Synnytyksestä jäi 2 emättimen aukkoa - sairaala ei korjaa!?

Mä haluaisin lapsia mutta en uskalla ja kohta on jo liian myöhäistä.Hyvä ystäväni repesi pahasti synnytyksen yhteydessä, sille on tehty kaksi korjausleikkausta julkisella puolella mutta kärsii edelleen ulosteen karkailusta. Onko Suomi joku kehitysmaa näissä asioissa?

Mecagoenelmar kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle jäi onkalo pysyvästi. Ei siis kahta reikää, vaan episiotomian puolella on emättimen sisällä onkalo, jonka vuoksi en voi käyttää esimerkiksi tamponeja ollenkaan, koska ne kulkeutuvat siihen onkaloon ja valuvat siitä emättimen suulle, eli eivät pysy sisällä ollenkaan. Synnytyksestä yli kymmenen vuotta. Että näin hienosti naisten asioista välitetään ja ne hoidetaan meillä täällä Suomessa.

Ei kai joku oikeasti kuvittele, että meillä on se "maailman paras hoito" oikeasti? :D Ei "ilmainen" hoito voi olla hyvää.

Tervetuloa vaan synnyttämään tänne Espanjaan! Voin kertoa, että tuli Suomea ikävä, vaikka ollaankin vain Etelä-Euroopassa.

Oliko siis huono kokemus Espanjassa?

Ja kohta hallituksen sensuuriministeri sulkee tämän ketjun koska katsoo sen vaarantavan synnytystalkoiden onnistumisen.

Oikeasti, kenenkään ei pitäisi suostua tulemaan raskaaksi ennen kuin naisilla on oikeus saada julkisella puolella hoitoa synnytyksen ja raskauden aiheuttamiin vaurioihin ilman viivytyksiä.

Itse sain tietää että minulle oli tehty tuo Episiotomia, vasta viikon synnytyksen jälkeen. 

Vaikka olin sanonut että en sitä haluaisi. Mutta eipä tuo mitään parani hyvin ilmeisesti, kun en edes huomannut asiaa heti. 

Ilokaasun takia en varmaan tajunnut mitä ne lääkärit hääräsi siellä minun alapäässä :D

Tosin kuulin että se kätilö huusi - että älä ponnista! repeää repeää.

Tosin en millään pystynyt lopettamaan ponnistusta vaikka kuinka yritin vängätä vastaan.

Ylen aamutv:ssä oli keskustelua siitä, miten saataisiin perheet innostumaan lastenteosta. Kaksi naista ja naistoimittaja. EI sanaakaan synnytyksen ja siihen liittyvien vaurioiden hoidosta. 

:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytin 8pv sitten ja episiotomiahaavani tikit repesivät auki keskeltä siten, että emättimen aukon vieressä on 0.5cm ihoa, jonka jälkeen alkaa n 4cm iso ammottava reikä josta tikit ovat revenneet. Näille ei kuulemma tehdä mitään, annetaan parantua ja tarvittaessa jos tulee tulehdus, annetaan antibioottia.

Näyttää siltä että minulla on nyt 2 emättimen aukkoa. En voi lopettaa itkemistä. Haava on arka enkä voi istua sen päällä, mutta kipu on kestettävissä. Olenko ainut tapaus vai onko jollekin muulle käynyt näin ja oletteko parantuneet? Tuo ei taida ikinä parantua umpeen, sen verran iso se on. Olin varautunut että isokin arpi voi jäädä, mutta en ollut varautunut ammottavaan reikään. En voi olla ainut jolle on käynyt näin?

Mulle on käynyt noin. Tikit aukesivat ja tosiaan reikä oli melkoinen. Olin laillasi kauhuissani ja soittelin itkien osastolle. Korjausta ei tehdä sen takia että siinä pitäisi leikata pois kaikki entiset kudokset jotta saataisiin tuore haavapinta jonka voi ommella. Se taas kurouttaisi emättimen lopullisesti lähes umpeen.

