En kehtaa hakea apua mt ongelmiin

Kyllä sun nyt ois viisainta varata aika lääkärille ja nopsaan. Aloita terveyskeskuksesta.

Oletko koululainen?  Mitä jos kirjoitat tuon kaiken paperille ja sujautat terveydenhoitajalle? 

Jos puhuminen on hankalaa, sillä pääsee alkuun.  Rohkeutta!

Tänne kuitenkin kehtaat suoltaa ne? :D

Tuo kehtaamisen puute liittyy ihan siihen, että itsetunto huitelee siellä maton hapsujen kanssa samalla tasolla. Menet vaikka ensin ihan "tavallisen terveydenhoitajan" luo jos sinne pääsee helpommin ja pyydät vaikka sitä kautta aikaa muualle.

Kyllä kehtaa, nuo ovat ihan yleisiä ongelmia.

Olen lukion ekalla.

Ap

Pelottaa hakea apua tai puhua tästä kenellekään, kun pelkään miten se vaikuttaa myöhemmin jos nyt menen jollekin psykologille. Muutenkin tuntuu ihan äärimmäisen nololta. :(

Ap

Ja erityisen paljon nolottaa nuo hallusinaatiot. Niitä on ollut jonkin aikaa, mutta luulin aluksi niitä migreeniauroiksi. Nyt olen nähnyt kuitenkin niin outoja asioita, ettei niitä voi migreenillä selittää. Seinät alkaa valua, musta möykky seuraa silmäkulmassa, seinistä tulee vaikka minkälaisia kuvioita ja värejä, eräänä päivänä näin ison kameleontin kiipeävän seinääni pitkin ja silloin todella aloin huolestua. Pelkään eniten aivokasvainta, koska sellaista on epäilty vuosia sitten ja minulla on nykyään paljon päänsärkyä ja olen yhtäkkiä herkistynyt myös äänille. Olen kyllä homekoulussa ja migreenidiagnoosi on, samoin todettu sellaisia neurologisia poikkeavuuksia, jotka voivat selittää myös tuota ääniherkkyyttä. Jotenkin kamala olo. Sumuinen, epätodellinen. Tulee paljon ns "black outteja", poissaolokohtauksia. En pysty kertomaan tästä edes vanhemmille, koska pelkään olevani hullu. Myös huimausta on paljon.

Mene lääkäriin, ei ole normaalia. Jos se nyt olisikin aivokasvain, pahinta mitä voisit tehdä, olisi jättää menemättä lääkäriin!

Jos olisitkin hullu,meinaatko että se hulluus häviää kun et kerro siitä kellekään? Ei se niin mene,se pahenee vaan. Voi olla että sinulla on vakavia mt-ongelmia,voi olla kyse jostain muusta häiriöstä aivojen toiminnassa mutta ainoa joka voi auttaa on lääkäri. Kerro äidillesi,tai opiskeluterveydenhuollon terveydenhoitajalle. He ohjaavat eteenpäin. Et ole ainoa joka noista on kärsinyt. Olennaista on saada pian apua, tai pahimmillaan voit joutua vaikka työkyvyttömyyseläkkeelle loppuiäksesi jos et hae apua PIAN.

Epilepsiakohtaus voi ilmetä myös pelkkänä poissaolokohtauksena.

Ei sairauksissa ole mitään noloa.

Siitä, että menet nyt koulutekkarille tai terveysasemalle, on seurauksena mahdollisesti parantuminen joten lääkäriin meno voi vain parantaa tulevaisuudennäkymiäsi.

Jos et mene sairaus voi jopa pahentua.

Suurimmasta osasta sairauksia voi parantua mutta useasta ei kuitenkaan ilman apua.

Huolehdi itsestäsi ja varaa aika terveysasemalle tai mene heti kouluterkalle.

Vierailija kirjoitti:

Mene lääkäriin, ei ole normaalia. Jos se nyt olisikin aivokasvain, pahinta mitä voisit tehdä, olisi jättää menemättä lääkäriin!

Tämä.

Kyseessä voi olla joku fysiologinen vaiva, kuten kasvain, mikä hoitamattomana johtaa kuolemaan.

Ehdottomasti kannattaa selvittää mistä on kyse.

