Mitä harrastuksia lapsille on nykyään sellaisia, joihin vanhempien ei tarvitse osallistua?

Minulla on siis kolme lasta, kuusivuotiaat kaksoset (poika ja tyttö) ja kolmevuotias kuopus. Nuo kaksoset aloittaa koulun ensi syksynä, ja silloin varmaan tulee ajankohtaiseksi päättää näitä harrastusasioita. Pahoin pelkään, että jos luokan muut pojat pelaa jalkapalloa tai jääkiekkoa, niin oma poikanikin haluaa. Ja haluaisin se hänelle tietenkin mahdollistaa. Mutta koska pitää tarjota tuolle siskolleenkin yhtä lailla harrastus ja lisäksi olla kuopuksenkin kanssa riittävästi yhdessä, niin kuvio ei ole helppo. Ja tämän lisäksi minulla on oma työni (teen 80 % -työaikaa kunnes kuopus menee tokalle) ja miehen yritys, jossa auttelen työni ohella (olen ihan eri alalla kuin miehen firma, eli en voi olla siellä varsinaisesti töissä, kun ei osaisi sellaista tehdä). Mies on aika kiinni firmassaan, ja hänellä on tietenkin vastuu yrityksen pyörimisestä, koska hänellä on työntekijöitä, joiden töiden jatkuvuudesta täytyy huolehtia. Jos poikani haluaa aloittaa futiksen, niin menee aivan mahdottamaksi, jos minun pitäisi ehtiä auttelemaan siellä futisseurassa ja olemaan kentän laidalla harkoissa. En voi kuopusta sinne ottaa mukaan, eikä se olisi reilua kolmevuotiaalle, ja sitten tuo tuolloin ekaluokkalainen tyttärenikin tietenkin haluaa olla äitinsä kanssa aikaa ja harrastaa jotain kun veljensäkin saa. Olin ajatellut, että selviäsin rahalla tuosta jalkapallosta tai jääkiekosta, mutta ilmeisesti se ei ole mahdollista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos et halua kuskata, sitten katselet ensin harrastusmahdollisuudet läheltä kotia ja sellaiset joissa ei ole kuljetettavia tavaroita (kuten esim. lätkä). Siitä sitten valitsemaan. Pakkohan noihin talkoisiin ei ole osallistua, rahalla noista selviää aina.   

Meillä ainakin kun seura järjestää kotikisat niin talkootöihin pitää joka perheestä jonkun osallistua. Ei selviä rahalla.

Poliisiko tulee kotoa hakemaan, jos ei osallistu? Niinpä, ei tule. 

No ei tule hakemaan, mutta eipä sitten tuollaisen perheen lapsi saa peliaikaakaan. Aika tylyä, että joku lapsi on aina vaihtopenkillä vain siksi, että vanhemmat eivät halua osallistua. Valmentaja saa päättää ja tuo on kaikille tasapuolinen päätös.

Tietoinen ja tarkoituksellinen ulkopuolelle jättäminen, joka kohdistuu yhteen lapseen esim. kostona häen vanhempien tekosista, on kiusaamista. 

Kiitos, sinä sen sanoit!

Minusta on ihan turha ihmetellä, miksi Suomesta ei löydy huippuja ja miksi ylipäätään koko ilmapiiri on *.

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että yhä harvempi vanhempi haluaa tulla mukaan veret suussa suoritettavaan kilpailemiseen, jossa arvotetaan lapset vanhempien, ei asenteen tai taitojensa mukaan. Ja se asenne, mikä monella seurojen aikuisilla on, juuri tuo että jos et anna aikaasi tuntikausia per kuukausi tai jopa viikko, niin lapsesi ei saa peliaikaa. Ja kuka täysjärkinen haluaa tukea lajeja, joissa aikuiset solvaa lapsia kenttien ja kaukaloiden laidoilla?

Ja toisena se tärkeä asia, että missä voi enää harrastaa? Jos ei halua tai uskalla kilpailla? Ei missään. Rahalla saa, mutta ostovoima on heikentynyt meillä kaikilla. Olisi mielenkiintoista tietää, miten moni lahjakkuus jää löytämättä, kun vanhemmilla ei ole rahaa tai voimavaroja? Miten moni kyllästyy jatkuvaan hampaat irvessä treenaamiseen? Miten moni lannistuu, kun pitäisi olla superhyvä jo alakouluikäisenä tai ei ole sitä (muka) enää koskaan.