Usko mua, se paranee kyllä! Suihkutat huolellisesti joka wc-käynnillä. Et istu yhtään, tämä on ehdoton ohje eli ainakin viikon vietät vain kylkimakuulla (tämä siksi ettei haavaan kohdistu painetta). Annat ilmakylpyjä haava-alueelle.

Haava kasvaa umpeen pohjasta alkaen. Itselläni on välilihan alueella arpi, sellainen sileä ja laakea, noin 1 cm leveä ja lisäksi emättimen aukossa pieni ”lovi”. Nämä eivät ole millään lailla vaikuttaneet alapään toimintaan tai pidätyskykyyn tms. ja seksi on ihan yhtä mukavaa kuin ennenkin. Olen tämän haavan aukeamisen jälkeen synnyttänyt vielä 3 kertaa eikä arvesta ole silloinkaan ollut mitään ongelmia. Toisessa synnytyksessä kätilö seurasi välilihan venymistä ja tuki sitä hieman normaalia enemmän, pari tikkiä tuli. Kolmannessa ja neljännessä synnytyksessä tuli pieniä naarmuja ja yksi tikki.

Tsemppiä, sä paranet kyllä!

Kiitos sinulle! Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan saman. Mahtavaa kuulla, että olet kunnossa kaikesta huolimatta. Ehkä minulla on myös toivoa saada tuota monttua pienemmäksi. Sitä on vaikea uskoa koska se on tosiaankin niin iso ja kauhean näköinen!

Otan heti vinkkisi käyttöön ja en voi kun toivoa parasta. Kiitos lämpimästi kannustavasta viestistäsi.

Sairaalassahan pitää heti liikkua ja istua yms synnytyksen jälkeen, hakea ruokia, hoitaa vauvaa ympäri vuorokauden yksin niin ettei keho saa yhtään levätä. Minä luulin että se ei silti vahingoita esimerkiksi epparihaavaa, vaikka liikkuessa tottakai sitä sattui ja se joutui paineen alle. Ehkä edes vuorokauden vuodelepo olisi voinut vähentää riskiä tälle tapahtumalle. En tiedä. Toivon että mahdollisimman harva joutuu kokemaan tällaisen. Olen erittäin kiitollinen että vauvani on kunnossa. Olen myös pettynyt siihen että meidän naisten äitiys- ja synnytysterveydenhuolto on tällä tasolla. En olisi uskonut että 2 reikää voidaan jättää koska "se on vain kosmeettinen ongelma".

-ap

Mä en oo koskaan synnyttänyt. Onko ihan normaali käytäntö, että synnytyksen jälkeen pitää jo olla aktiivinen? Siis hakea just ruokaa, liikkua yms.. Vauvaa pitää toki hoitaa, mutta eikö siellä sairaalassa saa levätä ollenkaan? Jos on alakerrassa tikit niin nehän repeää varmaan aika helpolla, minulla on kehon haavoista tikit revenneet jos on yhtään ollut painetta tai pienikin vääränlainen liike. Siis täysin tuoreet tikit ja alakerta turvonneenako sitä pitää liikkua sairaalassa ja yrittää kävellä? Minä olen kuvitellut, että saisi vaan maata sängyssä minimaalisella rasituksella (plus vauvan hoito). Eikö ne jossain Kiinassa makaa jotain kuukauden (tai pitkä aika se oli) sängyssä vauvan kanssa, jotta keho pääsee palautumaan? Eipä ihme, että äidit ovat väsyneitä ja tulee fyysisiä vammoja jos heti pitää rasittaa itseään synnytyksessä tapahtuneista vaurioista huolimatta. 

Kyllä pitää. Mä olin puoli tuntia synnytyksestä liikkeellä, kun oli ihan hirveä nälkä, kun olin ennen synnytystä oksentanut ja en ollut kivuilta syönyt yli vuorokauteen. Kätilö sanoi että mies ei saa tuoda välipalaa vaan itse pitää käydä kantiinista hakemassa. Mies sit jäi ihmettelemään vauvaa ja mä kävin hakemassa itselleni leivän ja kokista. Kävi kipeää.

