Lue keskustelun säännöt.
Mitä harrastuksia lapsille on nykyään sellaisia, joihin vanhempien ei tarvitse osallistua?
05.11.2018 |
Kun itse olin lapsi, niin harrastin partiota ja ratsastusta, ja kumpaankaan vanhempieni ei tarvinnut osallistua mitenkään, ei myydä mitään myyjäisissä, ei tuurata vetäjiä, ei kuljettaa (menin itse pyörällä kesällä ja kävelin talvella).
Mitä harrastuksia nykyään on lapsille sellaisia, johon vanhempien ei odoteta osallistuvan? Olen seurannut vierestä ystävieni lasten jalkapallo- ja jääkiekkoharrastuksia, ja molemmissa vanhempien vaaditaan osallistuvan varainkeruuseen, pelipaitojen hoitamiseen, pelimatkojen järjestämiseen, turnauksiin kuljettamiseen jne jne. Itse en pysty tällaiseen repeämään, joten mietinnässä on minkä harrastuksen lapsi voisi aloittaa. Vinkkejä sellaisista harrastuksista, joissa vanhempien ei tarvitse osallistua siihen harrastamiseen?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et halua kuskata, sitten katselet ensin harrastusmahdollisuudet läheltä kotia ja sellaiset joissa ei ole kuljetettavia tavaroita (kuten esim. lätkä). Siitä sitten valitsemaan. Pakkohan noihin talkoisiin ei ole osallistua, rahalla noista selviää aina.
Meillä ainakin kun seura järjestää kotikisat niin talkootöihin pitää joka perheestä jonkun osallistua. Ei selviä rahalla.
Poliisiko tulee kotoa hakemaan, jos ei osallistu? Niinpä, ei tule.
No ei tule hakemaan, mutta eipä sitten tuollaisen perheen lapsi saa peliaikaakaan. Aika tylyä, että joku lapsi on aina vaihtopenkillä vain siksi, että vanhemmat eivät halua osallistua. Valmentaja saa päättää ja tuo on kaikille tasapuolinen päätös.
Tietoinen ja tarkoituksellinen ulkopuolelle jättäminen, joka kohdistuu yhteen lapseen esim. kostona häen vanhempien tekosista, on kiusaamista.
Samaa mieltä. Ja jos lasten joukkuepelit tai lasten jalkapallo ja jääkiekko on tuollaista, että valmentaja istuttaa vaihtopenkillä sitä lasta, jonka vanhemmat ei tottele tai myy myyjäisissä tms, ja antaa muiden lasten pelata (jos heidän vanhemmat myy ja tottelee), niin kukaan lapsistani ei tule tuollaiseen kiusaamisseuraan osallistumaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikki musiikkiopistossa kyllä oikeasti vaatii vanhemmankin panostusta. Harva ekaluokkalainen jaksaa itse harjoitella ilman kannustusta ja viulu ainakin on sen verran vaikea soitin, että soitosta ei kovin hyvää lopputulosta tule ilman vanhemman apua. Toki voi harrastaa ilman vanhempaakin, mutta sitten se soitto on ihan erilaista ja etenee etanavauhtia, verrattuna siihen, että kotona vahditaan läksyjen teko. Isommat soittimet kuten sello vaativat vanhemman kuskauksen joka tapauksessa ja pianokin pitää virityttää joka vuosi. Soittotunnin (1-2) lisäksi on pakollisena teoriatunti, esiintymiset ja orkesteri muilla kuin pianisteilla, eli yhteensä vähintään neljä käyntiä opistolla, joten jos matka on yhtään pidempi niin kuskausapua tarvitaan.
Älähän liioittele. Aloittelijalla on yleensä yksi soittotunti viikossa, eikä teoriaa välttämättä ollenkaan. Esiintymisiä pari kertaa lukukaudessa.
Musiikkiopistoissa pääsee varsin vähällä, mutta musiikkiluokan kannatusyhdistyksissä ne järjestöhirmut vaanivat. Tämä siis minun kokemukseni.
Näin ensimmäisenä vuotena. Kyllä ne tunnit ja esiintymiset lisääntyy seuraavina vuosina. Oman kokemuksen mukaan lapsi jaksaa paremmin, kun on vanhempi tukena (kannustamassa harjoitteluun ja luomalla sille aikaa, kuuntelemalla lapsen kanssa musiikkia jne). Toki tämä riippuu lapsesta.
Näin musiikkia rakastavana ja musikaalisen perheen äitinä minua suuresti kummastuttaa ajatus, että musiikin kuuntelukin muuttuisi "harrastukseen panostukseksi" lapsen alkaessa soittamaan.
Luulisin, että jalkapalloperheetkin katsovat MM-kisoja telkusta ihan ilon ja rentoutumisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et halua kuskata, sitten katselet ensin harrastusmahdollisuudet läheltä kotia ja sellaiset joissa ei ole kuljetettavia tavaroita (kuten esim. lätkä). Siitä sitten valitsemaan. Pakkohan noihin talkoisiin ei ole osallistua, rahalla noista selviää aina.
