Mies päättänyt lopettaa avioelämän vuoteenpuolella. Miten tästä eteenpäin?

Vedä sormeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

299, saako ihminen erota ikinä? Mikä olis syy, jonka vuoksi sinun mielestäsi voiai erota? Väkivalta, alkoholismi, tms?

Vai onko eroaminen silloinkin väärin niitä jo tehtyjä lapsia kohtaan?

Vaikka lapset kärsivät ja koko perhe kärsiii niin niin *lasten vuoksi* vain on pysyttävä yhdessä?

Jos joku on tässä tekopyhä, niin se olet sinä itse.

Eihän se nyt ole pelkkä seksi, jonka vuoksi erotaan vaan sen seksin puuttumisen seurannaisena tulee usein myös muita asioita suhteeseen. Myös lapset eivät näe millaista on kun vanhemmat osoittavat toisilleen hellyyttä ja läheisyyttä ja seksittömässä suhteessa usein muutenkin ovat kovin kylmäkiskoisia toisiaan kohtaan. Onko sekään lapsille hyvä parisuhteen malli?

Katkeroitunut ja oman itsetuntonsa menettänyt marttyyrivanhempi ei ole yhtään parempi kuin eronnut ja elämäänsä tyytyväinen vanhempi. Vielä jos hän uudessa suhteessaan saa rakkautta ja hyväksyntää niin jaksaa antaa sitä rakkautta ja hyväksyntää lapsilleenkin.

Juu, siitä lapselle aikuisen mallia. Kun isiä ei kiinnosta seksi niin äiti jättää isin ja uutta putkeen!

Minkähänlaisilla silmälaseilla luit tekstini? Ilmeisesti et edes halua nähdä muita näkökantoja kuin omasi.

Olisi myös mielenkiintoista kuulla kantasi saako ihminen erota ikinä? Missään olosuhteissa?

hohhh kirjoitti:

Pakko kyllä sanoa, että ihmeellistä kuinka tuomitsevasti ihmiset suhtautuvat täällä. Elämme keskimäärin 80 vuotta ja kun elämää on edessä vielä n. 50 vuotta ap:n tapauksessa niin pitääkö se kärvistellä suhteessa jossa ei ole onnellinen? Kyllä lapset aistivat jos vanhemmat eivät voi hyvin. Ihan täyttä bullshittiä, että lasten takia pitäisi olla yhdessä. Sitten kun lapsetkin aikuistuvat niin heille kerrotaan että äiti ja isi olivat yhdessä vain heidän takiaan= ikuinen syyllisyys lapsilla, kun kokevat, että ovat aiheuttaneet olemassa olollaan kaiken kurjuuden. Hohhoijaa. 

Parisuhteeseen kuuluu lämpö ja rakkaus, myös seksin muodossa. Enpä minäkään haluaisi elää kaverisuhteessa, jossa on kuitenkin kaiken maailman rajoituksia. Ja pidän itseäni aivan täysin "normaalina" ja täysipäisenä n. 30 vuotiaana naisena, kun haluan seksiä mieheni kanssa useamman kerran viikossa. Olisi teille arvosteleville ja tuomitseville tarpeen välillä tyhjentää hiekkaa sieltä peeillusta…...[/quote

Olipas suorasalainen ja selkeä kommentti, kiitos siitä!

Olen aivan samaa mieltä kaikilta osin.

Lapsille liian kova kuorma olla vanhempiensa avioliiton kannattelijoita.

Ja monella täällä näköjään olisi syytä putsata ne hämähäkinseitit älapäästään!

Yläpäästä nyt puhumattakaan.

Suorasanainen siis.

Mun on jotenkin vaikea ymmärtää näitä naisia jotka ovat haluttomia kun mies ei siivoa tarpeeksi tms.

Miten se oikein toimii? Jos miehesi ei siivoa kuten haluat niin meneekö ne halut todellakin niin että et tunne vetoa ketään kohtaan?

Vai onko se seksittömyys vaan vallankäyttöä kun et saa haluamaasi?

Tää nyt on tietenkin todella kärjistetty esimerkki mutta kuitenkin.

Ymmärrän kyllä että miehet ja naiset toimii halujen suhteen erilailla mutta silti ihmettelen että miksi seksi ei voi olla rankassa lapsiperhe elämässä asia jolla edes hetkeksi illalla päästään rentoutumaan vaan siitä on tullut niin monimutkainen asia että roskat pitää olla vietynä ja 2tuntia syvällistä keskustelua päivässä suoritettuna että päästään tunnelmaan.