Toi tikkien repeäminen on niin yleistä, että ihan oikeasti ÄLKÄÄ ISTUKO TIKKIEN PÄÄLLÄ ennen kuin haava on kunnolla umpeutunut. Mulle tän arvokkaan neuvon antoi kaverini, jonka tikit oli revenneet istumisen takia, ja vietinkin ekat 2 viikkoa kyljellään/makuulla (sillon kun en seissyt), ja alapää parani täysin ennalleen, vaikka repesin melkein peräaukkoon asti ja tikkejä tuli paljon. On kudostyypistä kiinni kuinka helposti tikit aukeavat, mutta en kyllä ottaisi sitä riskiä istumalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytin 8pv sitten ja episiotomiahaavani tikit repesivät auki keskeltä siten, että emättimen aukon vieressä on 0.5cm ihoa, jonka jälkeen alkaa n 4cm iso ammottava reikä josta tikit ovat revenneet. Näille ei kuulemma tehdä mitään, annetaan parantua ja tarvittaessa jos tulee tulehdus, annetaan antibioottia.

Näyttää siltä että minulla on nyt 2 emättimen aukkoa. En voi lopettaa itkemistä. Haava on arka enkä voi istua sen päällä, mutta kipu on kestettävissä. Olenko ainut tapaus vai onko jollekin muulle käynyt näin ja oletteko parantuneet? Tuo ei taida ikinä parantua umpeen, sen verran iso se on. Olin varautunut että isokin arpi voi jäädä, mutta en ollut varautunut ammottavaan reikään. En voi olla ainut jolle on käynyt näin?

Mulle on käynyt noin. Tikit aukesivat ja tosiaan reikä oli melkoinen. Olin laillasi kauhuissani ja soittelin itkien osastolle. Korjausta ei tehdä sen takia että siinä pitäisi leikata pois kaikki entiset kudokset jotta saataisiin tuore haavapinta jonka voi ommella. Se taas kurouttaisi emättimen lopullisesti lähes umpeen.

Usko mua, se paranee kyllä! Suihkutat huolellisesti joka wc-käynnillä. Et istu yhtään, tämä on ehdoton ohje eli ainakin viikon vietät vain kylkimakuulla (tämä siksi ettei haavaan kohdistu painetta). Annat ilmakylpyjä haava-alueelle.

Haava kasvaa umpeen pohjasta alkaen. Itselläni on välilihan alueella arpi, sellainen sileä ja laakea, noin 1 cm leveä ja lisäksi emättimen aukossa pieni ”lovi”. Nämä eivät ole millään lailla vaikuttaneet alapään toimintaan tai pidätyskykyyn tms. ja seksi on ihan yhtä mukavaa kuin ennenkin. Olen tämän haavan aukeamisen jälkeen synnyttänyt vielä 3 kertaa eikä arvesta ole silloinkaan ollut mitään ongelmia. Toisessa synnytyksessä kätilö seurasi välilihan venymistä ja tuki sitä hieman normaalia enemmän, pari tikkiä tuli. Kolmannessa ja neljännessä synnytyksessä tuli pieniä naarmuja ja yksi tikki.

Tsemppiä, sä paranet kyllä!

Kiitos sinulle! Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan saman. Mahtavaa kuulla, että olet kunnossa kaikesta huolimatta. Ehkä minulla on myös toivoa saada tuota monttua pienemmäksi. Sitä on vaikea uskoa koska se on tosiaankin niin iso ja kauhean näköinen!

Otan heti vinkkisi käyttöön ja en voi kun toivoa parasta. Kiitos lämpimästi kannustavasta viestistäsi.

