Ekaluokkalainen ja koulunkäynnin takkuaminen

Pojan pitää vain ymmärtää että joskus siellä koulussa joutuu tehdä myös tylsiä tehtäviä. Aina tehdään mitä opettaja tehtäväksi antaa.

Onhan se tylsää kirjoittaa 50 a-kirjainta, jos osaa sen jo ihan hyvin.

Jos poika osaa jo lukea, niin nuo tehtävät voivat tuntua turhauttavan helpolta. Tylsiäkin asioita pitää kuitenkin tehdä, joten ehkä ratkaisu olisi se, että tehtäväkirjaa tulee tehdä tietyn verran, mutta joitain oppimateriaaleja eriytettäisi ylöspäin.

Vierailija kirjoitti:

Pojan pitää vain ymmärtää että joskus siellä koulussa joutuu tehdä myös tylsiä tehtäviä. Aina tehdään mitä opettaja tehtäväksi antaa.

Onhan se tylsää kirjoittaa 50 a-kirjainta, jos osaa sen jo ihan hyvin.

Jep. Tästä ollaankin ahkerasti keskusteltu kotona. Muutosta ei vain ole tullut.

Ap

Jotkut lapset ovat liian fiksuja, heistä on tylsää tehdä samaa kirjainta tai samaa tehtävää samassa tahdissa kuin muut. Taitava opettaja osaa eriyttää opetusta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kohta 7 vuotta täyttävä ekaluokkalainen poika. Eskarivuosi päiväkodissa meni hyvin ilman ongelmia. Poika osaa lukea, laskea ja kirjoittaa. Koulun aloitus sujui myös hyvin, mutta nyt koulunkäynti on alkanut tökkimään. Wilmassa tulee viestiä, että varsinkin Suomen kielen tunneilla poika ei tee tehtäviä. Eli harjoittele kirjaimia tehtäväkirjan tai oikeita tavuja sanojen eteen jne. Perjantaina lapsi jäi välitunniksi tekemään tuota tehtäväkirjaa sisälle, kun ei tunnilla ollut tehnyt. Tämä siis täysin oikein.

Ei myöskään jaksaisi lukea ääneen koulussa, vaikka lukeminen sujuukin jo hyvin. Sen sijaan matematiikka, kuvaamataito ja liikunta on mieleisiä. Poika omien sanojensa mukaan ei tykkää aapisesta eikä aapisen tehtävistä. Sanoo niiden olevan tylsiä. Näiden kahden kotitehtävien tekeminen tökkii myös kotona ja monesti niitä tehdän hampaiden kiristelyn ja itkun jälkeen.

Lapsi ei kuitenkaan häiriköi vaan esimerkiksi viime kirjaimen harjoitteluviivoille oli tehnyt aaltoviivaa rivit täyteen. Opettajan ja pojan kanssa on keskusteltu, mutta onko muilla kokemuksia, onko joku ohimenevä vaihe, oppimisvaikeutta vai mitä? Esikoisen kanssa ei ollut nimittäin tällaista.

Ei kuulosta oppimisvaikeudelta. Minun oli myös ajoittain ala-asteiässä vaikea motivoitua koulunkäyntiin. Olisin usein kaivannut enemmän perusteluja sille, miksi jotain juttuja piti tehdä ja mihin niiden avulla pyrittiin. Tätä samaa kaipaan yhä työssä käskyttämisen sijaan.

- Insinööri

Joko ei halua tehdä mitään epämukavaa tai sitten tehtävät ovat liian helppoja niin että turhautuu.

Tai sekä-että.

Älykäs lapsi luulee joskus osaavansa enemmän kuin osaa, oppii laiskaksi, kun

luulee oppivansa kaiken ilman harjoittelua.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapset ovat liian fiksuja, heistä on tylsää tehdä samaa kirjainta tai samaa tehtävää samassa tahdissa kuin muut. Taitava opettaja osaa eriyttää opetusta.

Tätä olin tulossa kirjoittamaan. Itse sain jo 80-luvun alussa lukutuntien ajan lukea muuta. Nuo kirjoitustehtävät kyllä piti tehdä ihan senkin vuoksi kai että hienomotoriikkaa yhä harjaannutettiin tuossa vaiheessa .

En tiedä älystäni, mutta minua oli vaikea saada tavuttamaan ja tavaamaan, koska osasin lukea sujuvasti ennen 1. luokkaa.

Piirtelin mieluummin vihkoon lentokoneita....

Ikävystymistäkin on hyvä oppia sietämään. Asia varmaan korjaantuu iän myötä. Loppuvuonna syntyneet erityisesti pojat ovat joskus jäljessä näissä tietyissä kypsyysasioissa. Älyä hänellä kyllä tuntuu olevan. Ole rauhallinen.

Käsialani on muuten surkea edelleen, pitkästä kirjoittamisesta olen aina saanut kivuliaita lihaskramppeja.

Vanhempien olisi hyvä kotona olla koulunkäynnin tukena ja

omalta osaltaan yrittää motivoida lasta tekemään niitä tehtäviä. Ehkei vielä koulunkäynnin tarkoitus ole ekaluokkalaiselle ihan selvillä.