Riippuu lajista.

On totta että harrastusmahdollisuudet ovat pienet. Erityisesti pallopeleissä tuntuu olevan näin että joko et harrasta tai sitten harrastat jo 5 vuotiaasta asti 5xvko + pelit. Tuo käyttäytyminen on myös järkyttävää että jo lapsille huudetaan ja solvataan.

Mutta tuosta että jo alakouluikäisenä pitää olla hyvä, niin voimistelussa huipputaso saavutetaan jo silloin 15-20 vuotiaana. Jos sinulla ei ole luontaisia ominaisuuksia ja et ole pienenä jo hyvä, niin epätodennäköistä että olisit sitä voimistelussa koskaan. Se on vaan totuus. Kaikista ei huippuja tule vaikka kuinka treenaisi.

Onko pakko olla hyvä? Eikö voi vain harrastaa, kehittyä omalla tasolla?

Up

Ja siis minun mielestä lasten harrastuksissa ei ole tärkeää pyrkiä kilpaurheilijaksi, vaan tehdä vapaa-ajalla jotain mistä nauttii, vaikka pelata jalkapalloa kivojen kavereiden seurassa ja saada siinä ohessa liikuntaakin jne. Onkohan täällä Helsingissä tuollaisia futisseuroja, joissa ei ole väliä kuka voittaa turnauksen kunhan kaikki saa pelata? Valmentaja siinä täytyy kuitenkin olla, koska toiminnan täytyy olla jotenkin ohjattua, muuten se jää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos et halua kuskata, sitten katselet ensin harrastusmahdollisuudet läheltä kotia ja sellaiset joissa ei ole kuljetettavia tavaroita (kuten esim. lätkä). Siitä sitten valitsemaan. Pakkohan noihin talkoisiin ei ole osallistua, rahalla noista selviää aina.   

Meillä ainakin kun seura järjestää kotikisat niin talkootöihin pitää joka perheestä jonkun osallistua. Ei selviä rahalla.

Poliisiko tulee kotoa hakemaan, jos ei osallistu? Niinpä, ei tule. 

No ei tule hakemaan, mutta eipä sitten tuollaisen perheen lapsi saa peliaikaakaan. Aika tylyä, että joku lapsi on aina vaihtopenkillä vain siksi, että vanhemmat eivät halua osallistua. Valmentaja saa päättää ja tuo on kaikille tasapuolinen päätös.

Onneksi valmentajat tekee tuota työtä rakkaudesta lajiin ja lapsiin, eikä lähde mukaan vanhempien lapselliseen kiukutteluun. 

Äkkiseltään tulee vaan mieleen että kaikki maapallon harrastukset .

Ehkä se on jotenki nykyaikaa että  vanhempien pitää jotenkin harrastaa samalla tai roikkua mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lenkkeily ja hiihto. Harvoin on hiihtomaasto niin kaukana, ettei lapsi yksinään voisi sinne hankkiutua esim. kävellen, pyörällä tai bussilla.

Toki myös piirtäminen, lukeminen ym. ovat tällaisia.

Asumme Helsingissä ja täällä ne hiihtomaastot on aika kaukana kun lunta ei enää nykyään ole talvisin juurikaan. Vaikea myöskään kuvitella, että ekaluokkalainen alkaisi harrastamaan yksin lenkkeilyä. Ap

Miksi ekaluokkalaisen pitäisi harrastaa jotakin säännöllisesti? Ei tarvitse. Kotona askartelu, käsityöt, piirtely, lukeminen, näytteleminen, kokkaus, leikkiminen, voimistelu, sirkustemput jne. ovat aivan sopivia "harrastuksia" koulupäivän jälkeen. Tv: ope, jonka lapset eivät "harrasta" kodin ulkopuolella kuin lenkkeilyä ja itsekseen hiihtoa

Koululla olevat kerhot iltapäivisin. Osa maksullisia, suurin osa maksuttomia. Meidän koululla mm. shakkikerho, monilajikerho, musakerho, palloilukerho, kuoro, luontokerho ja lautapelikerho. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lenkkeily ja hiihto. Harvoin on hiihtomaasto niin kaukana, ettei lapsi yksinään voisi sinne hankkiutua esim. kävellen, pyörällä tai bussilla.

