En kestä perhe-elämää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosi ihanaa jos olisinkin kirjoittanut tämän vain siksi että on tylsää ja ajankulukseni provoilisin...

Onko muuten monenkin mielestä ok että pariskunnasta nainen ja mies käyvät molemmat yhtä paljon töissä ja nainen tekee 80% kotitöistä ja 90% kaikesta järkkäilystä ym asioidrn hoidosta (esim lapsen menot, vaatehankinnat jne).

on jos mies tuo pöytään 80-90% rahoista.

Mies tienaa 4200 ja minä töissä ollessani 3800€ kuussa keskimäärin. Aiemmin jaettiin yhteiset kulut puoliksi paitsi mies tarjosi joskus ravintolassa/kahvilassa omistaan (toisaalta esim hänen hygienia tarvikkeensa maksetaan yhteisistä ja syö kalliimmin joten menee +-) . Tällä hetkellä minä saan aikuisopintorahaa 1400€ kuussa ja maksan yhteisistä menoista noin 35% ja teen suurimman osan kotitöistä. Mies ei siis koskaan esim. vaihda lakanoita, pese vessanpynttyä, pese vaatteita tai järjestele.  Hän kyllä imuroi joskus keskilattiat ja tyhjentää tiskikoneen.

Mies ei ole myöskään se korkeammin koulutettu osapuoli vaan minä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset ilmiselvästi omaa aikaa.

En tiedä millaiset keskusteluvälit sulla on miehes kanssa, mutta voisit ottaa sen esille nyt useammin, että olet hel*** kyllästynyt ja tarvitset oikeasti vaihtelua ja jotain ihan muuta mitä nyt.  Ja tähän väliin... tämän asian voi ilmaista monella tavalla. En kannata sitä kaikkein kiukkuisinta ja nalkutukseksi tulkittavaa äänensävyä. Kirjoita vaikka lista asioista mikä kypsyttää ja lykkää se miehen kouraan, jotta voi keskustelun jälkeenkin lukea sen läpi.

Minulla ei ole perhettä, mies ainoastaan, mutta tiedän sen ärsytyksen tunteen että mitään ei tapahdu eikä mikään toimi, jos jätät jonkun vähäpätöisenkin asian sen toisen kontolle. Silloin paisuu tiskivuori ja nurkat repsottavat. Siinä onkin toinen asia, jonka voit tehdä - jätät ne tietyt asiat tekemättä ja annat repsottaa. Tiedän että juuri näin ennen joulua se varmaan hirvittää, mutta kuinka se toinen muuten tajuaisi kuinka paljon teetkään?

Siitä saat olla tyytyväinen että miehelle maistuu seksi. Jos tuntuu vonkaamiselta, niin sitten pitäisi rikkoa rutiineja ja tehdä jotain toisin. Minä saan kerran kuudessa viikossa seksiä kovan vonkaamisen jälkeen, kun mies ei ole aloitteellinen.

Kaikenkaikkiaan asioita tulisi nyt tehdä ja jakaa toisella tavalla. Muksu hoitoon välillä että saat itsekin tehdä mitä lystää. Näihini ei ole mitään poppavastauksia, mutta asioiden listaaminen ja sen pohtiminen mitä asioille voisi tehdä ja onko jokin asia jolle ei voi mitään?

Siinä kohtaa illasta, kun olet hoitanut ensin työpäivän ja sitten kotona tehnyt 85 hommaa miehen kökötettyä tuon ajan koneella, on todella, todella vaikeaa saada yhtään mitään irti seksistä hänen kanssaan. Minulta se olisi vaatinut jonkin zeniläisen persoonallisuuden vaihtamisen siksi aikaa, mutta en ehtinyt tutustua aiheeseen kun oli niin paljon oikeitakin tehtäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä ja kuulostat sellaiselta ihmiseltä, jolle pitää oikeasti tapahtua jotain ennen kuin tajuat, mitä sulla on. Mitä vois niin kuin enemmän olla kuin sulla jo on? Elämä on tuollaista. Arkea. Perhettä, ja sitä rataa. Sun pitäis varmaan menettää mies, lapsi tai terveys ennen ku osaat arvostaa elämääsi.

Mitä takoitat tällä?

