Mikä hemmetti tähän toistuvaan masennukseen auttaa

Vierailija kirjoitti:

Ainoa valo pimeyteen on Jeesus Kristus - Häntä pimeys pelkää ja pakenee.

Rukoile Jeesusta elämäsi Herraksi ja sinä alat pikku hiljaa parantua ehyeksi kaikista niistä itsen ja toisten tekemistä synnin haavoista.

te olette pahimpia syntisiä ja toisten tuomitsijoita jos tuolla on jumala se tekee koko ajan face palm

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeet ei kelpaa, sähköhoito ei kelpaa. Kaipaatko taikasauvaa? Ei löydy.

Oletko perehtynyt noiden haittavaikutuksiin? Minusta taas nuo on taikasauvoja, joilla ihmisestä tehdään elävä kuollut. Ehkä halusin vain avautua. Saada kenties vertaistukea. Yleisesti ottaen kyllä ajattelen, että tässä yhteiskunnassa on aivan liian vaikea saada apua. Silloinkin kun itse hakee. Esimerkiksi mulla ei ole mitään hoitosuhdetta minnekään. Pompotellaan paikasta toiseen, jos yrittää päästä edes juttelemaan jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Mun psykiatrit ehdottaneet että hankkisin parisuhteen. Niin, sehän tosta noin vaan hankitaankin. Tai no kyllähän nuo kaiken maailman belörffit kauniine naamoineen ja silikonitisseineen tuntuu noita miehiä saavan mutta mä kun en valitettavasti näytä häneltä niin en ole sitä miestäkään onnistunut hankkimaan vaikka ikää jo 30 v.

Katso vähän ympärillesi. Ihan yhtälailla rumatkin ovat parisuhteissa. Sitäpaitsi kauneus on katsojan silmässä, mutta oli miten oli, kaiken ikäiset, näköiset, kokoiset, älynlahjaiset ja luonteiset kyllä ovat kykeneviä parisuhteeseen ja löytävät kumppaneita, sen huomaa kun vähän tarkastelee ympäristöä ja tuttavapiiriä.

Helppoa se ei varmasti ole, löytää juuri sopivaa, mutta ei se ominaisuuksista ole kiinni, jos vain on valmis antamaan mahdollisuuden ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Oletko paneutunut masennuksen juurisyihin, muuttanut elämää tarpeeksi radikaalisti, jotta siitä tulee mielekästä?Aloittanut jotain uutta, josta innostut, johon on motivaatiota, joka saa voimaan paremmin?

Olen, olen ja olen, joka käy selville tästä ketjusta 😊 Ja sehän tässä nimenomaan turhauttaa. Aina se masennuksen mörkö jostain tulee.

Vierailija kirjoitti:

Oletko paneutunut masennuksen juurisyihin, muuttanut elämää tarpeeksi radikaalisti, jotta siitä tulee mielekästä?Aloittanut jotain uutta, josta innostut, johon on motivaatiota, joka saa voimaan paremmin?

Mä en ap halua missään nimessä olla ilkeä,mutta uskon itsekin että sulla voi olla ne juurisyyt kuitenkin selvittämättä. Olen selvinnyt toistuvista masennuskausista muuttamalla omaa ajattelua ja maailmankuvaa radikaalisti. Eihän se vuosienkaan terapia välttämättä auta, silti ne "juurisyyt" voi jäädä käsittelemättä. On tosi hidas ja pitkä prosessi pureutua sinne mielensyövereihin, kun on vuosia kehittänyt kaikenlaisia defenssejä. Mieli pyrkii loppuun asti pitämään itsensä "kasassa" ja "ehyenä",vaikka sitten niitä haitallisia(tuttuja ja turvallisia) ajatusmalleja ylläpitämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko paneutunut masennuksen juurisyihin, muuttanut elämää tarpeeksi radikaalisti, jotta siitä tulee mielekästä?Aloittanut jotain uutta, josta innostut, johon on motivaatiota, joka saa voimaan paremmin?