M35

hohhh kirjoitti:

Pakko kyllä sanoa, että ihmeellistä kuinka tuomitsevasti ihmiset suhtautuvat täällä. Elämme keskimäärin 80 vuotta ja kun elämää on edessä vielä n. 50 vuotta ap:n tapauksessa niin pitääkö se kärvistellä suhteessa jossa ei ole onnellinen? Kyllä lapset aistivat jos vanhemmat eivät voi hyvin. Ihan täyttä bullshittiä, että lasten takia pitäisi olla yhdessä. Sitten kun lapsetkin aikuistuvat niin heille kerrotaan että äiti ja isi olivat yhdessä vain heidän takiaan= ikuinen syyllisyys lapsilla, kun kokevat, että ovat aiheuttaneet olemassa olollaan kaiken kurjuuden. Hohhoijaa. 

Parisuhteeseen kuuluu lämpö ja rakkaus, myös seksin muodossa. Enpä minäkään haluaisi elää kaverisuhteessa, jossa on kuitenkin kaiken maailman rajoituksia. Ja pidän itseäni aivan täysin "normaalina" ja täysipäisenä n. 30 vuotiaana naisena, kun haluan seksiä mieheni kanssa useamman kerran viikossa. Olisi teille arvosteleville ja tuomitseville tarpeen välillä tyhjentää hiekkaa sieltä peeillusta…...

Olipa vastemielinen viimeinen lause! Miksi olet noin ilkeä ja kylmä? 

Minusta sinä olet tuomitseva, kun ajattelet että kaikkien pitäisi toimia kuten sinä, eli erota jos ei seksiä irtoa tarpeeksi. Älä tuomitse meitä, joille avioliitto on pyhä, eikä ihan pienestä tai edes isommastakaan halua erota.

Sitä en sano, että ap:n tulisi vain hiljaa olla. Jutella täytyy, keskustelemasta päästyään keskustella, nostaa kissa pöydälle. Ei rumasti toista loukaten, vaan kunnioittavaan sävyyn, kertoa minä-muodossa. Niin kauan että mies ymmärtää. Miehellä on joku syy, miksi ei seksi maistu, ja siihen on saatavissa erilaista apua, esim. hormonihoitoa, tai jos on masennusta niin täytyyhän se hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni nainen nykyään tuntuu olevan samassa tilanteessa, siitä vaan ei puhuta samalla tavalla kuin siitä että jos nainen on suhteessa haluttomampi. Varmaan miesten testotasot on alhaisempia kuin aiemmin, lisättynä seksuaalisen materiaalin tursuamiseen ovista ja ikkunoista, joten hommat voi hoidella itsekseen helposti. kuka siinä sitten jaksaa sitä "tavallisen näköistä" puolisoa hoidella kun muutenkin väsyttää ja ois kiva vaan koneella istua tai tv:tä tuijottaa... harmittaa mutta tuntuu ainakin omasta kokemuksesta ja näitä avauksia lukiessa vähän tältä. Sitten taas kun nainen on haluton niin hänellä varmaan vaikuttaa hormonit ja stressi/väsymys kaikesta huolehtimisesta ja organisoinnista perheessä. Molemmilla on siis ongelmia ja liikaa stressiä tai muita seikkoja mitkä vaikuttaa haluttomuuteen negatiivisesti :( tuntuu, että kukaan ei saa seksiä just sen verran kun haluais. Siksipä kai tuo kertakäyttökulttuuri parisuhteissakin on yleistynyt... mut unohtuu monesti sekin, että välillä on niiät kuivia kausia. tosin ap:n tilanteessa jatkunut pidempään eikä puhekaan auta mikä on ikävää. itsellä vähän sama tilanne, paitsi et oon seurustellut vasta vajaan 2v ja nyt jo seksi mennyt sellaiseksi 1krt/kk tahtiin. Sentään seksi on ihan hyvää ja tyydyttävää silloin kun sitä on, mutta harmillisen harvoin.

Tuli mieleen tuosta viestistäsi se, että monella miehellä on nykyään pornoriippuvuus eli katellaan monta kertaa päivässä niitä sivustoja ja lauetaan siinä touhussa. Ei takuulla riitä mitään intressiä olla enää puolison kanssa kun kassit on ihan tyhjät eikä puoliso enää edes kiinnosta siinä mielessä. Pornoriippuvuus on yleinen ja vaikea ongelma nykyisin.

Oletko ap kysynyt puolisoltasi tuleeko seksiongelmat sieltä suunnalta. Koska niille sivuille pääsee helposti niin jo 10 vuotiaat pojat käy siellä säännöllisesti. Voitte vaan kuvitella miten vääristynyt kuva kahden ihmisen välisestä seksistä niitä katellessa voi tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

299, saako ihminen erota ikinä? Mikä olis syy, jonka vuoksi sinun mielestäsi voiai erota? Väkivalta, alkoholismi, tms?

Vai onko eroaminen silloinkin väärin niitä jo tehtyjä lapsia kohtaan?

Vaikka lapset kärsivät ja koko perhe kärsiii niin niin *lasten vuoksi* vain on pysyttävä yhdessä?

Jos joku on tässä tekopyhä, niin se olet sinä itse.