Toki myös piirtäminen, lukeminen ym. ovat tällaisia.

Asumme Helsingissä ja täällä ne hiihtomaastot on aika kaukana kun lunta ei enää nykyään ole talvisin juurikaan. Vaikea myöskään kuvitella, että ekaluokkalainen alkaisi harrastamaan yksin lenkkeilyä. Ap

Miksi ekaluokkalaisen pitäisi harrastaa jotakin säännöllisesti? Ei tarvitse. Kotona askartelu, käsityöt, piirtely, lukeminen, näytteleminen, kokkaus, leikkiminen, voimistelu, sirkustemput jne. ovat aivan sopivia "harrastuksia" koulupäivän jälkeen. Tv: ope, jonka lapset eivät "harrasta" kodin ulkopuolella kuin lenkkeilyä ja itsekseen hiihtoa

Ei tarvitse, jos ei halua. Mutta jos ekaluokkalainen itse haluaa harrastaa, niin tietenkin haluan sen hänelle mahdollistaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Koululla olevat kerhot iltapäivisin. Osa maksullisia, suurin osa maksuttomia. Meidän koululla mm. shakkikerho, monilajikerho, musakerho, palloilukerho, kuoro, luontokerho ja lautapelikerho. 

Toivottavasti tulevalla koululla on näitä kerhoja ja toivottavasti joku luokan pojista niihin menee, jotta omani ei olisi ainoa. Harmittaa vain todella paljon, jos kaikki luokan pojat harrastaa vaikkapa futista, ja omanikin haluaisi, eikä voi siksi että minä en ehdi sinne seuraan vapaaehtoistyöntekijäksi enkä saa edes rahalla korvattua tuollaista työpanosta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos et halua kuskata, sitten katselet ensin harrastusmahdollisuudet läheltä kotia ja sellaiset joissa ei ole kuljetettavia tavaroita (kuten esim. lätkä). Siitä sitten valitsemaan. Pakkohan noihin talkoisiin ei ole osallistua, rahalla noista selviää aina.   

Meillä ainakin kun seura järjestää kotikisat niin talkootöihin pitää joka perheestä jonkun osallistua. Ei selviä rahalla.

Poliisiko tulee kotoa hakemaan, jos ei osallistu? Niinpä, ei tule. 

No ei tule hakemaan, mutta eipä sitten tuollaisen perheen lapsi saa peliaikaakaan. Aika tylyä, että joku lapsi on aina vaihtopenkillä vain siksi, että vanhemmat eivät halua osallistua. Valmentaja saa päättää ja tuo on kaikille tasapuolinen päätös.

Tietoinen ja tarkoituksellinen ulkopuolelle jättäminen, joka kohdistuu yhteen lapseen esim. kostona häen vanhempien tekosista, on kiusaamista. 

Kiitos, sinä sen sanoit!

Minusta on ihan turha ihmetellä, miksi Suomesta ei löydy huippuja ja miksi ylipäätään koko ilmapiiri on *.

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että yhä harvempi vanhempi haluaa tulla mukaan veret suussa suoritettavaan kilpailemiseen, jossa arvotetaan lapset vanhempien, ei asenteen tai taitojensa mukaan. Ja se asenne, mikä monella seurojen aikuisilla on, juuri tuo että jos et anna aikaasi tuntikausia per kuukausi tai jopa viikko, niin lapsesi ei saa peliaikaa. Ja kuka täysjärkinen haluaa tukea lajeja, joissa aikuiset solvaa lapsia kenttien ja kaukaloiden laidoilla?

