Mitä mielestänne pitäisi tehdä miesten ja poikien aseman parantamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää niin monien naisten tapa ajatella tätä.

Meillä on oikeasti vaara että yhteiskunnassa syntyy isoja ongelmia. Katsokaa nyt maailmalle. Japanissa yli puolet 30v miehistä on seksuaalisesti täysin kokemattomia.

Luuletteko ihan tosiaan että se on vain miesten ongelma? Ettei niitä miehiä vastaan ole naisia jotka ehkä haluaisi perheen?

Jos miehet syrjäytyy ja istuu kotona, kenen luulette maksavan lystin? Ketkä hoitavat, kun masentuneet eivät jaksa liikkua tai syödä terveellisesti?

Ihan sama kuin maissa joissa naisia ei oteta työelämään. 50% työvoimareservistä pois. Köyhinä pysyvät.

Voi käydä niinkin että miehet löytävät gurunsa ja innostuvat. Ne gurut on sitten Trumppeja, R.oosh V:n kulttilaisia ja muita jotka haluaa palauttaa perinteiset roolit. "Turhaa u.lien uhoamista, kitiskööt rauhassa". No, katsokaa missä asemassa Trumpauttaja on. Sovinisti-Donald on maailman vaikutusvaltaisin ihminen tällä hetkellä. Think about it.

Kuinka paljon se oikeasti tuottaa iloa kun Iltiksen tilastossa naisilla menee paremmin kuin miehillä, jos ei löydy kumppania, joutuu maksamaan enemmän veroja, ja naapurin pojatkin sylkee päälle kun joku netin PUA-guru sanoi että yli 25v naiset on pelkkää roskaa?

Tässä sodassa häviää kaikki. Jos tää ei lopu pian, alan itsekin kannattamaan vanhaa mallia tämän marksistisen feminismin sijaan. ttu.

 

"Sota" on vain joidenkin päässä ja palstoilla, tosielämässä ihmiset elävät omaa elämäänsä ja tekevät siitä näköisensä. Kannattaa ottaa heistä mallia.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää niin monien naisten tapa ajatella tätä.

Meillä on oikeasti vaara että yhteiskunnassa syntyy isoja ongelmia. Katsokaa nyt maailmalle. Japanissa yli puolet 30v miehistä on seksuaalisesti täysin kokemattomia.

Luuletteko ihan tosiaan että se on vain miesten ongelma? Ettei niitä miehiä vastaan ole naisia jotka ehkä haluaisi perheen?

Jos miehet syrjäytyy ja istuu kotona, kenen luulette maksavan lystin? Ketkä hoitavat, kun masentuneet eivät jaksa liikkua tai syödä terveellisesti?

Ihan sama kuin maissa joissa naisia ei oteta työelämään. 50% työvoimareservistä pois. Köyhinä pysyvät.

Voi käydä niinkin että miehet löytävät gurunsa ja innostuvat. Ne gurut on sitten Trumppeja, R.oosh V:n kulttilaisia ja muita jotka haluaa palauttaa perinteiset roolit. "Turhaa u.lien uhoamista, kitiskööt rauhassa". No, katsokaa missä asemassa Trumpauttaja on. Sovinisti-Donald on maailman vaikutusvaltaisin ihminen tällä hetkellä. Think about it.

Kuinka paljon se oikeasti tuottaa iloa kun Iltiksen tilastossa naisilla menee paremmin kuin miehillä, jos ei löydy kumppania, joutuu maksamaan enemmän veroja, ja naapurin pojatkin sylkee päälle kun joku netin PUA-guru sanoi että yli 25v naiset on pelkkää roskaa?

Tässä sodassa häviää kaikki. Jos tää ei lopu pian, alan itsekin kannattamaan vanhaa mallia tämän marksistisen feminismin sijaan. ttu.

 

Mikä sota?

Missä todellisuudessa sä elät?

Ihan mielenkiinnosta olisi kiva kuulla arjestasi ja elämästäsi, millaista se on ja kuinka sen koet?

PS. Miksi naapurinpojan mielipide mistään muusta kuin melutasosta pitäisi kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saadaan pojat lukemaan. No minä sanon sen ainoan tavan jolla lukemisen tyttöpöpöjen saastuttamaksi noloksi jutuksi mieltävät pojat saadaan lukemaan. Poika menee ykkössamaistumiskohteensa eli isänsä kanssa kirjastoon, ja molemmille lainataan kirja. Ja tämä isän aloitteesta.

Ei se auta. Niin kauan kun on tarjolla muuta viihdettä, poikia ei kiinnosta lukeminen. Olemme molemmat lukeneet paljon lapsillemme heidän ollessaan pieniä. Kotona on paljon kirjoja ja käydään säännöllisesti kirjastossa. Lapset tietävät, että isä tykkää lukea myös, mutta kyllä pojat vaan siinä yläasteelle tultaessa ovat lopettaneet lukemisen täysin. Suurin ongelma mielestäni on, ettei heihin vetoavaa kirjallisuutta ole.

Voi lukea samoja kirjoja kuin edellinenkin polvi luki. Tai sitä edellinen. Kirjat ovat siitä hauskoja, että ne eivät vanhene. Sun mielikuvitus tekee tarinasta aina tuoreen.

Mutta pitääkö tarjota sitä "muuta viihdettä" jo pikkupenikasta asti?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi yrittää sopeuttaa koulua poikiin eikä poikia kouluun?

Siksi koska on helpompaa muuttaa koululaitosta kuin poikien DNA:ta.

Ei koululaitos ole mikään vakio jota ei voi muuttaa.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhua enemmän ja sallivammin ja suvaitsevammin sukupuolista ja niiden eroista. Taas haukuttiin hesarissa miehet lyttyyn, kun kehtaavat lukea sotakirjoja. 

Poistaa keinotekoinen tasa-arvo, kaikki kiintiöt (naiskiintiöt, isävapaat yms.) ja naisten suosimiset, antaa mennä omalla painollaan vaan enemmän. Mahdollisuuksien tasa-arvo.

