abortin henkiset arvet?

Minulle on tehty abortti kun olin 30- vuotias. En kadu, en tunne mitään tunnontuskia. Jos silloin olisin tehnyt lapsen, elämäni ei olisi niin hyvin kuin nyt.

Minulla on nyt noin 17- vuotiaat tyttäret. Jos jompikumpi heistä tulisi nyt raskaaksi ja haluaisi abortin, tukisin ja ehkä jopa kannustaisin siihen ennemmin kuin tekemään lapsen.

Naisia pelotellaan ja syyllistetään abortista. Mutta on elämäntilanteita, jolloin se on paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Abortti kaduttaa vasta nyt, kun on todennäköistä, että en tule enää lasta saamaan. Nuorempana ajattelin, että en halunnut lasta siinä elämäntilanteessa ja sen miehen kanssa, ja luotin siihen, että parempia tilaisuuksia tulee vielä monia. No, eipä sitten tullutkaan. Jos saisin nyt lapsettomana ja katkerana toimia toisin, niin olisin halunnut elämässäni kokea äitiyden ja lapsiperhearjen kaikkine ongelmineen.

Älä jää tähän ajatukseen kiinni, raskaus olisi voinut päättyä vaikka keskenmenoon. Tärkeintä olisi tehdä nyt sille elämälle niitä suunnitelmia mistä päästä nauttimaan. Adoptio, sijaislapsi, ehkä lapsi ei ole edes välttämätön, voi nauttia vapaudesta, matkustaa, nähdä maailmaa...

Ei jättänyt itse abortti minuun henkisiä arpia. Olin silloin 18 v, opiskelija ja kännisekoilu, toki tutun miehen kanssa, joka kaiken kaikkiaan oli hölmö. (Kohteli naisia halventavasti, mutta kai se oli sitä omaa koskemattomuutta että lähdin matkaan)

Ainoa "arpi" jäi siitä, että äiti kutsui minua sen jälkeen hirviöksi. Itse en kadu vieläkään keskeytystä, mielestäni se oli ainoa oikea ratkaisu.

Nyt on kaksi ihanaa lasta ihanan miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei jättänyt itse abortti minuun henkisiä arpia. Olin silloin 18 v, opiskelija ja kännisekoilu, toki tutun miehen kanssa, joka kaiken kaikkiaan oli hölmö. (Kohteli naisia halventavasti, mutta kai se oli sitä omaa koskemattomuutta että lähdin matkaan)

Ainoa "arpi" jäi siitä, että äiti kutsui minua sen jälkeen hirviöksi. Itse en kadu vieläkään keskeytystä, mielestäni se oli ainoa oikea ratkaisu.

Nyt on kaksi ihanaa lasta ihanan miehen kanssa.

Kokemattomuutta siis, piti kirjoittaa.

Kadun ihan joka päivä. Vaikka lapsia nyt on, niin en kestä sitä, että tapoin esikoiseni. Syitä siihen tietenkin löytyy, mutta niistä huolimatta kadun.

Ei sattunut lainkaan. Ainoa tunne oli suunnaton helpotus.

Ei ole kaduttanut. En halunnut lasta, enkä pidä mitenkään elämää niin ihanana, että tänne olisi pakko syntyä. Kyllä lapsen pitäisi syntyä haluttuna. Tunnen myös adoptoidun, jolla on hyvät ja rakkaat adoptiovanhemmat. Silti hänessä on jotain "rikki", kun oma äiti ei halunnut vaan antoi pois.

Tee abortti, jos et halua lasta. Turha siitä on tuntea syyllisyyttä.

Itselläni on kaksi ihanaa lasta, joita ei olisi, jos en olisi aborttia aikoinani tehnyt. Ainoastaan hävettää oma huolimattomuuteni ja varomattomuuteni, että tulin raskaaksi.

Kadun kahta aborttiani. Molemmissa painavat syyt, mutta silti.

Joka ikinen päivä tulee mieleen, että minulla voisi olla yhden sijasta kolme lasta.

Katumus alkoi omalla kohdallani lähes heti toisen aborttini jälkeen.

Olen niin pahoillani siitä mitä annoin tapahtua pienille ihmisen aluille. Suru ja syyllisyys kestäneet jo yli 10 vuotta. Käyn terapiassa.

Jokainen päättää kuitenkin itse, mutta tätä surua, syyllisyyttä ja ikävää en toivo kenellekään.

Nytkin tuli itku..

Koska olet niin nuori, niin todennäköisesti pystyt järkeilemään aborttisi myös vanhemmalla iällä ja näin ollen ei välttämättä kovin suuria henkisiä arpia jää/tule.

Itse tein abortin 3v. sitten ollessani 27-vuotias ja nyt täytettyäni 30v. koen pahoja tuskia asian johdosta sekä näen myös inhottavia painajaisia.

Mutta nämä asiat ovat aina yksilöllisiä, joten ei kukaan toinen voi mennä sanomaan miten sulle tulee käymään.

Kovasti tsemppiä ja halauksia sinulle! <3

Oon sillä linjalla AINAKIN NYKYISIN, että abortti on tavallaan huono juttu, mutta en tuomitse sinänsä, koska jokaisen kroppa ja elämä. Etenkin jos lapsi on 17 vee niin kyllähän se sen kannalta on ehdottomasti parempi, että sitä lasta ei ole. Pysty keskittymään opintoihin ja elämiseen.