Eihän se nyt ole pelkkä seksi, jonka vuoksi erotaan vaan sen seksin puuttumisen seurannaisena tulee usein myös muita asioita suhteeseen. Myös lapset eivät näe millaista on kun vanhemmat osoittavat toisilleen hellyyttä ja läheisyyttä ja seksittömässä suhteessa usein muutenkin ovat kovin kylmäkiskoisia toisiaan kohtaan. Onko sekään lapsille hyvä parisuhteen malli?

Katkeroitunut ja oman itsetuntonsa menettänyt marttyyrivanhempi ei ole yhtään parempi kuin eronnut ja elämäänsä tyytyväinen vanhempi. Vielä jos hän uudessa suhteessaan saa rakkautta ja hyväksyntää niin jaksaa antaa sitä rakkautta ja hyväksyntää lapsilleenkin.

Juu, siitä lapselle aikuisen mallia. Kun isiä ei kiinnosta seksi niin äiti jättää isin ja uutta putkeen!

Onko mielestäsi hyvä malli näyttää lapselle että onnettomaan parisuhteeseen kannattaa jäädä?

Kypsä aikuinen ihminen ei jää onnettomaan suhteeseen vaan toimii aikuisesti, eli käsittelee asiaa ja tekee kaikkensa, että liitto taas olisi onnellinen.

Minusta on uusavuttomuutta, että olla valmiita heittämään hanskat tiskiin, milloin mihinkin, tällä kertaa lapsen parhaaseen ja hyvän avioliiton malliin vedoten. Hyvä malli on se, että lapset näkee, ettei heti anneta periksi, vaan suostakin voi nousta, jos vain halua on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

299, saako ihminen erota ikinä? Mikä olis syy, jonka vuoksi sinun mielestäsi voiai erota? Väkivalta, alkoholismi, tms?

Vai onko eroaminen silloinkin väärin niitä jo tehtyjä lapsia kohtaan?

Vaikka lapset kärsivät ja koko perhe kärsiii niin niin *lasten vuoksi* vain on pysyttävä yhdessä?

Jos joku on tässä tekopyhä, niin se olet sinä itse.

Eihän se nyt ole pelkkä seksi, jonka vuoksi erotaan vaan sen seksin puuttumisen seurannaisena tulee usein myös muita asioita suhteeseen. Myös lapset eivät näe millaista on kun vanhemmat osoittavat toisilleen hellyyttä ja läheisyyttä ja seksittömässä suhteessa usein muutenkin ovat kovin kylmäkiskoisia toisiaan kohtaan. Onko sekään lapsille hyvä parisuhteen malli?

Katkeroitunut ja oman itsetuntonsa menettänyt marttyyrivanhempi ei ole yhtään parempi kuin eronnut ja elämäänsä tyytyväinen vanhempi. Vielä jos hän uudessa suhteessaan saa rakkautta ja hyväksyntää niin jaksaa antaa sitä rakkautta ja hyväksyntää lapsilleenkin.

Juu, siitä lapselle aikuisen mallia. Kun isiä ei kiinnosta seksi niin äiti jättää isin ja uutta putkeen!

Onko mielestäsi hyvä malli näyttää lapselle että onnettomaan parisuhteeseen kannattaa jäädä?

Kypsä aikuinen ihminen ei jää onnettomaan suhteeseen vaan toimii aikuisesti, eli käsittelee asiaa ja tekee kaikkensa, että liitto taas olisi onnellinen.

Minusta on uusavuttomuutta, että olla valmiita heittämään hanskat tiskiin, milloin mihinkin, tällä kertaa lapsen parhaaseen ja hyvän avioliiton malliin vedoten. Hyvä malli on se, että lapset näkee, ettei heti anneta periksi, vaan suostakin voi nousta, jos vain halua on.

Mulla on haluja, vaimolla ei.

Ei se asia ole 5 vuodessa muuttunut mihinkään, mitäs nyt tehdään?

Aluksi vaimoa ei haluttanut kun oli synnyttänyt sitten ei haluttanut kun imetti, sitten halut vei kun piti järjestää synttärit, sitten synttäreiden jälkeen oli niin väsynyt ettei haluttanut ja sitten vuosia oli niin rankkaa kun piti siivota yms. No mä oon nyt viimeiset 2vuotta hoitanut 70% kaikesta kotihommista ja oon kaiken vapaanajan lasten kanssa.

Arvatkaa onko sitä seksiä vieläkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin ulkonäkö on varsinkin miehille tärkeä asia.

Oma mieheni lähti myös sen jälkeen kun lihoin 10 kiloa. Seksiä kyllä oli loppuun asti, mutta ei sellaista mitä mies olisi toivonut....häpesin omaa ulkomuotoa enkä suostunut esim. strippaamaan miehelleni. Hämärsin valaistuksen seksin aikana, en suostunut kävelevään stringeissä mieheni edessä ym. Hän oli maininnut lihomisestani ja se masensi minua enkä saanut laihdutettua itseäni.