Pakko kai se on apua hakea. Pelottaa että vaikuttaa myöhemmin työnsaantiin ja kaikkeen muuhun elämään. Olen käynyt jonkin verran psykologilla myös, kun olen hakenut apua paniikiikohtauksiin. En ole kehdannut puhua näistä itsetuhoisista ajatuksista mitään, enkä varsinkaan hallusinaatioista. :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pakko kai se on apua hakea. Pelottaa että vaikuttaa myöhemmin työnsaantiin ja kaikkeen muuhun elämään. Olen käynyt jonkin verran psykologilla myös, kun olen hakenut apua paniikiikohtauksiin. En ole kehdannut puhua näistä itsetuhoisista ajatuksista mitään, enkä varsinkaan hallusinaatioista. :(

Ap

Mä lupaan sulle, että se että haet apua sairauteen vaikuttaa vain positiivisesti tulevaisuuteen.

Sairaudella itsellään voi olla negatiivisia vaikutuksia mutta hakemalla apua voi minimoida ne negatiiviset seuraukset, ehkä jopa olemattomiin.

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa hakea apua tai puhua tästä kenellekään, kun pelkään miten se vaikuttaa myöhemmin jos nyt menen jollekin psykologille. Muutenkin tuntuu ihan äärimmäisen nololta. :(

Ap

Ole rohkea! Hakeuduin itsekin sinun ikäisenäsi terpiaan, ja tämä ehdottomasti kannatti. Pelkäsin itsekin tuolloin leimaantumista ja koin huonommuutta siitä, etten pärjännytkään yksin. Pelkäsin myös kovasti, mitä muut ajattelevat, mutta yhtäkkiä aika moni muukin uskalsi avautua käyvänsä terapiassa. :) 

Ei siis kannata pelätä lainkaan sitä, mitä muut ajattelevat, sillä et todellakaan ole ainoa ihminen maailmassa, joka kävisi psykologin juttusilla. :) Psykologin kautta voit kysellä myös esim. vertaistukiryhmiä, joiden kautta pääset tutustumaan myös muihin nuoriin, jotka käyvät läpi samanlaisia asioita. Et missään nimessä ole yksin, ja aivan varmasti kaikkia pelottaa alkuun yhtälailla. Mutta ole rohkea, minäkin olin taannoin, ja terapiassa käynti paransi ehdottomasti omaa elämänlaatuani!

Aiemmin epäilty jo aivokasvainta ja tuollaisia oireita, miten et ole jo mennyt lääkäriin?! Voihan toi toki olla migreeniäkin ja ihan vaan stressiä, mutta en kyllä jäisi kuolemaa odottelemaan..miten sulla noin muuten menee elämässä? Kaverit, harrastukset, koulu?

Vierailija kirjoitti:

Pakko kai se on apua hakea. Pelottaa että vaikuttaa myöhemmin työnsaantiin ja kaikkeen muuhun elämään. Olen käynyt jonkin verran psykologilla myös, kun olen hakenut apua paniikiikohtauksiin. En ole kehdannut puhua näistä itsetuhoisista ajatuksista mitään, enkä varsinkaan hallusinaatioista. :(

Ap

Muista, että asiat mitä puhut psykologille, on luottamuksellisia. Nämä eivät tule näkymään tulevaisuuden työnantajille millään tavalla. :) Ja kaikissa ammattikunnissa on ihmisiä, jotka ovat joskus käyneet terapiassa tai sairastaneet jotakin mielenterveyden häiriötä - nämä ovat niin yleisiä ja inhimillisiä asioita! Rohkaisen sua kovasti puhumaan psykologille myös niistä kaikkein pelottavimmista ajatuksista, koska se helpottaa sinun omaa oloasi, ja usko pois, psykologit ovat kuulleet samanlaisia asioita kymmeniäkymmeniäkymmeniä kertoja! Eivät he pidä sinua hulluna, vaan he osaavat todennäköisesti kertoa sinulle, mistä moiset asiat johtuvat. He ovat sinua varten ja auttaavat sinua elämässäsi eteenpäin. Ei tarvitse pärjätä yksin Ap! Ja muista sekin sanonta, että mikäli pelkää olevansa hullu, ei sitä ole. :) Ns. hullut eivät useinkaan ymmärrä olevansa hulluja, he eivät kykene noin järkevään kirjoitukseen, mitä sinä kirjoitat. Voimia ja tsemppiä Ap. <3

Minulla on kavereita ja koulussa menee muutamaa ainetta lukuunottamatta aika keskiverrosti. Lenkkeilen vapaa-ajalla. Kamalan korkea kynnys kertoa tällaisista ongelmista oikein kenellekään, haluaisin puhua jollekin muulle tästä mieluummin kuin lääkärille, tyyliin jollekin nuorisotyöntekijälle, mutta en pysty niillekään. Syy miksi en halua puhua psykologille on nimenomaan se pelko leimaantumisesta. Lääkäriin en edes uskalla mennä ja ne varmaan nauraa pihalle sieltä.

Ap

Hyvinpä olet asiasi järjestänyt. 🙄