Epävakaa persoonallisuus koettuna?

Vierailija kirjoitti:

Patologinen valehtelu ei kuulu diagnostisiin kriteereihin,eikä muutenkaan voi sanoa että se olisi ehdottomasti osa epävakaan oireistoa. Toki sellaista esiintyy eri persoonallisuushäiriöissä ja ilmankin .

Se minkä ulkopuolinen kokee valehteluna,saattaa epävakaalle olla totta. Vahvat tunnekokemukset värittävät sitä miten epävakaa näkee asiat ja  nopea tulkintojen ketju voi muodostaa todellisuudesta kuvan,joka ei ehkä pidä paikkaansa. Patologinen valehtelija taas valehtelee tietoisesti kykenemättä torjumaan implulssejaan.

Niin, mutta onhan jokin asia joko niin tai näin? Joku sanoo käyneensä Tampereella eikä olekaan käynyt.

Mutta tarkoitatko että värittynyt kokemus olisi että epävakaa "kokee käyneensä Tampereella"? (sorry huono esimerkki)

Mun äitini on epävakaa. Elämäni hänen kanssaan oli kauheaa, piti otteessaan kun vielä olin aikuinenkin. En ole enää hänen kanssaan yhteyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ylipäänsä tietää tästä, tai läheisellä on, tällaiset vastaukset kiinnostaisivat.

Millaista on elää epävakaan persoonallisuuden lähellä?

Ap

Epävakaitakin taitaa olla eri tyyppiä. Entinen ystävä oli tunne-elämältään epävakaa. Ei siis ns. purkanut epävakauttaan ulospäin, vaan ulkoapäin näytti hyvinkin pärjäävältä. Henkilöt, jotka eivät niin läheisesti tunteneet häntä pitivät häntä varmasti hyvin pärjäävänä ja positiivisena ihmisenä.  Hänellä se minäkuva tuntui vaihtelevan aika paljon sen mukaan kenen seurassa hän oli ja tunteet heitteli. Hän ei siis näitä tunteita mitenkään räiskyvästi tuonut esiin, vaan ne purkautui läheisille. 

Verrattuna esim. kaksisuuntaiseen, jossa tietty mielentila on pidempään aikaan päällä niin tunne-elämältään epävakaa voi olla iloinen ja tuntea pärjäävänsä mutta hetken päästä jonkun henkilön yksi kommentti voi musertaa täydellisesti ja mielikuva tästä kommentin jättäjästä muuttuu radikaalisti.  "Normaalit" ihmiset osaavat ajatella, että mikään yksittäinen kommentti ei määrittele ihmistä mutta epävakaalle se kuva voi olla hyvin mustavalkoinen ja tämä henkilö voi hetkessä muuttua hänen silmissään ilkeäksi ja sellaiseksi, jonka kanssa on syytä katkaista välit. Sitten voi olla, että jonkin ajan kuluttua tämä henkilö taas sanoo jotakin kaunista niin onkin taas epävakaan silmissä maailman ihanin henkilö, ikään kuin mitään muita käsityksiä ei olisi koskaan ollutkaan. 

Huh, tuo jälkimmäinen esimerkki. Olen tavannut joitakuita, joilla on samantyyppistä, muttei ihan noin kärjekästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ylipäänsä tietää tästä, tai läheisellä on, tällaiset vastaukset kiinnostaisivat.

Millaista on elää epävakaan persoonallisuuden lähellä?

Ap

Epävakaitakin taitaa olla eri tyyppiä. Entinen ystävä oli tunne-elämältään epävakaa. Ei siis ns. purkanut epävakauttaan ulospäin, vaan ulkoapäin näytti hyvinkin pärjäävältä. Henkilöt, jotka eivät niin läheisesti tunteneet häntä pitivät häntä varmasti hyvin pärjäävänä ja positiivisena ihmisenä.  Hänellä se minäkuva tuntui vaihtelevan aika paljon sen mukaan kenen seurassa hän oli ja tunteet heitteli. Hän ei siis näitä tunteita mitenkään räiskyvästi tuonut esiin, vaan ne purkautui läheisille. 

Ai pystyy siis pitkiä aikoja esiintymään "tasapainoisena" vaikka työelämässä? Ok kiitos.