Meillä ainakin kun seura järjestää kotikisat niin talkootöihin pitää joka perheestä jonkun osallistua. Ei selviä rahalla.
Poliisiko tulee kotoa hakemaan, jos ei osallistu? Niinpä, ei tule.
No ei tule hakemaan, mutta eipä sitten tuollaisen perheen lapsi saa peliaikaakaan. Aika tylyä, että joku lapsi on aina vaihtopenkillä vain siksi, että vanhemmat eivät halua osallistua. Valmentaja saa päättää ja tuo on kaikille tasapuolinen päätös.
Olin luullut, että nykyään lasten joukkuepeleissä on "kaikki pelaa" -periaate. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikki musiikkiopistossa kyllä oikeasti vaatii vanhemmankin panostusta. Harva ekaluokkalainen jaksaa itse harjoitella ilman kannustusta ja viulu ainakin on sen verran vaikea soitin, että soitosta ei kovin hyvää lopputulosta tule ilman vanhemman apua. Toki voi harrastaa ilman vanhempaakin, mutta sitten se soitto on ihan erilaista ja etenee etanavauhtia, verrattuna siihen, että kotona vahditaan läksyjen teko. Isommat soittimet kuten sello vaativat vanhemman kuskauksen joka tapauksessa ja pianokin pitää virityttää joka vuosi. Soittotunnin (1-2) lisäksi on pakollisena teoriatunti, esiintymiset ja orkesteri muilla kuin pianisteilla, eli yhteensä vähintään neljä käyntiä opistolla, joten jos matka on yhtään pidempi niin kuskausapua tarvitaan.
Älähän liioittele. Aloittelijalla on yleensä yksi soittotunti viikossa, eikä teoriaa välttämättä ollenkaan. Esiintymisiä pari kertaa lukukaudessa.
Musiikkiopistoissa pääsee varsin vähällä, mutta musiikkiluokan kannatusyhdistyksissä ne järjestöhirmut vaanivat. Tämä siis minun kokemukseni.
Näin ensimmäisenä vuotena. Kyllä ne tunnit ja esiintymiset lisääntyy seuraavina vuosina. Oman kokemuksen mukaan lapsi jaksaa paremmin, kun on vanhempi tukena (kannustamassa harjoitteluun ja luomalla sille aikaa, kuuntelemalla lapsen kanssa musiikkia jne). Toki tämä riippuu lapsesta.
Näin musiikkia rakastavana ja musikaalisen perheen äitinä minua suuresti kummastuttaa ajatus, että musiikin kuuntelukin muuttuisi "harrastukseen panostukseksi" lapsen alkaessa soittamaan.
Luulisin, että jalkapalloperheetkin katsovat MM-kisoja telkusta ihan ilon ja rentoutumisen vuoksi.
Sama. Ja koska minä tai mieheni emme tykkää jalkapallosta tai jääkiekosta eli emme ole mikään jalkapalloperhe niin emme koskaan katso sitä telkkarista. Voi kuitenkin olla, että poikamme sattuu tykkämään juuri jalkapallosta, ja hän saisi sitä puolestani pelata, jos minun ei tarvitsisi silloin ryhtyä jalkapalloihmiseksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et halua kuskata, sitten katselet ensin harrastusmahdollisuudet läheltä kotia ja sellaiset joissa ei ole kuljetettavia tavaroita (kuten esim. lätkä). Siitä sitten valitsemaan. Pakkohan noihin talkoisiin ei ole osallistua, rahalla noista selviää aina.
Meillä ainakin kun seura järjestää kotikisat niin talkootöihin pitää joka perheestä jonkun osallistua. Ei selviä rahalla.
Poliisiko tulee kotoa hakemaan, jos ei osallistu? Niinpä, ei tule.
No ei tule hakemaan, mutta eipä sitten tuollaisen perheen lapsi saa peliaikaakaan. Aika tylyä, että joku lapsi on aina vaihtopenkillä vain siksi, että vanhemmat eivät halua osallistua. Valmentaja saa päättää ja tuo on kaikille tasapuolinen päätös.
Tietoinen ja tarkoituksellinen ulkopuolelle jättäminen, joka kohdistuu yhteen lapseen esim. kostona häen vanhempien tekosista, on kiusaamista.
Kiitos, sinä sen sanoit!
Minusta on ihan turha ihmetellä, miksi Suomesta ei löydy huippuja ja miksi ylipäätään koko ilmapiiri on *.
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että yhä harvempi vanhempi haluaa tulla mukaan veret suussa suoritettavaan kilpailemiseen, jossa arvotetaan lapset vanhempien, ei asenteen tai taitojensa mukaan. Ja se asenne, mikä monella seurojen aikuisilla on, juuri tuo että jos et anna aikaasi tuntikausia per kuukausi tai jopa viikko, niin lapsesi ei saa peliaikaa. Ja kuka täysjärkinen haluaa tukea lajeja, joissa aikuiset solvaa lapsia kenttien ja kaukaloiden laidoilla?