Poistaa tulonsiirrot. Miehen pitää tehdä töitä, se on miehen elämän merkitys. 

Purkaa kaikenlaista byrokratiaa, miehet pärjää liberaalissa systeemissä, jossa on paljon vapauksia. 

Mitä teen omien poikieni kanssa. Opetan heille arvoja ja mikä on miehen tehtävä ja vastuu tässä maailmassa. Mieheni hoitaa esimerkkinä olemisen ja minä muistan saarnata sopivalla hetkellä. Arvostan ja ihailen poikiani saman verran kuin tyttäriäni, mutta en vertaile. Ennen kaikkea arvostan tietysti yksilöllisesti, mutta seuraavaksi eniten tulee varmasti huomioitu ja tuettua sukupuolista kasvua, lasten tapaa ilmentää omaa sukupuoltaan. Pahoin pelkään, että puheeni kuulostaa nykyaikaisten ihmisten korviin aivan vieraalta ja pelottavalta. Minun maailmassani on ihania tyttöjä ja ihania poikia. Edustetaan myös sukupuolta eikä aina vaan itseä etunimellä. 

Koulussa annan jokaiselle tarpeeksi aikaa asioiden oppimiseen, mutta vaadin jatkuvaa harjoittelemista. Pojat hyötyvät minusta siitä, että on tiukat rajat, mutta psyykkinen vapaus. Tytöt tekevät paljon vain miellyttääkseen, mutta pojat kavahtavat painostamista. Psyykkisen kehityksen eritahtisuus on kai yleisestikin tunnustettua. Muuten näkemykseeni vaikuttaa oma kokemus ja halu antaa jokaiselle parhaat mahdolliset valmiudet, sekä tukea jokaista yksilöllisesti. Yksilöllisyydestä puhutaan toki paljon, mutta jos yksi tärkeimmistä määrittävistä tekijöistä eli sukupuoli sivuutetaan, niin ei ne tulokset kovin hyviä ole. Identiteetin kehittymisessä pitää tukea sukupuolista kasvua, jos ei edes tunnista sitä hukkaa paljon aikaa turhaan vaatimiseen tai vapauksiin.

Mikä siis on miehen tehtävä ja merkitys maailmassa, jota opetat pojille?

Tehdä työtä perheensä, yhteisönsä, isänmaansa eteen. Kantaa vastuuta ja tehdä tärkeitä päätöksiä. Taistella ja pitää omiensa puolta. Ihan tällaisia perinteisiä ihanteita. 

Miten nuo eroavat naisten tehtävistä ja merkityksestä? Toisaalta en haluaisi, että omat poikani oppisivat elämän olevan vain toisten eteen työskentelemistä.

Mies, joka ei halua tehdä töitä, ei tee töitä-> syrjäytyy. Suomessa. 

Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä ja miehet on viisaita. Ei miestä voikaan huijata, töihin vaan arvopuheilla. Siellä se miehen onni kuitenkin lymyää, siellä työnteon merkityksellisyydessä. Tämän on saaneet monet syrjäytyneet karvaasti kokea esim. masennuksena. Siksi kysymyksessä on koko paletti eikä vain irralliset neuvot. Minusta jokaisesta ruokakunnasta pitäisi ensin saada yksi työllistettyä. Jos töitä sitten riittää niin useampikin voi tehdä töitä. Jos siis haluttaisiin maksimaalista hyvinvointia. En silti lähtisi laeilla ohjailemaan asiaa, vaan pistäisin vaan tuet poikki ja hyväksyisin mitä siitä vapaudesta seuraa. "Hyvinvointivaltio" perustuu pelkuruudelle, joka yrittää hallita ja kahlita ihmisiä, rohkeutta on hyväksyä vapaus ja taistella hyvän puolesta, eikä mennä jonnekin piiloon ja teeskennellä hyvää. 

En pysty näkemään naisia näin sankoin joukoin päättäjinä ja vastuunkantajina. Minusta siitä ei ole tullut kuin pahoinvointia kaikille. Hyvin harva nainen on yhtä viisas ja vastuullinen kuin miehet. Ei pitäisi kannustaa, jos ei sitä sisäistä paloa ole. Ylipäätään lastenkasvatuksessa pitäisi tukea sitä, mitä näkee eikä mitä on näkevinään. 

Ei naiseus mitään ahdasta silti ole. Voi omistautua uralle tai perheelle. Molempien saaminen on hirveän epärealistista ja mielestäni ihan petos markkinoida sellaista. 

Työnteko ei voi olla elämän tarkoitus maailmassa, jossa koneet tulevat viemään suurimman osan suorittavista töistä. Juuri ne ihmiset jäävät ilman töitä, joille sopii parhaiten käsillä tekeminen ja jotka eivät viihdy kirjojen parissa. Syrjäytyminen koskee enemmän miehiä siksi, että nainen voi vielä valita kotiäidin roolin. Koti-isyys on harvemmin vaihtoehto miehille. Joko yhteiskunnan on muututtava niin, että mielekästä tekemistä ja perustoimentulo löytyy ilman palkkatyötäkin tai sitten on ruvettava keksimään miten työllistetään ihmisiä, jotka koneet syrjäyttävät, mutta jotka eivät sovi pitkän opiskelun vaativiin töihin.

Outo ajatus, etteivät naiset olisi vastuunkantajia tai päättäjiä. Perheissä he nimenomaan ovat juuri sitä. Miesten pitäisi vain ottaa enemmän vastuuta kannettavakseen perheissä, jolloin naisten aikaa ja voimavaroja vapautuisi yhteiskunnalliseenkin päättämiseen. Nykyisin naiset helposti luopuvat oman perheen edun vuoksi suuremman mittakaavan osallistumisesta.

