Esikoinen on muuttamassa pois kotoa. Onko mitään mahdollisuutta saada asuntolainaa, jos on vain opintotuki ja epäsäännöllisiä työtuloja?

Minä sain 15 v sitten vanhempien takauksella lainan, no omaa rahaa oli jonkin verran, mutta tulot minimissään. Voi olla että on muuttunut. Tokihan asunto käy vakuudeksi.

Typeriä kommentteja! Miksen vanhemmat saa auttaa lastaa jos haluaa...Ja asunnon osti ihan fiksua.

Vierailija kirjoitti:

Ei 19v kannata olla naimisissa oman asunnon kanssa. Hankaloittaa huomattavasti elämää jos muuttaakin pois vaikka koko maasta. Meillä nuoret asuu kotona opiskelujen loppuun ja maksavat "vuokraa" joka kuukausi omille asp tileilleen.

Minä aloitin aikoinaan asp säästämisen 15 vuotiaana ja 20 vuotiaana ostin asunnon, joka on minulla vieläkin 42 vuotiaakin. Olen ollut sekä vaihdossa, että tehnyt töitä ulkomailla. Arvaa mitä olen tehnyt asunnolle?

Mene kauppalehden forumille kyselemään tälläisiä asioita. Tämän palstan tapa on, että lapsi haistattelee 18v synttäripäivänä vanhemilleen ja muuttaa "omilleen" eli siis täysin valtion tukemana asumaan johonkin vuokralle. Aika vähemmistössä ovat ne vanhemmat joiden välit lapsiin ovat niin hyvät, että tälläisiä asioita edes ajatellaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis yhteiskunta auttaa vanhempia maksamaan sitä asuntoa.

En moralisoi, sillä noin itsekin tekisin, mutta onhan se nyt ihan sairasta, että sosiaaliturvalla maksetaan keskiluokan sijoitusasuntoja.

Hyvä tarkennus, Kela auttaa maksamaan asuntoa. Ja on totta, että tämä koko asumistukijärjestelmä on sairas, mitään järkeähän tässä ei ole että tuilla pumpataan vuokrat ylös ja tuetaan keskiluokkaisten vaurastumista. Mutta yhtä lailla ne asumistuet menevät keskiluokan vaurastuttamiseen, vaikkei vuokranantaja olisikaan vuokralaisen vanhemmat. 

Kun systeemi on mikä on, niin tietenkin fiksu veronmaksaja käyttää sitä hyödykseen. Me emme muita tukia ole saaneet kuin lapsilisän. Ja jos lapsi asuisi kotona, häntä rangaistaisiin vanhempien tulosta pienemmällä opintotuella. Nyt hän saa täydet tuet ja myös asumistuen, ihan niin kuin muutkin opiskelijat. Veroja maksamme yli 3000€/kk joten ei tunnu kohtuuttomalta lypsää näitä tukia. Ja ehkä tällä pienellä panoksellamme edesautamme tämän järjettömän asumistukihimmelin alasajoa, mikä olisi loppupeleissä kaikkien etu - sekä omistusasujien että vuokralaisten. 

Vierailija kirjoitti:

Mun entinen poikakaverin aloitti asp-säästämisen jo lukiosta päästyään. Osti sitten jonkin ajan päästä asunnon, jota vuokrasi jollekulle (joka osoittautui hulttioksi) ja asui samalla itse vielä lapsuudenkodissa.

Opiskeli lääkäriksi.

Yläluokkaisuus periytyy.

Voisiko tytär vuokrata asunnon Espoosta tai Vantaalta? Jos ei Helsingistä saa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä kuviossa tyttären maksama vuokra on teille veronalaista tuloa? 

Ennen ei saanut asumistukea vanhemman omistamaan asuntoon, onko muutos tullut opiskelijan asumistukimuutoksen myötä?

Kyllä vuokra on ihan normaalia pääomatuloa. Alkuvaiheessa tästä muodostuu jonkin verran tuottoa, kun yhtiölaina on vielä lyhennysvapaalla. Sitten kun yhtiölainasta alkaa mennä lyhennykset, rahoitusvastike nousee ja vastikkeiden yhteissumma nousee vuokran kanssa tasoihin. Tässä vaiheessa ei mene enää veroakaan.

Toki tuota verokuviota mietittiin ja laskettiin. Kokonaisuuden kannalta on kuitenkin parempi ottaa täysi asumistuki - verot kuin pienempi vuokra/asumistuki, joka ei aiheuttaisi veroseuraamuksia. 

Tämä kuvio tosiaan muuttui samassa kohtaa kun opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin. Siinä kohtaa hyväksyttiin myös vanhempien omistama asunto. Vai onko niin, että se on aiemminkin hyväksytty yleisessä asumistuessa? Ja tuo mitä aiemmin puhuin samassa kiinteistössä olevasta asunnosta, sekin taisi koskea opintotukea eikä asumislisää. Ja se asunnon sijainti vaikuttaa siihen, katsotaanko opiskelijan asuvan itsenäisesti vai vanhempien kanssa (joka puolestaan vaikuttaa opintotuen määrään). Vanhempien tulojen vaikutukseenkin oli tulossa joku muutos, oliko ensi vuoden alusta? Nämä tukisysteemit tuntuvat olevan korkeampaa tiedettä, tarkkaan saa lukea ja moneen kertaan, että ummikko pääsee kärryille.

