Apua riidan tuomarointiin

Kyllä mun mielestä ”mennäänkö lounaalle?” oletusarvoisesti tarkoittaa, että ollaan menossa kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä ymmärrän tämän ap:n kulman tässä. Jos ei ole muista osallistujista sovittu, niin ei niitä tuoda mukaan sopimatta.

Joko jo aloittaessa:

”Hei, muistatko naapurini Mia-Marin? Mentäisiinkö kolmistaan lounaalle tiistaina?”

Tai jos on sovittu jo kahdestaan:

”Sopiiko, että naapurini Mia-Mari tulee mukaan lounaalle?” Ja jos ei sovi, niin ystävä tulee ilman Mia-Maria.

Mutta emmä tosta nyt mitään riitaa aloittaisi.

Tapakulttuurit ovat erilaisia. Jos Yhdysvalloissa ystävä pyytää sinua ja miestäsi päivälliselle kotiinsa, eikä puhu kenestäkään muusta mitään, voit olla 110% varma, että kun saavut paikalle, siellä on vähintään toinen pariskunta. Tai vaikka viisi. Vaikka päivä olisi sovittu ihan sinun menojesi mukaan.

Jotkut ihmiset ovat sosiaalisempia kuin toiset, eikä se ole väärin.

Ymmärtääkseni ei oltu kuitenkaan Jenkeissä.

Ei, mutta myös suomalaisissa on erilaisia ihmisiä. Jopa niitä, joille ihmisten tutustuttaminen toisiinsa on luontevaa ja kivaa.

Niin, mutta emmä nyt silti tajua miten tää Jenkki-kuvio tähän liittyy.

Minäkin ihan mielelläni tutustun uusiin ihmisiin normaalisti elämässäni. En kuitenkaan kesken kiireisen työpäivän ylirasittuneen enkä juuri siinä tilanteessa, kun on henkisesti sellainen olo, että haluaa olla yksin tai läheisten kanssa. 

Ap

Kun tiedät että sinulla ei ole normaalia kantokykyä niin mitäs jos hakeutuisit hoitoon etkä vaivaisi työpaikkaasi ylipitkillä lounastunneilla sen enempää kuin ystäviäsi prinsessailullasi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä ”mennäänkö lounaalle?” oletusarvoisesti tarkoittaa, että ollaan menossa kahdestaan.

Meillä se kyllä töissä tarkoittaa sitä, että mukaan tarttuvat matkan varrelta kaikki jotka haluavat tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä ymmärrän tämän ap:n kulman tässä. Jos ei ole muista osallistujista sovittu, niin ei niitä tuoda mukaan sopimatta.

Joko jo aloittaessa:

”Hei, muistatko naapurini Mia-Marin? Mentäisiinkö kolmistaan lounaalle tiistaina?”

Tai jos on sovittu jo kahdestaan:

”Sopiiko, että naapurini Mia-Mari tulee mukaan lounaalle?” Ja jos ei sovi, niin ystävä tulee ilman Mia-Maria.

Mutta emmä tosta nyt mitään riitaa aloittaisi.

Tapakulttuurit ovat erilaisia. Jos Yhdysvalloissa ystävä pyytää sinua ja miestäsi päivälliselle kotiinsa, eikä puhu kenestäkään muusta mitään, voit olla 110% varma, että kun saavut paikalle, siellä on vähintään toinen pariskunta. Tai vaikka viisi. Vaikka päivä olisi sovittu ihan sinun menojesi mukaan.

Jotkut ihmiset ovat sosiaalisempia kuin toiset, eikä se ole väärin.

Ymmärtääkseni ei oltu kuitenkaan Jenkeissä.

Ei, mutta myös suomalaisissa on erilaisia ihmisiä. Jopa niitä, joille ihmisten tutustuttaminen toisiinsa on luontevaa ja kivaa.

Niin, mutta emmä nyt silti tajua miten tää Jenkki-kuvio tähän liittyy.

Ihan siten, että jossain on ihan itsestäänselvyys, että mukaan kutsutaan aina isompi porukka. Ettei se ole niin ainutlaatuista.

Vierailija kirjoitti:

Kun tiedät että sinulla ei ole normaalia kantokykyä niin mitäs jos hakeutuisit hoitoon etkä vaivaisi työpaikkaasi ylipitkillä lounastunneilla sen enempää kuin ystäviäsi prinsessailullasi.