Tukien poistamisesta puhutaan aina silloin tällöin, mutta se on suora tie anarkiaan ja vahvimman oikeuden maailmaan. Kun ihmiset rupeavat todella taistelemaan elossa pysymisestä, rikollisuus räjähtää käsiin ja demokratia katoaa. Tuon suuntaisia yhteiskuntia on Etelä-Amerikan maissa, eikä siellä todellakaan mene hyvin.

Työt häviävät? Eiköhän työn määrä ole vakio. 

Olen samaa mieltä, että nainen on vaikuttaja erityisesti perhe-elämässä. Se ei mielestäni ole ollenkaan huono asia, vaan naisilla on yleensä hyvät eväät kaikenlaiseen hoitotyöhön. Minusta menetämme paljon, jos yritämme laittaa miehet tekemään naisille sopivat hommat ja toisinpäin. Miesten vastuuta perheestä voi kasvattaa ottamalla käyttöön perheverotus ja poistamalla tulonsiirrot. Valtion tasolla tulonsiirrot ovat omiaan heikentämään inhimillisiä siteitä. Taloudellinen riippumattomuus tukee ennemmin perheiden hajoamista kuin yhteen hiileen puhaltamista. 

En ole ehdottanut tänne mitään Etelä-Amerikan meininkiä. Minusta veroja voidaan kerätä yhteisiin menoihin, mutta ei kenenkään elättämiseen. Jos tällainen systeemi johtaa osan porukkaa anarkiaan ja rikollisuuteen, niin sittenhän se on niin (Tosin jos tarkkoja ollaan, niin väitettäsi kutsutaan nirvana-virheeksi). Varastamistahan se nytkin on ja epäoikeudenmukaista, että työtätekevän pitää kustantaa työttömän toimet. 

Taloudellinen riippumattomuus vaatii myös sen, että kaikki palkat on vähintään sillä tasolla, että sillä elättää sen perheen, etenkin jos se nainen on kotona, jotta kaikki miehet saataisiin töihin.

Kaikki naiset ei sovellu "naisten töihin" eikä kaikki miehet "miesten töihin". Itse esimerkiksi olisin aivan toivoton lastentarhanopettaja/opettaja/hoitaja/jopa potilastyötä tekevä lääkäri. Sen sijaan olen omiani töihin, joissa ratkaistaan ongelmia. Siksi olen tutkija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatan noista nuoristani itsekseen pärjääviä, hyväkäytöksisiä ja aikaansaavia ihmisiä. Ei kai siinä muuta tarvita. 

Näinhän se on!

Mitä ihmeen paapomista ja erityiskohtelua pojat tai miehet tarvitsevat? Maailman sivu miehet on olleet miehiä ja pärjänneet maailmassa, nyt yhtäkkiä muuttuneet nyhveröiksi joita pitää helliä pumpulissa?

Saman lainen normaali kasvatus, kohtelu, velvollisuudet, rajat ja rakkautta kuin tytöillekin. Onhan se kumma jos sillä reseptillä ei elämässä pärjäääviä ihmisiä kasva!

Ei auta sama kasvatustapa kaikille lapsille. Kyllä meillä on tehty yhden lapsen pärjäämisen eteen paljon enemmän töitä kuin toisten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Höpöhöpö. Poikia lellitään ja kaikki tuodaan valmiiksi eteen. Pojilta ei vaadita kotona eikä koulussa mitään, kun nehän on poikia. Tytöiltä vaaditaan suoriutumista, kurinalaisuutta ja selviytymustä. Ja sen ne tekee. Itselläni on kaksi poikaa ja tytär ja kuvio näkyy meilläkin. Poikia on äärimmäisen hankala motivoida opiskeluun, kotitöihin ja muuhun harrastamiseen kuin nettipelaamiseen. Meillä tyttärellä ja nuoremmalla pojalla on esim kevarit. Tytär ajeli kavereillaan, harrastuksissa, kesätyössä jne yhteensä reilut 4000 km. Pojan kevarin mittariin tuli niukinnaukin 300 km. Molemmilla oli täysin samat mahdollisuudet, mutta toinen istui lähes 24/7 huoneessaan pelaamassa netissä.

Höpöhöpö itsellesi:

https://yle.fi/uutiset/3-10493007

Siellä taas yksi äiti joka suosii tytärtä poikien kustannuksella.

Kerropa miten suosin tytärtäni? Tytär tekee vapaa-ehtoisesti kotitöitä, harrastaa aktiivisesti, urheilee sm-tasolla, tekee isänsä yrityksessä duunia rahaa ansaitakseen, menestyy koulussa jne.jne. Nämä toiset on ovat saaneet tismalleen samat mahdollisuudet, joiden hyödyntäminen ei kiinnosta. Jokaiselle on ostettu mopot, kevarit, ja tullaan ostamaan autot. Tismalleen samat mahdollisuudet on annettu harrastuksiin, pojat vaan ovat halunneet ne yksi toisensa jälkeen jättää pois. Tytär on kunnianhimoinen ja huolehtii itse lukio-opinnoistaan. Kumpaakin poikaa pitää koko ajan potkia ja kannustaa eteenpäin. Lasten älykkyydessä ja kyvyissä ei ole eroa, pojilla ei vaan ole motivaatiota. Eivätkä he tunnu hahmottavan sitä, että se vaivannäkö ja opiskelu hyödyttää nimen omaan heitä itseään. Lahjakkuutta ja potentiaalia heissä olisi vaikka mihin.

Tuo on iso ongelma monien poikein kohdalla. Itselläni nuorin lapsista on tällainen ilman motivaatiota etenevä sluibailija. Kun huomasin tämän ominaisuuden, ajattelin asian niin, että hän (toivottavasti) herää jossain vaiheessa huomaamaan realiteetit ja ymmärtää mitä haluaa elämältään ja mitä tavoitteiden saavuttaminen vaatii. Päätin potkia lasta siihen asti eteenpäin ja estää syrjäytymisen. Ehkä realiteetit olisivat iskeneet nopeammin tajuntaan, jos olisin antanut lapsen pudota kunnolla kelkasta, mutta luultavasti sitten olisi ollut vielä vaikeampaa päästä kärryille taas. Tällä metodilla ollaan päästy lukio läpi ja amkiopintoihin asti. Olen ollut huomaavinani, että toivomani muutokset alkavat nyt tulla näkyviin ja järki alkaa ilmaantua nuorimmaisenkin päähän, mutta tie on ollut pitkä ja kivinen. 

