menestynyt kuitenkin hyvin koska valitsen ihmisestä yhden piirteen jonka painan mieleen, esim huulen kaari tai malli. Tosielämässä tämä ei kuitenkaan toimi. Itse olen juuri tällainen psyykkisillä syillä eläkkeellä oleva joka ei oirehdi psyykkisesti koska on eläkkeellä. Sen verran töitä ehdin paiskia että tulee työeläke ja se on ihan hyvä. Olen tyytyväinen niin kauan kun kukaan ei pakota sosiaalistumaan liikoja. Ihmissuhteet on rasittavia koska toista ei pääse pakoon ja jaksan ihmisiä todella vähän eikä niille oikein ole löytynyt käyttötarkoitustakaan mikä korvaisi haitat joten olen mieluummin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vammaiset ja aspergerssit tarvitsisivat perustulon. Tuskin tuollaiset saavat hyväpalkkaista työtä ikinä. ei millään 8e tuntipalkalla tule toimeen elämässä.
Vammaiset saavat omia tukiaan, aspergerit eivät niihin ole riittävän vammaisia.
Ruotsissa kuulemma riittää asperger diagnoosi siihen että saa eläkkeen.
Vaikka mikä. Paniikki ja ahdistus estää hyvän suoriutumisen välillä. Lapsuus oli huono ja traumaattinen. Kukaan ei ymmärtänyt pitkään aikaan, mikä mua vaivaa ja mua pidettiin vain ilkeänä, pahana yms. Yritin aina parhaani, mutten enempään kyennyt. Mua kiusattiin koulussa aika rankasti ja kotiolot oli karseat. Mulla on lievä kuulovamma ja vanhemmat piti ylimielisyytenä sitä, etten aina ymmärtänyt puhetta edes, kun en osaa myöskään lukea ilmeitä. Kerran kuulin väärin, kun multa kysyttiin, teenkö kaiken tahallani. Paniikissa sanoin vaan: "Kyllä." Olin sitten vaan paha. Mun hajamielisyys ja epäsosiaalisuus oli jotenkin tosi pahoja juttuja.
Epäonnistun jatkuvasti ja mulle onnistuminen, esim. nuo parhaat mahdolliset tenttiarvosanat on shokki. En voi uskoa sitä ja haluaisin vaatia paperini nähtäväksi, jotta voisin tarkastaa ne virheiden varalta. Musta tuntuu, että olen huijannut, koska mähän olen liian tyhmä mihinkään oikeasti. Mä pelkään joka kerta, että reputan.
ap