Kiitos. Asioista on keskusteltu paljon. Poika ei vain osaa sanoa, miksi ovat tylsiä. Pojan aapinen on ”eriytetty”, niin että siellä on äänteitä, tavuja ja tekstejä harjoiteltavaksi eri tasoisille lukijoille. Lukevat toki äänteitä ja tavuja koko luokan toimin, mutta lukevat myös pienryhmissä. Tämä on kuulemma ihan jees, kun pääsee lukemaan kavereille ”oikeita lukemisia”. Eli poika kuuluu tähän ”tekstiryhmään”

Tehtäväkirja tosin on melko helppoa. Kirjaimia ja tavuja. Melko vastaavaa kuin lapsen esiopetuskirja (Apilatien esiopetus ja nyt Apilatien aapinen).

Keskustelua on käyty ja koulussa myös. Ehkä tämä menee ohi

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. Asioista on keskusteltu paljon. Poika ei vain osaa sanoa, miksi ovat tylsiä. Pojan aapinen on ”eriytetty”, niin että siellä on äänteitä, tavuja ja tekstejä harjoiteltavaksi eri tasoisille lukijoille. Lukevat toki äänteitä ja tavuja koko luokan toimin, mutta lukevat myös pienryhmissä. Tämä on kuulemma ihan jees, kun pääsee lukemaan kavereille ”oikeita lukemisia”. Eli poika kuuluu tähän ”tekstiryhmään”

Tehtäväkirja tosin on melko helppoa. Kirjaimia ja tavuja. Melko vastaavaa kuin lapsen esiopetuskirja (Apilatien esiopetus ja nyt Apilatien aapinen).

Keskustelua on käyty ja koulussa myös. Ehkä tämä menee ohi

Ap

Kyllästyykö lapsi siihen, että koulussa joutuu esimerkiksi olemaan pitkiä aikoja paikallaan? Hyvin aktiiviselle lapselle koulunkäynti voi olla tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. Asioista on keskusteltu paljon. Poika ei vain osaa sanoa, miksi ovat tylsiä. Pojan aapinen on ”eriytetty”, niin että siellä on äänteitä, tavuja ja tekstejä harjoiteltavaksi eri tasoisille lukijoille. Lukevat toki äänteitä ja tavuja koko luokan toimin, mutta lukevat myös pienryhmissä. Tämä on kuulemma ihan jees, kun pääsee lukemaan kavereille ”oikeita lukemisia”. Eli poika kuuluu tähän ”tekstiryhmään”

Tehtäväkirja tosin on melko helppoa. Kirjaimia ja tavuja. Melko vastaavaa kuin lapsen esiopetuskirja (Apilatien esiopetus ja nyt Apilatien aapinen).

Keskustelua on käyty ja koulussa myös. Ehkä tämä menee ohi

Ap

Kyllästyykö lapsi siihen, että koulussa joutuu esimerkiksi olemaan pitkiä aikoja paikallaan? Hyvin aktiiviselle lapselle koulunkäynti voi olla tylsää.

Mielestäni ei pitkästy. Ei ainakaan ole tullut palautetta koulusta. Vaikka on liikunnallinen, on pienestä asti totutettu sietämään myös paikallaan olemista ja kärsivällisyyttä ja että jossain tilanteissa on vain oltava rauhassa (koulussa, eri tilaisuudet jne). Malttaa myös kotona piirtää, tehdä palapelejä, rakennella legoilla yms.

Ap

Voi olla keskimääräistä älykkäämpi lapsi, joka ei jaksa olla vähemmän etevien kanssa tasapäistettävänä.

Saisiko lasta kannustettua tekemään tehtävät tyyliin, kun on tehnyt ne (nopeasti, kun eivät paljon ajattelua varmasti häneltä vaadi) saa lisätehtäväksi jotain haastavampaa. Esim. sanaristikoita ja saa kirjoittaa tarinoita/piirtää sarjakuvia tms. äidinkieleen liittyvää, mutta haastavampaa. Tarvittaessa opettaja voisi eriyttää, että ei tarvitse tehdä kaikkia perusharjoituksia, vaan vain sen verran että näkee että osaa homman (esim. hallitsee kirjainten siistin kirjoittamisen). Mutta kokonaan en antaisi periksi perusharjoitusten tekemistä, koska esim. tavuttamisella on selkeä yhteys kielen rytmin ja rakenteen ymmärtämiseen, vaikka mekaanisesti voi osata lukea ilman taitoa tavuttaa. 

Meillä poika oppi lukemaan alle neljän, taitava matikassa ja muutenkin akateemisesti lahjakas eskarin mukaan. Mutta nyt ekalla. Piirtelee kirjaimet miten sattuu, omituisia koukeroita. Alkanut unohtaa tikkukirjaimet, vaikka on niillä kirjoittanut jo neljän vanhasta. Jumittaa pukemisessa. Kokee itsensä huonommaksi, kuin muut, vaikka luokka on jaettu kolmeen ryhmään. Kirjoittajat lukijat, tavun lukijat, ja lukemattomat. Hän on siinä lukevien ryhmässä.