Juuri näin.

Kiitos että olet jaksanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheväkivallassa kohteen ollessa mies on hänellä huomattavasti huonompi asema verrattuna samassa tilanteessa olevaan naiseen. Ja kyllä. Sitä ihan oikeasti tapahtuu.

Näistä pitää aina puhua isoon ääneen vaikka kuinka nololta tuntuisi. Muuten ei tule muutosta.

Tämä! Miksi miehet vaikenevat väkivallan kokemuksistaan ja samalla paheksuvat naisia jotka eivät vaikene (metoo) ja vaativat oikeuksia?

Miehet vaikenevat, koska puhumalla asiasta muuttuu vähemmän haluttavaksi potentiaalisena parisuhdekumppanina.

Kyse ei ole vain toksisesta mieskulttuurista, vaan myös naisten kulttuurista jossa yhä arvostetaan ensisijaisesti voimaa ja jämäkkyyttä.

No se on se hinta mikä pitää maksaa, kun asenneilmapiiriä muutetaan. Luuletko, että naisten oikeuksia perännyt nainen katsottiin himoittavaksi kumppaniksi 50 vuotta sitten? Ei ne muutokset yleensä ilmaiseksi tule.

Kyllä.

Koska tällainen nainen katsottiin vahvaksi naiseksi, kun taas samaa tekevä mies katsotaan heikoksi mieheksi.

Nainen voi olla vahva tai heikko, ja silti suosittu. Miehen tulee olla vahva.

Miksi alapeukutus?

Kuinka moni pitää miesten oikeuksista puhuvia miehiä vahvoina miehinä, samoin kuin feministejä pidettiin vahvoina naisina.

Kädet ylös.

Ei kukaan.

Niinpä.

 

Kuinka moni miesasuamies on vahva mies, joka ottaa vastuun omista ongelmistaan eikä löydä AINA syytä muista ihmisistä niihinkin ongelmiin joka ovat omaa syytä? Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Höpöhöpö. Poikia lellitään ja kaikki tuodaan valmiiksi eteen. Pojilta ei vaadita kotona eikä koulussa mitään, kun nehän on poikia. Tytöiltä vaaditaan suoriutumista, kurinalaisuutta ja selviytymustä. Ja sen ne tekee. Itselläni on kaksi poikaa ja tytär ja kuvio näkyy meilläkin. Poikia on äärimmäisen hankala motivoida opiskeluun, kotitöihin ja muuhun harrastamiseen kuin nettipelaamiseen. Meillä tyttärellä ja nuoremmalla pojalla on esim kevarit. Tytär ajeli kavereillaan, harrastuksissa, kesätyössä jne yhteensä reilut 4000 km. Pojan kevarin mittariin tuli niukinnaukin 300 km. Molemmilla oli täysin samat mahdollisuudet, mutta toinen istui lähes 24/7 huoneessaan pelaamassa netissä.

Höpöhöpö itsellesi:

https://yle.fi/uutiset/3-10493007

Siellä taas yksi äiti joka suosii tytärtä poikien kustannuksella.

Kerropa miten suosin tytärtäni? Tytär tekee vapaa-ehtoisesti kotitöitä, harrastaa aktiivisesti, urheilee sm-tasolla, tekee isänsä yrityksessä duunia rahaa ansaitakseen, menestyy koulussa jne.jne. Nämä toiset on ovat saaneet tismalleen samat mahdollisuudet, joiden hyödyntäminen ei kiinnosta. Jokaiselle on ostettu mopot, kevarit, ja tullaan ostamaan autot. Tismalleen samat mahdollisuudet on annettu harrastuksiin, pojat vaan ovat halunneet ne yksi toisensa jälkeen jättää pois. Tytär on kunnianhimoinen ja huolehtii itse lukio-opinnoistaan. Kumpaakin poikaa pitää koko ajan potkia ja kannustaa eteenpäin. Lasten älykkyydessä ja kyvyissä ei ole eroa, pojilla ei vaan ole motivaatiota. Eivätkä he tunnu hahmottavan sitä, että se vaivannäkö ja opiskelu hyödyttää nimen omaan heitä itseään. Lahjakkuutta ja potentiaalia heissä olisi vaikka mihin.

Tuo on iso ongelma monien poikein kohdalla. Itselläni nuorin lapsista on tällainen ilman motivaatiota etenevä sluibailija. Kun huomasin tämän ominaisuuden, ajattelin asian niin, että hän (toivottavasti) herää jossain vaiheessa huomaamaan realiteetit ja ymmärtää mitä haluaa elämältään ja mitä tavoitteiden saavuttaminen vaatii. Päätin potkia lasta siihen asti eteenpäin ja estää syrjäytymisen. Ehkä realiteetit olisivat iskeneet nopeammin tajuntaan, jos olisin antanut lapsen pudota kunnolla kelkasta, mutta luultavasti sitten olisi ollut vielä vaikeampaa päästä kärryille taas. Tällä metodilla ollaan päästy lukio läpi ja amkiopintoihin asti. Olen ollut huomaavinani, että toivomani muutokset alkavat nyt tulla näkyviin ja järki alkaa ilmaantua nuorimmaisenkin päähän, mutta tie on ollut pitkä ja kivinen. 

Miehet on biologisesti ohjelmoitu kyseenalaistamaan ja etsimään omaa "tehtävää" (metsästäjä, rakentaja, shamaani, etc).

Naiset on biologisesti ohjelmoitu sovinnaisemmiksi, eli sopeutumaan, luomaan harmoniaa ja multitaskaamaan.