Ja toisena se tärkeä asia, että missä voi enää harrastaa? Jos ei halua tai uskalla kilpailla? Ei missään. Rahalla saa, mutta ostovoima on heikentynyt meillä kaikilla. Olisi mielenkiintoista tietää, miten moni lahjakkuus jää löytämättä, kun vanhemmilla ei ole rahaa tai voimavaroja? Miten moni kyllästyy jatkuvaan hampaat irvessä treenaamiseen? Miten moni lannistuu, kun pitäisi olla superhyvä jo alakouluikäisenä tai ei ole sitä (muka) enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et halua kuskata, sitten katselet ensin harrastusmahdollisuudet läheltä kotia ja sellaiset joissa ei ole kuljetettavia tavaroita (kuten esim. lätkä). Siitä sitten valitsemaan. Pakkohan noihin talkoisiin ei ole osallistua, rahalla noista selviää aina.
Meillä ainakin kun seura järjestää kotikisat niin talkootöihin pitää joka perheestä jonkun osallistua. Ei selviä rahalla.
Poliisiko tulee kotoa hakemaan, jos ei osallistu? Niinpä, ei tule.
No tuolla ajatusmallilla elämässä ei ole pakko tehdä yhtään mitään.
Näinhän se on, itse olen töissä, jojo keskimmäisen futisjoukkueessa, huoltaja nuoremman joukkueessa. Lasten isä (myös työelämässä) valmentaa kaikkia kolmea lasta JA istuu seuran hallituksessa. Eli henkkoht olen sitä mieeltä, että ei pidä lapsia edes hankkia, jos ei heidän elämäänsä halua osallistua. Mutta oikeasti: kukaan ei kotoa niitä lusmuja vanhempia hae, ja niitä on JOKAISESSA joukkueessa.
Tuo ehkä onnistuu, jos kaikki lapset harrastavat yhtä tai kahta samaa harrastusta. Jos jokainen lapsi on kiinnostunut eri asioista ja harrastaa eri lajeja, osallistuminen kaikkiin ei niin vain onnistukaan. Yritä ymmärtää erilaisia tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei voi missään harrastuksessa vaatia osallistumaan. Ja eiköhän harrastukset nyt sentään ole lapsen tahdon asia ja heille pitää tarjota harrastusta, joka heitä kiinnostaa jos sille tielle lähtee.
Totta. Meillä on itsestäänselvää, että jos vanhemmat ei osallistu toimintaan, niin lapsen vanhemmat maksavat pelipaidan ja pelimatkat itse, niitä ei korvata talkooväen töillä. Tai vaihtoehtoisesti lapsi ei pääse mukaan kisamatkoille.
Tarkoitatko, että jos ilmoitan lapsen johonkin jalkapalloseuraan lasten joukkueeseen niin hän pääsee joukkueen mukana peleihin vain jos osallistun toimintaan tai maksan pelimatkat itse? Eikö se ole hmm... jopa laitonta? Ap
Kuka ne pelimatkat sitten maksaisi?
Olen olettanut, että harrastuksen vuosimaksu kattaa harrastukseen kuuluvat toiminnot. Eli että vuosimaksu on määritelty sen suuruiseksi. Ap
Joissakin seuroissa näin, mutta niissä seuroissa ei harrasta kuin varakkaat ja rikkaat. Tavallisella keskituloisella ei ole varaa maksaa niitä oikeasti yli tonnin kausimaksuja. Nettisivuilla yleensä mainitaan mitä se kausimaksu kattaa. Meillä se kattaa jäsenmaksun, valmentajien kulut ja treenit. Siihen päälle sitten pitää itse hankkia varusteet, maksaa lisenssit, vakuutukset kisoihin, kisamatkat, yöpymiset, ruokailut, valmentajien kisakulut jne. Näitä kaikkia maksuja voi pienentää talkoilemalla. Se ei vain ainakaan meidän seurassa suurimmalle osalle kelpaa, ei tosin nuo maksujen suuruudetkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikki musiikkiopistossa kyllä oikeasti vaatii vanhemmankin panostusta. Harva ekaluokkalainen jaksaa itse harjoitella ilman kannustusta ja viulu ainakin on sen verran vaikea soitin, että soitosta ei kovin hyvää lopputulosta tule ilman vanhemman apua. Toki voi harrastaa ilman vanhempaakin, mutta sitten se soitto on ihan erilaista ja etenee etanavauhtia, verrattuna siihen, että kotona vahditaan läksyjen teko. Isommat soittimet kuten sello vaativat vanhemman kuskauksen joka tapauksessa ja pianokin pitää virityttää joka vuosi. Soittotunnin (1-2) lisäksi on pakollisena teoriatunti, esiintymiset ja orkesteri muilla kuin pianisteilla, eli yhteensä vähintään neljä käyntiä opistolla, joten jos matka on yhtään pidempi niin kuskausapua tarvitaan.
Älähän liioittele. Aloittelijalla on yleensä yksi soittotunti viikossa, eikä teoriaa välttämättä ollenkaan. Esiintymisiä pari kertaa lukukaudessa.