Olimme yhdessä lähes 10 vuotta kunnes hän ilmoitti saavansa ulkonäöltään tasokkaampaa seuraa. En kuulema kiihottanut enää häntä.

Kyllä se kymmenen kilon lihominen vaikuttaa vaikka ulkonäön merkitystä vähätellään.

Jos hyväksytään 10 kilon painon nousu niin seuraavaksi 20 kiloa ym. En pidä sitä kovin hyvänä esimerkkinä lapsillekaan. Terveellinen ruokavalio ja liikunta pitävät mielen positiivisena ja vartalon timmissä kunnossa. Ei tarvitse hävetä puolison edessä ja halut säilyvät molemmilla.

No se miehen lihominen on ihan yhtä vastenmielistä. Yleensä miehet ei huomaa itsessä mitään vikaa vaikka maha kasvaa koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

299, saako ihminen erota ikinä? Mikä olis syy, jonka vuoksi sinun mielestäsi voiai erota? Väkivalta, alkoholismi, tms?

Vai onko eroaminen silloinkin väärin niitä jo tehtyjä lapsia kohtaan?

Vaikka lapset kärsivät ja koko perhe kärsiii niin niin *lasten vuoksi* vain on pysyttävä yhdessä?

Jos joku on tässä tekopyhä, niin se olet sinä itse.

Eihän se nyt ole pelkkä seksi, jonka vuoksi erotaan vaan sen seksin puuttumisen seurannaisena tulee usein myös muita asioita suhteeseen. Myös lapset eivät näe millaista on kun vanhemmat osoittavat toisilleen hellyyttä ja läheisyyttä ja seksittömässä suhteessa usein muutenkin ovat kovin kylmäkiskoisia toisiaan kohtaan. Onko sekään lapsille hyvä parisuhteen malli?

Katkeroitunut ja oman itsetuntonsa menettänyt marttyyrivanhempi ei ole yhtään parempi kuin eronnut ja elämäänsä tyytyväinen vanhempi. Vielä jos hän uudessa suhteessaan saa rakkautta ja hyväksyntää niin jaksaa antaa sitä rakkautta ja hyväksyntää lapsilleenkin.

Juu, siitä lapselle aikuisen mallia. Kun isiä ei kiinnosta seksi niin äiti jättää isin ja uutta putkeen!

Onko mielestäsi hyvä malli näyttää lapselle että onnettomaan parisuhteeseen kannattaa jäädä?

Kypsä aikuinen ihminen ei jää onnettomaan suhteeseen vaan toimii aikuisesti, eli käsittelee asiaa ja tekee kaikkensa, että liitto taas olisi onnellinen.

Minusta on uusavuttomuutta, että olla valmiita heittämään hanskat tiskiin, milloin mihinkin, tällä kertaa lapsen parhaaseen ja hyvän avioliiton malliin vedoten. Hyvä malli on se, että lapset näkee, ettei heti anneta periksi, vaan suostakin voi nousta, jos vain halua on.

Niin, suostakin voi nousta, mutta jos miehellä ei nouse ja ei edes halua tehdä jotain, että se nousisi, niin aika vaikea on siihen puolison vaikuttaa. Toista ei voi väkisin saada innostumaan.

Joskus vain ei se kaikkensa yrittäminen auta, jos molemmilla ei ole siihen tahtoa.

Jos toisen tunteet ovat loppuneet niin melko vaikea on siihen enää vaikuttaa, se on turhaa *kaikkensa yrittämistä*.

Silloin on vielä mahdollisuuksia jos asioihin hakee apua ja tuntuu, että se kannattaa ja on tunteita.

Joskus vain on niin, että ollaan eri tasolla liitossa. Toinen on jo käsitellyt asian, että haluaa erota ja toinen vielä toivoo ja yrittää. Joskus terapiassa käyvät myös sellaiset parit, joista toinen on jo varma erosta, mutta toisen mieliksi tai sillä ajatuksella käy siellä, että on ainakin silloin jokainen kivi käännetty. Ettei jälkeenpäin kaduta. Silti ero tulee jos on tullakseen.

Tottakai ei kannata liian helposti luovuttaa, mutta liian kauan tai liian sinnikkäästi, itsensä ja omat tarpeensa kuolettaen, ei kannata yrittää.

Mielestäni kyse on juurikin kommunikaation puutteesta. Kuvitellaan (itsekin olen tähän syyllistynyt), että toisella on foliohattu päässä ja kaikki ajatukset on luettu ennen kuin ajatus on ehtinyt edes muodostua. Koskaan ei myöskään saisi olettaa yhtään mitään, kun toisen ajatusten kulku voi olla niin erilaista kuin oma. Reilua keskustelua toiveista ja tarpeista niin alkaisi hommat pelittämään puolin ja toisin. En tosin itsekään ole tässä asiassa enkä missään muussakaan täydellinen, että en jeesustele. Kovasti kyllä harjoittelen sitä parempaa kommunikaatiota. Aina kannattaa katsoa peiliin, ennen kuin osoittaa syyttävällä sormella toista. 