Mulla oli juuri viime talvena leikkaus koska kärsin vakavammasta sairaudesta joka vaikutti yleiskuntoon negatiivisesti. Ei onneksi syöpä mutta sen verran vakava, että hoitamattomana lyhentää elinikää ja huonontaa elämänlaatua (kuvittele esim nukkuvasi säännöllisesti 2-4h yössä, lisää jakuvia kipuja sekä pahointvointia) Edellisvuonna tein ylitöitä yli lain salliman määrän. Lapseni synnytin hätäsektiolla ja lapsi oli aluksi teholla. Lähivuosina myös omalla isällä on ollut syöpä ja äidillä syövän esiaste. Lapsi on onneksi terve poislukien ylivilkkaus ja puheongelmat ja tavan flunssakierteet. Pitäisikö olla vielä jotain että osaisin olla?

Olipa miehen korvaan erikoisia kommentteja naisilta. Ehkä miehenä laittaisin laiskan prinsessan pellolle ja jäisin nauttimaan pleikkaristani. Jos kerran seksiäkään ei tipu ja mitään positiivista ei tapahdu?

HSEn adonis kirjoitti:

Olipa miehen korvaan erikoisia kommentteja naisilta. Ehkä miehenä laittaisin laiskan prinsessan pellolle ja jäisin nauttimaan pleikkaristani. Jos kerran seksiäkään ei tipu ja mitään positiivista ei tapahdu?

Että ihan vaan pummilla parisuhteessa, ei isänä ja kumppanina/Miehenä isolla M:llä? Onko nainen kävelevä v*tunkantoteline?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tosi ihanaa jos olisinkin kirjoittanut tämän vain siksi että on tylsää ja ajankulukseni provoilisin...

Onko muuten monenkin mielestä ok että pariskunnasta nainen ja mies käyvät molemmat yhtä paljon töissä ja nainen tekee 80% kotitöistä ja 90% kaikesta järkkäilystä ym asioidrn hoidosta (esim lapsen menot, vaatehankinnat jne).

on jos mies tuo pöytään 80-90% rahoista.

Mies tienaa 4200 ja minä töissä ollessani 3800€ kuussa keskimäärin. Aiemmin jaettiin yhteiset kulut puoliksi paitsi mies tarjosi joskus ravintolassa/kahvilassa omistaan (toisaalta esim hänen hygienia tarvikkeensa maksetaan yhteisistä ja syö kalliimmin joten menee +-) . Tällä hetkellä minä saan aikuisopintorahaa 1400€ kuussa ja maksan yhteisistä menoista noin 35% ja teen suurimman osan kotitöistä. Mies ei siis koskaan esim. vaihda lakanoita, pese vessanpynttyä, pese vaatteita tai järjestele.  Hän kyllä imuroi joskus keskilattiat ja tyhjentää tiskikoneen.

Mies ei ole myöskään se korkeammin koulutettu osapuoli vaan minä.

AP

Mitä httiä sä enää teet tuollaisella korppuvihtorilla???

Vierailija kirjoitti:

Oli niiiin pitkä vuodatus jostain, ettei jaksanut kuin "selata", mutta kiinnitin huomiota siihen, että aloittaja kertoi olevansa keski-ikäinen ja että mies ei juuri muuta tee kuin pelaa pleikkaa. Onks mieskin keski-ikäinen 45 v < ?

Keski-ikä alkaa lähteestä riippuen 35-45 vuotiaana. Ja kyllä pleikkaa voi pelata minkä ikäinen tahansa. Vai kuvitteletko että aina ja iänkaikkisesti siirrytään tietyssä iässä pelaamaan korttia tai bingoa?

Olen pahoillani, kuulostaa tosiaan siltä että voi olla masennnusta? Ja siitä ei oikeasti selviä vaan reippaamalla asenteella, siihen tarvitsee ulkopuolista apua. 

Suomessa nyt jankataan syntyvyyden alenemisesta ja että kaikkien pitää nyt punnertaa ulos mahdollisimman monta lasta. Tämä AP:n kirjoitus on kuitenkin täydellinen kuvaus siitä mitä nykypäivän perhe-elämä on kaikissa tuntemissani perheissä. Äidit kokevat että heidän harteillaan on kaikki, isät ihmettelevät että miksei voi vaan ottaa rennosti, siivota ehtii myöhemminkin. Ja lapsilla on erityistarpeita, tai vähintäänkin 5 reenit viikossa ja syömishäiriö jo 8-vuotiaana.

Itse olen 35-vuotias ikisinkkunainen ja varmasti tulen pysymäänkin sellaisena ja lapsettomana. Näen jo sieluni silmin kuinka olisin 10 vuoden päästä tasan AP:n kuvaamassa tilanteessa, jos alkaisin tavoitella perinteistä perhe-elämää. Joo, onhan se joskus yksinäistä, mutta ainakin olen suurimman osan ajasta onnellinen.