Musiikkiopistoissa pääsee varsin vähällä, mutta musiikkiluokan kannatusyhdistyksissä ne järjestöhirmut vaanivat. Tämä siis minun kokemukseni.
Näin ensimmäisenä vuotena. Kyllä ne tunnit ja esiintymiset lisääntyy seuraavina vuosina. Oman kokemuksen mukaan lapsi jaksaa paremmin, kun on vanhempi tukena (kannustamassa harjoitteluun ja luomalla sille aikaa, kuuntelemalla lapsen kanssa musiikkia jne). Toki tämä riippuu lapsesta.
Näin musiikkia rakastavana ja musikaalisen perheen äitinä minua suuresti kummastuttaa ajatus, että musiikin kuuntelukin muuttuisi "harrastukseen panostukseksi" lapsen alkaessa soittamaan.
Luulisin, että jalkapalloperheetkin katsovat MM-kisoja telkusta ihan ilon ja rentoutumisen vuoksi.
No idea olikin, että vanhemman mukanaolo on tärkeää. Ja se on tietysti helpompaa, jos vanhempikin tykkää harrastuksesta. Ainahan näin ei ole, koska vanhemmat ja lapset voivat olla erilaisia. Silloin vanhempi voi kokea sen panostuksena lapsen harrastukseen: hän yrittää tarjota lapselle jotain, josta lapsi pitää, vaikkei itse lajia ymmärtäisikään ja yrittää luoda harrastukselle hyvät puitteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et halua kuskata, sitten katselet ensin harrastusmahdollisuudet läheltä kotia ja sellaiset joissa ei ole kuljetettavia tavaroita (kuten esim. lätkä). Siitä sitten valitsemaan. Pakkohan noihin talkoisiin ei ole osallistua, rahalla noista selviää aina.
Meillä ainakin kun seura järjestää kotikisat niin talkootöihin pitää joka perheestä jonkun osallistua. Ei selviä rahalla.
Poliisiko tulee kotoa hakemaan, jos ei osallistu? Niinpä, ei tule.
No tuolla ajatusmallilla elämässä ei ole pakko tehdä yhtään mitään.
Näinhän se on, itse olen töissä, jojo keskimmäisen futisjoukkueessa, huoltaja nuoremman joukkueessa. Lasten isä (myös työelämässä) valmentaa kaikkia kolmea lasta JA istuu seuran hallituksessa. Eli henkkoht olen sitä mieeltä, että ei pidä lapsia edes hankkia, jos ei heidän elämäänsä halua osallistua. Mutta oikeasti: kukaan ei kotoa niitä lusmuja vanhempia hae, ja niitä on JOKAISESSA joukkueessa.
Tuo ehkä onnistuu, jos kaikki lapset harrastavat yhtä tai kahta samaa harrastusta. Jos jokainen lapsi on kiinnostunut eri asioista ja harrastaa eri lajeja, osallistuminen kaikkiin ei niin vain onnistukaan. Yritä ymmärtää erilaisia tilanteita.
Lajeja näillä meidän kolmella lapsella on yhteensä 5. Oliko muita kommentteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et halua kuskata, sitten katselet ensin harrastusmahdollisuudet läheltä kotia ja sellaiset joissa ei ole kuljetettavia tavaroita (kuten esim. lätkä). Siitä sitten valitsemaan. Pakkohan noihin talkoisiin ei ole osallistua, rahalla noista selviää aina.
Meillä ainakin kun seura järjestää kotikisat niin talkootöihin pitää joka perheestä jonkun osallistua. Ei selviä rahalla.
Poliisiko tulee kotoa hakemaan, jos ei osallistu? Niinpä, ei tule.
No ei tule hakemaan, mutta eipä sitten tuollaisen perheen lapsi saa peliaikaakaan. Aika tylyä, että joku lapsi on aina vaihtopenkillä vain siksi, että vanhemmat eivät halua osallistua. Valmentaja saa päättää ja tuo on kaikille tasapuolinen päätös.
Tietoinen ja tarkoituksellinen ulkopuolelle jättäminen, joka kohdistuu yhteen lapseen esim. kostona häen vanhempien tekosista, on kiusaamista.
Kiitos, sinä sen sanoit!
Minusta on ihan turha ihmetellä, miksi Suomesta ei löydy huippuja ja miksi ylipäätään koko ilmapiiri on *.
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että yhä harvempi vanhempi haluaa tulla mukaan veret suussa suoritettavaan kilpailemiseen, jossa arvotetaan lapset vanhempien, ei asenteen tai taitojensa mukaan. Ja se asenne, mikä monella seurojen aikuisilla on, juuri tuo että jos et anna aikaasi tuntikausia per kuukausi tai jopa viikko, niin lapsesi ei saa peliaikaa. Ja kuka täysjärkinen haluaa tukea lajeja, joissa aikuiset solvaa lapsia kenttien ja kaukaloiden laidoilla?