Jos omaa tehtävää ei löydy, maailma näyttäytyy pojalle epäselvänä sotkuna jossa pitää häärätä sitä ja tätä, vain koska joko sanoo niin. Ja se joka sanoo, ei ole sellainen vahva auktoriteetti joka herättäisi kunnioitusta.

Pojat sanovat haistakaa v, ei oo motia, kiitos ei.

Vaikea sana mitä asialle voisi tehdä. Koululaitosta voi toki muttaa, ei se ole mikään vakio tai vapaa markkinatalous. Ja pitääkin muuttaa, koululaitoksen tehtävänä kun on saada mahdollisimman moni elämään mukaan. Miten pitäisi muuttaa, on haasteellisempi osa.

Kaikkihan me joudumme etsimään omaa tehtäväämme ja paikkaamme elämässä. Pojilla vain tuntuu olevan vaikeuksia siinä, että aina ei voi keskittyä vain siihen, mikä itseä kiinnostaa eniten. Pojat eivät tajua, että jos he haistattavat v#tut koululaitokselle ja yhteiskunnalle, niin nekin haistattavat v#tut pojille ja antavat heidän syrjäytyä. Maailmassa kukaan ei (lapsen vanhempia lukuunottamatta) todella välitä siitä miten yksi yksittäinen ihminen pärjää elämässään. Se pitäisi jokaisen pojan ymmärtää, etteivät he ole niin tärkeitä, että joku perään huutelisi, jos he päättävät pilata elämänsä. Osuu niin sanakseni omaan nilkkaan tuollainen käytös.

Tämä! Kenellä oi kenellä se vastuu voi lopulta olla, jos ei yksilöllä itsellään? Ei se ole kenelläkään. Ei mahdollisuuksia tarjota määräänsä enempää, vaan jossain vaiheessa pitäisi ihan itse pystyä pärjäämään.

"Nyt on niin että me vaadimme muutosta"

"No kyllähän tuo sopii, ja onhan se miehekästäkin että kuuntelemme naisia!"

"No niin, siskot, nyt aletaan parantamaan maailmaa"

"Tuota, anteeksi, mutta nyt tämä ympäristö on muuttunut vähän hankalaksi miehille"

"Tätä ei muuteta! Tämä on parempi. Et kai ole joku u.li?"

"En-en tietysti, k-kunhan vain sanoin..."

Miehet ovat typeriä :D

t. M/42v

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheväkivallassa kohteen ollessa mies on hänellä huomattavasti huonompi asema verrattuna samassa tilanteessa olevaan naiseen. Ja kyllä. Sitä ihan oikeasti tapahtuu.

Näistä pitää aina puhua isoon ääneen vaikka kuinka nololta tuntuisi. Muuten ei tule muutosta.

Tämä! Miksi miehet vaikenevat väkivallan kokemuksistaan ja samalla paheksuvat naisia jotka eivät vaikene (metoo) ja vaativat oikeuksia?

Miehet vaikenevat, koska puhumalla asiasta muuttuu vähemmän haluttavaksi potentiaalisena parisuhdekumppanina.

Kyse ei ole vain toksisesta mieskulttuurista, vaan myös naisten kulttuurista jossa yhä arvostetaan ensisijaisesti voimaa ja jämäkkyyttä.

No se on se hinta mikä pitää maksaa, kun asenneilmapiiriä muutetaan. Luuletko, että naisten oikeuksia perännyt nainen katsottiin himoittavaksi kumppaniksi 50 vuotta sitten? Ei ne muutokset yleensä ilmaiseksi tule.

Kyllä.

Koska tällainen nainen katsottiin vahvaksi naiseksi, kun taas samaa tekevä mies katsotaan heikoksi mieheksi.

Nainen voi olla vahva tai heikko, ja silti suosittu. Miehen tulee olla vahva.

Miksi alapeukutus?

Kuinka moni pitää miesten oikeuksista puhuvia miehiä vahvoina miehinä, samoin kuin feministejä pidettiin vahvoina naisina.

Kädet ylös.

Ei kukaan.

Niinpä.

 

Kuinka moni miesasuamies on vahva mies, joka ottaa vastuun omista ongelmistaan eikä löydä AINA syytä muista ihmisistä niihinkin ongelmiin joka ovat omaa syytä? Niinpä.

No kyllä noita näkee feministeissäkin (esim. tehdään itse taloudellisesti huono koulutusvalinta ja syytetään sitten kapitalismisikaa siitä, kun niitä töitä ei tosiaan ole kuin pätkissä ja palkka matala) ihan säännöllisesti.

Itse olen myös nainen ja old school-feministi, nää neljännen aallon tyypit on vieraampia enkä koe enää yhteyttä feministeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Höpöhöpö. Poikia lellitään ja kaikki tuodaan valmiiksi eteen. Pojilta ei vaadita kotona eikä koulussa mitään, kun nehän on poikia. Tytöiltä vaaditaan suoriutumista, kurinalaisuutta ja selviytymustä. Ja sen ne tekee. Itselläni on kaksi poikaa ja tytär ja kuvio näkyy meilläkin. Poikia on äärimmäisen hankala motivoida opiskeluun, kotitöihin ja muuhun harrastamiseen kuin nettipelaamiseen. Meillä tyttärellä ja nuoremmalla pojalla on esim kevarit. Tytär ajeli kavereillaan, harrastuksissa, kesätyössä jne yhteensä reilut 4000 km. Pojan kevarin mittariin tuli niukinnaukin 300 km. Molemmilla oli täysin samat mahdollisuudet, mutta toinen istui lähes 24/7 huoneessaan pelaamassa netissä.

Höpöhöpö itsellesi:

https://yle.fi/uutiset/3-10493007

Siellä taas yksi äiti joka suosii tytärtä poikien kustannuksella.