Vierailija kirjoitti:

Nyt saa. Mutta opintotuki on pienempi kun asuu vanhempien omistamassa asunnossa

Tämä on väärää tietoa. Ainoastaan silloin, jos vanhempien omistama asunto on samassa kiinteistössä kuin vanhempien asunto, opintotuki voi olla pienempi. Tuskin monikaan ostaa opiskelijalle asuntoa samasta yhtiöstä kuin missä itse asuu.

Vierailija kirjoitti:

Joo avopari vielä toistaseksi jonkunaikaa ollaan, ei ole luottotiedot menny vaan tullu pari kappaletta huollettavia enkä minä ole vielä mennyt töihin kun nuorimmainen on niin pieni.

Varmasti jos etsisin työn niin saataisiinkin ihan kunnon lainakin :) en tiennytkään, että avioliitto vaikuttaisi, kannattaanee siis odotella asunnon kanssa vielä 🤔

Pankit ovat aika konservatiivisiä joissain asioissa. Asuntolainan kohdalla suurin riski ei suinkaan ole työttömyys, vaan avioero. Työttömyys tulee kyllä hyvänä kakkosena. Pankki saattaa katsoa, että aviopari on sitoutuneempi toisiinsa ja luotettavampi lainanhakija kuin avopari. Lisäksi avioparilla on jo ihan lain mukaan elatusvelvollisuus toisiinsa nähden, mitä avoparilla taas ei ole. Myöskään verottaja ei puutu sellaiseen, että vaimo on kotona ja mies maksaa lainaa, vaikka asunto omistetaan 50/50. Tämäkin kai perustuu siihen keskinäiseen elatusvelvollisuuteen ja toisaalta siihen, että avioliiton päättyessä omaisuus voi kuitenkin siirtyä puolisolta toiselle ilman veroseuraamuksia osituksen myötä. 

Suosittelisin teille kyllä naimisiinmenoa ihan järkisyistä muutenkin kuin pelkän asuntolainan takia. Kun lapsiakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo avopari vielä toistaseksi jonkunaikaa ollaan, ei ole luottotiedot menny vaan tullu pari kappaletta huollettavia enkä minä ole vielä mennyt töihin kun nuorimmainen on niin pieni.

Varmasti jos etsisin työn niin saataisiinkin ihan kunnon lainakin :) en tiennytkään, että avioliitto vaikuttaisi, kannattaanee siis odotella asunnon kanssa vielä 🤔

Pankit ovat aika konservatiivisiä joissain asioissa. Asuntolainan kohdalla suurin riski ei suinkaan ole työttömyys, vaan avioero. Työttömyys tulee kyllä hyvänä kakkosena. Pankki saattaa katsoa, että aviopari on sitoutuneempi toisiinsa ja luotettavampi lainanhakija kuin avopari. Lisäksi avioparilla on jo ihan lain mukaan elatusvelvollisuus toisiinsa nähden, mitä avoparilla taas ei ole. Myöskään verottaja ei puutu sellaiseen, että vaimo on kotona ja mies maksaa lainaa, vaikka asunto omistetaan 50/50. Tämäkin kai perustuu siihen keskinäiseen elatusvelvollisuuteen ja toisaalta siihen, että avioliiton päättyessä omaisuus voi kuitenkin siirtyä puolisolta toiselle ilman veroseuraamuksia osituksen myötä. 

Suosittelisin teille kyllä naimisiinmenoa ihan järkisyistä muutenkin kuin pelkän asuntolainan takia. Kun lapsiakin on.

Joo, päivämäärä on jo sovittu, eikä nyt ihan pelkästään järkisyistä 😁

Vierailija kirjoitti:

Voiko henkilötakauksella saada tyttärelle asuntolainan vai onko vuokraus ainut mahdollisuus? Luotamme 110% tyttäremmee ja maksukykyyn, mutta vuokra-asuntoja tuntuu olevan aivan mahdoton saada Helsingistä. Tyttärelle kelpaisi vallan hyvin joku pommikuntoinen yksiökin.

Me takaisimme mieluusti asuntolainan, mutta mahtaakohan sellaista saada? Olemme ihan ok-tuloisia (n. 10 000 euroa bruttona yhteensä) ja oma asunto on maksettu jo.

Ostakaa yhteiseksi tyttären kanssa asunto. Meillä on tehty niin. Tyttö omistaa 20 prosenttia ja me omistamme mieheni kanssa 80 prosenttia.