Puhuu, ettei ole matikassa hyvä, silti tekee lisätehtävät jo tunnilla. Katsoin matikan kirjaa ja siellä ei ollut yhtään tehtävää tekemättä, siihen asti, kun ovat menneet.

Minä tunnistan poikanne ongelman ja pitkästymisen "alkeellisiin" tehtäviin. Minäkin osasin lukea, kirjoittaa ja laskea jo kouluun mennessäni. Lisäksi olin nopea ratkomaan tehtävät. Tein kyllä ne alkeelliset tehtävätkin ja olin valmis siinä vaiheessa, kun hitaimmat olivat saaneet piirrettyä muutaman kirjaimen vihkoon. Kävin muinaista kansakoulua ja meillä oli ilmeisesti varsin edistyksellinen opettaja. Ei silloin puhuttu mistään eriyttämisestä, vaan periaatteessa kaikki tekivät samat tehtävät. Mutta kun opettaja huomasi, että meitä oli joitakin luku- ja kirjoitustaitoisia, niin hän salli meidän hakea luettavaksi kirjan hyllystä siksi aikaa, kun hitaammat takkusivat vielä kirjoitustehtävien kanssa. Näin emme häiriköineet! Muistan, että meillä oli myös sellainen aapinen, jossa oli loppupuolella pitkiä tarinoita, joita myös lueskelin, kun en jaksanut kuunnella sitä iänikuista tavaamista. Opettaja muuten selitti ihan järkeenkäyvästi, miksi pitää myös hallita tavutus. Hän sanoi, että sitten osaa kirjoittaa oikein myös kaksoiskonsonantit ja pitkät vokaalit epäröimättä eli erottaa esim. kuka - kukka - kukan - kukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika oppi lukemaan alle neljän, taitava matikassa ja muutenkin akateemisesti lahjakas eskarin mukaan. Mutta nyt ekalla. Piirtelee kirjaimet miten sattuu, omituisia koukeroita. Alkanut unohtaa tikkukirjaimet, vaikka on niillä kirjoittanut jo neljän vanhasta. Jumittaa pukemisessa. Kokee itsensä huonommaksi, kuin muut, vaikka luokka on jaettu kolmeen ryhmään. Kirjoittajat lukijat, tavun lukijat, ja lukemattomat. Hän on siinä lukevien ryhmässä.

Puhuu, ettei ole matikassa hyvä, silti tekee lisätehtävät jo tunnilla. Katsoin matikan kirjaa ja siellä ei ollut yhtään tehtävää tekemättä, siihen asti, kun ovat menneet.

Hei, täällä sun pojan aikuinen versio - paitsi että oon nainen, mutta tosi paljon kuulostaa tutulta! Opin myös lukemaan alle 4v ja ekalle tullessa olin tosi paljon edellä lukemisessa ja äikässä. Ei mullakaan olisi riittänyt kiinnostus tehdä kirjan tehtäviä, vaan ainoa ratkaisu on tuossa tilanteessa todella radikaali eriyttäminen. Mulla taisi olla neljännen luokan äikän tehtäväkirja ekalla, ja sekin oli aika helppo. On totta, että pitää oppia tekemään myös tylsiä asioita, mutta ekaluokan tehtävien jauhaminen ei ole tuossa tilanteessa pelkästään tylsää, se on myös turhaa, koska lapsi osaa asiat jo. Työelämässä kun tehdään tylsiä ja liian helppoja asioita, ne ovat yleensä kuitenkin asioita, jotka jonkun pitää hoitaa ja joiden tekeminen on tärkeää. Sellaista perustelua ei tässä voi käyttää.

Käsialaongelmankin tunnistan. Mun kohdalla lapsena kyse oli siitä, että ymmärsin jotenkin niin, että osaavat tekevät nopeasti ja huonommat oppilaat hitaasti. Joten kirjoitin mahdollisimman nopeasti, jotta opettaja näkisi, että en joudu miettimään oikeinkirjoitusta vaan se tulee luonnostaan. Olisi tuntunut jotenkin huijaamiselta kirjoittaa hitaammin kuin osaa :) Eikä kukaan aikuinen oikein onnistunut selittämään mulle sitä konseptia, että joskus on tärkeämpää tehdä asiat mahdollisimman hyvin kuin mahdollisimman nopeasti, eikä se ole huijaamista jos käyttää tehtävään enemmän aikaa kuin välttämättä tarvitsee. En siis tiedä miten tuon asian saisi lapsentajuisesti menemään jakeluun, mutta siitä se ainakin mulla oli kiinni. Ja tietysti myös turhautumisesta.

Kiitos taas kommenteista. En koe, että poika olisi mitenkään erityisen älykäs. Ihan fiksu joo, että pärjää luokassa vaikka onkin nuorin. Ei niinkään sählää tms. mutta ilmeisesti turhautuu helppohin tehtäviin. Ollaan sanottu, että kaikki perusasiat (kirjaimet, numerot) pitää hallita täysin, että pystyy etenemään. Samoin keskittyminen käsialaan on tärkeää. Pojan kirjaimet ja numerot lähinnä harakanvarpaita, poikamaiseen tyyliin...

Ap