Lue keskustelun säännöt.
10v poika todella ilkeä minulle (äidille). Huutaa, raivoaa, heittelee tavaroita.
07.11.2018 |
Pojan käytös minua, äitiä kohtaan, on sivan kamalaa. Poika ei kestä, kun hän ei saa tahtoaan läpi. Hän ikään kuin hakee konfliktia heti, kun tulem töistä kotiin ja astum sisään taloon. Hän tietää milloin hän saa pelata, mutta joka päivä kun tulem töistä, ensimmäiset sanat häneltä on "mä haluun pelata" johon vastaan ettei nyt ole pelipäivä ja siitä alkaa järjetön raivo; huutaa, itkee, heittelee tavaroita, hyppii sohvalla ja sängyllä, jotta ne menisivät rikki, haukkuu minua pahimmilla mahdollisilla nimityksillä ja raivoaa. Yritän rauhoittaa häntä, halaan, sanon että keksitään jotain muuta kivaa tekemistä, mutta ei auta. Ei auta rangaistukset, että sitten ei pelaa 2 viikkoon jos raivoaminen ei lopu, ei auta että karjasen, että nyt raivoaminen loppuu. Menen toiseen huoneeseen (iso talo, menen kauimmaiseen huoneeseen poikaan nähden), mutta ppika kävelee perään ja tilanne jatkuu. Raivo jatkuu tuntitolkulla, kunnes isä tulee kotiin ja hän sanoo että nyt saa loppua ja poika rauhottuu, eikä äidille käyttäydytä niin.
Poika hakee konflikteja pyytämällä asioita, joita tietää ettei saa, enkä anna periksi.
Näitä konfliktinhakutilanteita on aina, kun tulem töistä kotiin, kun haen harrastuksesta, haen koulusta, kaverin luota, tms. Joka kerta, kun kohtaan pojan, hän ei edes tervehdi, vaan ensimmäisenä sanoo 1) mä haluun pelata, 2) mä haluun karkkia, 3) mä haluun katsoa telkkaria (vaikka kello on paljon), 4) mä haluun Heseen/Mäkkäriin. Aina joku noista pyynnöistä. Ja kun hänelle sanoo, että nyt et pelaa/syö karkkia/katso telkkaria/syö hampurilaista, alkaa raivo, lattialla kiemurtelu ja huuto, nimittely, sättiminen ja tavaroiden heittely.
Tästä on puhuttu pojalle, kun hän on rauhallinen. Olemme molemmat vanhemmat puhuneet, kuinka hänen MÄ HALUUN -alkavat lauseet saa aikaan perheessä jatkuvaa riitelyä, eikä kenelläkään ole hyvä olla. Juttelut eivät auta, sama jatkuu seuraavan kerran, kun kohtaan pojan.
Tämä siis toistuu joka kerta kun tulen kotiin töistä, haen hänet harrastuksesta, tai kun kohdataan hetken erossaolon jälkeen.
Tänään en jaksanut enää. Sanoin pojalle, että jollei lopeta, lähden pois ja tulen vasta 19:45, kun isä tulee kotiin. Niin kävi. Poika jatkoi, laitoin mitään sanomatta ulkovaatteet päälle ja lähdin kirjastoon ja kävelylle. Poika on nyt sitten kotona itsekseen 13:30-19:45. On niin mitta täynnä tuota MÄ HALUUN ruikutusta ja raivoa, etyen halua enää olla pojan kanssa kotona kahdestaan, koska mikään ei auta että hän lopettaisi tuon käytöksen.
Onko kenelläkään neuvoja/ vertaistukea?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei poika saa pelata? Mitä te teette siellä kotona? Onko kavereita? Ymmärrätkö ettet voi vain kieltää kaikkea tarjoamatta mitään tilalle? Poika on selvästi turhautunut. Kuuntele, mitä hän kaipaa. Isä tulee vasta myöhään, ei siis ole läsnä. Et taida sinäkään olla henkisesti, ja nyt jo fyysisestikin juokset karkuun.
Onko karkin ja hampurilaisen syöminen hyvä asia, minkä voi sallia rajattomasti? Entä puhelin kädessä notkuminen?
Aikoinaan oli kouluunmeno terveydenhoitajan tarkastus, missä kysyttiin kuinka paljon lapsi pelaa ja katsoo telkkaria. Sanoin totuuden, että telkkaria n. Puolitoista tuntia päivässä ja silloin ei vielä pelannut ollenkaan (ei ollut kiinnostunut). Terveydenhoitaja sanoi, että 1,5 h päivässä telkkarin katselua on ihan likaa, suositus on alle tunti päivässä, parhaina päivinä ei ollenkaan telkkaria.
