Lue keskustelun säännöt.
Miksi sanot näin lapsettomalle?
08.11.2018 |
Työskentelen naisvaltaisella alalla ja suurinosa työntekijöistä on äitejä. Olen työskennellyt samalle työnantajalle jo useita vuosia ja toki tutustunut toisiin työntekijöihin myös työn ulkopuolella. En kuitenkaan ole puhunut niin yksityisestä asiasta kuin lapsettomuudestani kenellekään rehellisesti. Olen kertoillut ympäripyöreitä selityksiä ja sanonut ettei sellaista vauvakuumetta oikein ole kohdalleni osunut. Totuus on jotain ihan muuta ja aina kun joku kahvipöydässä tokaisee, että sinullakin alkaa olla tuota ikää tekisi mieleni alkaa kirkumaan. Kysynkin nyt teiltä kaikilta, jotka näin tokaisette seurueessa noin vaan, kun ihminen on ensin joutunut selittelemään lapsettomuuttaan ensin jotenkin. Aihetta mikä ei kenellekään kuulu ja todennäköisesti seurassa, missä ihmiset ovat puolituttuja asiasta, ei kerrota sen oikeaa laitaa, miksi te näin tokaisette?? Luuletteko te todellakin ettei kyseinen ihminen huomaa omaa ikäänsä? Luuletteko, että hän joku aamu herää ja tajuaa, että se mitä hän on yrittänyt jo viimeiset 10 v epätoivoisesti ei varmasti enää onnistu iänkään puolesta ja tämä tulee hänelle yllätyksenä? Ovatko nämä tokaisijat TODELLA yksinkertaisia ihmisiä, jotka kuvittelevat että kahvipöydissä tuntemattomien ihmisten keskellä kerrotaan ne todelliset syyt ja taistelut mitä taustalla on? Vai ovatko nämä ihmiset vaan todella ilkeitä ja tiedostavat asian kyllä, mutta haluavat vaan lisätä lapsettoman ihmisen tuskaa? Kysymys siis lyhyesti, onko kyse tyhmyydestä vai ilkeydestä?
Kommentit (44)
Kyllä ap:na peiliin katsoisin myös. Miksi ihmeessä pitää valehdella aiheesta? Ihan luonnollinen kommentti heiltä olettaen että he ihan aidosti sinisilmäisesti ovat selityksesi uskoneet (miksi eivät olisi uskoneet?) Jos annat ymmärtää että ”ehkä lapsia sitten joskus, mutta ei vielä tunnu ajankohtaiselta” niin onko se mikään ihme jos jossain yhteydessä sanovat, että ikä voi tulla vastaan. Ymmärrän että on todella vaikea aihe, mutta samalla ihmettelen uhriutumistasi. Vastaa jatkossa lapsiuteluihin ettet mielelläsi puhu aiheesta, jos et sitten halua kertoa että olette yrittäneet muttei vielä tärpännyt. Miksi pitää ruokkia tabua ja aiheuttaa siitä entistä isompi mörkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset voi vain sanoa yhtä ympäripyöreästi ettei niitä lapsia tehdä vaan saadaan jos saadaan. Siitä varmaan tajuaisivat lopettaa kyselyn. Nykyään puhutaan mediassa ja joka puolella niin paljon siitä että ihmiset lykkäävät lastentekoa niin pitkään että ikä tulee vastaan, että en yhtään ihmettele että jos olet sanonut tuollaista syyksi ettei ole vielä ajankohtaista, niin kyllä ihmiset varmasti "ohjeistavat". Ihan viattomasti varmasti, eivät he voi tietää että valehtelet.
Olen toisessa yhteisössä toiminutkin juuri näin, sanonut ettei tekeminen ole itsestäänselvyys kaikille ja etten aiheesta enempää halua puhua. Asia aiheutti aiheettoman lumipallo efektin, ihmiset kuiskuttelivat selkäni takana ja pikkujouluissa avautuivat yksi toisensa jälkeen kuinka olivat yrittäneet vuoden toista lastaan/tai ensimmäistä ei ollut kuulunut parin kk yrityksen jälkeen. Kyynelsilmin näitä tarinoita minulle kerrottiin, itkettiin ja halailtiin. Ja lopulta vielä muistettiin kertoa mikä siunaus on lopulta saada oma lapsi syliin ja että kyllä se päivä tulee. Selvinpäin huomasin, että ihmiset alkoivat pelätä lapsistaan puhumista läsnäollessani, mikä sinänsä hassua, eihän se heidän vikansa ole ettei minulla ole lasta. Aloin tuntea syyllisyyttä, etten päivittänyt jokaikistä käännettä tilanteesta ja jopa syyllisyyttä, ettei yhteisö voinut vapautuneesti juhlistaa vihdoin viimein onnistunutta raskauttani. Olen nyt päättänyt, etten missään koskaan ikinä paljasta miten asian laita on. Tästä edellämainitusta harrasteporukasta erosin ja lopetin yhteydenpidon vaikka itse harrastus oli rakas ja lajissa olin hyvä.