Ja toisena se tärkeä asia, että missä voi enää harrastaa? Jos ei halua tai uskalla kilpailla? Ei missään. Rahalla saa, mutta ostovoima on heikentynyt meillä kaikilla. Olisi mielenkiintoista tietää, miten moni lahjakkuus jää löytämättä, kun vanhemmilla ei ole rahaa tai voimavaroja? Miten moni kyllästyy jatkuvaan hampaat irvessä treenaamiseen? Miten moni lannistuu, kun pitäisi olla superhyvä jo alakouluikäisenä tai ei ole sitä (muka) enää koskaan.
Riippuu lajista.
On totta että harrastusmahdollisuudet ovat pienet. Erityisesti pallopeleissä tuntuu olevan näin että joko et harrasta tai sitten harrastat jo 5 vuotiaasta asti 5xvko + pelit. Tuo käyttäytyminen on myös järkyttävää että jo lapsille huudetaan ja solvataan.
Mutta tuosta että jo alakouluikäisenä pitää olla hyvä, niin voimistelussa huipputaso saavutetaan jo silloin 15-20 vuotiaana. Jos sinulla ei ole luontaisia ominaisuuksia ja et ole pienenä jo hyvä, niin epätodennäköistä että olisit sitä voimistelussa koskaan. Se on vaan totuus. Kaikista ei huippuja tule vaikka kuinka treenaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikki musiikkiopistossa kyllä oikeasti vaatii vanhemmankin panostusta. Harva ekaluokkalainen jaksaa itse harjoitella ilman kannustusta ja viulu ainakin on sen verran vaikea soitin, että soitosta ei kovin hyvää lopputulosta tule ilman vanhemman apua. Toki voi harrastaa ilman vanhempaakin, mutta sitten se soitto on ihan erilaista ja etenee etanavauhtia, verrattuna siihen, että kotona vahditaan läksyjen teko. Isommat soittimet kuten sello vaativat vanhemman kuskauksen joka tapauksessa ja pianokin pitää virityttää joka vuosi. Soittotunnin (1-2) lisäksi on pakollisena teoriatunti, esiintymiset ja orkesteri muilla kuin pianisteilla, eli yhteensä vähintään neljä käyntiä opistolla, joten jos matka on yhtään pidempi niin kuskausapua tarvitaan.
Älähän liioittele. Aloittelijalla on yleensä yksi soittotunti viikossa, eikä teoriaa välttämättä ollenkaan. Esiintymisiä pari kertaa lukukaudessa.
Musiikkiopistoissa pääsee varsin vähällä, mutta musiikkiluokan kannatusyhdistyksissä ne järjestöhirmut vaanivat. Tämä siis minun kokemukseni.
Näin ensimmäisenä vuotena. Kyllä ne tunnit ja esiintymiset lisääntyy seuraavina vuosina. Oman kokemuksen mukaan lapsi jaksaa paremmin, kun on vanhempi tukena (kannustamassa harjoitteluun ja luomalla sille aikaa, kuuntelemalla lapsen kanssa musiikkia jne). Toki tämä riippuu lapsesta.
Näin musiikkia rakastavana ja musikaalisen perheen äitinä minua suuresti kummastuttaa ajatus, että musiikin kuuntelukin muuttuisi "harrastukseen panostukseksi" lapsen alkaessa soittamaan.
Luulisin, että jalkapalloperheetkin katsovat MM-kisoja telkusta ihan ilon ja rentoutumisen vuoksi.
No idea olikin, että vanhemman mukanaolo on tärkeää. Ja se on tietysti helpompaa, jos vanhempikin tykkää harrastuksesta. Ainahan näin ei ole, koska vanhemmat ja lapset voivat olla erilaisia. Silloin vanhempi voi kokea sen panostuksena lapsen harrastukseen: hän yrittää tarjota lapselle jotain, josta lapsi pitää, vaikkei itse lajia ymmärtäisikään ja yrittää luoda harrastukselle hyvät puitteet.
Näin. Itse haluan, että jokainen kolmesta lapsestani saa harrastaa sitä mistä hän tykkää (ei siis välttämättä sitä mistä minä tykkään tai veljensä tai isänsä tykkää). Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et halua kuskata, sitten katselet ensin harrastusmahdollisuudet läheltä kotia ja sellaiset joissa ei ole kuljetettavia tavaroita (kuten esim. lätkä). Siitä sitten valitsemaan. Pakkohan noihin talkoisiin ei ole osallistua, rahalla noista selviää aina.
Meillä ainakin kun seura järjestää kotikisat niin talkootöihin pitää joka perheestä jonkun osallistua. Ei selviä rahalla.
Poliisiko tulee kotoa hakemaan, jos ei osallistu? Niinpä, ei tule.
No tuolla ajatusmallilla elämässä ei ole pakko tehdä yhtään mitään.
Näinhän se on, itse olen töissä, jojo keskimmäisen futisjoukkueessa, huoltaja nuoremman joukkueessa. Lasten isä (myös työelämässä) valmentaa kaikkia kolmea lasta JA istuu seuran hallituksessa. Eli henkkoht olen sitä mieeltä, että ei pidä lapsia edes hankkia, jos ei heidän elämäänsä halua osallistua. Mutta oikeasti: kukaan ei kotoa niitä lusmuja vanhempia hae, ja niitä on JOKAISESSA joukkueessa.