Sairaalassahan pitää heti liikkua ja istua yms synnytyksen jälkeen, hakea ruokia, hoitaa vauvaa ympäri vuorokauden yksin niin ettei keho saa yhtään levätä. Minä luulin että se ei silti vahingoita esimerkiksi epparihaavaa, vaikka liikkuessa tottakai sitä sattui ja se joutui paineen alle. Ehkä edes vuorokauden vuodelepo olisi voinut vähentää riskiä tälle tapahtumalle. En tiedä. Toivon että mahdollisimman harva joutuu kokemaan tällaisen. Olen erittäin kiitollinen että vauvani on kunnossa. Olen myös pettynyt siihen että meidän naisten äitiys- ja synnytysterveydenhuolto on tällä tasolla. En olisi uskonut että 2 reikää voidaan jättää koska "se on vain kosmeettinen ongelma".

-ap

Mä en oo koskaan synnyttänyt. Onko ihan normaali käytäntö, että synnytyksen jälkeen pitää jo olla aktiivinen? Siis hakea just ruokaa, liikkua yms.. Vauvaa pitää toki hoitaa, mutta eikö siellä sairaalassa saa levätä ollenkaan? Jos on alakerrassa tikit niin nehän repeää varmaan aika helpolla, minulla on kehon haavoista tikit revenneet jos on yhtään ollut painetta tai pienikin vääränlainen liike. Siis täysin tuoreet tikit ja alakerta turvonneenako sitä pitää liikkua sairaalassa ja yrittää kävellä? Minä olen kuvitellut, että saisi vaan maata sängyssä minimaalisella rasituksella (plus vauvan hoito). Eikö ne jossain Kiinassa makaa jotain kuukauden (tai pitkä aika se oli) sängyssä vauvan kanssa, jotta keho pääsee palautumaan? Eipä ihme, että äidit ovat väsyneitä ja tulee fyysisiä vammoja jos heti pitää rasittaa itseään synnytyksessä tapahtuneista vaurioista huolimatta. 

Kyllä pitää. Mä olin puoli tuntia synnytyksestä liikkeellä, kun oli ihan hirveä nälkä, kun olin ennen synnytystä oksentanut ja en ollut kivuilta syönyt yli vuorokauteen. Kätilö sanoi että mies ei saa tuoda välipalaa vaan itse pitää käydä kantiinista hakemassa. Mies sit jäi ihmettelemään vauvaa ja mä kävin hakemassa itselleni leivän ja kokista. Kävi kipeää.

Aivan sairasta :(

Nainen on tehnyt valtavan ja kivuliaan urakan ja häntä ei saisi hoivata ja hemmotella edes oma perhe?! Kyllä on idiotismiin ylletty, eikä ihme, etteivät kaikki enää halua synnytystä kokea.

Muistakaa: kätilöt eivätkä sen puoleen lääkäritkään ole mitään jumalia. Heitä ei ihan joka asiassa pidä kuunnella. Heillä ei ole teidän (eikä vauvankaan) kokonaisvaltainen hyvinvointi mielessä, vaan työtehtävän suorittaminen niiden älynlahjojen ja empatiakyvyn puitteissa, mitä luonto on heille suonut.  Toisille enemmän, toisille ei kovin paljoa.

Isät (miksei muutakin sukua tai ystävä, jos äiti haluaa) rohkeasti hakemaan vaimolle evästä ja hemmottelemaan häntä.

Naiset, synnytysLAKKOON kunnes nämä asiat tulevat todella esille mediassaa ja niille aletaan tehdä jotain. 

Naisilla on todella paljon valtaa, jos he tajuavat alkaa käyttää sitä.

Naurattaa ja surettaa, että näin yksinkertaista asiaa, kuin naisten parempaa kohtelua, ei tajuta ottaa puheeksi valtiovallan taholta, vaan mieluummin jopa puututaan eläkeikiin. On niin päivänselvää, että naiset tekevät kaiken uhrautuen, että sitä ei osata kyseenalaistaa. Niin on menty maailman sivu.

t. Vanhempi rouva

No nyt on isillä valinnan varaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytin 8pv sitten ja episiotomiahaavani tikit repesivät auki keskeltä siten, että emättimen aukon vieressä on 0.5cm ihoa, jonka jälkeen alkaa n 4cm iso ammottava reikä josta tikit ovat revenneet. Näille ei kuulemma tehdä mitään, annetaan parantua ja tarvittaessa jos tulee tulehdus, annetaan antibioottia.