Me ostimme kaikille lapsillemme asunnon, joka siis oli meidän nimissämme ja he maksoivat asunnosta vuokraa meille. Myöhemmin myimme asunnot heille itselleen alimpaan mahdolliseen hintaan, johon verottaja ei puuttunut. Tänä aikana asuntojen arvo oli vähintään kaksinkertaistunut, ja vanhin jo ehti myydä halvalla saamansa asunnon hyvällä voitolla ja ostaa uuden isomman. Viimeinen asunto siirrettiin lapsellemme, jolla ei ollut vielä vakinaisia tuloja siten, että otimme omaa taloamme vastaan lainan, asunnon myyntihinnaksi merkittiin nimellinen 1€ ja lapsemme lainasi koko loppusumman meiltä korottomana ilman viimeistä takaisinmaksupäivää. Lainaa hän voi lyhentää sillä lahjarahalla, jonka kumpikin voimme vuosittain verottomana antaa.

Kyllä, meillä on hyvin asiat, joten niin on lapsillammekin. Vanhin lapsemme ihmetteli aikoinaan, että miksi myymme asunnon hänelle tappiolla. Vastasimme, että koska olemme hänelle äiti ja isä ja koska me voimme. Meidän ei silti tarvitse tinkiä mistään. Mihin me muuten rahaa kerryttäisimme, ellemme oma perheemme hyväksi?

Vierailija kirjoitti:

Me ostimme kaikille lapsillemme asunnon, joka siis oli meidän nimissämme ja he maksoivat asunnosta vuokraa meille. Myöhemmin myimme asunnot heille itselleen alimpaan mahdolliseen hintaan, johon verottaja ei puuttunut. Tänä aikana asuntojen arvo oli vähintään kaksinkertaistunut, ja vanhin jo ehti myydä halvalla saamansa asunnon hyvällä voitolla ja ostaa uuden isomman. Viimeinen asunto siirrettiin lapsellemme, jolla ei ollut vielä vakinaisia tuloja siten, että otimme omaa taloamme vastaan lainan, asunnon myyntihinnaksi merkittiin nimellinen 1€ ja lapsemme lainasi koko loppusumman meiltä korottomana ilman viimeistä takaisinmaksupäivää. Lainaa hän voi lyhentää sillä lahjarahalla, jonka kumpikin voimme vuosittain verottomana antaa.

Kyllä, meillä on hyvin asiat, joten niin on lapsillammekin. Vanhin lapsemme ihmetteli aikoinaan, että miksi myymme asunnon hänelle tappiolla. Vastasimme, että koska olemme hänelle äiti ja isä ja koska me voimme. Meidän ei silti tarvitse tinkiä mistään. Mihin me muuten rahaa kerryttäisimme, ellemme oma perheemme hyväksi?

Verottaja saattaa kyllä tulkita tämän lahjaksi, jolloin lahjavero menee koko asunnon hinnasta. Tämä nimenomaan on mainittu esimerkkinä kaikissa lahjavero-ohjeissa, että lainan takaisinmaksu ei saa perustua verottomiin lahjoihin. Yleinen linjaus on, että laina pitää olla suurin piirtein samoilla ehdoilla kuin millaisen pankeistakin voisi saada, ei esim. 10 vuoden lyhennysvapaata siihen lainan alkuun. Korkoa ei toki tarvitse periä, mutta se lainan takaisinmaksusuunnitelman pitää olla uskottava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostimme kaikille lapsillemme asunnon, joka siis oli meidän nimissämme ja he maksoivat asunnosta vuokraa meille. Myöhemmin myimme asunnot heille itselleen alimpaan mahdolliseen hintaan, johon verottaja ei puuttunut. Tänä aikana asuntojen arvo oli vähintään kaksinkertaistunut, ja vanhin jo ehti myydä halvalla saamansa asunnon hyvällä voitolla ja ostaa uuden isomman. Viimeinen asunto siirrettiin lapsellemme, jolla ei ollut vielä vakinaisia tuloja siten, että otimme omaa taloamme vastaan lainan, asunnon myyntihinnaksi merkittiin nimellinen 1€ ja lapsemme lainasi koko loppusumman meiltä korottomana ilman viimeistä takaisinmaksupäivää. Lainaa hän voi lyhentää sillä lahjarahalla, jonka kumpikin voimme vuosittain verottomana antaa.

Kyllä, meillä on hyvin asiat, joten niin on lapsillammekin. Vanhin lapsemme ihmetteli aikoinaan, että miksi myymme asunnon hänelle tappiolla. Vastasimme, että koska olemme hänelle äiti ja isä ja koska me voimme. Meidän ei silti tarvitse tinkiä mistään. Mihin me muuten rahaa kerryttäisimme, ellemme oma perheemme hyväksi?

Verottaja saattaa kyllä tulkita tämän lahjaksi, jolloin lahjavero menee koko asunnon hinnasta. Tämä nimenomaan on mainittu esimerkkinä kaikissa lahjavero-ohjeissa, että lainan takaisinmaksu ei saa perustua verottomiin lahjoihin. Yleinen linjaus on, että laina pitää olla suurin piirtein samoilla ehdoilla kuin millaisen pankeistakin voisi saada, ei esim. 10 vuoden lyhennysvapaata siihen lainan alkuun. Korkoa ei toki tarvitse periä, mutta se lainan takaisinmaksusuunnitelman pitää olla uskottava.

Emme asu Suomessa ja asia on hoidettu lakimiehen kautta, joten puhtailla vesillä ollaan.