Mä en ap halua missään nimessä olla ilkeä,mutta uskon itsekin että sulla voi olla ne juurisyyt kuitenkin selvittämättä. Olen selvinnyt toistuvista masennuskausista muuttamalla omaa ajattelua ja maailmankuvaa radikaalisti. Eihän se vuosienkaan terapia välttämättä auta, silti ne "juurisyyt" voi jäädä käsittelemättä. On tosi hidas ja pitkä prosessi pureutua sinne mielensyövereihin, kun on vuosia kehittänyt kaikenlaisia defenssejä. Mieli pyrkii loppuun asti pitämään itsensä "kasassa" ja "ehyenä",vaikka sitten niitä haitallisia(tuttuja ja turvallisia) ajatusmalleja ylläpitämällä.

Voitko kertoa enemmän? - eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko paneutunut masennuksen juurisyihin, muuttanut elämää tarpeeksi radikaalisti, jotta siitä tulee mielekästä?Aloittanut jotain uutta, josta innostut, johon on motivaatiota, joka saa voimaan paremmin?

Olen, olen ja olen, joka käy selville tästä ketjusta 😊 Ja sehän tässä nimenomaan turhauttaa. Aina se masennuksen mörkö jostain tulee.

Miten se masennuksen alkaminen ilmenee? Mitkä ovat ensimmäiset merkit? Mitä teet,kun huomaat nuo merkit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olet mielenterveytesi tuohon jamaan päästänyt. 🙄

Niin no, sehän tässä ottaakin aivoon, että olen yrittänyt tehdä kaikkeni toipuakseni. Terapia vaatii ihan älytöntä rehellisyyttä itseään ja muita kohtaan. Sen sijaan mä pidän kyllä itseäni syyttömänä siihen, ettei vanhempia kiinnostanut hakea minulle apua jo pienenä. Ja siihen että äitini oli alkoholisti ja tappoi itsensä käytännössä silmien eteen. Tai siihen että toinen vanhempi jätti heitteille. Mutta aikuisiän vastuu on minulla ja itseäni olen yrittänyt hoitaa parhaani mukaan.

Sun tarina muistuttaa ohuesti erään ystäväni tilannetta joka kärsi syvistä masennuskausista lähinnä kai turvattoman menneisyyden vuoksi , mikä (masennus)  invalidisoi häntä. En tiedä onko tästä kommentistani mitään iloa, mutta sattumien kautta hän sai koiran kontolleen. Samalla luotettavan ystävän, joka ei petä eikä jätä. Toipui aivan hemmetisti tuon dogikamun myötä, vaikka oli aina ällönnyt koiria ja lemmikeitä yleensäkin. Ei tuntisi nykyään samaksi ihmiseksi joka aiemmin kulki siipi maassa, surkeana.

Kiitos sinulle. Minulla on lapsia ja lemmikkejä, jotka tuovat iloa mutta eivät estä näitä. Olen yrittänyt opetella entistä enemmän tilanteen hyväksymistä, toivottavasti auttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko paneutunut masennuksen juurisyihin, muuttanut elämää tarpeeksi radikaalisti, jotta siitä tulee mielekästä?Aloittanut jotain uutta, josta innostut, johon on motivaatiota, joka saa voimaan paremmin?

Mä en ap halua missään nimessä olla ilkeä,mutta uskon itsekin että sulla voi olla ne juurisyyt kuitenkin selvittämättä. Olen selvinnyt toistuvista masennuskausista muuttamalla omaa ajattelua ja maailmankuvaa radikaalisti. Eihän se vuosienkaan terapia välttämättä auta, silti ne "juurisyyt" voi jäädä käsittelemättä. On tosi hidas ja pitkä prosessi pureutua sinne mielensyövereihin, kun on vuosia kehittänyt kaikenlaisia defenssejä. Mieli pyrkii loppuun asti pitämään itsensä "kasassa" ja "ehyenä",vaikka sitten niitä haitallisia(tuttuja ja turvallisia) ajatusmalleja ylläpitämällä.

Tiedän 😊 Niin kuin sanoin, paniikin ja ahdistuksen olen pystynyt aika hyvin selättämään etsimällä nimenomaan niitä syitä ja ottamalla sen olon vastaan sen sijaan, että pakenen. Ja hyvin olen löytänyt syitä ja seurauksia, mutta olen monin tavoin vielä rikkinäinen. Olet oikeassa siinä, että jos kasvaa koko elämänsä kieroon niin 5 vuodenkin terapia voi olla aivan liian lyhyt

. Varsinkin jos arjessa tapahtuu paljon muutakin läpikäytävää. Terapia vaan käy kovasti rahan päälle omakustanteisena, kun pystyy käymään vaan osa-aikatyössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko paneutunut masennuksen juurisyihin, muuttanut elämää tarpeeksi radikaalisti, jotta siitä tulee mielekästä?Aloittanut jotain uutta, josta innostut, johon on motivaatiota, joka saa voimaan paremmin?