Tsemppiä, toivottavasti AP löydät avun ja onnen.

Uskoisin että osa lapsesi hankalasta käytöksestä on reagointia tuohon tilanteeseen. Lapsi hakee huomiota, että pääsisi sun luokse sun ahdistuksen läpi. Hänen vuokseen kannattaa selvittää koko tilanne, niin voi olla että jotkut ylivilkkauden hoidotkin alkavat toimia paremmin. 

En ole varma onko parisuhde enää pelastettavissa, jos mies ei tee kotona juuri mitään, ja pakenee keskusteluja pelaamiseen. Sano suoraan, että lähdet NYT hoitamaan masennustasi ja uupumistasi terapiaan, ota omaa aikaa vaikka puolet arki-illoista ja pistä mies näkemään miten epäsuhtainen on työmääränne kotona. Voitte mennä yhdessä keskustelemaan. Joka tapauksessa, vaikka ero tulisi. Ero sujuu paremmin kun asiat on selvitetty sitä ennen, ja joudutte kuitenkin lapsen takia olemaan tekemisissä jatkossakin.

Kiitos AP rehellisestä kirjoituksesta. Itse en ole koskaan halunnut lasta, koska näen liikaa kertomuksesi kaltaisia perhehelvettejä ja tiedän etten jaksaisi. Nykyään vaan kaikki yrittää pakottaa hankkimaan lapsia ja yrittää hehkuttaa perhe- elämää kuin se olisi muka jotenkin kivaa. Tiedän 2 perhettä, joiden elämä ei näytä helvetiltä. Kaikki muut äidit ovat loppuunpalaneita ja arvottomia orjia. Tsemppiä, toivottavasti tilanteesi paranee ja vaadi nyt hyvä ihminen siltä mieheltä vastuunkantoa!

Objektiivisesti tuossa ei ole muuta raskasta kuin sun miehen urpo käytös ja sinun saamattomuutesi , joka ehkä liittyy huonoon itsetuntoon. Ero ja vuoroviikot olisi huomattavasti parempi idea kuin sun liikennevalofantasiat.

Vierailija kirjoitti:

Pakko purkaa jonnekkin, vaikka tulos onkin se, että mua pidetään kiittämättömänä paskana.

Olen siis tavis perheellinen keski-ikäinen nainen. Elämä tuntuu olevan pelkkää lapsen kiukuttelua, miehen seksinvonkaamista, siivoamista (ei jaksais siivoilla toisten kynsileikkeitä, napanöyhtää, jarrutusjälkiä pöntöstä enää yhtään) ja toisten asioista huolehtimista. Lapsella on myös lievää ylivilkkautta sekä lievää puheen tuottamisen ongelmaa joten vastuullani on myös viedä lasta terapiaan.

Olen opintovapaalla, joten minulle on siirtynyt enemmän vastuuta lapsen hoidosta ja tähänkin asti olen ollut päähuolehtija ts. mies voi käydä kaupassa kunhan kerron mitä pitää ostaa ym. Pääsääntöisesti juuri mitään muuta kuin töissäkäymistä, pleikanpeluuta ja ajoittaista vonkaamista ei miehen puolelta tapahdu ilman aloitettani.

Lapsi on tällä hetkellä osa-aikaisesti tarhassa jotta voitaisiin viettää äiti-lapsiaikaa mutta minä en nauti siitä yhtään. Lapsi haluaa tehdä vaikka mitä mutta lähteminen on aina suurponnistus ja vaatii suostuttelua ja uhkailua. Minulla menee hermot monesti päivässä lapseen ja oikeasti haluaisin olla vain yksin.

Lisäksi minulla ei ole asunnossa mitään omaa tilaa vaan kaikki huoneet ja nurkat ovat muita varten. Nukun lapsen huoneessa lelujen keskellä koska en pysty nukkumaan kuorsaavan ja hampaita narskuttavan miehen kanssa samassa tunkkaisessa huoneessa.

Mies saa olla rennossa työssä keskustassa josta tienaa hyvin (oma työni josta vapaalla on huonosti palkattua stressaavaa työtä esimiesvastuulla ja sijaitsee teollisuusalueella), tulee kotiin, on hetken lapsen kanssa ja sitten loppuillan pelaa kuulokkeet päässä ja vonkaa välillä seksiä. Seksi ei kiinnosta minua ollenkaan, ei ole kiinnostanut vuosiin eikä kenenkään kanssa. Minulla ei ole tarvetta saada orgasmia enkä tykkää että paikkojani ronkitaan. Vanhemmiten olen alkanut inhoamaan kroppaani ja muutenkin ulkonäköäni joten ei ihme ettei ole kauhean seksikäs olo. Inhoan vanhenemistani.