Vierailija kirjoitti:

Mun on jotenkin vaikea ymmärtää näitä naisia jotka ovat haluttomia kun mies ei siivoa tarpeeksi tms.

Miten se oikein toimii? Jos miehesi ei siivoa kuten haluat niin meneekö ne halut todellakin niin että et tunne vetoa ketään kohtaan?

Vai onko se seksittömyys vaan vallankäyttöä kun et saa haluamaasi?

Tää nyt on tietenkin todella kärjistetty esimerkki mutta kuitenkin.

Ymmärrän kyllä että miehet ja naiset toimii halujen suhteen erilailla mutta silti ihmettelen että miksi seksi ei voi olla rankassa lapsiperhe elämässä asia jolla edes hetkeksi illalla päästään rentoutumaan vaan siitä on tullut niin monimutkainen asia että roskat pitää olla vietynä ja 2tuntia syvällistä keskustelua päivässä suoritettuna että päästään tunnelmaan.

M35

Kommentti 364/352 oli siis vastaus tähän :)

Vierailija kirjoitti:

hohhh kirjoitti:

Pakko kyllä sanoa, että ihmeellistä kuinka tuomitsevasti ihmiset suhtautuvat täällä. Elämme keskimäärin 80 vuotta ja kun elämää on edessä vielä n. 50 vuotta ap:n tapauksessa niin pitääkö se kärvistellä suhteessa jossa ei ole onnellinen? Kyllä lapset aistivat jos vanhemmat eivät voi hyvin. Ihan täyttä bullshittiä, että lasten takia pitäisi olla yhdessä. Sitten kun lapsetkin aikuistuvat niin heille kerrotaan että äiti ja isi olivat yhdessä vain heidän takiaan= ikuinen syyllisyys lapsilla, kun kokevat, että ovat aiheuttaneet olemassa olollaan kaiken kurjuuden. Hohhoijaa. 

Parisuhteeseen kuuluu lämpö ja rakkaus, myös seksin muodossa. Enpä minäkään haluaisi elää kaverisuhteessa, jossa on kuitenkin kaiken maailman rajoituksia. Ja pidän itseäni aivan täysin "normaalina" ja täysipäisenä n. 30 vuotiaana naisena, kun haluan seksiä mieheni kanssa useamman kerran viikossa. Olisi teille arvosteleville ja tuomitseville tarpeen välillä tyhjentää hiekkaa sieltä peeillusta…...

Olipa vastemielinen viimeinen lause! Miksi olet noin ilkeä ja kylmä? 

Minusta sinä olet tuomitseva, kun ajattelet että kaikkien pitäisi toimia kuten sinä, eli erota jos ei seksiä irtoa tarpeeksi. Älä tuomitse meitä, joille avioliitto on pyhä, eikä ihan pienestä tai edes isommastakaan halua erota.

Sitä en sano, että ap:n tulisi vain hiljaa olla. Jutella täytyy, keskustelemasta päästyään keskustella, nostaa kissa pöydälle. Ei rumasti toista loukaten, vaan kunnioittavaan sävyyn, kertoa minä-muodossa. Niin kauan että mies ymmärtää. Miehellä on joku syy, miksi ei seksi maistu, ja siihen on saatavissa erilaista apua, esim. hormonihoitoa, tai jos on masennusta niin täytyyhän se hoitaa. 

Pahoittelen viimeisintä lausetta, olet oikeassa että se oli asiaton. 

En ole mielestäni tuominnut avioliittoja arvostavia ihmisiä. Kerroin mielipiteeni tuomitsevista ja arvostelevista ihmisistä, avioliitoista ei ollut mitään puhetta.

Ap:n viestistä sai käsityksen, että asiaa on yritetty ratkoa mutta tuloksetta. Toki on mahdollista, ettei keskustelu ole ollut rakentavaa. Olen myös samaa mieltä siitä, että mikäli asialle ja suhteelle on jotakin tehtävissä, kannattaa se tehdä. Jos yrityksistä huolimatta suhteessa on onneton, ei ole järkeä jatkaa vain lasten takia. 

Vierailija kirjoitti:

hohhh kirjoitti:

Pakko kyllä sanoa, että ihmeellistä kuinka tuomitsevasti ihmiset suhtautuvat täällä. Elämme keskimäärin 80 vuotta ja kun elämää on edessä vielä n. 50 vuotta ap:n tapauksessa niin pitääkö se kärvistellä suhteessa jossa ei ole onnellinen? Kyllä lapset aistivat jos vanhemmat eivät voi hyvin. Ihan täyttä bullshittiä, että lasten takia pitäisi olla yhdessä. Sitten kun lapsetkin aikuistuvat niin heille kerrotaan että äiti ja isi olivat yhdessä vain heidän takiaan= ikuinen syyllisyys lapsilla, kun kokevat, että ovat aiheuttaneet olemassa olollaan kaiken kurjuuden. Hohhoijaa. 