Kerropa miten suosin tytärtäni? Tytär tekee vapaa-ehtoisesti kotitöitä, harrastaa aktiivisesti, urheilee sm-tasolla, tekee isänsä yrityksessä duunia rahaa ansaitakseen, menestyy koulussa jne.jne. Nämä toiset on ovat saaneet tismalleen samat mahdollisuudet, joiden hyödyntäminen ei kiinnosta. Jokaiselle on ostettu mopot, kevarit, ja tullaan ostamaan autot. Tismalleen samat mahdollisuudet on annettu harrastuksiin, pojat vaan ovat halunneet ne yksi toisensa jälkeen jättää pois. Tytär on kunnianhimoinen ja huolehtii itse lukio-opinnoistaan. Kumpaakin poikaa pitää koko ajan potkia ja kannustaa eteenpäin. Lasten älykkyydessä ja kyvyissä ei ole eroa, pojilla ei vaan ole motivaatiota. Eivätkä he tunnu hahmottavan sitä, että se vaivannäkö ja opiskelu hyödyttää nimen omaan heitä itseään. Lahjakkuutta ja potentiaalia heissä olisi vaikka mihin.

Tuo on iso ongelma monien poikein kohdalla. Itselläni nuorin lapsista on tällainen ilman motivaatiota etenevä sluibailija. Kun huomasin tämän ominaisuuden, ajattelin asian niin, että hän (toivottavasti) herää jossain vaiheessa huomaamaan realiteetit ja ymmärtää mitä haluaa elämältään ja mitä tavoitteiden saavuttaminen vaatii. Päätin potkia lasta siihen asti eteenpäin ja estää syrjäytymisen. Ehkä realiteetit olisivat iskeneet nopeammin tajuntaan, jos olisin antanut lapsen pudota kunnolla kelkasta, mutta luultavasti sitten olisi ollut vielä vaikeampaa päästä kärryille taas. Tällä metodilla ollaan päästy lukio läpi ja amkiopintoihin asti. Olen ollut huomaavinani, että toivomani muutokset alkavat nyt tulla näkyviin ja järki alkaa ilmaantua nuorimmaisenkin päähän, mutta tie on ollut pitkä ja kivinen. 

Miehet on biologisesti ohjelmoitu kyseenalaistamaan ja etsimään omaa "tehtävää" (metsästäjä, rakentaja, shamaani, etc).

Naiset on biologisesti ohjelmoitu sovinnaisemmiksi, eli sopeutumaan, luomaan harmoniaa ja multitaskaamaan.

Jos omaa tehtävää ei löydy, maailma näyttäytyy pojalle epäselvänä sotkuna jossa pitää häärätä sitä ja tätä, vain koska joko sanoo niin. Ja se joka sanoo, ei ole sellainen vahva auktoriteetti joka herättäisi kunnioitusta.

Pojat sanovat haistakaa v, ei oo motia, kiitos ei.

Vaikea sana mitä asialle voisi tehdä. Koululaitosta voi toki muttaa, ei se ole mikään vakio tai vapaa markkinatalous. Ja pitääkin muuttaa, koululaitoksen tehtävänä kun on saada mahdollisimman moni elämään mukaan. Miten pitäisi muuttaa, on haasteellisempi osa.

Monen pojan ongelmana onkin tuo, ettei heillä ole yläkoulussakaan vielä hajuakaan, mitä haluaisivat "tehdä isona". Tuossa iässä oman elämän ajatteleminen 30-vuotiaana on ihan sama kuin oman elämän ajatteleminen vanhainkodissa. Eipä sillä, eivät tytötkään aina tiedä. Moni tyttö meneekin lukioon ihan vain siksi, että saa miettimisaikaa. Tein aikoinaan niin itsekin. 

Omille lapsilleni olen sanonut, että ensimmäisen ammatin on syytä olla sellainen, joka kiinnostaa. Jos ammatti ei työllistäkään tai ei muuten lyö leiville, vaihdetaan alaa jollekin työllistävämmälle tai paremmin palkatulle alalle. Nyt vaan on tapahtunut muutos opintotuessa sekä opinto-oikeuksissa ja alan vaihtaminen suoritettuasi jo yhden tutkinnon ei olekaan enää niin yksinkertaista. Tästä seuraa, että nykyisin pitäisi kerrasta onnistua valitsemaan ala, joka työllistää vielä 30 vuoden päästäkin. Ja sellaisia aloja on todella vähän. Tämä lisää nuorten kohdalla epävarmuutta. 

Yhdestä asiasta olen todella iloinen: ohjelmointi on otettu mukaan uuteen perusopetussuunnitelmaan. Olen ollut it-alalla yli neljännesvuosisadan ja viimeiset parikymmentä vuotta suurimmaksi osaksi koodannut. Hiljattain kävin ostamassa sukulaislapsille synttärilahjoja ja BR-kaupassa tiesivät kertoa, että heille on tulossa uusia leluja, joita lapsi itse ohjelmoi. Toinen näistä lapsista (4 v poika) käykin jo kerran viikossa robottikerhossa. Leikin varjolla ja myöhemmin peruskoulussa muun opetuksen ohessa opitaan taitoja, joita tullaan tarvitsemaan tulevaisuuden työelämässä. Ja ennenkaikkea Suomi tarvitsee uusia innovaatoita ja siihen meidän tarvitsee saada ihmisiä, joilla on sekä halua että kykyjä kehittää uutta. Uusia "metsästäjiä", "rakentajia" ja "shamaaneja". 

*kapitalistisikaa

Itse olen ajatellut, että radikaalifeministi ja tunnuksellinen miesasiamies on samasta puusta veistetty, eri puolilla vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheväkivallassa kohteen ollessa mies on hänellä huomattavasti huonompi asema verrattuna samassa tilanteessa olevaan naiseen. Ja kyllä. Sitä ihan oikeasti tapahtuu.

Näistä pitää aina puhua isoon ääneen vaikka kuinka nololta tuntuisi. Muuten ei tule muutosta.

