Lue keskustelun säännöt.
Ihan typerää, mutta olen katkera lahjoista joita saan (tai siis en saa)
13.11.2018 |
Joojoo, olen aikuinen nainen. Ja kyllä, lahjat ei ole tärkeintä maailmassa eikä elämässä.
Joskus vain mietin, että niitä olisi kiva saada. Sen sijaan, että en saa mitään saatesanoilla "no kun sulle on niin vaikea mitään keksiä". Toiset saa synttärilahjan vanhemmiltaan aikuisinakin, ja jouluisin kaikkea siskoiltaan ja ystäviltään. Minä en. Aina hymyilen ja sanon että ok, ei se mitään. Naurahdan mukana että niin, onhan se semmoista se lahjojen keksiminen. Koskaan en valita, en mökötä, en mitään.
Muutama vuosi sitten lopetin joulukorttien lähettämisen ja lahjomisen. Kukaan ei ole kysynyt tästä mitään, ja olo tuntuu vähän paremmalta: minua ei muisteta, en muista minäkään muita. Olenko minä ainoa, jota pidetään vaikeana lahjottavana? Sitä vain melkein masentuu kun miettii, että hyllyni on täynnä kirjoja, kerron useasti olleeni elokuvissa tai konsertissa, seuraan politiikkaa ja osaan puhua siitä, pidän kukista ... niin ei. Nyt julkaistiin Michelle Obaman elämäkerta, ja ajattelin tilata sen jostain itselleni. Siinä olisi mahtava lahja minulle, mutta kelle muulle se tulisi edes mieleen, kuin minulle itselleni?
Kommentit (32)
Anders kirjoitti:
Niin. Ehkä kannattaisi sanoa ihmisille, että kyllä, kaipaan lahjoja. Ja antaa vaikka pari vinkkiä.
Olen ollut ap:n tilanteessa. Lahjoja ei saa, vaikka sanoisikin noin. Eikä ainakaan saa mitään toivomaansa, vaan ehkä jotain epämääräistä romua toisten nurkista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anders kirjoitti:
Niin. Ehkä kannattaisi sanoa ihmisille, että kyllä, kaipaan lahjoja. Ja antaa vaikka pari vinkkiä.
"Tämä olisi kyllä ihana lahja mulle" sanoin, kun seisoin kirjakaupassa erään standin edessä ja sanoin nuo sanat ihan selkeällä suomen kielellä. Toinen vain kohautti olkapäitään, joten se siitä.
Oikeasti en kehtaisi mennä suoraan vaatimaan, että lahjokaa nyt minuakin! Mutta on se oikeasti kurjaa, kun anoppi ostaa tyttäriensä miehille lahjat synttäreinä ja jouluna, minulle ei koska se on niin vaikeaa. Mieskään ei millään viitsisi, kun ei ole aikaa jne. Omat vanhempani lopettivat lahjomisen kun muutin pois kotoa. Ap
Hitto. Voisiko tuossa olla ongelma minullekin? En ole saanut lahjoja sitten vuoden -94 :D
Ap:n ongelma ovat törpöt läheiset, ei ainoastaan niiden lahjojen puute. Tuota ongelmaa ei ole helppo korjata.
Yleensä ihmisille, joilla tuntuu olevan jo kaikkea, on vaikea ostaa lahjoja. Vaikka he olisivat kiinnostuneita monista asioista, et voi tietää onko hänellä jo se minkä luulet häntä kiinnostavan. Joidenkin mielestä elokuva/teatterilippujen ja lahjakorttien ostaminen on persoonatonta ja huono lahja. Sama kukkien kohdalla.
Mutta ymmärrän todella, että voi tuntua pahalta, jos on ainoa, joka jää lahjoissa ulkopuolelle. Joskus tuntuu, ettei tuttu ihminen tunne sinua ollenkaan, kun hän sanoo ettei tiedä mitä sinulle antaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se lahjan saaminen on tärkeää, niin kannattaa ostaa itselleen. Minä tein näin vielä ihan muutama vuosi sitten aina jouluisin ja joskus synttäripäivänäkin. Mitä sen väliä, että ostin itse? Sainpahan ainakin jotain mieluista silloin, kun minulle se oli vielä tärkeää. Vasta nyt ihan viimeisenä parina jouluna (olen nyt 48-vuotias) olen ollut ihan zen enkä ole kaivannut lahjan lahjaa. Mies on silti ostanut pienen rasian käsintehtyä suklaata, mikä on ollut kiva, mutta ilmankin olisin pärjännyt. Synttärit kuittaantuvat sillä, että mennään perheen kanssa syömään johonkin parempaan ravintolaan.
Muutama vuosi sitten luovuttiin tuosta aikuisten lahjojen ostelusta jouluna. Kyllä meillä keski-ikäisillä on kaikki tarpeellinen, ne pakkolahjat aiheuttivat vain turhaa stressiä. Jouluna riittää hyvä ruoka ja hyvä seura, ei siinä muuta kaivata! Lapsille ostellaan lahjoja, kun ne ovat heille tärkeitä ja nauttivat niistä.