Olen, olen ja olen, joka käy selville tästä ketjusta 😊 Ja sehän tässä nimenomaan turhauttaa. Aina se masennuksen mörkö jostain tulee.

Miten se masennuksen alkaminen ilmenee? Mitkä ovat ensimmäiset merkit? Mitä teet,kun huomaat nuo merkit?

Hyvä kysymys. Mä luulen että se iskee aika lujaa päälle siinä vaiheessa, kun olen pinnistellyt pidempään ja pitänyt itseäni kasassa. Sitten vyöryy kerralla päälle huonot yöunet, mikään ei kiinnosta ja hyvinkin äkkiä myös kuolemantoiveet. Aiemmin yritin vaan jatkaa elämää, nyt olen yrittänyt hyväksyä väsymyksen ja ajatella, että jaahas, tällainen päivä tänään. Mutta ne pahat olot on muutamien viikkojen ajan tosi musertavia ja pelkään jotenkin sekoavani ja tekeväni itselleni jotain.

Oletko kokeillut kannabista tai sieniä (mikro annoksella)? Itse selitin vaikean ahdistuksen ja masennuksen kannabiksella, se muokkaa ajattelua ja pakottaa aivot erilaiseen työhön mikä ei ole muuten mahdollista. Se ei kuitenkaan aina tuo hyvää oloa vaan kun ajatukset tulee päälle, voi ahdistaa paljonkin, mutya silloin juuri niitä pääsin todella Käsittelemään. Tuolloin käytin päivittäin, nykyään en ollenkaan, koska sain siitä tarvitsemani avun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa valo pimeyteen on Jeesus Kristus - Häntä pimeys pelkää ja pakenee.

Rukoile Jeesusta elämäsi Herraksi ja sinä alat pikku hiljaa parantua ehyeksi kaikista niistä itsen ja toisten tekemistä synnin haavoista.

te olette pahimpia syntisiä ja toisten tuomitsijoita jos tuolla on jumala se tekee koko ajan face palm

Et tiedä mistä puhut, mutta se suotakoon sinulle anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko paneutunut masennuksen juurisyihin, muuttanut elämää tarpeeksi radikaalisti, jotta siitä tulee mielekästä?Aloittanut jotain uutta, josta innostut, johon on motivaatiota, joka saa voimaan paremmin?

Olen, olen ja olen, joka käy selville tästä ketjusta 😊 Ja sehän tässä nimenomaan turhauttaa. Aina se masennuksen mörkö jostain tulee.

Sinä tarvitset turvaa. Turvallisuuden tunnetta, tunnetta rakastettuna olemisesta, tunnetta että sinuun uskotaan. Kun olet turvassa, pääset karkoittamaan lapsuuden mörköjä.Toisinaan se turva löytyy parantuneesta taloudellisesta tilanteesta, toisinaan toisesta ihmisestä (jonka ei kuitenkaan tule toimia terapeuttina) Tarvitset kannustavaa palautetta, jotta ajatusmaailmasi muuttuu.

Tuleeko se mörkö takaisin kun uusi käy tutummaksi? Jos näin on, aivojesi palkitsemisjärjestelmä pitää jotenkin ohjelmoida uudelleen. Itse olen tässä osittain onnistunut mutta vielä on matkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko paneutunut masennuksen juurisyihin, muuttanut elämää tarpeeksi radikaalisti, jotta siitä tulee mielekästä?Aloittanut jotain uutta, josta innostut, johon on motivaatiota, joka saa voimaan paremmin?

Mä en ap halua missään nimessä olla ilkeä,mutta uskon itsekin että sulla voi olla ne juurisyyt kuitenkin selvittämättä. Olen selvinnyt toistuvista masennuskausista muuttamalla omaa ajattelua ja maailmankuvaa radikaalisti. Eihän se vuosienkaan terapia välttämättä auta, silti ne "juurisyyt" voi jäädä käsittelemättä. On tosi hidas ja pitkä prosessi pureutua sinne mielensyövereihin, kun on vuosia kehittänyt kaikenlaisia defenssejä. Mieli pyrkii loppuun asti pitämään itsensä "kasassa" ja "ehyenä",vaikka sitten niitä haitallisia(tuttuja ja turvallisia) ajatusmalleja ylläpitämällä.

