Lue keskustelun säännöt.
abortin henkiset arvet?
13.11.2018 |
Elikkäs... Oon 17vuotias, ja tulin yllättäen raskaaksi. Lasta en halua/pysty pitämään, mutta sitä oon miettinyt että kuinka paljon se sattuu henkisesti vaikka en lasta haluaisi?
Kommentit (70)
Ihmisten olisi hyvä käsittää, että ei toisen puolesta voi päättää eikä edes tietää, miltä hänestä tuntuu.
Aloittajan pitää nyt miettiä asiaa ihan omalta kannaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muiden keskustelijoiden tehtävä ole varmistaa, ettei abortin tehnyt koe syyllisyyttä. Yleensäkään toisia ei voi syyttää omista tunteista.
Itsekin kyllä kokisin massiivista syyllisyyttä, koska aborttia ei tule tehdä kevyin perustein. Paras ratkaisu on adoptoida lapsi eteenpäin, annat elämän lahjan. Kuolemahan ei ole välittämistä, vaikka joku niin väittää.
Mun täti sekosi vähän yli 40v iässä ja oli kamalan ahdistunut siitä, että oli tappanut lapsensa. Tuossa vaiheessa sillä oli 2 alta kouluikäistä lasta ja puhuttiin synnytysmasennuksesta, mutta ei sen takia yöeensä olla kuukausia suljetulla. Abortteja sille tehtiin 2, molemmat joskus noin 20v iässä.
Kadun aborttia.
Olin tosi nuorikin, mutta minulla oli myös vuoden ikäinen vauva silloin ja ajattelin, etten mitenkään pärjää kahden kanssa, kun oli jo yhden kanssa niin kova juttu.
Nyt tiedän, että olisin pärjännyt kyllä 😞
Kadun syvästi vielä näin 25 vuoden jälkeenkin.
Harmi, että isäksi valikoitui niin huono isä. Olisi auttanut ratkaisussa pitää lapsi, jos ei ois ollut sellainen nahjus toinen osapuoli.
Joskus elämässä joutuu tekemään huonoja ratkaisuja. Sun pitää kuunnella itseäsi, sinun lapsestasihan on kysymys. Sinä sen hoidat. En silti suosittele aborttia. Niin monet jäävät nykyään tahattomasti lapsettomiksi, kun odottavat, että sitä ja tätä pitää olla valmiina. Sellaista hetkeä ei tule.
Tärkeintä on, miten itse tunnet. Mutta kyllä se aika aikaisessa vaiheessa muistuttaa jo pientä ihmistä. Se on vähän sama kuin tappaisi pienen sammakon (jos et ole ihan ekoilla viikoilla), paitsi että siitä sammakosta voisi tulla ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät rouvat, nyt kannattaa hieman ottaa takapakkia ja pohtia, mitä te vaaditte itseltänne kun olitte 17-vuotiaita. Tai mitä vaatisitte omalta 17-vuotiaalta tyttäreltänne. Vaikea uskoa, että tosipaikan tullen kovinkaan moni vaatisi lastaan antamaan "elämän lahjan" adoptoitavaksi. Tämän ketjun lukijoita kiinnostaisi varmasti katsoa Netflixiltä naisten aborttioikeudesta kertova dokumentti.
Että tällaista hurskastelua tänään sain lukea. Kukin tyylillään, mitäpä siihen muuta sanomaan.
Itse olen tehnyt uhden abortin ja se jätti kyllä minuun tyhjän aukon. Silloin elämäntilanne ja seurustelusuhde olivat sellaiset, että abortti oli paras ratkaisu, enkä sitä kadu, mutta kipeää se tekee henkisesti edelleen jonkn verran.
Olen nyt onnellisesti yhden lapsen äiti, joka tavallaan paikkasi tuota abortin tuomaa tyhjiötä, mutta silti en voi välillä olla miettimättä, että lapsellani voisi olla isosisarus. Elämä on kuitenkin valintoja ja pystyn kyllä tämän valintani kanssa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mullekaan aiheuttanut mitään. Tekisin tarvittaessa uudestaan.
N30
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut. Olin liian nuori (19) enkä rakastanut miestä. Tein myöhemmin nykyisen miehen kanssa.
Jos ei rakasta omaa vauvaansa, ei kykene rakastamaan ketään muutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tollasessa tilanteessa kun on just yllättäen saanut tietää olevansa raskaana tulee helposti sellainen paniikinomainen tunne että pitää äkkiä saada lakaista asia maton alle ennen kuin kukaan saa tietää ja leikkiä ettei sitä koskaan tapahtunutkaan. Abortti voi siinä tilanteessa tuntua sopivalta idealta.
Mutta siinä vaiheessa kun alkupaniikki on mennyt ohi, voi abortti alkaakin kaduttaa rankasti. Ja kerran tehtyä aborttia ei enää tekemättömäksi saa vaan siinä tapettu lapsi pysyy kuolleena ja äiti joutuu elämään asian kanssa koko loppuikänsä, halusi tai ei.
Pienokaisen sydän alkaa lyödä vain 25 päivää hedelmöittymisen jälkeen ja esim. selkäranka, selkäydin, aivot, sydän, luut ja lihaksisto alkavat vähitellen kehittyä jo kuudennella raskausviikolla. Kyse ei siis ole solumöykystä vaan ihmisestä.
Suosittelisin sinua pitämään lapsen tai antamaan adoptioon.
Kyse nimenomaan on solumöykystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut. Olin liian nuori (19) enkä rakastanut miestä. Tein myöhemmin nykyisen miehen kanssa.
Jos ei rakasta omaa vauvaansa, ei kykene rakastamaan ketään muutakaan.
