Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En kestä perhe-elämää
07.11.2018 |
Pakko purkaa jonnekkin, vaikka tulos onkin se, että mua pidetään kiittämättömänä paskana.
Olen siis tavis perheellinen keski-ikäinen nainen. Elämä tuntuu olevan pelkkää lapsen kiukuttelua, miehen seksinvonkaamista, siivoamista (ei jaksais siivoilla toisten kynsileikkeitä, napanöyhtää, jarrutusjälkiä pöntöstä enää yhtään) ja toisten asioista huolehtimista. Lapsella on myös lievää ylivilkkautta sekä lievää puheen tuottamisen ongelmaa joten vastuullani on myös viedä lasta terapiaan.
Olen opintovapaalla, joten minulle on siirtynyt enemmän vastuuta lapsen hoidosta ja tähänkin asti olen ollut päähuolehtija ts. mies voi käydä kaupassa kunhan kerron mitä pitää ostaa ym. Pääsääntöisesti juuri mitään muuta kuin töissäkäymistä, pleikanpeluuta ja ajoittaista vonkaamista ei miehen puolelta tapahdu ilman aloitettani.
Lapsi on tällä hetkellä osa-aikaisesti tarhassa jotta voitaisiin viettää äiti-lapsiaikaa mutta minä en nauti siitä yhtään. Lapsi haluaa tehdä vaikka mitä mutta lähteminen on aina suurponnistus ja vaatii suostuttelua ja uhkailua. Minulla menee hermot monesti päivässä lapseen ja oikeasti haluaisin olla vain yksin.
Lisäksi minulla ei ole asunnossa mitään omaa tilaa vaan kaikki huoneet ja nurkat ovat muita varten. Nukun lapsen huoneessa lelujen keskellä koska en pysty nukkumaan kuorsaavan ja hampaita narskuttavan miehen kanssa samassa tunkkaisessa huoneessa.
Mies saa olla rennossa työssä keskustassa josta tienaa hyvin (oma työni josta vapaalla on huonosti palkattua stressaavaa työtä esimiesvastuulla ja sijaitsee teollisuusalueella), tulee kotiin, on hetken lapsen kanssa ja sitten loppuillan pelaa kuulokkeet päässä ja vonkaa välillä seksiä. Seksi ei kiinnosta minua ollenkaan, ei ole kiinnostanut vuosiin eikä kenenkään kanssa. Minulla ei ole tarvetta saada orgasmia enkä tykkää että paikkojani ronkitaan. Vanhemmiten olen alkanut inhoamaan kroppaani ja muutenkin ulkonäköäni joten ei ihme ettei ole kauhean seksikäs olo. Inhoan vanhenemistani.
Tälläkin hetkellä minua ällöttää oma elämäni, voin nytkin fyysisesti pahoin. Välillä esim. liikennevaloissa mietin, että jos lähtisinkin ylittämään katua punaisella kun rekka on ajamassa ohi. En jaksa lapsen kyselyjä enkä miehen myöskään (kysyy tiettyjä asioita esim voinnista tavan vuoksi mutta vastaus ei kiinnosta). Miehen kanssa ei voi puhua koska ei kuule, joka siksi että on luurit päässä tai ei keskity. Jos yritän keskustella niin käy yleensä niin, että toistan asian pari-kolme kertaa ennen kuin kuulee ja minä taas haluaisin välillä pystyä keskustelemaan useamman lauseen kerrallaan ilman että saa jankata samaa kun toinen kysyy "mitä".
Opiskelen muualla kuin kotipaikkakunnalla ja lapseni on mukana koulupäivinä sukulaisten luona ja miehelleni tulee siten kuussa muutamaan kertaan omaa aikaa parin päivän ajan, yleensä ainakin yksi viikonloppu kuussa. Mulla on omaa aikaa silloin kun teen opiskelutehtäviä kotona. Tuntuu ettei minulla ole elämää ja toisaalta on vahvasti sellainen olo, ettei minua ole tarkoitettu perheelliseksi. Fantasioin lähtemisestä, nimeni vaihtamisesta ja muutosta toiselle paikkakunnalle.
Jotenkin tuntuu että kaikki ympärilläni ovat menestyneitä ja onnistuneita elämässään. Itse en selviä edes yhdestä lapsesta ja miehestä. Pelkään uutta raskautta koska en pystyisi tekemään aborttia ja toinen lapsi tuhoaisi minut täysin. Minulle on täysi mysteeri miten muka voisi pysyä täysipäisenä usean lapsen kanssa ja jopa nauttia siitä.
Äh, ei jaksa edes kirjoittaa enempää. Yököttää niin paljon tää paska.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Olisi tosi ihanaa jos olisinkin kirjoittanut tämän vain siksi että on tylsää ja ajankulukseni provoilisin...
Onko muuten monenkin mielestä ok että pariskunnasta nainen ja mies käyvät molemmat yhtä paljon töissä ja nainen tekee 80% kotitöistä ja 90% kaikesta järkkäilystä ym asioidrn hoidosta (esim lapsen menot, vaatehankinnat jne).
