Epävakaa persoonallisuus koettuna?

Jos joku ylipäänsä tietää tästä, tai läheisellä on, tällaiset vastaukset kiinnostaisivat.

Millaista on elää epävakaan persoonallisuuden lähellä?

Ap

Kirjoitin vielä kommentin, jossa kysyin millaista on olla epävakaan sukua tai läheinen? Kiinnostaisi, miten voitte?

Ei persoonallisuushäiriöstä parane, oireita voi kyllä oppia käsittelemään terapian avulla.

Yhden epävakaan tiedän, en sen lähemmin tulle, ja kyllähän se on omaisille raskasta. Kaverin sisko on epävakaa ja koko ajan jotain draamaa meneillään. Keksii asioita joista vetää kilareita, siis asioita ei edes ole tapahtunut, ja suoranaisesti valehtelee asioista. Usein kaveri ei edes ymmärrä, että mistä siskonsa on nyt taas suuttunut ja mikä kilaroinnin taustalla on.

Seurustelin nuorempana tälläisen kanssa kuusi vuotta. Hän oli mustasukkainen, sai kohtauksia, syytteli milloin mistäkin. Suuttuessaan uhkaili lyömisellä, hajotti tavaroita ja kun olin lähdössä uhkasi tappaa itsensä jos jätän. Riidan jälkeen oli aina erityisen iihana. Sai diagnoosin epävakaasta persoonnallisuudesta, kun pakotin ammattilaiselle. Tilanne ei muuttunut mihinkään ja lähdin, onneksi. Hukkaan meni kuitenkin ikävuodet 15-20.

Vierailija kirjoitti:

Entä omana sairautena, millaista on koettuna? Onko siinä tunteittensa heiteltävänä vai onko enemmän tunteeton? Ovatko ikävät asiat, kuten tutullani, "muiden vika"?

Ei omana sairautena mutta vierestä seurattuna: on tunteidensa heiteltävänä ja ikävät asiat muiden vika.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin nuorempana tälläisen kanssa kuusi vuotta. Hän oli mustasukkainen, sai kohtauksia, syytteli milloin mistäkin. Suuttuessaan uhkaili lyömisellä, hajotti tavaroita ja kun olin lähdössä uhkasi tappaa itsensä jos jätän. Riidan jälkeen oli aina erityisen iihana. Sai diagnoosin epävakaasta persoonnallisuudesta, kun pakotin ammattilaiselle. Tilanne ei muuttunut mihinkään ja lähdin, onneksi. Hukkaan meni kuitenkin ikävuodet 15-20.

Kiiitos vastauksista! Nuorena tekee virheitä, kuka mitäkin. Kaikki eivät olisi hoksanneet viedä seurustelukaveria ammattiapuun. Pelastit ehkä loppuelämäsi? Voin kuvitella että noin lähellä on stressaavaa elää, kuvauksesi perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin nuorempana tälläisen kanssa kuusi vuotta. Hän oli mustasukkainen, sai kohtauksia, syytteli milloin mistäkin. Suuttuessaan uhkaili lyömisellä, hajotti tavaroita ja kun olin lähdössä uhkasi tappaa itsensä jos jätän. Riidan jälkeen oli aina erityisen iihana. Sai diagnoosin epävakaasta persoonnallisuudesta, kun pakotin ammattilaiselle. Tilanne ei muuttunut mihinkään ja lähdin, onneksi. Hukkaan meni kuitenkin ikävuodet 15-20.

Kiiitos vastauksista! Nuorena tekee virheitä, kuka mitäkin. Kaikki eivät olisi hoksanneet viedä seurustelukaveria ammattiapuun. Pelastit ehkä loppuelämäsi? Voin kuvitella että noin lähellä on stressaavaa elää, kuvauksesi perusteella.

Vuodet olivat kamalia, muuttivat ehkä omaakin persoonaani lopullisesti. Mutta ei aina vain huonoon suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei persoonallisuushäiriöstä parane, oireita voi kyllä oppia käsittelemään terapian avulla.

Yhden epävakaan tiedän, en sen lähemmin tulle, ja kyllähän se on omaisille raskasta. Kaverin sisko on epävakaa ja koko ajan jotain draamaa meneillään. Keksii asioita joista vetää kilareita, siis asioita ei edes ole tapahtunut, ja suoranaisesti valehtelee asioista. Usein kaveri ei edes ymmärrä, että mistä siskonsa on nyt taas suuttunut ja mikä kilaroinnin taustalla on.

Ok. Patologinen valehtelu on osa sairautta. On rankankuuloinen häiriö.