Näyttää siltä että minulla on nyt 2 emättimen aukkoa. En voi lopettaa itkemistä. Haava on arka enkä voi istua sen päällä, mutta kipu on kestettävissä. Olenko ainut tapaus vai onko jollekin muulle käynyt näin ja oletteko parantuneet? Tuo ei taida ikinä parantua umpeen, sen verran iso se on. Olin varautunut että isokin arpi voi jäädä, mutta en ollut varautunut ammottavaan reikään. En voi olla ainut jolle on käynyt näin?

Mulle on käynyt noin. Tikit aukesivat ja tosiaan reikä oli melkoinen. Olin laillasi kauhuissani ja soittelin itkien osastolle. Korjausta ei tehdä sen takia että siinä pitäisi leikata pois kaikki entiset kudokset jotta saataisiin tuore haavapinta jonka voi ommella. Se taas kurouttaisi emättimen lopullisesti lähes umpeen.

Usko mua, se paranee kyllä! Suihkutat huolellisesti joka wc-käynnillä. Et istu yhtään, tämä on ehdoton ohje eli ainakin viikon vietät vain kylkimakuulla (tämä siksi ettei haavaan kohdistu painetta). Annat ilmakylpyjä haava-alueelle.

Haava kasvaa umpeen pohjasta alkaen. Itselläni on välilihan alueella arpi, sellainen sileä ja laakea, noin 1 cm leveä ja lisäksi emättimen aukossa pieni ”lovi”. Nämä eivät ole millään lailla vaikuttaneet alapään toimintaan tai pidätyskykyyn tms. ja seksi on ihan yhtä mukavaa kuin ennenkin. Olen tämän haavan aukeamisen jälkeen synnyttänyt vielä 3 kertaa eikä arvesta ole silloinkaan ollut mitään ongelmia. Toisessa synnytyksessä kätilö seurasi välilihan venymistä ja tuki sitä hieman normaalia enemmän, pari tikkiä tuli. Kolmannessa ja neljännessä synnytyksessä tuli pieniä naarmuja ja yksi tikki.

Tsemppiä, sä paranet kyllä!

Kiitos sinulle! Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan saman. Mahtavaa kuulla, että olet kunnossa kaikesta huolimatta. Ehkä minulla on myös toivoa saada tuota monttua pienemmäksi. Sitä on vaikea uskoa koska se on tosiaankin niin iso ja kauhean näköinen!

Otan heti vinkkisi käyttöön ja en voi kun toivoa parasta. Kiitos lämpimästi kannustavasta viestistäsi.

Sairaalassahan pitää heti liikkua ja istua yms synnytyksen jälkeen, hakea ruokia, hoitaa vauvaa ympäri vuorokauden yksin niin ettei keho saa yhtään levätä. Minä luulin että se ei silti vahingoita esimerkiksi epparihaavaa, vaikka liikkuessa tottakai sitä sattui ja se joutui paineen alle. Ehkä edes vuorokauden vuodelepo olisi voinut vähentää riskiä tälle tapahtumalle. En tiedä. Toivon että mahdollisimman harva joutuu kokemaan tällaisen. Olen erittäin kiitollinen että vauvani on kunnossa. Olen myös pettynyt siihen että meidän naisten äitiys- ja synnytysterveydenhuolto on tällä tasolla. En olisi uskonut että 2 reikää voidaan jättää koska "se on vain kosmeettinen ongelma".