Ei ole, mutta jollei suhde parane, niin siitä pitäisi suosiolla luopua. Elämä on liian lyhyt jatkuvaan voivotteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi tosi ihanaa jos olisinkin kirjoittanut tämän vain siksi että on tylsää ja ajankulukseni provoilisin...
Onko muuten monenkin mielestä ok että pariskunnasta nainen ja mies käyvät molemmat yhtä paljon töissä ja nainen tekee 80% kotitöistä ja 90% kaikesta järkkäilystä ym asioidrn hoidosta (esim lapsen menot, vaatehankinnat jne).
on jos mies tuo pöytään 80-90% rahoista.
Höpsistä.
Vierailija kirjoitti:
Kannat kaunaa jostain yhdestä siivouslahjakortista mikä tapahtui vuosi sitten? Ihanko oikeasti?
Kasva aikuiseksi.
Siis jos on tarjolla ilmaista siivousta ja äijä ei saa sanottua että kyllä kiitos kelpais? Varsinkin jos ei ilmeisesti itse siivoa, edes jos nainen on sairas. Millainen sun miehes on?
tarina kuulostaa sellaiselta ettei ap olisi yhtään onnellisempi yksinkään. Ei viihdy omissa nahoissaan, nukkuu huonosti, on masentunut. Ensin oma pää kuntoon ja vasta sitten katsomaan onko parisuhde ja lapsi oikeasti niin kehnoja vai näyttääkö masentuneena vain siltä. Miehesi ei ole vastuussa onnellisuudestasi eikä ole ajatustesi lukija. Mene terapiaan puhumaan ongelmat selväksi ja puhu sitten miehen kanssa parisuhdeasiat selväksi. Miehesi on ilmeisesti korkeastikoulutettu, noissa piireissä töysin normaalia, että miehet osallistuvat kotitöihin ja vastuuseen lapsista, onko ollut enemmän itsestäsi kiinni, että omit kodin itsellesi? Vaikka sinusta kodissa ei ole yhtään paikkaa sinulle, kuinka kotonaan mies tai lapsi voi siellä olla jos kodin säännöt (siisteys ym) ovat sinun sääntöjäsi, ei yhteisiä?
Kuulostaa siltä ja kuulostat sellaiselta ihmiseltä, jolle pitää oikeasti tapahtua jotain ennen kuin tajuat, mitä sulla on. Mitä vois niin kuin enemmän olla kuin sulla jo on? Elämä on tuollaista. Arkea. Perhettä, ja sitä rataa. Sun pitäis varmaan menettää mies, lapsi tai terveys ennen ku osaat arvostaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä ja kuulostat sellaiselta ihmiseltä, jolle pitää oikeasti tapahtua jotain ennen kuin tajuat, mitä sulla on. Mitä vois niin kuin enemmän olla kuin sulla jo on? Elämä on tuollaista. Arkea. Perhettä, ja sitä rataa. Sun pitäis varmaan menettää mies, lapsi tai terveys ennen ku osaat arvostaa elämääsi.
Aivan uskomattoman kamala kommentti. Mikä sinua vaivaa?
Onko sinulla ystäviä tai aikaa heille?
Läheiset ystävät, joiden kanssa voi viettää aikaa ilman stressiä ja paineita, ja joiden kanssa voisi keskustella kunnolla ja he jopa kuuntelisivat sinua, voisivat kohottaa mielialaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin kirjoitettu teksti. Pystyin samaistumaan tunteisiisi, vaikka minä en elä samanlaista elämää kuin sinä.
Itse en tehnyt lapsia, kun tiesin millaista se on ja että vetovastuu on useimmiten naisella.
Saisitko lasta hoitoon, vaikka viikonlopuksi jollekin sukulaiselle. Lähtisit itse, vaikka kylpylään nauttimaan omasta rauhasta. Sanoisit miehellesi mitä odotat kotona tapahtuvan sillä aikaa, kun olet poissa. Se jonkun ehdottama kirje pöydälle oli aika lyömätön neuvo myös.
Uskon, että monen lapsellisen elämä on samanlaista, kuin sinun elämäsi, mutta he ehkä eivät juuri nyt olleet kuulolla tai eivät viitsineet vastata.
Toivon sulle paljon voimia ja mukavaa joulunodotusta.
Tää oli tosi huono, innostamaton, vaisu, jäkättävä provo ja nyt 500€ likoon että satavarmasti on myös provo. Mutta jatka sä vaan ”ap” mutta älä tee näin tylsiä. P.s seksin vonkaaminen on kyllä joskus ärsyttävää mutta eikö niin että kun usea av:lainen on suorastaan puutteessa niin sekin kannattaa ottaa positiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi tosi ihanaa jos olisinkin kirjoittanut tämän vain siksi että on tylsää ja ajankulukseni provoilisin...