Epävakaaseen ei kyllä kuulu patologinen valehtelu. T. Epävakaa

Vierailija kirjoitti:

Minulla on epävakaan persoonallisuushäiriön rajatilamuoto. Olen jatkuvasti ahdistunut, en kykene luottamaan keneenkään. Olen tyhjä ja rikkinäinen, ja aggressiot ja tuhoisuus kohdistuu sisäänpäin.

En ole patologinen valehtelija. Kaihdan draamaa eristäytymiseen saakka. Otan vastuun kaikesta (turhastakin) ja moitin itseäni virheistäni.

On kauheaa elää itseni kanssa.

(((((

Sä olet varmasti ihana ihminen, olen siitä varma

Miten epävakaa suhtautuu lähimmäisten heikkouksiin, pystyykö myötätuntoon vaiko käyttää heikkouksia heitä vastaan?

Minä olen hieman eri mieltä siitä että epävakaasta tai mistään pers.häiriöstä ei voisi parantua. Terveellä ympäristöllä ja ihmisuhteilla on parantava vaikutus, mutta tietenkin aika harva saa täysin ideaalia tilannetta käsitellä näitä asioita ja muuttua, joten lopputuloksena on enemmän tai vähemmän terveen ja sairaan sekoitus. Mutta väitän että se on mahdollista, koska pers.häiriö on eräänlainen defenssi tai tapa oppia selviämään siinä ympäristössä johon on syntynyt eikä se ole pysyvä tila. Monet toki huomaamattaan elävät opitulla tavalla ja keräävät itselleen lähipiirin joka tukee sairasta käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Patologinen valehtelu ei kuulu diagnostisiin kriteereihin,eikä muutenkaan voi sanoa että se olisi ehdottomasti osa epävakaan oireistoa. Toki sellaista esiintyy eri persoonallisuushäiriöissä ja ilmankin .

Se minkä ulkopuolinen kokee valehteluna,saattaa epävakaalle olla totta. Vahvat tunnekokemukset värittävät sitä miten epävakaa näkee asiat ja  nopea tulkintojen ketju voi muodostaa todellisuudesta kuvan,joka ei ehkä pidä paikkaansa. Patologinen valehtelija taas valehtelee tietoisesti kykenemättä torjumaan implulssejaan.

Niin, mutta onhan jokin asia joko niin tai näin? Joku sanoo käyneensä Tampereella eikä olekaan käynyt.

Mutta tarkoitatko että värittynyt kokemus olisi että epävakaa "kokee käyneensä Tampereella"? (sorry huono esimerkki)

Jos ihminen sanoo olleensa Tampereella vaikka olikin koko ajan Porvoossa, hän kärjistettynä joko valehtelee tai omaa ongelmia todellisuudentajussaan. Edelleenkään asialla ei silti ole mitään tekemistä epävakauden kanssa.

Epävakaa voi esimerkiksi tulkita jonkun ihmisen olevan häntä vastaan, tai olla täysin varma asian x&y seurauksena että aviopuoliso on pettänyt vaikka näin ei olisi,eikä kukaan ulkopuolinen käsitä millä perusteella tulkinnat on tehty. Kyse ei siis ole mistään oliko Tampereella/vai ei tyyppisistä kysymyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu kertoi päässeensä sillä diagnoosilla eläkkeelle, kun ihmettelin kuinka hän sai sairaseläkkeen nuorehkona.

Veikkaan, että taustalla on muutakin kuin epävakaan diagnoosi, että on sairaseläkkeelle päätynyt. Tuolla on epävakaita työelämä täynnänsä, ei se ole sillä tavalla invalidisoiva sairaus, että ei töihin kykenisi.

Niinpä. Yhdellä tutulla on myös ko. diagnoosi, sen lisäksi adhd ja bipo. Aika hiljattain se on saanut diagnoosinsa.  Se on ollut sairauslomalla parisen vuotta työuupumuksen takia ja siinä sitten alettiin tarkemmin tutkia, että mikä sitä itseasiassa vaivaakaan. Eläkettä se ei ole kuitenkaan hakemassa/saamassa vaan on tarkoitus, että kuntoutuksen jälkeen palaa työelämään.

Toisten iloksi ja riemuksi.