Tälläkin hetkellä minua ällöttää oma elämäni, voin nytkin fyysisesti pahoin. Välillä esim. liikennevaloissa mietin, että jos lähtisinkin ylittämään katua punaisella kun rekka on ajamassa ohi. En jaksa lapsen kyselyjä enkä miehen myöskään (kysyy tiettyjä asioita esim voinnista tavan vuoksi mutta vastaus ei kiinnosta). Miehen kanssa ei voi puhua koska ei kuule, joka siksi että on luurit päässä tai ei keskity. Jos yritän keskustella niin käy yleensä niin, että toistan asian pari-kolme kertaa ennen kuin kuulee ja minä taas haluaisin välillä pystyä keskustelemaan useamman lauseen kerrallaan ilman että saa jankata samaa kun toinen kysyy "mitä".

Opiskelen muualla kuin kotipaikkakunnalla ja lapseni on mukana koulupäivinä sukulaisten luona ja miehelleni tulee siten kuussa muutamaan kertaan omaa aikaa parin päivän ajan, yleensä ainakin yksi viikonloppu kuussa. Mulla on omaa aikaa silloin kun teen opiskelutehtäviä kotona. Tuntuu ettei minulla ole elämää ja toisaalta on vahvasti sellainen olo, ettei minua ole tarkoitettu perheelliseksi. Fantasioin lähtemisestä, nimeni vaihtamisesta ja muutosta toiselle paikkakunnalle.

Jotenkin tuntuu että kaikki ympärilläni ovat menestyneitä ja onnistuneita elämässään. Itse en selviä edes yhdestä lapsesta ja miehestä. Pelkään uutta raskautta koska en pystyisi tekemään aborttia ja toinen lapsi tuhoaisi minut täysin. Minulle on täysi mysteeri miten muka voisi pysyä täysipäisenä usean lapsen kanssa ja jopa nauttia siitä.

Äh, ei jaksa edes kirjoittaa enempää. Yököttää niin paljon tää paska.

Juuri tuollaiseksi olen kuvitellut perhe-elämäni, siksi en ole hankkinut lapsia tai mennyt naimisiin. Tämä on varmasti pienin miehesi ja sinun ongelmista, mutta Kuorsis-kiskot auttavat oikeasti kuorsaukseen ja pelastivat parisuhteeni.

HSEn adonis kirjoitti:

Olipa miehen korvaan erikoisia kommentteja naisilta. Ehkä miehenä laittaisin laiskan prinsessan pellolle ja jäisin nauttimaan pleikkaristani. Jos kerran seksiäkään ei tipu ja mitään positiivista ei tapahdu?

Toivottavasti nautiskeletkin elämästäsi vain itseksesi ja tietenkin joskus sen pleikkarisi kera. Oiva kumppani sinulle, senkun painelet vain nappuloita.

Ymmärrätkö, että vakavasta sairaudesta toipuminen on paljon muutakin, kuin jaloilleen tiskipöydän ääreen nouseminen? Syö valtavasti henkisiäkin voimavaroja ja mieli miettii aika lailla syntyjä syviä ja elämän syrjään kiinni hamuava  tarvitsee runsaasti tukea kotijoukoilta. Kokemusta on, saman tyyppinen prosessi täällä meneillään, paitsi etteivät seinät kaadu päälle, enkä luojan kiitos opiskele tähän lisäksi. Jäisi tekemättä!

Mikä laiska prinsessa ap noiden tekemistensä ja maksamistensa perusteella on? Korkeammin koulutettukin kuin mies, joten opintojen jälkeen on liksakin suurempi.

Huokaus. Turhaa kirjoittelen, suomijunttihärkäpää ei naista halveksiessaan ymmärrä muuta kuin oman aivolohkonsa, mikä kalsareissa heilahtelee.  Pe*settä pitää saada, vaikka kuumehoureiselta koomapotilaalta!

Ap, itse eroaisin tilanteessasi, ja ottaisin lapsen viikko/viikko systeemillä.

Tuolla tavalla saisit omaa aikaa ja löytäisit taas itsesi.

Toivon sulle paljon hyvää elämään, ja toivon, että uskallat tehdä asioita, joiden ansiosta alkaisit voida paremmin.

Sulla on aika klassiset masennuksen oireet, ja yleensä masennus johtuu juurikin elämäntilanteesta, jossa kokee ettei pääse pakoon, eikä pysty itse vaikuttamaan asioihin. Alkaisit voida paremmin jo muuttamalla tuon tilanteen, että saisit joka toinen viikko olla rauhassa, saisit oman siistin kodin, omaa aikaa.