Ja toisena se tärkeä asia, että missä voi enää harrastaa? Jos ei halua tai uskalla kilpailla? Ei missään. Rahalla saa, mutta ostovoima on heikentynyt meillä kaikilla. Olisi mielenkiintoista tietää, miten moni lahjakkuus jää löytämättä, kun vanhemmilla ei ole rahaa tai voimavaroja? Miten moni kyllästyy jatkuvaan hampaat irvessä treenaamiseen? Miten moni lannistuu, kun pitäisi olla superhyvä jo alakouluikäisenä tai ei ole sitä (muka) enää koskaan.

Riippuu lajista.

On totta että harrastusmahdollisuudet ovat pienet. Erityisesti pallopeleissä tuntuu olevan näin että joko et harrasta tai sitten harrastat jo 5 vuotiaasta asti 5xvko + pelit. Tuo käyttäytyminen on myös järkyttävää että jo lapsille huudetaan ja solvataan.

Mutta tuosta että jo alakouluikäisenä pitää olla hyvä, niin voimistelussa huipputaso saavutetaan jo silloin 15-20 vuotiaana. Jos sinulla ei ole luontaisia ominaisuuksia ja et ole pienenä jo hyvä, niin epätodennäköistä että olisit sitä voimistelussa koskaan. Se on vaan totuus. Kaikista ei huippuja tule vaikka kuinka treenaisi.

Onko pakko olla hyvä? Eikö voi vain harrastaa, kehittyä omalla tasolla?

Enhän niin sanonut? Nimenomaan olin samaa mieltä että miksi ei voi vain harrastaa ja kyllä voimistelua voikin monessa paikassa, pallopelejä ei taida hirveän hyvin..? Meillä ainakin on monia ryhmiä joissa vain harrastetasolla liikutaan ja harjoitellaan perusvoimistelutaitoja ilman kilpailua. Sieltä sitten jos taitoa ja motivaatiota on niin voi nousta kilparyhmiin. Pointtini oli että voimistelu on lajina sellainen että jo pienestä lapsesta näkee helposti voiko hänestä tulla huippua vai ei. Se on erona noihin pallopeleihin. Voimistelijan kilpaura on muihin lajeihin nähden suhteellisen lyhyt. Välillä tapaa näitä vanhempia jotka luulee että heidän lapsestaan tulee jotain suurta ja pettymys on haukkumiseen asti suuri kun joudutaan valmentajana toteamaan että heidän lapsi ei oikeasti ole niin hyvä mitä on luultu.

Vierailija kirjoitti:

Mun lasten harrastuksista musiikki- tai taideopistossa harrastaminen on ollut sellaista, johon ei ole tarvinut muuta panostusta kuin lukukausimaksujen maksaminen (ja kuskaaminen, jos ei harrastuspaikka ole ihan lähellä. Ja esiintymisiin voi joskus joutua kuskaamaan.) Toki soitin pitää musiikkia harrastavalle hankkia, jos ei sitten harrasta laulua.

Ratsastamiseenkaan ei ole muuten lompakkona olemisen lisäksi tarvinnut osallistua, kuin siten, että alussa piti auttaa ponin laittamisessa kuntoon ja taluttamisessa kentälle / maneesiin.  Kun lapsi kasvaa, hän pystyy tekemään tuonkin itse. Toisaalta ratsastus on tosi kallis harrastus.

Nykyään kouluissa on monia kerhoja, esim. liikunta- ja taidekerhoja, ja ne saattavat olla jopa ilmaisia eivätkä vaadi vanhemmilta minkäänlaista osallistumista.

Ei muuten lasten vanhempien tarvitse auttaa hevosen laitossa ratsastamiskuntoon, eihän ne tallilla voi taata että vanhemmat olisivat hevosihmisiä/eivät pelkää hevosia/tietävät yhtään, mitä tekevät... kaikilla talleilla, joilla itse olen ratsastanut, on alkeistuntien yhteydessä ollut paikalla joko itse ohjaaja tai hevosten hoitajia ynnä muita tallityttöjä jotka ovat auttaneet ja opettaneet tuon prosessin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululla olevat kerhot iltapäivisin. Osa maksullisia, suurin osa maksuttomia. Meidän koululla mm. shakkikerho, monilajikerho, musakerho, palloilukerho, kuoro, luontokerho ja lautapelikerho. 