Olen yrittänyt olla hyvä äiti ja noudattaa näitä suosituksia.
Ap
Oman järjen käyttö ei ole sallittua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jari Sinkkonen: "Kiintymyssuhdeteorian mukaan pieni lapsi kaipaa turvaa ja kiintyy siksi lähimpään aikuiseen – turvallisesti, välttelevästi tai ristiriitaisesti. Turvallisesti kiintynyt lapsi uskaltaa ilmaista kaikki tunteensa, myös kiukun, surun ja pettymyksen. Välttelevästi kiintynyt kantaa huolta muista, muttei osaa ehkä pitää puoliaan tai ilmaista omaa suuttumustaan."
Entä jos saisi pelata joka päivä esim tunnin, kerran viikossa on aika harvoin
Vierailija kirjoitti:
Jari Sinkkonen: "Kiintymyssuhdeteorian mukaan pieni lapsi kaipaa turvaa ja kiintyy siksi lähimpään aikuiseen – turvallisesti, välttelevästi tai ristiriitaisesti. Turvallisesti kiintynyt lapsi uskaltaa ilmaista kaikki tunteensa, myös kiukun, surun ja pettymyksen. Välttelevästi kiintynyt kantaa huolta muista, muttei osaa ehkä pitää puoliaan tai ilmaista omaa suuttumustaan."[/
Joo. Ei tämä taida nyt olla ihan normisinkkostilanne. On eri asia että lapsi uskaltaa näyttää tunteensa kuin että raivoaa tyhjästä tunteja joka päivä. Eli ei voida ajatella vain että kyllä asiat on hyvin kun lapsi raivoaa. Itse lähtisin hakemaan jotain apua, eihän lapsella voi olla kaikki ok eikä varsinkaan mukava olo jos noin käyttäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vielä iloksi muuttuu kirjoitti:
Unohda nuo syyllistävät kommentit. Kukaan noista vi***joista ei ole sinun pöksyissä. Olet ihan varmasti parhaasi tehnyt, kuten jokainen vanhempi.
Minulla ei ole tuohon ratkaisua, mutta oletko ajatellut hakea ammattiapua tilanteeseen? Vaikkapa koulun kautta aluksi.
Älä anna periksi, tuo on varmasti rankkaa, mutta uskon sen muuttuvan vielä paremmaksi.
Ja teille veemäisille ämmille, tuliko hyvä fiilis kommenteistanne? Lyömällä lyötyä saa varmasti omaa pyrstöään kohotettua, onnea vaan ihan hitosti.
Tuli noista haukkujista mieleen että varmasti jotain lapsettomia kasvatustieteen maistereita. Olen huomannut että hirveän monella lapsettomalla tuntuu olevan tämä tutkinto;)
Miksi täällä puolustellaan pelaamista? Lapsista kyllä huomaa kuka saa pelata rajattomasti, ja vaikutukset eivät ole positiivisia, ei yksilon eikä perheen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menet noin äärilaidoissa? Ääretöntä pelaamista ja täysi kielto. Pussikaupalla sokeria ja kaikki sokeri pois. Oletko koskaan, siis koskaan, kokeillut kohtuutta?
Oletko itse koskaan, siis koskaan, kokeillut lukea aloitusta, ennen kommentointia?
Olen lukenut koko ketjun, sinä pelkän aloituksen. Ap kertoi itse nuo asiat ketjussa.
Ei, sinä tulkitsit nuo asiat väärin. Ap kertoi mm. että sokerin syöntiä on jouduttu rajoittamaan, koska poika söi salaa sokerit. Ei siis ap:n hyväksynnällä. Samoin kertoi jo aloituksessa, että poika tietää, milloin pelipäivä on. Eli ei täyskieltoa.
Ja piti sitten kieltää kaikki sokeri? Eli äärilaitaan yhtä kaikki. Eikö ole sitäpaitsi outoa, että poika ahmii sokerit lusikalla. Tuo kielii nälässä pitämisestä. Ei kukaan normaali 10v. ahmi sokeria lusikalla pusseittain. Jotain tuossa perheessä on pahasti sairasta.
Ja yksi ainoa pelipäivä on kyllä liian vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä minuakin kiukuttaisi jos minulla olisi peli päivä ja kaverit pelaa joka päivä. Varsinkin kuin nykyajan pennut pelaavat esim. fortnitea, jossa sinusta ei tule hyvää jos pelaat vain peli päivänä.