Mutta vaikka niitä lahjoja haluaisi ostaakin, niin vaikeaa se voi olla. Minä en osaa ostaa miehelleni ja olen ohjeistanut hänet ostamaan itselleen. Lapsi on jo opiskelija ja vaikka hänellä saattaa olla lahjatoiveita, en saa aikaiseksi niitä hankittua. Viimeksi synttärilahjat kuittaantuivat sillä, että tehtiin pieni automatka ja shoppailtiin yhdessä. Ei ollut yllätystä eikä käärepaperia, mutta lapsi löysi itselleen mieluisia tavaroita ja minä maksoin. Oli mukavaa yhteistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihmisille, joilla tuntuu olevan jo kaikkea, on vaikea ostaa lahjoja. Vaikka he olisivat kiinnostuneita monista asioista, et voi tietää onko hänellä jo se minkä luulet häntä kiinnostavan. Joidenkin mielestä elokuva/teatterilippujen ja lahjakorttien ostaminen on persoonatonta ja huono lahja. Sama kukkien kohdalla.
Mutta ymmärrän todella, että voi tuntua pahalta, jos on ainoa, joka jää lahjoissa ulkopuolelle. Joskus tuntuu, ettei tuttu ihminen tunne sinua ollenkaan, kun hän sanoo ettei tiedä mitä sinulle antaisi.
Oudolta tuntuu se, ettei kukaan koskaan edes viitsi kysyä mitä oikein lahjaksi toivoisi. Ei sitten anneta mitään tai annetaan lahjaksi jotain aivan yhdentekevää, kuten pikkupussi irtoteetä. -Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkään ongelmassa kyse ei ole siitä, että AP tahtoisi materiaa ja ilmaista tavaraa vaan VÄLITTÄMISTÄ ja MUISTAMISTA. Siis kerran muut ihmiset ympärillä kyllä muistetaan jouluisin ja syntymäpäivisin, niin onhan se todella osoittelevalla tavalla jättämistä, että AP:lle vain sanotaan, että kun ei mitään keksitty. Eli ei viitsitty nähdä yhtään vaivaa tai hankkia edes jotain "yleispätevää", jos ei henkilökohtaista millään keksi. Todella kurjaa käytöstä läheisiltäsi! :(
Vierailija kirjoitti:
Siinä olisi mahtava lahja minulle, mutta kelle muulle se tulisi edes mieleen, kuin minulle itselleni?
Näin. Siksi aikuiset ei yleensä niitä sinnepäinlahjoja halua vaan ostavat mieluummin itse sen minkä oikeasti haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostaa sitten vaan itselle mieluisan lahjan. Parasta on kun lakkaa odottamasta muilta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ostaa sitten vaan itselle mieluisan lahjan. Parasta on kun lakkaa odottamasta muilta yhtään mitään.
Ei kyse ole materiasta vaan siitä, etteivät läheiset viitsi nähdä lainkaan vaivaa ilahduttaakseen tai muistaakseen. Sitä ei itse hankittu kirja korvaa. Ja tyly on maailma, jos ei edes läheisiltään sovi odottaa sitä, että huomioisivat samalla tavoin kuin muitakin ihmisiä. - ei AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi synttärilahjat kuittaantuivat sillä, että tehtiin pieni automatka ja shoppailtiin yhdessä. Ei ollut yllätystä eikä käärepaperia, mutta lapsi löysi itselleen mieluisia tavaroita ja minä maksoin. Oli mukavaa yhteistä aikaa.
Voitko tulla sponssaamaan minullekin lahjat? Tuo rahoittajan kanssa kaupungille lähteminen kelpaisi oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Anders kirjoitti:
Niin. Ehkä kannattaisi sanoa ihmisille, että kyllä, kaipaan lahjoja. Ja antaa vaikka pari vinkkiä.
"Tämä olisi kyllä ihana lahja mulle" sanoin, kun seisoin kirjakaupassa erään standin edessä ja sanoin nuo sanat ihan selkeällä suomen kielellä. Toinen vain kohautti olkapäitään, joten se siitä.
Oikeasti en kehtaisi mennä suoraan vaatimaan, että lahjokaa nyt minuakin! Mutta on se oikeasti kurjaa, kun anoppi ostaa tyttäriensä miehille lahjat synttäreinä ja jouluna, minulle ei koska se on niin vaikeaa. Mieskään ei millään viitsisi, kun ei ole aikaa jne. Omat vanhempani lopettivat lahjomisen kun muutin pois kotoa. Ap
Oliko tuo toinen anoppisi?
