Lue keskustelun säännöt.
Mietittekö koskaan töissä että olette täysin kykenemättömiä?
07.11.2018 |
Itse ihmettelen kokoajan miten tällainen typerys on niinkin vaikutusvaltaisessa asemassa työelämässä. Tuntuu kuin olisin joku feikkaaja lapsi aikuisten vaatteissa
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas tuntuu siltä että työpaikoilla on paljon ihmisiä joiden työt minä tekisin paremmin ja tehokkaammin, ja silti minä olen se joka olen ollut taas työttömänä vuoden.
Edellinen työpaikka oli sellainen että menin sinne tietämättä mitään mistään ja sain olemattoman perhedytyksen (lähiesimies oli ihan urpo) kun olin kolme vuotta ollut siellä töissä minua kehuttiin todella paljon ja pahoiteltiin ettei mun sopimusta voitu jatkaa. Toivon että siihenkin lafkaan tulee yyteet ja pääsevät eroon huonoista vakituisista työntekijöistä, muuten kaatuu koko paikka, taloudellinen tilanne on vaan pahentunut sen jälkeen kun minä sieltä lähdin, sieltä lähtee vakituisiakin pois jos saavat vaan muualta paikan.
Kaikenmaailman ääliöillä on hyvä tuuri ja pääsevät vakipaikkaan ja onnistuvat olemaan töissä tekemättä suurempia virheitä ja hyvät työntekijät paikkaavat että homma toimii. Vähän se vetää mielen katkeraksi kun oma potentiaali menee hukkaan. Ja minä olen nyt ihan rehellinen en vaan kateellinen niille jotka saa olla töissä. Minä en monissa töissä pärjäisi ja monet ihmiset on monissa asioissa parempia kuin minä, mutta se työ missä minä olen hyvä ja mistä nautin, sitä haluaisin päästä tekemään ja tienaamaan rahaa.
Minäkin ihmettelen päivittäin samaa. Meillä on töissä ihmisiä, jotka ovat joskus parempina aikoina saaneet vakipaikan eivätkä sen jälkeen ole yrittäneetkään opetella mitään, ja samaan aikaan on ammattilaisia työttömänä. Näitä löytyy johtoportaastakin. Siihen nähden oma osaamattomuuteni on aika vaaratonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Pystyisin tekemään enemmänkin, mutta en oikeastaan halua. En halua vastuuta, stressiä tai mainetta ja kunniaa työstäni. Työ on vain mukavia numeroita tilillä. Oikeat intohimoni ovat muualla.
Tämä kuulostaa järkevältä. Yritän itsekin asennoitua työntekoon näin. Miinus ne muut intohimot, niitä mulla ei oikeastaan ole. Tai no, mies, nukkuminen ja syöminen on kyllä mahtavia juttuja.
En kaipaa mitään haasteita elämääni.Tuooo kuullostaaa hienooltaa mutta valiitettavaastii ihmiisen aivot on selllaineen etttä se kompeensoooi passsiivisuuuutta taii demeentoiiituuu.
Sä vissiin nojailet sun näppikseen.
Vertaiselta lohdutusta. Tulet pärjäämään hyvin. Olen erinomainen juristi ja osaa asiani, mutta ihan surkea monissa käytönnön hommissa - en osaa ommella tai nikkaroida ja vaatekaupassa töissä ollessani olin kuin norsu lasikaupassa (surkea järjestelmään vaatteita ym.). Lohduttaudun sillä, että moni kodinhengetär olisi surkea juristi, eikä koskaan selviäisi pääsykokeista, tenteista tai juristin arjesta. Ja moni asia on opittavissa! Minusta on tullut ihan kelpo kokki ja kodintyöt sujuvat. Ostan paljon palveluita ja juristin työn ansiosta siihen on varaa :).
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu koko ajan työssäni kaupan kassalla hirveältä ja siltä, etten kykene siihen. En muista sanoa kaikkia sopivia fraaseja, en opettelusta huolimatta osaa viikata vaatteita, otan stressiä siitä että muistan kysyä kaikki olennaiset, en koskaan pysy perillä kampanjoista tai tuotteista, en osaa höpötellä esim vanhusten kanssa luontevasti ja vastavuoroisesti vaan myötäilen vain jotain "niin, juu, niinhän se on".
Opiskelen oikeustiedettä kolmatta vuotta ja siellä pärjään hyvin. Ei mene kuitenkaan viikkoakaan, ettenkö stressaisi, että pärjäänkö muka oman alan töissä ja onko minulla mitään tulevaisuutta, kun en pärjää työssäni kaupan kassalla (jonka pitäisi kumminkin olla helppoa). Meillä useimmat kesätyöläisetkin vetävät paremmin, ja olen saanut töissäkin naureskelua kömpelyydestäni ja maalaisjärjen puutteesta. Olen niin käytännöstä irtaantunut ihminen kuin vain voi olla, minulla on hyvä muisti ja hahmotuskyky, mutten tiedä, jäänkö silti väliinputoajaksi, koska aika käytännönläheistä soveltamista oikistyökin on.
Minulla on kontaktissa suoritettava työ plus sekalaista paperien käsittelyä. Kontaktiin liittyvän työn osaan oikeasti valtavan hyvin mutta arastelen ihmisiä joten suorite jää siten vajaaksi. Paperitöissä on välillä sellainen olo ettei tästä tule mitään, varsinkin jos olen omasta mielestäni tehnyt kaikki hyvin ja huomioinut kaiken mutta jälkeenpäin sitten ilmenee virheitä, vieläpä jos muut tulevat niistä sanomaan. Siis pitää tulla sanomaan toki, mutta silti olen sellaisissa tilanteissa hyvin pettynyt itseeni.
Olet oikeassa. Ihmisen aivot ovat monessa suhteessa melkein apinan tasolla, koita sitten ymmärtää maailmaa, joka kiihtyvällä vauhdilla teknologisoituu. Tämä aiheuttaa ahdistusta.