Koska tykkään letkautella kiusallisia kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska tykkään letkautella kiusallisia kommentteja.
Eli sinun tapauksessasi kyse on ilkeyden ja tyhmyyden sekoituksesta. Kiitos vastauksesta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten lapsettomat haluaisitte, että lapsista/lastenhankinnasta puhuttaisiin tai kysyttäisiin työpaikoilla tai vapaa-ajalla? Siis saisiko puhua ollenkaan vai tarkasti valituin sanoin (millä sanoin)?
Vierailija kirjoitti:
Nyt sitten leikit marttyyria :D
Päinvastoin, en haluaisi aiheesta mitään keskustelua, jos taas haluaisin marttyroida minähän nimenomaan aloittaisin keskustelun lapsettomuudesta ja heittäisin kommentteja kuten 'ei niitä kaikki saa jotka haluaa' dramaattisten huokausten säestämänä.
En ymmärrä miksi toisilla ihmisillä ei ole tilannetajua olla kyselemättä erittäin henkilökohtaisia kysymyksiä yhtäkkiä kesken leppoisan kahvipöytäkeskustelun, keskellä tuntemattomia ihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsettomat haluaisitte, että lapsista/lastenhankinnasta puhuttaisiin tai kysyttäisiin työpaikoilla tai vapaa-ajalla? Siis saisiko puhua ollenkaan vai tarkasti valituin sanoin (millä sanoin)?
Miksi siitä pitäisi puhua? Se on yksityisasia eikä kuulu kellekään miksi lapsia ei ole. Pitäisi jokaisen normaalin ymmärtää olla kyselemättä.
Mitenhän lapsettomat ihmiset itse puhuisivat, jos olisivat niitä, jotka ovat lapsen saaneet vaivattomasti. Todennäköisesti käyttäytyisivät juuri niin, kuin nuo törpöt möläyttelijät. Jos on ajatellut, että lapsen saa helposti ja asennoitunut niin lastenhankintaan, niin kyllähän se varmaan kirpaisee, jos huomaa ettei niin käykään. Ja katkeroituu niitä kohtaan, joilla se käy helposti. Ja ennen kaikkea se, etteivät törpöt edes tajua olevansa onnekkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska whatever? Maho nainen = hyödytön biologian kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsettomat haluaisitte, että lapsista/lastenhankinnasta puhuttaisiin tai kysyttäisiin työpaikoilla tai vapaa-ajalla? Siis saisiko puhua ollenkaan vai tarkasti valituin sanoin (millä sanoin)?
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton nainen ja minulta on udeltu useita kertoja juuri nimenomaan tuntemattomien ihmisten keskellä, esimerkiksi kesken rentouttavaa ruokatuntia syitä lapsettomuudelle. Tämä tuntuu ihan käsittämättömälle! En ikinä alkaisi päivitellä kesken syömisen tuntemattomalle ihmiselle miksi hän on hankkinut lapsia ja tivata syitä tähän ja ihmettelisi avoimesti miten joku voi tällaiseen päätökseen päätyä. Ja sekin on erikoista, ettei mieheni koskaan joudu tällaisten uteluiden ja kyselyiden kohteeksi töissään tai missään missä liikkuu.
Ymmärrän siis todella aloittajaa, hänen tilanteessaan on varmasti kammottavaa vastailla uteluihin. Itsellä kun aihe ei herätä juurikaan tunnekuohuja, voi vaan ihmetellä ihmisten tärkeyttä, mutta jos olisin sisältä rikki vuosien yritysten jälkeen olisi todella vaikeaa vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmille kyselijöille voi esittää vastakysymyksenä että pelkäätkö kuolemaa kun alkaa olla jo tuota ikääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsettomat haluaisitte, että lapsista/lastenhankinnasta puhuttaisiin tai kysyttäisiin työpaikoilla tai vapaa-ajalla? Siis saisiko puhua ollenkaan vai tarkasti valituin sanoin (millä sanoin)?
Miksi siitä pitäisi puhua? Se on yksityisasia eikä kuulu kellekään miksi lapsia ei ole. Pitäisi jokaisen normaalin ymmärtää olla kyselemättä.
Siis todellako olet sitä mieltä, ettei kukaan läheistä ystävää etäisempi saisi kysyä, esimerkiksi että "haluaisitko itse joskus lapsia?" En tajua. Miksi lapsettomuuden pitää olla joku ihmeen tabu. Sehän juuri aiheuttaa sen oletuksen, että lastenhankinta sujuu vaivattomasti, kun lapsettomat piilottaa sen vaikeuden kaikilta. Jos kaikkia niitä aiheita alkaa rajaamaan, jotka voi aiheuttaa ikävää mieltä niin ei oikeasti paljon puhuttavaa jää. Lähipiirissäni on niin lapsettomia, lapsensa haudanneita, vanhempansa haudanneita, kotinsa menettäneitä ja niin edelleen. Aina on aiheita, jotka sattuu syvälle. Sama, jos joku lapsensa haudannut sanoisi, ettei saisi keltään kysyä "onko sinulla monta lasta?", koska kysymys aiheuttaa vaikean olon siinä mitä vastata (elossaolevian vai synnyttäneiden lasten mukaan). Tietenkin hyvän maun rajoissa pitää osata keskustella, mutta esimerkiksi tuo "haluaisitko joskus itse lapsia?" on mielestäni vielä aika viaton kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsettomat haluaisitte, että lapsista/lastenhankinnasta puhuttaisiin tai kysyttäisiin työpaikoilla tai vapaa-ajalla? Siis saisiko puhua ollenkaan vai tarkasti valituin sanoin (millä sanoin)?