Kirjoitin jo, että olen yrittäjä, joten jos lähden päivällä asioille, joudun kyllä tekemään työt illalla. Kukaan muu ei niitä puolestani tee eikä poissaolostani rasitu. 

Kyllä, tuossa tilanteessa olinkin jo löyhentänyt suhteitani moneen ystävääni, koska ihminen tiukassa paikassa vetäytyy luolaan nuolemaan haavansa. Kyseessä oli kuitenkin paras ystäväni, joka ei itsekään ollut osoittanut mitään halua katkaista ystävyyttä. 

Tilanteesta on jo jonkin aikaa, mutta huomaan, että asia on jäänyt kaivamaan minua. Normaalielämässä en ehkä olisi tehnyt asiasta numeroa edes mielessäni, ainakaan en koskaan ole ollut riidoissa ystävieni kanssa. 

Ap

Olisin toivonut ystävältäni samaa kuin tässä ketjussa muutamalta olen saanut, eli asia on kyetty katsomaan myös minun kannaltani, vaikka kantani olisikin mitä on. Eli olisin kaivannut empatiaa ystävältäni, vaikka hän olisi ollut eri mieltä itse asiasta.

Ap 

Olihan tämä kieltämättä molemmilta vähän erikoisesti toimittu. Mutta ei kannata silti tuollaista draamaa repiä. Olisit vaan käynyt lounaalla, ja sitten kun olitte ystäväsi kanssa kahden taas, olisit voinut sanoa että hei, sopisiko sinulle, että seuraavan kerran kun olet ottamassa jotakuta toistakin mukaan, niin mainitse ensin minulle? Erityisesti nyt kun on tämä rankka vaihe. Noin suurinpiirtein olisivat aikuiseet hoitaneet asian. Ei ystäväsi mitään pahaa tahtonut, jotkut vaan ajattelevat että mitä useampi, sen mukavampaa jutustella niitä näitä. 

Ap, ymmärrän sua täysin ja olet varmasti pettynyt, mutta älä nyt ihmeessä tuollaisen takia ole riidoissa ystäväsi kanssa, joka kaikesta huolimatta on ystäväsi ja yrittää jeesiä sua!

Kurjaa käytöstä puolin ja toisin. Jos on sovittu lounaasta, niin on ihan kohtuullista olettaa, että mennään kahdestaan. Toisaalta naapurin mukaan tuleminen saattoi olla ystävällesikin yllätys (eli naapuri oli esim. kysynyt kyytiä tai muuten itse tarjoutunut mukaan), jolloi  kaverisi oli ajatellut, että on ihan kiva idea tutustuttaa teidän ja jutustella porukalla tai ainakin se on kompromissi, joka aiheuttaa yhteenlaskien vähiten mielipahaa (eli hän ei osannut ajatella kuinka iso asia kahdenkeskinen hetki on sinulle). Toinen vaihtoehto oli, että ystävä nimenomaan halusi yllättää sinut tutustuttamalla sinut naapuriinsa, ehkä hän ajatteli, että teillä on jotain yhteistä ja voisitte pitää toistenne seurasta.

Toisaalta ymmärrän sinua, kun on odottanut voimaannuttavaa hetkeä ystävän kanssa ja tilalle onkin tarjolla voimia vielä hetki porukassa ei fiilis varmasti ole paras mahdollinen. Silti olisi ollut kohtuullista lähteä, kun kerran on luvannut (vaikka ei ihan ymmärtänyt mitä lupasi). Sitten olisi voinut jälkikäteen mainita, että olisit mielummin lounastanut kahden kesken, kuten oli alunperin puhetta.

Ehdottaisin, että ottaisit yhteyttä ystävääsi ja selittäisit asian vielä kerran. Pahoittele ohareita, mutta kerro myös kuinka paljon olit odottanut rentoa hetkeä kahden kesken ystävän kanssa. Ja kerro kuinka paljon se olisi sinulle merkinnyt. Kerro myös kuinka raskaaksi koet tällä hetkellä uudet ihmiset ja haastavammat sosiaaliset tilanteet. Jos ystäväsi on fiksu hän hyväksyy anteeksipyyhtösi ohareista ja pyytää myös anteeksi omaa käytöstään, tai ainakin tarjoaa mahdollisuutta uuteen kahdenkeskiseen rupatteluhetkeen.

Kiitos viimeisistä viesteistä.

Olisin tietysti itsekin toivonut, etten olisi joutunut niin kurjaan jamaan, että tällaista edes pääsee syntymään ja tajuan itsekin tilanteen absurdiuden. 

Ap