Toivottavasti tulevalla koululla on näitä kerhoja ja toivottavasti joku luokan pojista niihin menee, jotta omani ei olisi ainoa. Harmittaa vain todella paljon, jos kaikki luokan pojat harrastaa vaikkapa futista, ja omanikin haluaisi, eikä voi siksi että minä en ehdi sinne seuraan vapaaehtoistyöntekijäksi enkä saa edes rahalla korvattua tuollaista työpanosta. Ap

Nyt olet kyllä kapeakatseinen äiti! Miksi korostat poikien osuutta? Jospa omasi haluaisikin harrastaa balettia siskonsa kanssa? Tai mennä Näppiskerhoon virkkaamaan? Sinulla on nyt asennevamma. Poikasi pärjää tyttöjen keskellä, onhan hän tullut toimeen siskonsa kanssa. Saako sisko harrastaa nyrkkeilyä? Vaikka olisi ainoa tyttö ryhmässä?

Ettehän puhu ääneen kotona näin?

Jos harrastaa  urheilua muuten kuin kilparyhmässä, ei vanhempien tarvitse osallistua. Lapseni käy kerran viikossa pelaamassa sählyä tuollaisessa ryhmässä. Sama juttu sulkapallossa, ei siellä mitään varainkeruuta harrasteta. Puhumattakaan sitten muista harrastuksista kuin urheilusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululla olevat kerhot iltapäivisin. Osa maksullisia, suurin osa maksuttomia. Meidän koululla mm. shakkikerho, monilajikerho, musakerho, palloilukerho, kuoro, luontokerho ja lautapelikerho. 

Toivottavasti tulevalla koululla on näitä kerhoja ja toivottavasti joku luokan pojista niihin menee, jotta omani ei olisi ainoa. Harmittaa vain todella paljon, jos kaikki luokan pojat harrastaa vaikkapa futista, ja omanikin haluaisi, eikä voi siksi että minä en ehdi sinne seuraan vapaaehtoistyöntekijäksi enkä saa edes rahalla korvattua tuollaista työpanosta. Ap

Nyt olet kyllä kapeakatseinen äiti! Miksi korostat poikien osuutta? Jospa omasi haluaisikin harrastaa balettia siskonsa kanssa? Tai mennä Näppiskerhoon virkkaamaan? Sinulla on nyt asennevamma. Poikasi pärjää tyttöjen keskellä, onhan hän tullut toimeen siskonsa kanssa. Saako sisko harrastaa nyrkkeilyä? Vaikka olisi ainoa tyttö ryhmässä?

Ettehän puhu ääneen kotona näin?

Ymmärsit pointtini aivan väärin. Jokainen lapsistani saa harrastaa sitä mitä haluaa. Mutta kokemukseni mukaan suuri osa lapsista haluaa harrastaa samanlaisia juttuja mitä luokkakaveritkin. Ja balettiin ei vanhempien tarvitse osallistua ymmärtääkseni, niin se kävisikin oikein hyvin. Ja tytölleni vaikka nyrkkeily. Tämän ketjun pointti on ne harrastukset, joihin vanhempien vaaditaan osallistuvan. Joukkuepelit näyttää olevan sellaisia, ja moni poika nyt harrastaa niitä, useammin kuin tytöt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voi missään harrastuksessa vaatia osallistumaan. Ja eiköhän harrastukset nyt sentään ole lapsen tahdon asia ja heille pitää tarjota harrastusta, joka heitä kiinnostaa jos sille tielle lähtee.

Totta. Meillä on itsestäänselvää, että jos vanhemmat ei osallistu toimintaan, niin lapsen vanhemmat maksavat pelipaidan ja pelimatkat itse, niitä ei korvata talkooväen töillä. Tai vaihtoehtoisesti lapsi ei pääse mukaan kisamatkoille.

Kun,  esim. talkootyöhön osallistuneet  eivät joudu maksamaan kyseisiä maksuja, jonka työhön osallistumattomat joutuvat maksamaan, ei kyse ole vastikkeettomasta työstä. Tällainen etu katsotaan saajansa veronalaiseksi tuloksi.