Miksi siitä pitäisi puhua? Se on yksityisasia eikä kuulu kellekään miksi lapsia ei ole. Pitäisi jokaisen normaalin ymmärtää olla kyselemättä.
Näin minäkin ajattelen, miksi asiaa pitää kysyä?! Todella erikoista? Eihän kenellekään tulisi mieleen kysyä yhtäkkiä työpaikan kahvipöydässä erittäin yli/alipainoiselta ihmiseltä onko hän käynyt lääkärissä silmiinpistävän ongelmansa vuoksi, vai onko kyseessä ihan oma valinta? Ja sitten vaan kaikki odottaa vastausta naama peruslukemilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsettomat haluaisitte, että lapsista/lastenhankinnasta puhuttaisiin tai kysyttäisiin työpaikoilla tai vapaa-ajalla? Siis saisiko puhua ollenkaan vai tarkasti valituin sanoin (millä sanoin)?
Miksi siitä pitäisi puhua? Se on yksityisasia eikä kuulu kellekään miksi lapsia ei ole. Pitäisi jokaisen normaalin ymmärtää olla kyselemättä.
Siis todellako olet sitä mieltä, ettei kukaan läheistä ystävää etäisempi saisi kysyä, esimerkiksi että "haluaisitko itse joskus lapsia?" En tajua. Miksi lapsettomuuden pitää olla joku ihmeen tabu. Sehän juuri aiheuttaa sen oletuksen, että lastenhankinta sujuu vaivattomasti, kun lapsettomat piilottaa sen vaikeuden kaikilta. Jos kaikkia niitä aiheita alkaa rajaamaan, jotka voi aiheuttaa ikävää mieltä niin ei oikeasti paljon puhuttavaa jää. Lähipiirissäni on niin lapsettomia, lapsensa haudanneita, vanhempansa haudanneita, kotinsa menettäneitä ja niin edelleen. Aina on aiheita, jotka sattuu syvälle. Sama, jos joku lapsensa haudannut sanoisi, ettei saisi keltään kysyä "onko sinulla monta lasta?", koska kysymys aiheuttaa vaikean olon siinä mitä vastata (elossaolevian vai synnyttäneiden lasten mukaan). Tietenkin hyvän maun rajoissa pitää osata keskustella, mutta esimerkiksi tuo "haluaisitko joskus itse lapsia?" on mielestäni vielä aika viaton kysymys.
Minä olen yrittänyt vuosia, kaikin tavoin, kaikki on tehty. Asia ei kuulu kenellekään, on minun henkilökohtainen asiani. En halua rikkoa tabuja, se ei minua kiinnosta, vaan se että minä haluan lapsen enkä sitä saa. Jos minä joudun jonkun tuntemattoman ihmisjoukon edessä kertomaan asiasta ja romahtamaan ja itkemään asiaa, se ei auta tabujen ruokinnassa, mutta särkee minut yhä syvemmin. Minä käsittelen asiaa terapiassa ja mieheni kanssa, se riittää minulle ja sen täytyy riittää muillekin. Asia on erittäin yksityinen.
Jos valehtelee, ei pitäisi tuohtua että ihmiset uskovat sen valheen... Minua apn kaltaiset ihmiset ärsyttävät suuresti - juuri teidän paskanpuhujien takia monet luulevat että "kaikki kuitenkin haluaa lapsia, on vain puolustusreaktio väittää ettei halua". Koska niin moni käyttää tuollaisia tekosyitä!
Sinä sentään voit vetäistä sen "no niin haluaisinkin mutta en pysty", jolla ihmiset kyllä hiljenevät. Me oikeasti lapsia haluamattomat ollaan ihan aseettomia jankutukselle, kun sun kaltaiset vie kaiken uskottavuuden väitteelta ettei vaan ikinä ole lasta kaivannut.
Niin, pitäisi alkaa kahvihuoneessa kyselemään että jokos ne Mirkun vaihdevuodet on alkaneet kun sulla on tuota ikääkin, mites Einon lapset, ootkos vaimolta kysyny että on varmasti sun kun sitähän sattuu ja tapahtuu.
Miksi sä selittelet etkä sano suoraan, ettet halua puhua aiheesta? Jos sä vastaat kysymyksiin, ihmiset varmaan olettavat, että juttelet mielelläsi aiheesta.
Tökeröähän tuo utelu on, mutta sille voi laittaa pisteen ihan itse.