Tämä tuttuni sai diagnoosin fyysisestä sairaudesta ja kirjoitti että "hienoa". Jotenkin hänen reaktionsa ovat myös draamaa ja arvaamattomuutta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin nuorempana tälläisen kanssa kuusi vuotta. Hän oli mustasukkainen, sai kohtauksia, syytteli milloin mistäkin. Suuttuessaan uhkaili lyömisellä, hajotti tavaroita ja kun olin lähdössä uhkasi tappaa itsensä jos jätän. Riidan jälkeen oli aina erityisen iihana. Sai diagnoosin epävakaasta persoonnallisuudesta, kun pakotin ammattilaiselle. Tilanne ei muuttunut mihinkään ja lähdin, onneksi. Hukkaan meni kuitenkin ikävuodet 15-20.

Kiiitos vastauksista! Nuorena tekee virheitä, kuka mitäkin. Kaikki eivät olisi hoksanneet viedä seurustelukaveria ammattiapuun. Pelastit ehkä loppuelämäsi? Voin kuvitella että noin lähellä on stressaavaa elää, kuvauksesi perusteella.

Vuodet olivat kamalia, muuttivat ehkä omaakin persoonaani lopullisesti. Mutta ei aina vain huonoon suuntaan.

Niin ja nyt olen kolmikymppinen äiti, joka osaa arvostaa tasapainoa ihmissuhteissa. Olen opiskellut ammatin noiden vuosien jälkeen, ja elän hyvää elämää. Kannatti siis valita lopulta toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin nuorempana tälläisen kanssa kuusi vuotta. Hän oli mustasukkainen, sai kohtauksia, syytteli milloin mistäkin. Suuttuessaan uhkaili lyömisellä, hajotti tavaroita ja kun olin lähdössä uhkasi tappaa itsensä jos jätän. Riidan jälkeen oli aina erityisen iihana. Sai diagnoosin epävakaasta persoonnallisuudesta, kun pakotin ammattilaiselle. Tilanne ei muuttunut mihinkään ja lähdin, onneksi. Hukkaan meni kuitenkin ikävuodet 15-20.

Kiiitos vastauksista! Nuorena tekee virheitä, kuka mitäkin. Kaikki eivät olisi hoksanneet viedä seurustelukaveria ammattiapuun. Pelastit ehkä loppuelämäsi? Voin kuvitella että noin lähellä on stressaavaa elää, kuvauksesi perusteella.

Vuodet olivat kamalia, muuttivat ehkä omaakin persoonaani lopullisesti. Mutta ei aina vain huonoon suuntaan.

Oliko "kävelyä munankuorilla"? Kyllä varmaan muuttaa persoonaa. On fiksua lähteä, jos tarpeen. Jouduit aikuistumaan nopeammin kuin ehkä muut ikäisesi.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu kertoi päässeensä sillä diagnoosilla eläkkeelle, kun ihmettelin kuinka hän sai sairaseläkkeen nuorehkona.

Veikkaan, että taustalla on muutakin kuin epävakaan diagnoosi, että on sairaseläkkeelle päätynyt. Tuolla on epävakaita työelämä täynnänsä, ei se ole sillä tavalla invalidisoiva sairaus, että ei töihin kykenisi.

Aika moniki ihminen on sanonu asioita joita "muita puistattais"-joskus.???

Onko kaikki epävakaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä omana sairautena, millaista on koettuna? Onko siinä tunteittensa heiteltävänä vai onko enemmän tunteeton? Ovatko ikävät asiat, kuten tutullani, "muiden vika"?

Ei omana sairautena mutta vierestä seurattuna: on tunteidensa heiteltävänä ja ikävät asiat muiden vika.

Eli tämmöinen on vaikka narsistisen häiriön "sukulainen"? Ihminen ei ota vastuuta? Ehkei kasva aikuiseksi?

Seurustelin yhen miehen kanssa, joka sai kohtauksia, suuttuessaan heitteli tavaroita pitkin seiniä ja rikko mun omaisuutta. Uhkas tappaa ittensä tosi usein, ja loppuvaiheessa oli väkivaltainen ja uhkaili paljon.

Ja mulle sanottiin että mä oon epävakaa, mikäköhän toi mies sit oli? :D

Minulla on epävakaan persoonallisuushäiriön rajatilamuoto. Olen jatkuvasti ahdistunut, en kykene luottamaan keneenkään. Olen tyhjä ja rikkinäinen, ja aggressiot ja tuhoisuus kohdistuu sisäänpäin.

En ole patologinen valehtelija. Kaihdan draamaa eristäytymiseen saakka. Otan vastuun kaikesta (turhastakin) ja moitin itseäni virheistäni.

On kauheaa elää itseni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu kertoi päässeensä sillä diagnoosilla eläkkeelle, kun ihmettelin kuinka hän sai sairaseläkkeen nuorehkona.

Veikkaan, että taustalla on muutakin kuin epävakaan diagnoosi, että on sairaseläkkeelle päätynyt. Tuolla on epävakaita työelämä täynnänsä, ei se ole sillä tavalla invalidisoiva sairaus, että ei töihin kykenisi.

Ahaa, eli se on yleisempi. Itselle nyt vasta "pomppasi silmille", moni on viime aikoina puhunut asiasta, ja yhdistin asian tähän tuttavaani. Oli hänellä jotain fyysisiä vaivoja, mutta yleensä fyysisillä vaivoilla on vaikea päästä eläkkeelle.