Onko muuten monenkin mielestä ok että pariskunnasta nainen ja mies käyvät molemmat yhtä paljon töissä ja nainen tekee 80% kotitöistä ja 90% kaikesta järkkäilystä ym asioidrn hoidosta (esim lapsen menot, vaatehankinnat jne).
No ei ole oikein mut provo tää silti on. All in kaikki likoon provon puolesta taas.
Vierailija kirjoitti:
Kannat kaunaa jostain yhdestä siivouslahjakortista mikä tapahtui vuosi sitten? Ihanko oikeasti?
Kasva aikuiseksi.
Etkö osaa lukea rivien välistä miehen asennetta? Kuulee, muttei kuuntele, kysyy kuinka voit, mutta ihan vain tavan vuoksi ilman oikeaa ja aitoa kiinnostusta, vaikka ap sairastellut, ap muistuttelee useita kertoja, kuinka tärkeä se siivousapu olisi, mutta "hällä väliä, entäs sitten, mä tässä nyt vaan kuulokkeet korvilla touhuilen omia juttujani, ai mukulaako pitää hetki pidellä sylissä, voihan paskat, no mutta onneksi taas tulee mun joka kuukauden vapaat ja saan olla rauhassa ja voin käydä vaikka ulkona syömässä"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavat asiat tulivat mieleeni tekstiäsi lukiessa:
Kuulostat uupuneelta. Uupumus saa kaiken näyttämään synkältä, elämää katselee silloin harmaiden uupumuslasien läpi. Uskon, että nauttisit lapsestasikin, jos et olisi niin ylikuormittunut.
Miehesi vapaamatkustaa ja sinä teet kaiken arjenpyörityksen yksin. Tosi vaikea ja tosi yleinen ongelma. Jotkut saavat vakavasta keskustelusta apua, jotkut vain erosta.
Olet jäänyt/jäämässä kodin vangiksi. Oma aika ja esim. liikunta tai ihan mahdollisuus Ystävien kanssa rauhassa keskustella olisivat tarpeen.
Hyötyisit psykologille juttelusta. Masennusta ym. ongelmia on helpointa ratkoa, kun ne eivät ole päässeet älyttömän pahoiksi. Ja mielestäni sinulla on jo tilanne melko paha.
Voimia. Älä välitä ilkeistä kommenteista, täällä on monella (muullakin) paha olla ja jotkut purkavat sitä tuntemattomien loukkaamiseen.
Tuo on mun pahin painajainen. Pelkään että just noin mulle kävis jos tekisin lapsen. Siis jotenkin voin ymmärtää sua täysin, vaikka en ole kokenutkaan samaa.
Kannattaa varmasti mennä lääkäriin juttelemaan tilanteesta, mutta en usko että se auttaa ennenkuin teet elämääsi oikeita muutoksia, esim. ero. Tuon tekstin perusteella ei ainakaan kuulosta siltä että enää kipinää tai rakkautta miehen kanssa olisi. Haluatko 10 vuoden päästä havahtua siihen että olet edelleen tismalleen samassa tilanteessa? Nyt vielä voit muuttaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hittoa ap.
- lapsi kokopäiväiseen hoitoon jos se on ainoa tapa saada sullekin omaa aikaa
- mies lapsen kanssa asioita tekemään, jos kerran lapsi haluaa tehdä enemmän kuin sinä jaksat (jos arkena ei ehdi niin vaikka viikonloppuisin, jotta saat olla yksin)
- jos seksi on sinulle pelkkä kotityö, niin älä harrasta sitä (jos mies on perheessänne lähinnä teinipojan roolissa, niin ei ihme että ei kiinnosta).
Mutta oikeesti, on täysin normaalia haluta omaa aikaa vaikka olisi nainen ja äiti. Jos mies yrittää valittaa että lapsen kanssa oleminen ei ole rankkaa, niin sittenhän häntä ei haittaa jos lapsi on loppuillan hänen vastuullaan kunhan tulee töistä. Problem solved.
Tästä ketjusta näkee hyvin juuri sen, miksi Suomessa ihmiset voivat henkisesti niin pahoin. Ihminen joka on vaikeasti uupunut ja epätoivoinen saa kuulla pelkkää haistattelua myötätunnon sijaan. Näillä asenteilla juuri saadaan aikaiseksi perhesurmia kun ulkoapäin viestitetään jatkuvasti että uupuminen on vain omaa syytä ja avun pyytäminen on heikkoutta.
Jaksamista kovasti! Voin samaistua ja osittain onkin kuin omia ajatuksiani. Toivon, että tilanteesi muuttuu, hyviä neuvoja olet saanut.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä on, ken provoon lankeaa. Säälikäämme häntä!
No et kyllä itsekään mitenkään fiksulta kuulosta riekkumisellasi :D Oisko sun nyt vaan parempi, kun on provokin jo useaan kertaan tunnistettu, häippästä kaltaistesi parempien ihmisten ketjuihin? Mitä enää täällä hillut? Heippa!
Alue: Aihe vapaa
on jos mies tuo pöytään 80-90% rahoista.