Parisuhteeseen kuuluu lämpö ja rakkaus, myös seksin muodossa. Enpä minäkään haluaisi elää kaverisuhteessa, jossa on kuitenkin kaiken maailman rajoituksia. Ja pidän itseäni aivan täysin "normaalina" ja täysipäisenä n. 30 vuotiaana naisena, kun haluan seksiä mieheni kanssa useamman kerran viikossa. Olisi teille arvosteleville ja tuomitseville tarpeen välillä tyhjentää hiekkaa sieltä peeillusta…...

Olipa vastemielinen viimeinen lause! Miksi olet noin ilkeä ja kylmä? 

Minusta sinä olet tuomitseva, kun ajattelet että kaikkien pitäisi toimia kuten sinä, eli erota jos ei seksiä irtoa tarpeeksi. Älä tuomitse meitä, joille avioliitto on pyhä, eikä ihan pienestä tai edes isommastakaan halua erota.

Sitä en sano, että ap:n tulisi vain hiljaa olla. Jutella täytyy, keskustelemasta päästyään keskustella, nostaa kissa pöydälle. Ei rumasti toista loukaten, vaan kunnioittavaan sävyyn, kertoa minä-muodossa. Niin kauan että mies ymmärtää. Miehellä on joku syy, miksi ei seksi maistu, ja siihen on saatavissa erilaista apua, esim. hormonihoitoa, tai jos on masennusta niin täytyyhän se hoitaa. 

Jos avioliitosta ei erota edes sen isomman syyn vuoksi ja se peitotaan "avioliitto on pyhä" selityksellä, en sitä voi arvostaa. Kyseessä on enemmänkin pelkuruus, ei uskalleta ottaa elämässä uusia askelia ja tehdä muutoksia. Avioliitossa ei ole mitään pyhää, se on vain kahden ihmisen välinen sopimus, joka on monestikin syytäkin purkaa jossain vaiheessa. Se ehjä perhe ei välttämättä ole  myöskään lapsille hyvä, oma äitini ei nimenomaan uskaltanut erota ja se johti meille lapsille elämänpituisiin ongelmiin. 

Se, ettei seksi maistu, johtuu 90% tapauksista siitä, ettei toinen vaan enää kiihota eikä kiinnosta siinä mielessä. Jos sitä seksiä ei saa kotona, sitä voi hakea muualta, kun asiasta puolisolle ilmoittaa ja siitä ei todellakaan voi mennä loukkaantumaan. Kenelläkään ei ole oikeutta toiselta kieltää seksiä kokonaan, vaikka sellainen tuntuu olevan yllättävän yleinen käsitys. Seksi merkitystä ei voi kukaan toinen ihminen toisen puolesta päättää.

Hyppään vähän puolivälissä ketjua mukaan ja totean että erotkaa jos seksi ei toimi. Sanon tämän vähä haluisempana. En itse kestäisi ketään jolle seksi on noin iso asia että mennään täysin sekaisin sen puutteessa. En ymmärrä miten jotkut vähähaluisemmat tuollaista edes katselevat. Ehkäpä toivovat itsekin että se puoliso muuttuu tai jotain muuta typerää. Tosin voin kyllä myöntää että ongelma näkeminen voi olla vaikeaa, koska oma itsetuntoni ei ole sidoksissa seksiin ja sen määrään, joten jos joku alkaa yhtäkkiä draamailemaan tai äksyilemään niin kuvittelen että töissä on stressiä tmv.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hohhh kirjoitti:

Pakko kyllä sanoa, että ihmeellistä kuinka tuomitsevasti ihmiset suhtautuvat täällä. Elämme keskimäärin 80 vuotta ja kun elämää on edessä vielä n. 50 vuotta ap:n tapauksessa niin pitääkö se kärvistellä suhteessa jossa ei ole onnellinen? Kyllä lapset aistivat jos vanhemmat eivät voi hyvin. Ihan täyttä bullshittiä, että lasten takia pitäisi olla yhdessä. Sitten kun lapsetkin aikuistuvat niin heille kerrotaan että äiti ja isi olivat yhdessä vain heidän takiaan= ikuinen syyllisyys lapsilla, kun kokevat, että ovat aiheuttaneet olemassa olollaan kaiken kurjuuden. Hohhoijaa. 

Parisuhteeseen kuuluu lämpö ja rakkaus, myös seksin muodossa. Enpä minäkään haluaisi elää kaverisuhteessa, jossa on kuitenkin kaiken maailman rajoituksia. Ja pidän itseäni aivan täysin "normaalina" ja täysipäisenä n. 30 vuotiaana naisena, kun haluan seksiä mieheni kanssa useamman kerran viikossa. Olisi teille arvosteleville ja tuomitseville tarpeen välillä tyhjentää hiekkaa sieltä peeillusta…...