Tämä! Miksi miehet vaikenevat väkivallan kokemuksistaan ja samalla paheksuvat naisia jotka eivät vaikene (metoo) ja vaativat oikeuksia?

Miehet vaikenevat, koska puhumalla asiasta muuttuu vähemmän haluttavaksi potentiaalisena parisuhdekumppanina.

Kyse ei ole vain toksisesta mieskulttuurista, vaan myös naisten kulttuurista jossa yhä arvostetaan ensisijaisesti voimaa ja jämäkkyyttä.

No se on se hinta mikä pitää maksaa, kun asenneilmapiiriä muutetaan. Luuletko, että naisten oikeuksia perännyt nainen katsottiin himoittavaksi kumppaniksi 50 vuotta sitten? Ei ne muutokset yleensä ilmaiseksi tule.

Kyllä.

Koska tällainen nainen katsottiin vahvaksi naiseksi, kun taas samaa tekevä mies katsotaan heikoksi mieheksi.

Nainen voi olla vahva tai heikko, ja silti suosittu. Miehen tulee olla vahva.

Miksi alapeukutus?

Kuinka moni pitää miesten oikeuksista puhuvia miehiä vahvoina miehinä, samoin kuin feministejä pidettiin vahvoina naisina.

Kädet ylös.

Ei kukaan.

Niinpä.

 

Kuinka moni miesasuamies on vahva mies, joka ottaa vastuun omista ongelmistaan eikä löydä AINA syytä muista ihmisistä niihinkin ongelmiin joka ovat omaa syytä? Niinpä.

Kompakysymys.

Ei yksikään, koska siinä missä naisten ongelmat olivat miesten (patriarkaatin) syytä, miesten ongelmat ovat heidän omaa syytään (mies yksilönä, toksinen maskuliinisuus).

Täten on mahdotonta että miesasiamies voisi olla vahva mies. Jos hän olisi, vahva mies olisi ratkaissut ongelmat, eikä olisi tarvetta olla miesasiamies.

Vierailija kirjoitti:

Kautta historian on höösätty miehiä, ja taas pitäisi höösätä?

Eikö ne perkeleet pärjää yhtään omillaan?

No, eikös huomattava osa naisista ole nimenomaan höösäämistaipuvaisia multitasking-persoonia, eli eiköhän auttajia löydy.

Itse keskityn muihin juttuihin, ei ole oikein intressejä eikä energiaa mihinkään länsimaalaisen miehen murrosvaiheen kriiseilyyn.

PS. Isät, isät, isät, isoisät, isät, ISÄT!!!!!

👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi yrittää sopeuttaa koulua poikiin eikä poikia kouluun?

Siksi koska on helpompaa muuttaa koululaitosta kuin poikien DNA:ta.

Ei koululaitos ole mikään vakio jota ei voi muuttaa.

 

Se on kuitenkin aikanaan tehty poikien ehdoilla, ja nyttemmin muutettu pojille sopivammaksi (ilmiökeskeinen oppiminen). Seuraavaksi poikien on tultava vastaan, ja se on kiinni kasvatuksesta, kodeista, ei geeneistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kautta historian on höösätty miehiä, ja taas pitäisi höösätä?

Eikö ne perkeleet pärjää yhtään omillaan?

No, eikös huomattava osa naisista ole nimenomaan höösäämistaipuvaisia multitasking-persoonia, eli eiköhän auttajia löydy.

Itse keskityn muihin juttuihin, ei ole oikein intressejä eikä energiaa mihinkään länsimaalaisen miehen murrosvaiheen kriiseilyyn.

PS. Isät, isät, isät, isoisät, isät, ISÄT!!!!!

Mitä, eikö sulla riitäkään empatiaa, vaikka olet nainen? Tsot tsot.

Onkos tämä sitten vuorostaan toksista feminiinisyyttä, että kaikkien naisten pitäisi olla empaattisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Höpöhöpö. Poikia lellitään ja kaikki tuodaan valmiiksi eteen. Pojilta ei vaadita kotona eikä koulussa mitään, kun nehän on poikia. Tytöiltä vaaditaan suoriutumista, kurinalaisuutta ja selviytymustä. Ja sen ne tekee. Itselläni on kaksi poikaa ja tytär ja kuvio näkyy meilläkin. Poikia on äärimmäisen hankala motivoida opiskeluun, kotitöihin ja muuhun harrastamiseen kuin nettipelaamiseen. Meillä tyttärellä ja nuoremmalla pojalla on esim kevarit. Tytär ajeli kavereillaan, harrastuksissa, kesätyössä jne yhteensä reilut 4000 km. Pojan kevarin mittariin tuli niukinnaukin 300 km. Molemmilla oli täysin samat mahdollisuudet, mutta toinen istui lähes 24/7 huoneessaan pelaamassa netissä.

Höpöhöpö itsellesi:

https://yle.fi/uutiset/3-10493007

Siellä taas yksi äiti joka suosii tytärtä poikien kustannuksella.

Kerropa miten suosin tytärtäni? Tytär tekee vapaa-ehtoisesti kotitöitä, harrastaa aktiivisesti, urheilee sm-tasolla, tekee isänsä yrityksessä duunia rahaa ansaitakseen, menestyy koulussa jne.jne. Nämä toiset on ovat saaneet tismalleen samat mahdollisuudet, joiden hyödyntäminen ei kiinnosta. Jokaiselle on ostettu mopot, kevarit, ja tullaan ostamaan autot. Tismalleen samat mahdollisuudet on annettu harrastuksiin, pojat vaan ovat halunneet ne yksi toisensa jälkeen jättää pois. Tytär on kunnianhimoinen ja huolehtii itse lukio-opinnoistaan. Kumpaakin poikaa pitää koko ajan potkia ja kannustaa eteenpäin. Lasten älykkyydessä ja kyvyissä ei ole eroa, pojilla ei vaan ole motivaatiota. Eivätkä he tunnu hahmottavan sitä, että se vaivannäkö ja opiskelu hyödyttää nimen omaan heitä itseään. Lahjakkuutta ja potentiaalia heissä olisi vaikka mihin.