Tuo ehkä onnistuu, jos kaikki lapset harrastavat yhtä tai kahta samaa harrastusta. Jos jokainen lapsi on kiinnostunut eri asioista ja harrastaa eri lajeja, osallistuminen kaikkiin ei niin vain onnistukaan. Yritä ymmärtää erilaisia tilanteita.
Lajeja näillä meidän kolmella lapsella on yhteensä 5. Oliko muita kommentteja?
Ihan sivusta totean, että itsekin kolmen lapsen äitinä pidän erittäin tärkeänä sitä, että saamme esimerkiksi valmistaa ja syödä ilta-aterian yhdessä.
Jos käyttäisin sinun argumentointityyliäsi, sanoisin että ei niitä lapsia pidä edes hankkia, jos urheiluseura mene perheen edelle. Mutta en nyt niin pitkälle tietenkään mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et halua kuskata, sitten katselet ensin harrastusmahdollisuudet läheltä kotia ja sellaiset joissa ei ole kuljetettavia tavaroita (kuten esim. lätkä). Siitä sitten valitsemaan. Pakkohan noihin talkoisiin ei ole osallistua, rahalla noista selviää aina.
Meillä ainakin kun seura järjestää kotikisat niin talkootöihin pitää joka perheestä jonkun osallistua. Ei selviä rahalla.
Poliisiko tulee kotoa hakemaan, jos ei osallistu? Niinpä, ei tule.
No tuolla ajatusmallilla elämässä ei ole pakko tehdä yhtään mitään.
Näinhän se on, itse olen töissä, jojo keskimmäisen futisjoukkueessa, huoltaja nuoremman joukkueessa. Lasten isä (myös työelämässä) valmentaa kaikkia kolmea lasta JA istuu seuran hallituksessa. Eli henkkoht olen sitä mieeltä, että ei pidä lapsia edes hankkia, jos ei heidän elämäänsä halua osallistua. Mutta oikeasti: kukaan ei kotoa niitä lusmuja vanhempia hae, ja niitä on JOKAISESSA joukkueessa.
Kerro minulle ystävällisesti, että miksi toisin ujon ja aran, mutta liikunnallisesti lahjakkaan lapseni teidän seuraanne? Miksi maksaisin senttiäkään yhdellekään perinnelajin (Suomessa jalkapallo, jääkiekko ja pesäpallo) seuralle, jossa ei osata muuta kuin solvata ja valittaa? Ja jossa vanhempi, joka ei ehkä vaan elämäntilanteestaan jaksa itse osallistua, on lusmu? Miksi maksaa mitään, jos lasta kuitenkin kohdeltaisiin ö-luokan pelaajana minun takiani?
Ei ihme, että muut lajit kasvattaa suosiotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapset ei harrasta joukkuelajeja, mutta kaverien lapset kyllä. Olen kuullut vanhempien juttuja siitä, miten sinne seuraan ei pääse talkoilemaan, koska siellä on näitä "yhdistysjyriä" päsmäröimässä ja marttyyrin kruunujaan kiillottelemassa. Eli valittelevat siellä suureen ääneen, kuinka toiset ei tee mitään vaan he vaan joutuvat AINA raatamaan ja tekemään. Sitten kun porukkaan tulee uusia ihmisiä yrittämään niin nämä jyrät aloittavat sen "ei niin vaan näin, kun näin on aina tehty" -marinan. Ja kun et enää jaksa osallistua kun nämä jyrät omivat koko toiminnan, niin sitten taas alkaa se "kun ei kukaan auta vaan aina me joudutaan kaikki tekemään". Eli jos haluatte, että kaikki osallistuu, ottakaa uudet avosylin vastaan ja olkaa avoimia uusille ideoille. Muuten näivetätte ja mädätätte kaiken yhteisöllisyyden päsmäröinnillänne siinä pienessä kuppikunnassanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et halua kuskata, sitten katselet ensin harrastusmahdollisuudet läheltä kotia ja sellaiset joissa ei ole kuljetettavia tavaroita (kuten esim. lätkä). Siitä sitten valitsemaan. Pakkohan noihin talkoisiin ei ole osallistua, rahalla noista selviää aina.
Meillä ainakin kun seura järjestää kotikisat niin talkootöihin pitää joka perheestä jonkun osallistua. Ei selviä rahalla.
Poliisiko tulee kotoa hakemaan, jos ei osallistu? Niinpä, ei tule.
No tuolla ajatusmallilla elämässä ei ole pakko tehdä yhtään mitään.
Näinhän se on, itse olen töissä, jojo keskimmäisen futisjoukkueessa, huoltaja nuoremman joukkueessa. Lasten isä (myös työelämässä) valmentaa kaikkia kolmea lasta JA istuu seuran hallituksessa. Eli henkkoht olen sitä mieeltä, että ei pidä lapsia edes hankkia, jos ei heidän elämäänsä halua osallistua. Mutta oikeasti: kukaan ei kotoa niitä lusmuja vanhempia hae, ja niitä on JOKAISESSA joukkueessa.