Sanositko tuon saman raiska*ulle? Väitteesi on typerä ja naurettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut. Olin liian nuori (19) enkä rakastanut miestä. Tein myöhemmin nykyisen miehen kanssa.
Jos ei rakasta omaa vauvaansa, ei kykene rakastamaan ketään muutakaan.
Tilastollisesti eniten abortteja tehdään pienten lasten äideille.
Meinaatko, että kun se yksi vahinkolaukaus keskeytetään, se nainen ei yhtäkkiä rakastakaan enää niitä lapsiaan?
🇺🇦🇮🇱
Siitä on tuoretta suomalaista tutkimustietoa, että abortin tehneiden naisten itsemurhakuolleisuus on huomattavan korkea.
AP:lle joka tapauksessa lämpimiä ajatuksia, olet tosi hankalassa tilanteessa nyt. Voimia päätöksen tekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä on tuoretta suomalaista tutkimustietoa, että abortin tehneiden naisten itsemurhakuolleisuus on huomattavan korkea.
Elämänhallinnan ongelmat ja mielenterveysongelmat yleensä kasaantuvat samoille ihmisille. Ei tuosta voi vetää johtopäätöstä, että nuorena tehty abortti altistaisi myöhemmille mielenterveyden ongelmille.
Paljon isompi uhka on liian nuorena tehty lapsi, jonka vanhempana ei pärjää. Lapsi yleensä oireilee, ja nuoren yh-äidin elämä on yleensä kaoottista, köyhää ja onnetonta. Lasta ei voi perua.
🇺🇦🇮🇱
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä on tuoretta suomalaista tutkimustietoa, että abortin tehneiden naisten itsemurhakuolleisuus on huomattavan korkea.
Elämänhallinnan ongelmat ja mielenterveysongelmat yleensä kasaantuvat samoille ihmisille. Ei tuosta voi vetää johtopäätöstä, että nuorena tehty abortti altistaisi myöhemmille mielenterveyden ongelmille.
Paljon isompi uhka on liian nuorena tehty lapsi, jonka vanhempana ei pärjää. Lapsi yleensä oireilee, ja nuoren yh-äidin elämä on yleensä kaoottista, köyhää ja onnetonta. Lasta ei voi perua.
Lasta ei voi tosiaan peruuttaa. Lapsi on jo siellä kohdussa.
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut katumusta tai henkisiä kipuiluja.
En minäkään!! Sairaalasta päästyäni ( oli vuosi -74) olin iloinen ja huojentunut. Lapsiakaan en tehnyt, kun en niistä pidä!
Vierailija kirjoitti:
Mutta siinä vaiheessa kun alkupaniikki on mennyt ohi, voi abortti alkaakin kaduttaa rankasti. Ja kerran tehtyä aborttia ei enää tekemättömäksi saa vaan siinä tapettu lapsi pysyy kuolleena ja äiti joutuu elämään asian kanssa koko loppuikänsä, halusi tai ei.
Pienokaisen sydän alkaa lyödä vain 25 päivää hedelmöittymisen jälkeen ja esim. selkäranka, selkäydin, aivot, sydän, luut ja lihaksisto alkavat vähitellen kehittyä jo kuudennella raskausviikolla. Kyse ei siis ole solumöykystä vaan ihmisestä.
Suosittelisin sinua pitämään lapsen tai antamaan adoptioon.
Kannattaa muistaa näistä sikiöintoilijioista, että ne välittää vain siitä sikiöstä.
Kun se teiniäiti sitten synnyttää ei-toivotun sikiönsä, josta tulee ihminen, niin juuri nämä samat sikiöfanit pilkkaa, halveksii ja pyrkii kaikin tavoin alentamaan teiniäidin ja sen lapsen, teiniäidin, joka on köyhä yh, jolla on vaikeaa, joka tarvitsee tukea jne.
Olette omillanne sen jälkeen, kun sikiöfani on huijannut teidät synnyttämään, myös synnytysvauriot jätetään suomessa korjaamatta.
Noilla sikiöfaneilla on vain yksi päämäärä ja se on lisätä onnettomien, huonosti voivien ihmisten määrää, jotta niillä olisi ihmisiä halveksittaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyse nimenomaan on solumöykystä.
Tiesittekö, että joidenkin suurten uskontojen mielestä, esim. mormonit, jokainen tuhlattu munasolu ja siittiö on myös syntiä.
Niiden mukaan kaikki lapset odottaa tyhjiössä syntymistä tänne, ja jos et synnytä koko ajan, olet syntinen ja veit lapselta mahdollisuuden syntyä.
Joten teidänkin pitäisi periaatteessa synnyttää ensimmäisistä kuukautisista lähtien koko ajan, koska teidän mukaan ihmisyyttä ei voi määritellä syntymään, silloin myös teidän munasolut on ihmisen alkuja.
Joten siitä vaan hedelmöittämään esim. omien tytärten kohtuja siitä 12-vuotiaasta alkaen, ja myös teidän pitää alkaa synnyttää urakalla, jos olisitte loogisia, ja poikien siittiöt pitää kerätä ja tunkea jonkun kohtuun ensimmäisestä syöksystä lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Elikkäs... Oon 17vuotias, ja tulin yllättäen raskaaksi. Lasta en halua/pysty pitämään, mutta sitä oon miettinyt että kuinka paljon se sattuu henkisesti vaikka en lasta haluaisi?
Ei tunnu missään. Vähän tietysti harmittaa kaikki se hössöttäminen ja sorkkiminen, mutta unohtuu pian ja voit jatkaa elämääsi hyvillä mielin.
17-vuotias tyttö kirjoittaa (hieman hätääntyneenä), että uskaltaakohan hän tehdä aborttia. Niin sinä kirjoitat tuollaisen kommentin. Hyvä ihme, et taida olla aivan vakavissasi, ethän?