Olipa vastemielinen viimeinen lause! Miksi olet noin ilkeä ja kylmä? 

Minusta sinä olet tuomitseva, kun ajattelet että kaikkien pitäisi toimia kuten sinä, eli erota jos ei seksiä irtoa tarpeeksi. Älä tuomitse meitä, joille avioliitto on pyhä, eikä ihan pienestä tai edes isommastakaan halua erota.

Sitä en sano, että ap:n tulisi vain hiljaa olla. Jutella täytyy, keskustelemasta päästyään keskustella, nostaa kissa pöydälle. Ei rumasti toista loukaten, vaan kunnioittavaan sävyyn, kertoa minä-muodossa. Niin kauan että mies ymmärtää. Miehellä on joku syy, miksi ei seksi maistu, ja siihen on saatavissa erilaista apua, esim. hormonihoitoa, tai jos on masennusta niin täytyyhän se hoitaa. 

Jos avioliitosta ei erota edes sen isomman syyn vuoksi ja se peitotaan "avioliitto on pyhä" selityksellä, en sitä voi arvostaa. Kyseessä on enemmänkin pelkuruus, ei uskalleta ottaa elämässä uusia askelia ja tehdä muutoksia. Avioliitossa ei ole mitään pyhää, se on vain kahden ihmisen välinen sopimus, joka on monestikin syytäkin purkaa jossain vaiheessa. Se ehjä perhe ei välttämättä ole  myöskään lapsille hyvä, oma äitini ei nimenomaan uskaltanut erota ja se johti meille lapsille elämänpituisiin ongelmiin. 

Se, ettei seksi maistu, johtuu 90% tapauksista siitä, ettei toinen vaan enää kiihota eikä kiinnosta siinä mielessä. Jos sitä seksiä ei saa kotona, sitä voi hakea muualta, kun asiasta puolisolle ilmoittaa ja siitä ei todellakaan voi mennä loukkaantumaan. Kenelläkään ei ole oikeutta toiselta kieltää seksiä kokonaan, vaikka sellainen tuntuu olevan yllättävän yleinen käsitys. Seksi merkitystä ei voi kukaan toinen ihminen toisen puolesta päättää.

Omalla kohdalla uskon että vaimon haluttomuus johtuu nimenomaan siitä etten vaan ole enää haluttava vaimon silmissä, asiasta kysymällä vastaus tietenkin on että haluaa mua kyllä mutta teot on toisin.

Onhan se varmaan todella vaikeaa myöntää puolisolle ettet enää kiihota.

Kieltämättä paino nousi vuosien aikana ja ymmärrän että se saattaa viedä halut, itse olen aina halunnut naistani vaikka raskauksien jälkeen kiloja on jäänyt.

Nyt oon kuitenkin taas paremmassa kunnossa kuin tavatessamme mutta ei siitäkään ole apua halujen herättämiseen ollut.

M35

Vierailija kirjoitti:

Hyppään vähän puolivälissä ketjua mukaan ja totean että erotkaa jos seksi ei toimi. Sanon tämän vähä haluisempana. En itse kestäisi ketään jolle seksi on noin iso asia että mennään täysin sekaisin sen puutteessa. En ymmärrä miten jotkut vähähaluisemmat tuollaista edes katselevat. Ehkäpä toivovat itsekin että se puoliso muuttuu tai jotain muuta typerää. Tosin voin kyllä myöntää että ongelma näkeminen voi olla vaikeaa, koska oma itsetuntoni ei ole sidoksissa seksiin ja sen määrään, joten jos joku alkaa yhtäkkiä draamailemaan tai äksyilemään niin kuvittelen että töissä on stressiä tmv.

Onko todella niin että et halua ketään edes omissa haaveissasi?

Et tarvitse omaa kättä tms?

Ei kai kenenkään itsetunto ole sidoksissa seksin määrään vaan siihen torjumisen määrään.

Väitän että kun rakkaasi satoja kertoja torjuu esimerkiksi halauksesi niin kyllä sekin alkaa itsetuntoa syömään.

M35

Suosittelen teille ap vielä asiasta rakentavasti keskustelua, ja sen lisäksi yhdessä käymään edes yhden kerran seksuaaliterapeutilla. Lisäksi voisi olla (terapiakäynnin jälkeen?) tarpeen mukaan hyvä, että mies kävisi lääkärillä. Jos saisitte jonkinlaisen kompromissin sovittua ja oikeasti toimimaan, voisitte ulkopuolisen ihmisen avulla oppia paremmin ymmärtämään toisianne.