-ap

Mä en oo koskaan synnyttänyt. Onko ihan normaali käytäntö, että synnytyksen jälkeen pitää jo olla aktiivinen? Siis hakea just ruokaa, liikkua yms.. Vauvaa pitää toki hoitaa, mutta eikö siellä sairaalassa saa levätä ollenkaan? Jos on alakerrassa tikit niin nehän repeää varmaan aika helpolla, minulla on kehon haavoista tikit revenneet jos on yhtään ollut painetta tai pienikin vääränlainen liike. Siis täysin tuoreet tikit ja alakerta turvonneenako sitä pitää liikkua sairaalassa ja yrittää kävellä? Minä olen kuvitellut, että saisi vaan maata sängyssä minimaalisella rasituksella (plus vauvan hoito). Eikö ne jossain Kiinassa makaa jotain kuukauden (tai pitkä aika se oli) sängyssä vauvan kanssa, jotta keho pääsee palautumaan? Eipä ihme, että äidit ovat väsyneitä ja tulee fyysisiä vammoja jos heti pitää rasittaa itseään synnytyksessä tapahtuneista vaurioista huolimatta. 

Kyllä pitää. Mä olin puoli tuntia synnytyksestä liikkeellä, kun oli ihan hirveä nälkä, kun olin ennen synnytystä oksentanut ja en ollut kivuilta syönyt yli vuorokauteen. Kätilö sanoi että mies ei saa tuoda välipalaa vaan itse pitää käydä kantiinista hakemassa. Mies sit jäi ihmettelemään vauvaa ja mä kävin hakemassa itselleni leivän ja kokista. Kävi kipeää.

Ihan hirveää! Tosin en ymmärrä miksi helvetissä suostuit kätilön pomputteluun, ei hän mikään jeesus ole. Mä (ja varmaan mieskin) olisi pyytänyt kätilöä suksimaan helvettiin tollaisen möläytyksen jälkeen. Tottakai mies saa ja hänen pitääkin auttaa.

Nostetaan tärkeää asiaa esiin.

Vähän ohi aiheen. Mutta nuo eri uskontojen nimissä tehdyt tyttöjen ympärileikkaukset. Eikös niitä kiihkeämmin puolla juuri,ne joille toimenpide tehty. Uskonnon varjolla, ja koska näin aina on ollut.

Olisiko tuon synnytyksen suhteen sama juttu. Naiset aina kivulla sen tehneet, ja niin vastakin. Aina jossain se vanha kärsijätär, joka näistäkin päättää. Olisikohan ramatusta haettu kohta, että kivulla sinun pitää synnyttämän.

Uutisia täältä. Paraneminen on sujunut hyvin ja ihme kyllä haava on lähtenyt umpeutumaan todella hienosti. Alapää on lähes normaalin näköinen lukuunottamatta pientä vekkiä episiotomian kohdalla, sekä episiotomia-arpea, joka on nyt jo siisti ja kapea.

Monttuhan oli aluksi valtava ja punaista lihaa näkyi usean sentin syvyydeltä. Karmaiseva näky, jota en saa mielestäni. :(

Painetta episiotomian kohdalla tuntui kaikkiaan kolmen viikon ajan. Sitten jostakin sieltä episiotomian alta (montun kohdalta ilmeisesti) tuli valtava verihyytymä ulos ja paine loppui. Verta saattaa tulla edelleenkin pari tippaa, vaikka haava on ulkoisesti ummessa.

Neuvolan tädille tästä kokemuksesta kertoessani hän tokaisi hilpeästi "niin, ajattele! Miksi näistä ei puhuta?". Olisi tehnyt mieli sanoa siinä vaiheessa, että voitaisiin näistä neuvolassa puhua jo mielellään etukäteen.. eletään vuotta 2018 ja runsaasti synnytyksestä opastuksia lukeneena en ollut törmännyt tällaisiin pikku faktoihin kuten 1) vakava haavan verenvuoto jopa viikko synnytyksen jälkeen 2) todella kauhea alapää jossa saattaa olla muutaman viikon ajan iso monttu 3) että tikkien päällä istuminen on kielletty (sen sijaan synnytyssairaalassakin käskettiin heti jalkeille ja pystyyn.

Suoraan sanottuna vituttaa.