Olisitko voinut jakaa jotain esimerkkejä (vaikka muunneltuna) omasta elämästäsi? Tuossa on paljon järkeä, mutta on jotenkin tosi vaikea tietää, onko päässyt kiinni niihin juurisyihin ja ylipäätään mistä sen tietää, onko oikeilla jäljillä.

Olisko kannattanut elää sellaista elämää, ettei olisi tullut koko masennusta alun alkaenkaan? 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko paneutunut masennuksen juurisyihin, muuttanut elämää tarpeeksi radikaalisti, jotta siitä tulee mielekästä?Aloittanut jotain uutta, josta innostut, johon on motivaatiota, joka saa voimaan paremmin?

Olen, olen ja olen, joka käy selville tästä ketjusta 😊 Ja sehän tässä nimenomaan turhauttaa. Aina se masennuksen mörkö jostain tulee.

Sinä tarvitset turvaa. Turvallisuuden tunnetta, tunnetta rakastettuna olemisesta, tunnetta että sinuun uskotaan. Kun olet turvassa, pääset karkoittamaan lapsuuden mörköjä.Toisinaan se turva löytyy parantuneesta taloudellisesta tilanteesta, toisinaan toisesta ihmisestä (jonka ei kuitenkaan tule toimia terapeuttina) Tarvitset kannustavaa palautetta, jotta ajatusmaailmasi muuttuu.

Tuleeko se mörkö takaisin kun uusi käy tutummaksi? Jos näin on, aivojesi palkitsemisjärjestelmä pitää jotenkin ohjelmoida uudelleen. Itse olen tässä osittain onnistunut mutta vielä on matkaa.

Ei tule. Tuosta turvattomuudesta olet varmasti oikeassa. Itseeni minä turvaan ja muita autan, mutta se on aika raskasta loppujen lopuksi. Uskon siihen, että turva ja turvattomuus on meidän omassa päässämme, mutta toki siihen tarvitsisi läheisiä. Se mörkö tulee siitä turvattomuudesta ja kun asiat kasaantuu.

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut elää sellaista elämää, ettei olisi tullut koko masennusta alun alkaenkaan? 🙄

Toki olisi kannattanut. Mistä sinä olisit lapsuudessani järjestänyt minulle psyykkisesti tasapainoiset vanhemmat?

- Toinen toistuvasta masennuksesta kärsivä

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut elää sellaista elämää, ettei olisi tullut koko masennusta alun alkaenkaan? 🙄

Kerrotko, että miten tämä olisi tapahtunut 😊 Olen ollut itsetuhoinen jo pikkuisena, silloin ei ollut mitään keinoja. Vasta aikuisena tajusin tilanteeni, koska itsetuhoisia ajatuksia ei ollut enää lapsuuden jälkeen. Tiesitkö muuten, että mielenterveysongelmilla on taipumus periytyä, se voi löytyä ihan DNA:sta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko kannattanut elää sellaista elämää, ettei olisi tullut koko masennusta alun alkaenkaan? 🙄

Toki olisi kannattanut. Mistä sinä olisit lapsuudessani järjestänyt minulle psyykkisesti tasapainoiset vanhemmat?

- Toinen toistuvasta masennuksesta kärsivä

Myös lapset voivat hakea apua ja tehdä vaikka lasun itsestään, puhua jollekin luotettavalle aikuiselle jne. Miksi et tätä tehnyt?

Samat fiilikset täälläkin. Tosin itse en ole päässyt eroon ahdistuksestakaan. Itselläni suurin ahdistuksen aiheuttaja on kuolemanpelko, joka iskee miltei päivittäin. Tuloksena joka kerta paniikkikohtaus. Huvittavinta tässä on se, että nuorempana yritin itsemurhaa ja nykyään pelkään kuolemaa. Itse masennus on jatkunut teini-iästä lähtien, enkä oikein jaksa uskoa tästä koskaan nousevani.