Jos ei nämä keinot toimi, niin sitten miehen kanssa neuvottelua siitä, voisitko "ulkoistaa" seksin jollekin kolmannelle osapuolelle, kerta miestä ei kiinnosta? Eli miehen kanssa eläisitte perheenä, mutta seksijutuissa olisi mukana sulla "rakastaja". Jos tämä ei miehelle sovi, niin sitten ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hohhh kirjoitti:

Pakko kyllä sanoa, että ihmeellistä kuinka tuomitsevasti ihmiset suhtautuvat täällä. Elämme keskimäärin 80 vuotta ja kun elämää on edessä vielä n. 50 vuotta ap:n tapauksessa niin pitääkö se kärvistellä suhteessa jossa ei ole onnellinen? Kyllä lapset aistivat jos vanhemmat eivät voi hyvin. Ihan täyttä bullshittiä, että lasten takia pitäisi olla yhdessä. Sitten kun lapsetkin aikuistuvat niin heille kerrotaan että äiti ja isi olivat yhdessä vain heidän takiaan= ikuinen syyllisyys lapsilla, kun kokevat, että ovat aiheuttaneet olemassa olollaan kaiken kurjuuden. Hohhoijaa. 

Parisuhteeseen kuuluu lämpö ja rakkaus, myös seksin muodossa. Enpä minäkään haluaisi elää kaverisuhteessa, jossa on kuitenkin kaiken maailman rajoituksia. Ja pidän itseäni aivan täysin "normaalina" ja täysipäisenä n. 30 vuotiaana naisena, kun haluan seksiä mieheni kanssa useamman kerran viikossa. Olisi teille arvosteleville ja tuomitseville tarpeen välillä tyhjentää hiekkaa sieltä peeillusta…...

Olipa vastemielinen viimeinen lause! Miksi olet noin ilkeä ja kylmä? 

Minusta sinä olet tuomitseva, kun ajattelet että kaikkien pitäisi toimia kuten sinä, eli erota jos ei seksiä irtoa tarpeeksi. Älä tuomitse meitä, joille avioliitto on pyhä, eikä ihan pienestä tai edes isommastakaan halua erota.

Sitä en sano, että ap:n tulisi vain hiljaa olla. Jutella täytyy, keskustelemasta päästyään keskustella, nostaa kissa pöydälle. Ei rumasti toista loukaten, vaan kunnioittavaan sävyyn, kertoa minä-muodossa. Niin kauan että mies ymmärtää. Miehellä on joku syy, miksi ei seksi maistu, ja siihen on saatavissa erilaista apua, esim. hormonihoitoa, tai jos on masennusta niin täytyyhän se hoitaa. 

Jos avioliitosta ei erota edes sen isomman syyn vuoksi ja se peitotaan "avioliitto on pyhä" selityksellä, en sitä voi arvostaa. Kyseessä on enemmänkin pelkuruus, ei uskalleta ottaa elämässä uusia askelia ja tehdä muutoksia. Avioliitossa ei ole mitään pyhää, se on vain kahden ihmisen välinen sopimus, joka on monestikin syytäkin purkaa jossain vaiheessa. Se ehjä perhe ei välttämättä ole  myöskään lapsille hyvä, oma äitini ei nimenomaan uskaltanut erota ja se johti meille lapsille elämänpituisiin ongelmiin. 

Se, ettei seksi maistu, johtuu 90% tapauksista siitä, ettei toinen vaan enää kiihota eikä kiinnosta siinä mielessä. Jos sitä seksiä ei saa kotona, sitä voi hakea muualta, kun asiasta puolisolle ilmoittaa ja siitä ei todellakaan voi mennä loukkaantumaan. Kenelläkään ei ole oikeutta toiselta kieltää seksiä kokonaan, vaikka sellainen tuntuu olevan yllättävän yleinen käsitys. Seksi merkitystä ei voi kukaan toinen ihminen toisen puolesta päättää.

Omalla kohdalla uskon että vaimon haluttomuus johtuu nimenomaan siitä etten vaan ole enää haluttava vaimon silmissä, asiasta kysymällä vastaus tietenkin on että haluaa mua kyllä mutta teot on toisin.

Onhan se varmaan todella vaikeaa myöntää puolisolle ettet enää kiihota.

Kieltämättä paino nousi vuosien aikana ja ymmärrän että se saattaa viedä halut, itse olen aina halunnut naistani vaikka raskauksien jälkeen kiloja on jäänyt.

Nyt oon kuitenkin taas paremmassa kunnossa kuin tavatessamme mutta ei siitäkään ole apua halujen herättämiseen ollut.

M35

Teot kuitenkin kertovat totuuden. Jos seksiä ei ole eikä toinen ikinä ole halukas/kiihottunut niin eihän hän silloin halua sua. Sitä ei vaan haluta myöntää suoraan vaan voidaan vuosiakin hokea tuota, että "haluan haluan" vaikka sen tietää koko ajan valheeksi. Joissain harvinaisissa tapauksissa voi kyseessä olla sairaus tms. mutta väittäisin, että yli 90% suhteissa kyse on ihan puhtaasti siitä, ettei toinen vaan enää kiihota eikä kiinnosta seksuaalisesti.