Tuo ehkä onnistuu, jos kaikki lapset harrastavat yhtä tai kahta samaa harrastusta. Jos jokainen lapsi on kiinnostunut eri asioista ja harrastaa eri lajeja, osallistuminen kaikkiin ei niin vain onnistukaan. Yritä ymmärtää erilaisia tilanteita.
Lajeja näillä meidän kolmella lapsella on yhteensä 5. Oliko muita kommentteja?
Jos ehditte kaikkiin lajeihin täysipainoisesti osallistua, olette todella taitavia ja onnekkaita. Jos siis esimerkiksi treenit eivät osu lapsilla samaan aikaan ja itse pystytte osallistumaan kaikkeen. Meillä sama tilanne, ja osallistutaan pariin lajiin aktiivisesti, mutta muihin vain kuskataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et halua kuskata, sitten katselet ensin harrastusmahdollisuudet läheltä kotia ja sellaiset joissa ei ole kuljetettavia tavaroita (kuten esim. lätkä). Siitä sitten valitsemaan. Pakkohan noihin talkoisiin ei ole osallistua, rahalla noista selviää aina.
Meillä ainakin kun seura järjestää kotikisat niin talkootöihin pitää joka perheestä jonkun osallistua. Ei selviä rahalla.
Poliisiko tulee kotoa hakemaan, jos ei osallistu? Niinpä, ei tule.
No ei tule hakemaan, mutta eipä sitten tuollaisen perheen lapsi saa peliaikaakaan. Aika tylyä, että joku lapsi on aina vaihtopenkillä vain siksi, että vanhemmat eivät halua osallistua. Valmentaja saa päättää ja tuo on kaikille tasapuolinen päätös.
Tietoinen ja tarkoituksellinen ulkopuolelle jättäminen, joka kohdistuu yhteen lapseen esim. kostona häen vanhempien tekosista, on kiusaamista.
Kiitos, sinä sen sanoit!
Minusta on ihan turha ihmetellä, miksi Suomesta ei löydy huippuja ja miksi ylipäätään koko ilmapiiri on *.
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että yhä harvempi vanhempi haluaa tulla mukaan veret suussa suoritettavaan kilpailemiseen, jossa arvotetaan lapset vanhempien, ei asenteen tai taitojensa mukaan. Ja se asenne, mikä monella seurojen aikuisilla on, juuri tuo että jos et anna aikaasi tuntikausia per kuukausi tai jopa viikko, niin lapsesi ei saa peliaikaa. Ja kuka täysjärkinen haluaa tukea lajeja, joissa aikuiset solvaa lapsia kenttien ja kaukaloiden laidoilla?
Ja toisena se tärkeä asia, että missä voi enää harrastaa? Jos ei halua tai uskalla kilpailla? Ei missään. Rahalla saa, mutta ostovoima on heikentynyt meillä kaikilla. Olisi mielenkiintoista tietää, miten moni lahjakkuus jää löytämättä, kun vanhemmilla ei ole rahaa tai voimavaroja? Miten moni kyllästyy jatkuvaan hampaat irvessä treenaamiseen? Miten moni lannistuu, kun pitäisi olla superhyvä jo alakouluikäisenä tai ei ole sitä (muka) enää koskaan.
Riippuu lajista.
On totta että harrastusmahdollisuudet ovat pienet. Erityisesti pallopeleissä tuntuu olevan näin että joko et harrasta tai sitten harrastat jo 5 vuotiaasta asti 5xvko + pelit. Tuo käyttäytyminen on myös järkyttävää että jo lapsille huudetaan ja solvataan.
Mutta tuosta että jo alakouluikäisenä pitää olla hyvä, niin voimistelussa huipputaso saavutetaan jo silloin 15-20 vuotiaana. Jos sinulla ei ole luontaisia ominaisuuksia ja et ole pienenä jo hyvä, niin epätodennäköistä että olisit sitä voimistelussa koskaan. Se on vaan totuus. Kaikista ei huippuja tule vaikka kuinka treenaisi.
Onko pakko olla hyvä? Eikö voi vain harrastaa, kehittyä omalla tasolla?