Myöskin taltootyö katsotaan veronalaiseksi tuloksi jos sen talkoon tuottaa yksityinen yritys tai voittoa tuottava yhdistys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululla olevat kerhot iltapäivisin. Osa maksullisia, suurin osa maksuttomia. Meidän koululla mm. shakkikerho, monilajikerho, musakerho, palloilukerho, kuoro, luontokerho ja lautapelikerho. 

Toivottavasti tulevalla koululla on näitä kerhoja ja toivottavasti joku luokan pojista niihin menee, jotta omani ei olisi ainoa. Harmittaa vain todella paljon, jos kaikki luokan pojat harrastaa vaikkapa futista, ja omanikin haluaisi, eikä voi siksi että minä en ehdi sinne seuraan vapaaehtoistyöntekijäksi enkä saa edes rahalla korvattua tuollaista työpanosta. Ap

Nyt olet kyllä kapeakatseinen äiti! Miksi korostat poikien osuutta? Jospa omasi haluaisikin harrastaa balettia siskonsa kanssa? Tai mennä Näppiskerhoon virkkaamaan? Sinulla on nyt asennevamma. Poikasi pärjää tyttöjen keskellä, onhan hän tullut toimeen siskonsa kanssa. Saako sisko harrastaa nyrkkeilyä? Vaikka olisi ainoa tyttö ryhmässä?

Ettehän puhu ääneen kotona näin?

Ymmärsit pointtini aivan väärin. Jokainen lapsistani saa harrastaa sitä mitä haluaa. Mutta kokemukseni mukaan suuri osa lapsista haluaa harrastaa samanlaisia juttuja mitä luokkakaveritkin. Ja balettiin ei vanhempien tarvitse osallistua ymmärtääkseni, niin se kävisikin oikein hyvin. Ja tytölleni vaikka nyrkkeily. Tämän ketjun pointti on ne harrastukset, joihin vanhempien vaaditaan osallistuvan. Joukkuepelit näyttää olevan sellaisia, ja moni poika nyt harrastaa niitä, useammin kuin tytöt. Ap

No hyvä. Säikähdin turhaan. Minulla on näyttelevä runopoika ja futista poikien sarjassa pelaava tyttö (ainoa ryhmässä, erikoisluvalla nyt vanhempana, pienenä sai olla muutenkin) .  Ehkä saat molemmat kiinnostumaan samasta, se helpottaisi sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lasten harrastuksista musiikki- tai taideopistossa harrastaminen on ollut sellaista, johon ei ole tarvinut muuta panostusta kuin lukukausimaksujen maksaminen (ja kuskaaminen, jos ei harrastuspaikka ole ihan lähellä. Ja esiintymisiin voi joskus joutua kuskaamaan.) Toki soitin pitää musiikkia harrastavalle hankkia, jos ei sitten harrasta laulua.

Ratsastamiseenkaan ei ole muuten lompakkona olemisen lisäksi tarvinnut osallistua, kuin siten, että alussa piti auttaa ponin laittamisessa kuntoon ja taluttamisessa kentälle / maneesiin.  Kun lapsi kasvaa, hän pystyy tekemään tuonkin itse. Toisaalta ratsastus on tosi kallis harrastus.

Nykyään kouluissa on monia kerhoja, esim. liikunta- ja taidekerhoja, ja ne saattavat olla jopa ilmaisia eivätkä vaadi vanhemmilta minkäänlaista osallistumista.

Eli alkeisratsastuskurssilako nykyään pitää äidin tai isän olla laittamassa se poni kuntoon ja taluttamassa? Silloin kun itse lapsena menin alkeiskurssille, niin siellä oli niitä isompia tallityttöjä auttamassa ponin laitossa ja se kurssin opettaja, kenenkään vanhempia ei ollut edes maneesin laidalla katsomassa. Ap

Riippuu varmaan tallista. Sillä tallilla, missä me käytiin, ei riittänyt ainakaan kaikille omia tallityttöjä apulaisiksi. Varmasti tämäkin asia on kurssia aloitettaessa sovittavissa, eli jos kertoo, ettemme pysty auttamaan itse kuntoonlaitossa ja taluttamisessa,  niin varmaan opettaja sitten hommaa tallitytön auttamaan.