AP, sinun tulee olla itsekkäämpi. Naiset uhrautuvat usein ihan liikaa perheensä puolesta. Minulla oli aivan loistava tunne kun lykkäsin taaperon miehen syliin (joka istui sohvalla pelaamassa..) ja ilmoitin lähteväni kaupungille. 

Ennen tuota pohdin aina miten mies ärsyyntyy, ei oikea äiti voi olla niin itsekäs jnejne... kyllä voi. Aloin olemaan röyhkeä kuten miehetkin. Ai että kalsareita ei ole pesty? Ei huvittanut pestä, ihan kuin sinuakaan ei huvittanut tehdä yhtään mitään töiden jälkeen.

Kummasti alkoi mies osallistumaan ja kyselemään minunkin kuulumisiani. 

AP, kiitos kirjoituksestasi.

Mies maksakoon siivoojan, kun kiinnostuksen kohden on tasolla pelikone.

Ennen eropäätöstä, riippuen siitä oletko kokeillut eri vaihtoehtoja: siivotkaa koko perhe aina kerralla yhdessä. Tai jos vastaavat inhimilliset ideat ja keskustelut on kokeiltu, niin komppaan aikaisemmin esitettyä että kertakaikkisesti jättää siivoamatta ja tekemättä ruokaa kuitenkin lapsi huomioiden ja revi itsellesi omaa aikaa esim. opiskeluun. Kumma jos toisen päässä ei sen jälkeen välähdä, että jotain on työnjaossa pielessä. Ihminen sinäkin vain olet.

Vierailija kirjoitti:

AP, kiitos kirjoituksestasi.

Mies maksakoon siivoojan, kun kiinnostuksen kohden on tasolla pelikone.

Ennen eropäätöstä, riippuen siitä oletko kokeillut eri vaihtoehtoja: siivotkaa koko perhe aina kerralla yhdessä. Tai jos vastaavat inhimilliset ideat ja keskustelut on kokeiltu, niin komppaan aikaisemmin esitettyä että kertakaikkisesti jättää siivoamatta ja tekemättä ruokaa kuitenkin lapsi huomioiden ja revi itsellesi omaa aikaa esim. opiskeluun. Kumma jos toisen päässä ei sen jälkeen välähdä, että jotain on työnjaossa pielessä. Ihminen sinäkin vain olet.

Tuossahan on muutakin pielessä kuin siivous....

Ap. mies ei kuuntele sitä, toistelee vaan jotain mitä kuuluu, ap ei halua miestään, kokee itsensä epäviehättävänä, masennus voi tehdä sen, ettei kaipaa seksielämää enää ollenkaan.

Tuo niiden suhde on ihan kuollut ja ap selvästi kärsii.

Ap on vielä nuori, sillä on vielä mahdollisuus olla onnellinen, ehkä tavata toinen, rakastua taas, ehkä olla rauhassa yksin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi vali vali vali vali.

Itse hankit lapsen.

Mies käy töissä kun sä lomailet opintovapaalla.

Kyllä se mies oli vahvasti mukana lapsen hankinnassa. Opiskelut muuten tehdään työelämäyhteistyössä eli teen opinnoissani tehtäviä joista muut saavat palkkaa.

En myöskään ennen omaa lasta voinut tietää millaista lapsellisen elämä on. Jos olisin olisin tietenkin jättänyt lapsen hankkimatta.

Miten tuo lapsi oikeastaan mihinkään liittyy? Se lapsiko on saanut miehesi silmissäsi tuollaiseksi, joka vain käy paremmin palkatussa ja helpomassa työssä, kuin omasi, pelaa kotona pleikkaa, sotkee paikkoja ja vonkaa seksiä? Tai no, ehkä olisit jaksanut ilman lasta tuota parisuhdettasi vuoden pari pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Täältä hän saapuu! Marttyyrinkruunua kantaa hän! Ulvonta, valitus ja vaikerointi häntä ympäröi.

Tyhmä kommentti. Asiasta ap valittaa. Sinäkö iloiten tekisit kaiken?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat itsekeskeiseltä, pilalle hemmotellulta lapsinaiselta, joka osaa katsoa tilannetta vain omasta näkökulmastaan.

Osaan kuvitella, että miehen kuvaus teidän arjestanne eroaisi huomattavasti sinun versiostasi.

Ei kuulosta. Mies pääsee ihan liian helpolla. Hän on tässä se lapsi. Vastuuton muka-aikuinen.