Tuo on iso ongelma monien poikein kohdalla. Itselläni nuorin lapsista on tällainen ilman motivaatiota etenevä sluibailija. Kun huomasin tämän ominaisuuden, ajattelin asian niin, että hän (toivottavasti) herää jossain vaiheessa huomaamaan realiteetit ja ymmärtää mitä haluaa elämältään ja mitä tavoitteiden saavuttaminen vaatii. Päätin potkia lasta siihen asti eteenpäin ja estää syrjäytymisen. Ehkä realiteetit olisivat iskeneet nopeammin tajuntaan, jos olisin antanut lapsen pudota kunnolla kelkasta, mutta luultavasti sitten olisi ollut vielä vaikeampaa päästä kärryille taas. Tällä metodilla ollaan päästy lukio läpi ja amkiopintoihin asti. Olen ollut huomaavinani, että toivomani muutokset alkavat nyt tulla näkyviin ja järki alkaa ilmaantua nuorimmaisenkin päähän, mutta tie on ollut pitkä ja kivinen. 

Miehet on biologisesti ohjelmoitu kyseenalaistamaan ja etsimään omaa "tehtävää" (metsästäjä, rakentaja, shamaani, etc).

Naiset on biologisesti ohjelmoitu sovinnaisemmiksi, eli sopeutumaan, luomaan harmoniaa ja multitaskaamaan.

Jos omaa tehtävää ei löydy, maailma näyttäytyy pojalle epäselvänä sotkuna jossa pitää häärätä sitä ja tätä, vain koska joko sanoo niin. Ja se joka sanoo, ei ole sellainen vahva auktoriteetti joka herättäisi kunnioitusta.

Pojat sanovat haistakaa v, ei oo motia, kiitos ei.

Vaikea sana mitä asialle voisi tehdä. Koululaitosta voi toki muttaa, ei se ole mikään vakio tai vapaa markkinatalous. Ja pitääkin muuttaa, koululaitoksen tehtävänä kun on saada mahdollisimman moni elämään mukaan. Miten pitäisi muuttaa, on haasteellisempi osa.

Kaikkihan me joudumme etsimään omaa tehtäväämme ja paikkaamme elämässä. Pojilla vain tuntuu olevan vaikeuksia siinä, että aina ei voi keskittyä vain siihen, mikä itseä kiinnostaa eniten. Pojat eivät tajua, että jos he haistattavat v#tut koululaitokselle ja yhteiskunnalle, niin nekin haistattavat v#tut pojille ja antavat heidän syrjäytyä. Maailmassa kukaan ei (lapsen vanhempia lukuunottamatta) todella välitä siitä miten yksi yksittäinen ihminen pärjää elämässään. Se pitäisi jokaisen pojan ymmärtää, etteivät he ole niin tärkeitä, että joku perään huutelisi, jos he päättävät pilata elämänsä. Osuu niin sanakseni omaan nilkkaan tuollainen käytös.

Pitääkö se siis ymmärtää siinä 8-vuotiaana, kun opettaja suosii tyttöjä? Aika kovat valmiudet täytyy olla pikkupojalla.

Vanhempien pitää ymmärtää ja ottaa vastuu ja opettaa sitä lastakin ikätasoisesti ymmärtämään. Ja etenkin isät miehen mallia näyttämässä.

Ei naisillakaan ole hajua mitä tekevät edes lukiossa. Vettyneitä mielipiteitä. Tuo pojan dna:n muuttaminen oli riman alitus. Pojat ovat pärjänneet ennen tyttöjä paremmin. Isät näyttämään esimerkkiä vastuuntuntoisesta miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheväkivallassa kohteen ollessa mies on hänellä huomattavasti huonompi asema verrattuna samassa tilanteessa olevaan naiseen. Ja kyllä. Sitä ihan oikeasti tapahtuu.

Näistä pitää aina puhua isoon ääneen vaikka kuinka nololta tuntuisi. Muuten ei tule muutosta.

Tämä! Miksi miehet vaikenevat väkivallan kokemuksistaan ja samalla paheksuvat naisia jotka eivät vaikene (metoo) ja vaativat oikeuksia?

Miehet vaikenevat, koska puhumalla asiasta muuttuu vähemmän haluttavaksi potentiaalisena parisuhdekumppanina.

Kyse ei ole vain toksisesta mieskulttuurista, vaan myös naisten kulttuurista jossa yhä arvostetaan ensisijaisesti voimaa ja jämäkkyyttä.

No se on se hinta mikä pitää maksaa, kun asenneilmapiiriä muutetaan. Luuletko, että naisten oikeuksia perännyt nainen katsottiin himoittavaksi kumppaniksi 50 vuotta sitten? Ei ne muutokset yleensä ilmaiseksi tule.

Kyllä.

Koska tällainen nainen katsottiin vahvaksi naiseksi, kun taas samaa tekevä mies katsotaan heikoksi mieheksi.

Nainen voi olla vahva tai heikko, ja silti suosittu. Miehen tulee olla vahva.

Miksi alapeukutus?

Kuinka moni pitää miesten oikeuksista puhuvia miehiä vahvoina miehinä, samoin kuin feministejä pidettiin vahvoina naisina.

Kädet ylös.

Ei kukaan.

Niinpä.

 

No kyllä mä pidän oikeudenmukaisuuden puolesta puhuvaa miestä vahvana.

Ja oikeasti, luuletko, että asenneilmapiirissä, jossa naisen paikka oli kotona tai naisten työssä, tällaisesta muotista pois haluavaa naista pidettiin haluttavana ja vahvana? Ei todellakaan. Miehet naureskelivat ja osa naisista haukkui. Ainoat, jotka piti tällaista naista vahvana, oli samoin ajattelevat naiset.

Kyllä siinä on oikeasti kulunut aikaa, että tällaista vahvaa naista on alettu pitää haluttavana.