Poika pelaa jalkapalloa. Ikäluokan kausimaksu sisältää normaalit treenit (eli kenttä/hallivuokran ja valmentajat) sekä sarjapelit. Mahdollisesti myös yhden turnauksen kesällä (yleensä ollut Hesacup). Ylimääräiset harjoitukset (taito/kyky/maalivahtikoulu, kuntosali), lisenssi, vakuutukset ja seuran jäsenmaksu tulevat tuohon päälle. Samoin kuin jokainen leiri tai turnaus (majoitusta vaativissa turnauksissa hintaan sisällytetään myös valmentajan ja huoltajan osallistumismaksut, ilman heitä ei joukkuekaan voi osallistua). Parin viimeisen vuoden aikana ei ole oikein ollut mitään talkoohommaa vaan kaikki hoidettu rahalla. Sitä aiemmin talkoisiin liittyen on ollut joku tavoite (esim. pidemmällä oleva turnaus) ja oletusarvoisesti jokainen joka on ollut tuohon tavoitteeseen osallistumassa on velvoitettu (= vanhemmat velvoitettu) osallistumaan myös talkoisiin. Tapoja on ollut useita ja onneksi myös osallistujia. Ja vinkki, jos et pääse kuskaamaan lasta peleihin tai turnauksiin (säännöllisesti) niinolisi ihan kohteliasta laittaa kuskille lapsen mukana vaikka vitonen bensa- ja kahvirahaa. Toki jos kuskailu menee tasajakona vanhempien kesken niin se on ihan ok mutta hiukka ärsyttää ne jotka kyytiä ovat aina vailla mutteivät osaa arvostaa sitä kun lapsi haetaan kotiovelta ja palautetaan samaan paikkaan kerta toisensa jälkeen.
Mutta joo, voisi jotkut talkoot jäädä kyllä itseltänikin väliin. Naapuriseura oli ottanut jonkun torilla tavataan-tapahtuman vahtimisen itselleen ja vanhempien piti vuoroissa valvoa 24 h lavaa ja tekniikkaa kauppatorilla. Siinä oli muutama yh helisemässä kun ei oikein tuollaiseen revennyt mitenkään päin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos et halua kuskata, sitten katselet ensin harrastusmahdollisuudet läheltä kotia ja sellaiset joissa ei ole kuljetettavia tavaroita (kuten esim. lätkä). Siitä sitten valitsemaan. Pakkohan noihin talkoisiin ei ole osallistua, rahalla noista selviää aina.
Meillä ainakin kun seura järjestää kotikisat niin talkootöihin pitää joka perheestä jonkun osallistua. Ei selviä rahalla.
Poliisiko tulee kotoa hakemaan, jos ei osallistu? Niinpä, ei tule.
No tuolla ajatusmallilla elämässä ei ole pakko tehdä yhtään mitään.
Näinhän se on, itse olen töissä, jojo keskimmäisen futisjoukkueessa, huoltaja nuoremman joukkueessa. Lasten isä (myös työelämässä) valmentaa kaikkia kolmea lasta JA istuu seuran hallituksessa. Eli henkkoht olen sitä mieeltä, että ei pidä lapsia edes hankkia, jos ei heidän elämäänsä halua osallistua. Mutta oikeasti: kukaan ei kotoa niitä lusmuja vanhempia hae, ja niitä on JOKAISESSA joukkueessa.
Kerro minulle ystävällisesti, että miksi toisin ujon ja aran, mutta liikunnallisesti lahjakkaan lapseni teidän seuraanne? Miksi maksaisin senttiäkään yhdellekään perinnelajin (Suomessa jalkapallo, jääkiekko ja pesäpallo) seuralle, jossa ei osata muuta kuin solvata ja valittaa? Ja jossa vanhempi, joka ei ehkä vaan elämäntilanteestaan jaksa itse osallistua, on lusmu? Miksi maksaa mitään, jos lasta kuitenkin kohdeltaisiin ö-luokan pelaajana minun takiani?
Ei ihme, että muut lajit kasvattaa suosiotaan.
Sehän tässä huvittavaa onkin, että mitä kovempia kierroksia nämä järjestöjyrät siellä ottavat osallistumisista sun muista, sitä suurempi osa potentiaalisista lahjakkuuksista häviää hiljaa takavasemmalle. Turnauksessa se sitten huomataan.
Jos halutaan Suomeen urheilumenestystä, se pitää toteuttaa Islannin malliin. Eli lapset suoraan koulusta harkkoihin, kaikki halukkaat otetaan mukaan ja hullut vanhemmat pidetään kaukana.
Minä olen itse liikunnallinen, mutta en minkään lajin aktiiviharrastaja. En siis ole koskaan ollut huippu, mutta olen aina tykännyt liikuttaa itseäni: kävellä, juosta, pyöräillä, hiihtää, uida, joogata jne.
Lapsiani liikutan myös, mutta kahdesta vanhemmasta lapsesta huomaa, että he ovat aivan kuten minä ja isänsä: liikkuminen on hauskaa, kilpailu ei ole. Meidän kaltaisille tyypeille ei taida olla Suomessa oikein paikkaa. No joo, on yleisövuoroja toki ja ladut, ulkojäät ja hiekkakentät on avoinna kaikille. Mutta välistä jää se yhdessä tekeminen, säännöllisyys. Tai jää ainakin joukkuelajeissa. Harmi.
Suomalaisten pitäisi liikkua paljon enemmän, ja vähemmän hampaat irvessä.
13 vuotta ja kolme eri seuraa on mulla kokemuksena, ei pidä ylläoleva paikkaansa. Ainoa, mihin nämä ei-osallistuvien vanhempien lapset eivät pääse mukaan, on nuo erikseen maksettavat turnaukset.