Voisin lahjoittaa vaikka kuvat omasta alapään montusta sivistävään tarkoitukseen. Miksi näitä asioita salaillaan vielä vuonna 2018? Naisilla pitäisi olla oikeus tietää näistä asioista!

Olen kiitollinen paranemisesta, mutta kokemuksen ajattelu on jättänyt pahan ja oksettavan olon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sitä saa naisena kestää, kyllä pistää vihaksi! Itse synnytin 3kk sektiolla, jonka vaadin, sillä en yksinkertaisesti ollut valmis kärsimään mahdollisesti elinikäisistä vaurioista. Elämäni paras päätös!

Vaatikaa muutkin kunnollista hoitoa ja yksinkertaisesti kieltäytykää kärsimästä! Aplla varmasti toipuminen vielä kesken mutta ota silti asia puheeksi neuvolassa/lääkärillä, äläkä hyväksy minkäänlaista väheksymistä tai toppuuttelua.

Vain naiset itse voivat vaikuttaa omaan kohteluunsa. Jos riittävän moni nousee barrikadeille niin muutosta tulee kyllä.

:O Aika kauan kesti sun synnytys! Kamalaa! En tiennytkään, että se voi kestää noinkin kauan :(  Olitko sitten auki vatsasta koko tuon ajan?

Vierailija kirjoitti:

Uutisia täältä. Paraneminen on sujunut hyvin ja ihme kyllä haava on lähtenyt umpeutumaan todella hienosti. Alapää on lähes normaalin näköinen lukuunottamatta pientä vekkiä episiotomian kohdalla, sekä episiotomia-arpea, joka on nyt jo siisti ja kapea.

Monttuhan oli aluksi valtava ja punaista lihaa näkyi usean sentin syvyydeltä. Karmaiseva näky, jota en saa mielestäni. :(

Painetta episiotomian kohdalla tuntui kaikkiaan kolmen viikon ajan. Sitten jostakin sieltä episiotomian alta (montun kohdalta ilmeisesti) tuli valtava verihyytymä ulos ja paine loppui. Verta saattaa tulla edelleenkin pari tippaa, vaikka haava on ulkoisesti ummessa.

Neuvolan tädille tästä kokemuksesta kertoessani hän tokaisi hilpeästi "niin, ajattele! Miksi näistä ei puhuta?". Olisi tehnyt mieli sanoa siinä vaiheessa, että voitaisiin näistä neuvolassa puhua jo mielellään etukäteen.. eletään vuotta 2018 ja runsaasti synnytyksestä opastuksia lukeneena en ollut törmännyt tällaisiin pikku faktoihin kuten 1) vakava haavan verenvuoto jopa viikko synnytyksen jälkeen 2) todella kauhea alapää jossa saattaa olla muutaman viikon ajan iso monttu 3) että tikkien päällä istuminen on kielletty (sen sijaan synnytyssairaalassakin käskettiin heti jalkeille ja pystyyn.

Suoraan sanottuna vituttaa.

Voisin lahjoittaa vaikka kuvat omasta alapään montusta sivistävään tarkoitukseen. Miksi näitä asioita salaillaan vielä vuonna 2018? Naisilla pitäisi olla oikeus tietää näistä asioista!

Olen kiitollinen paranemisesta, mutta kokemuksen ajattelu on jättänyt pahan ja oksettavan olon.

Ap

Onneksi alapääsi on paranemaan päin. Kaikkea hyvää sinulle ap ja kiitos kun jaoit hurjan kokemuksesi.

Sisareni synnytys oli vaikea. Onneksi oli Suomessa ettei kuollut veren hukkaan sen jälkeen. Kätilö tai mikä lie hoitaja oli hänelle tosi töykeä synnytyksen ja komplikaatioiden jälkeen.

Minulle on tullut kamala pelko näistä tarinoista ja siitä mitä sisarelleni kävi. Lisäksi eräs trauma taustalla. En voi hankkia lapsia ellen saa suunniteltua sektiota. Ikää jo 37.

Kuinkahan hyvin tällaiseen suhtaudutaan?