On aika tavallista, että aikuiset eivät osta toisilleen lahjoja, koska kaikilla on jo kaikkea ja mitä ei ole, jokainen voi ostaa itsekin. Ehkä anoppisi tyttäret kertovat äidilleen, mitä anoppisi voisi ostaa vävyilleen lahjaksi? Ja sun miehesti taas ei kerro, jolloin anoppisi ei osaa ostaa sulle mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän lahjoi muita, jos sinulle ei ehditä tai viitsitä etsiä lahjaa?
Miestäsi voit vähän ravistella, sano että koet tärkeäksi että hän järjestää aikaa huomioidakseen sinua.
Jos ei, niin lahjahanat kiinni ja ostat itsellesi lahjat. Ei ihan sama, mutta kun ilahtuneena avaat kirjoja ym niin luulisi muiden huomaavan että näistä pidät.
Ethän hauku muiden lahjoja? Mikään ei ole kurjempaa kun toinen avaa lahjan ja on naama nurin kuin pahaisen kakaran.
Tekisin näin, lahjoittaisin itse.
Ymmärrän pettymisen miksei voi esittää lahjatoiveita?
Mä oon lahjatraumatisoitunut. Yhdessä entisessä työpaikassani oli tapana kerätä kolehti aina, kun joku kollega täytti pyöreitä, jäi eläkkeelle tms. merkkitapaus, usein itse järjestin näitä keräyksiä. Olin tuossa työssä melkein 10 vuotta, joiden aikana minäkin täytin pyöreitä, ja kohdalleni osui myös kaksi muuta merkkitapausta (en erittele, ettei tunnisteta, mutta sellaisia, joina tapana oli muistaa) sekä lopulta läksiäiset. Yhtenäkään näistä kerroista en saanut mitään, kukaan ei huomioinut. Tuntui paskalta.
Nyt täytin äskettäin taas pyöreitä, ja ystäväporukassani näitä pyöreitä on juhlittu tässä melko tiheään ja muistettu kimppalahjoilla, joten satun varsin hyvin tietämään, minkä arvoisia lahjoja on annettu. Mä sain sellaisen 25% halvemman lahjan, mikä ei toki sinänsä tietenkään haitannut yhtään, koska lahja oli mieleinen ja muistaminenhan oli se, mikä merkitsi, mutta kun seuraavalle juhlakaluille kerättiin taas se sama summa, joka muillekin perusteena ”hän on ansainnut tämän”, ihmettelin kovin. Tuntui taas vähän pahalta.
Näissä edellisissä siis kaivertaa se, että enkö minä ”ansaitse” samaa, kuin muut? En kuitenkaan huomaa tätä alemmas noteerausta arjessa muuten, joten ehkä tämä tosiaan on lapsellista tällaista miettiä. Pahaa mieltä on välillä vaan hirveän vaikea estää.
Kaiken huippu oli kuitenkin mieheni käytös äskettäisten pyöreiden juhlieni aikaan. Ei huomioinut päivää YHTÄÄN MITENKÄÄN. Huonosti tässä on mennyt muutenkin jo pitkään, mutta en nyt arvannut, ettei mun syntymäpäivä ole hänelle yhtään minkään arvoinen. Olis riittänyt pala kakkua ja halaus oikein mainiosti, mutta sain täydellisen ignoorauksen. En ymmärtää, en itse kohtelisi ketään noin, vaikka mikä olisi. Kyse ei ollut unohtamisesta.
Että ymmärrän sua, ap, ja kaikki muut ”lahjattomat”!
Meilläkin jo aikoja sitten sovittu, että jouluisin ei enää osteta mitään toisillemme, kun kaikilla on jo sitä tavaraa, myös aikuistuneet lapset tietävät tämän. Olemme miehen kanssa vielä joulukuun aikana muuttamassa omakotitalosta kerrostaloon, samalla muuttaa nuorin lapsi omilleen. Raivaamista on riittänyt, joten ei enää lisää tavaraa tähän huushålliin, kiitos. Ainakin itse ostamalla saa mieleisensä, eikä tarvitse hymistellä, että "voi kuinka ihana, tällaisen olen tarvinnutkin .." samalla hymyilee, että kamala tavara!
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin jo aikoja sitten sovittu, että jouluisin ei enää osteta mitään toisillemme, kun kaikilla on jo sitä tavaraa, myös aikuistuneet lapset tietävät tämän. Olemme miehen kanssa vielä joulukuun aikana muuttamassa omakotitalosta kerrostaloon, samalla muuttaa nuorin lapsi omilleen. Raivaamista on riittänyt, joten ei enää lisää tavaraa tähän huushålliin, kiitos. Ainakin itse ostamalla saa mieleisensä, eikä tarvitse hymistellä, että "voi kuinka ihana, tällaisen olen tarvinnutkin .." samalla hymyilee, että kamala tavara!
On ihan eri asia, jos on sovittu että lahjojen kanssa toimitaan noin kuin se, että joku jätettäisiin noin vain ilman lahjoja.
Niin. Ehkä kannattaisi sanoa ihmisille, että kyllä, kaipaan lahjoja. Ja antaa vaikka pari vinkkiä.