Ymmärrän hyvin, että poikaa ottaa pelikielto päähän. Varsinkin, jos kaikki kaverit pelaa online ja itse ei pääse. Monesti kaverit sopii jo koulussa, että heti kun päästään kotiin, mennään pelaamaan. Poikasi jää ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokerinsyönti, hampurilaisten ja pelaamisen vinkuminen kielii mielihyvän hakemisesta, noista kaikistahan sitä saa nopeasti. Jos lapsi sai ennen pelata enemmän niin kysehän on nyt vierotusoireista. Kyse on riippuvuudesta ja sitä ei todellakaan kannata vähätellä.
Tuo voi jopa toimia, jos jatkossakin muistat toteuttaa uhjaujsesi. Olen tehnyt saman. 7-v riehui ja raivosi, löi ja heitteli tavaroita. Sanoin, että jos et lopeta niin minä lähden, koska en jaksa kuunnella turhanpäiväistä huutoa. Ei lopettanut niin pistin vaatteet päälle ja sanoin, että kuten sanoin mä en jaksa sua nyt ja lähdin. Soitin lapsen isälle, että tilanne on tämä ja menetkö suoraan töistä kotiin ja sen jälkeen kävelin kahvilaan pariksi tunniksi. Tyttö säikähti sitä yksin pimeällä jäämistä sen verran, että jatkossa on lopettanut, kun oon toistanut tämän uhkauksen vaikka ehti olla yksin ehkä vartin ennen kuin mies tuli kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten lapsen isä kohtelee sinua ja puhuu sinulle/sinusta lapsen kuullen? Joskus olen "päässyt" seuraamaan näitä tapauksia, joissa isä ja yleensä muutaman tytön jälkeen syntynyt poika liittoutuvat äitiä ja jopa siskoja vastaan. "Me miehet" naureskelevat tyttöjen jutuille ja äidin tyhmyydelle ja pelaavat keskenään tai ajavat mopoilla, mönkijöillä ja lumikelkoilla. Poika oppii isältä epäkunnioittavan asenteen äitiä kohtaan, eikä tue puolisoaan kun lapsi purkaa kiukkuaan äitiin, vaan pahimmillaan naureskelee vieressä.
Toivottavasti tällaista ei enää tapahdu, mutta ainakin maalla oli melko yleistä vielä kymmenisen vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, että poikaa ottaa pelikielto päähän. Varsinkin, jos kaikki kaverit pelaa online ja itse ei pääse. Monesti kaverit sopii jo koulussa, että heti kun päästään kotiin, mennään pelaamaan. Poikasi jää ulkopuolelle.
Turha tätä on alapeukuttaa. On fakta.
Tämä on hauska ketju varsinkin, kuin kaikki miehet eli entiset pojat tietävät, että ne ketkä pelasi eniten ne ''nörtit'' ovat nyt niissä yhteiskunnan silmistä katsottuna parhaissa ja hyvä palkkaisimmissa viroissa.
Poikaparka. Ei ihme, että kapinoi ja syyttää diktaattoriäitiä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vielä iloksi muuttuu kirjoitti:
Unohda nuo syyllistävät kommentit. Kukaan noista vi***joista ei ole sinun pöksyissä. Olet ihan varmasti parhaasi tehnyt, kuten jokainen vanhempi.
Minulla ei ole tuohon ratkaisua, mutta oletko ajatellut hakea ammattiapua tilanteeseen? Vaikkapa koulun kautta aluksi.
Älä anna periksi, tuo on varmasti rankkaa, mutta uskon sen muuttuvan vielä paremmaksi.
Ja teille veemäisille ämmille, tuliko hyvä fiilis kommenteistanne? Lyömällä lyötyä saa
varmasti omaa pyrstöään kohotettua, onnea vaan ihan hitosti.Ai että pestään omat kädet ja ulkoistetaan ongelma "ammattiavulle". Siitähän poika riemastuu, kun alatte rampata vuosia sossupalavereissa. Mitäs, jos nyt vaan antaisit sen pelata, etkä tee pojan elämästä lopullista helvettiä.[/
Nää on just näitä, että antaa tehdä vaan. Ja kyllä, ne kyllä sitten tekeekin minkä ehtii. Varsinkin tuohon pari kolme vuotta lisää ja oppinut saamaan asioita periksi kun äiti ei halua pahoittaa mieltä.
Näitä riittää täällä meidänkin kylillä ihan rikollisuuteen asti.Kehoitan ap hakemaan apua pojalle. Tsemppiä!
Löyhä kasvatus, jonka seurauksena ADHD epäily.
Ei, sinä tulkitsit nuo asiat väärin. Ap kertoi mm. että sokerin syöntiä on jouduttu rajoittamaan, koska poika söi salaa sokerit. Ei siis ap:n hyväksynnällä. Samoin kertoi jo aloituksessa, että poika tietää, milloin pelipäivä on. Eli ei täyskieltoa.