Patologinen valehtelu ei kuulu diagnostisiin kriteereihin,eikä muutenkaan voi sanoa että se olisi ehdottomasti osa epävakaan oireistoa. Toki sellaista esiintyy eri persoonallisuushäiriöissä ja ilmankin .

Se minkä ulkopuolinen kokee valehteluna,saattaa epävakaalle olla totta. Vahvat tunnekokemukset värittävät sitä miten epävakaa näkee asiat ja  nopea tulkintojen ketju voi muodostaa todellisuudesta kuvan,joka ei ehkä pidä paikkaansa. Patologinen valehtelija taas valehtelee tietoisesti kykenemättä torjumaan implulssejaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu kertoi päässeensä sillä diagnoosilla eläkkeelle, kun ihmettelin kuinka hän sai sairaseläkkeen nuorehkona.

Veikkaan, että taustalla on muutakin kuin epävakaan diagnoosi, että on sairaseläkkeelle päätynyt. Tuolla on epävakaita työelämä täynnänsä, ei se ole sillä tavalla invalidisoiva sairaus, että ei töihin kykenisi.

Niinpä. Yhdellä tutulla on myös ko. diagnoosi, sen lisäksi adhd ja bipo. Aika hiljattain se on saanut diagnoosinsa.  Se on ollut sairauslomalla parisen vuotta työuupumuksen takia ja siinä sitten alettiin tarkemmin tutkia, että mikä sitä itseasiassa vaivaakaan. Eläkettä se ei ole kuitenkaan hakemassa/saamassa vaan on tarkoitus, että kuntoutuksen jälkeen palaa työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin nuorempana tälläisen kanssa kuusi vuotta. Hän oli mustasukkainen, sai kohtauksia, syytteli milloin mistäkin. Suuttuessaan uhkaili lyömisellä, hajotti tavaroita ja kun olin lähdössä uhkasi tappaa itsensä jos jätän. Riidan jälkeen oli aina erityisen iihana. Sai diagnoosin epävakaasta persoonnallisuudesta, kun pakotin ammattilaiselle. Tilanne ei muuttunut mihinkään ja lähdin, onneksi. Hukkaan meni kuitenkin ikävuodet 15-20.

Kiiitos vastauksista! Nuorena tekee virheitä, kuka mitäkin. Kaikki eivät olisi hoksanneet viedä seurustelukaveria ammattiapuun. Pelastit ehkä loppuelämäsi? Voin kuvitella että noin lähellä on stressaavaa elää, kuvauksesi perusteella.

Vuodet olivat kamalia, muuttivat ehkä omaakin persoonaani lopullisesti. Mutta ei aina vain huonoon suuntaan.

Niin ja nyt olen kolmikymppinen äiti, joka osaa arvostaa tasapainoa ihmissuhteissa. Olen opiskellut ammatin noiden vuosien jälkeen, ja elän hyvää elämää. Kannatti siis valita lopulta toisin.

Huonoista kokemuksista vähintään oppii hyvien arvostamista. Huojentavaa varmaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ylipäänsä tietää tästä, tai läheisellä on, tällaiset vastaukset kiinnostaisivat.

Millaista on elää epävakaan persoonallisuuden lähellä?

Ap

Epävakaitakin taitaa olla eri tyyppiä. Entinen ystävä oli tunne-elämältään epävakaa. Ei siis ns. purkanut epävakauttaan ulospäin, vaan ulkoapäin näytti hyvinkin pärjäävältä. Henkilöt, jotka eivät niin läheisesti tunteneet häntä pitivät häntä varmasti hyvin pärjäävänä ja positiivisena ihmisenä.  Hänellä se minäkuva tuntui vaihtelevan aika paljon sen mukaan kenen seurassa hän oli ja tunteet heitteli. Hän ei siis näitä tunteita mitenkään räiskyvästi tuonut esiin, vaan ne purkautui läheisille. 

Verrattuna esim. kaksisuuntaiseen, jossa tietty mielentila on pidempään aikaan päällä niin tunne-elämältään epävakaa voi olla iloinen ja tuntea pärjäävänsä mutta hetken päästä jonkun henkilön yksi kommentti voi musertaa täydellisesti ja mielikuva tästä kommentin jättäjästä muuttuu radikaalisti.  "Normaalit" ihmiset osaavat ajatella, että mikään yksittäinen kommentti ei määrittele ihmistä mutta epävakaalle se kuva voi olla hyvin mustavalkoinen ja tämä henkilö voi hetkessä muuttua hänen silmissään ilkeäksi ja sellaiseksi, jonka kanssa on syytä katkaista välit. Sitten voi olla, että jonkin ajan kuluttua tämä henkilö taas sanoo jotakin kaunista niin onkin taas epävakaan silmissä maailman ihanin henkilö, ikään kuin mitään muita käsityksiä ei olisi koskaan ollutkaan.