Olen introvertti, mutta en ole ujo. Sosiaalinen taitamattomuus ei tarkoita introverttiyttä.

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti, ujo, sosiaalisesti taitamaton ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Mitä voitin?

Voitit ultimate outcast palkinnon.

Sen olet varmaan jo huomannutkin.

En tajua miksi Suomessa on niin suuri inho ujoja ja introverttejä ja sosiaalisesti pelokkaita kohtaan.

Aina sanotaan, että nuo ominaisuudet ovat täällä yleisiä, mutta silti jo päiväkodissa, tai viimeistään koulussa niitä aletaan paheksumaan voimakkaasti.

Itsekin yritin hirveästi olla ekstrovertti kun huomasin että sitä minulta vaaditaan ja introverttiominaisuuksia paheksutaan. Ainakin minulle sanottiin ihan suoraan, että ei saa olla tuommoinen tuppisuu ujopiimä.

Vasta likempänä keski-ikää olen uskaltanut olla enemmän oma itseni.

Sitäkään en tajua, että aina sanotaan että pitää olla aidosti oma itsensä, mutta sitten kun on aidosti oma itsensä niin käsketään olla erilainen.

Tiedetään ujot ja hiljaiset=riippakivi, ilmapiirin pilaaja, töykeä, tylsä, mitä se tekee täällä tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Ja extrovertit eivät todellakaan ole aina sosiaalisesti taitavia.

Itse asiassa päin vastoin. Ekstrovertit ovat todella sosiaalisesti taitamattomia turhasta hölisijöitä.

Älkää pelätkö, teitä ei lueta alempaan kastiin nimeltä ujot ja sosiaalisesti taitamattomat, ryhmä C. Olette ryhmässä B. Ryhmässä A ovat ekstrovertit. 😂

Oikeesti sosiaalisia on häviävän pieni joukko.

Just näin. Itsekin kuuntelen mielelläni muiden jutustelua. Mutta olen sitten väsynyt ja päästä pyörällä, kun tulen kotiin.

Yksinäisyyttä tarvitsen paljon .tai siis yksinolemista.

Joutuu todella kelaamaan kuulemaansa.

Ihmettelen, kun kaikki eivät koekaan niin.

Eikä ujous tarkoita sosiaalista taitamattomuutta.

Kyllä ne on yleensä moottoriturvat ekstrovertit jotka on sosiaalisesti taitamattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti, ujo, sosiaalisesti taitamaton ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Mitä voitin?

Voitit ultimate outcast palkinnon.

Sen olet varmaan jo huomannutkin.

En tajua miksi Suomessa on niin suuri inho ujoja ja introverttejä ja sosiaalisesti pelokkaita kohtaan.

Aina sanotaan, että nuo ominaisuudet ovat täällä yleisiä, mutta silti jo päiväkodissa, tai viimeistään koulussa niitä aletaan paheksumaan voimakkaasti.

Itsekin yritin hirveästi olla ekstrovertti kun huomasin että sitä minulta vaaditaan ja introverttiominaisuuksia paheksutaan. Ainakin minulle sanottiin ihan suoraan, että ei saa olla tuommoinen tuppisuu ujopiimä.

Vasta likempänä keski-ikää olen uskaltanut olla enemmän oma itseni.

Sitäkään en tajua, että aina sanotaan että pitää olla aidosti oma itsensä, mutta sitten kun on aidosti oma itsensä niin käsketään olla erilainen.

Minuakin on useissa yhteyksissä patisteltu, että "kyllä meidän kanssa säkin uskallat oma itsesi, rentoudu!" Mutta kun minä olen ollut oma itseni koko ajan. Vasta sitten ollaan tyytyväisiä, kun vedän hölisijäroolin niskaan ja käytän kaiken energiani siihen, että esitän jotakin muuta kuin mitä oikeasti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja extrovertit eivät todellakaan ole aina sosiaalisesti taitavia.

Itse asiassa päin vastoin. Ekstrovertit ovat todella sosiaalisesti taitamattomia turhasta hölisijöitä.

Höpö höpö. Taas huomaa, että käsitteet ihmisillä sekaisin.

Itse olen hiljainen ekstrovertti. En koe olevani ujo, mutta moni varmasti pitää minua myös ujona. Kutenkin rakastan olla ihmisten seurassa ja yksin olo tekee minut väsyneeksi ja surulliseksi. Suurten juhlien jälkeen olen vähän aikaa täynnä energiaa, ns. akut ladattuna. Töissä menen tauolle silloin, kun tiedän taukohuoneessa olevan eniten porukkaa jne.

Se, että en puhu paljon, ei tee minusta introverttiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja extrovertit eivät todellakaan ole aina sosiaalisesti taitavia.

Itse asiassa päin vastoin. Ekstrovertit ovat todella sosiaalisesti taitamattomia turhasta hölisijöitä.

Höpö höpö. Taas huomaa, että käsitteet ihmisillä sekaisin.

Itse olen hiljainen ekstrovertti. En koe olevani ujo, mutta moni varmasti pitää minua myös ujona. Kutenkin rakastan olla ihmisten seurassa ja yksin olo tekee minut väsyneeksi ja surulliseksi. Suurten juhlien jälkeen olen vähän aikaa täynnä energiaa, ns. akut ladattuna. Töissä menen tauolle silloin, kun tiedän taukohuoneessa olevan eniten porukkaa jne.

Se, että en puhu paljon, ei tee minusta introverttiä.

Höpö höpö itsellesi. Et voi selittää mustaa valkoiseksi, vaikka kuinka yrität.

Ps. Vaikutat rasittavalta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen introvertti ja ujo mutta tutussa seurassa hyvinkin puhelias. Juttelen niitä näitä myös esim. lääkärin odotusaulassa tai lapsen harrastuksen yhteydessä ja minusta saa helposti mielikuvan sosiaalisesti taitavana. Sitä en kuitenkaan ole.

Olen sosiaalinen ja tulen ihmisten kanssa toimeen. En kuitenkaan nauti sosiaalisista tilanteista, en saa niistä voimaa vaan usein analysoin jälkeenpäin, miten nolosti olen käyttäytynyt. Saan myös tilanteista stressiä ja jännitän vieraampia tilanteita etukäteen.

Olen myös sosiaalisesti taitamaton siten, että tulkitsen usein hiljaisuuden epämiellyttävänä ja saatan yrittää täyttää sitä small talkilla, kun vastassa saattaakin olla sellainen itsetietoinen ja itsevarma introvertti, joka katselee kömpelöitä yrityksiäni huvittuneena ja vähän ivallisenakin ja nauraa itsekseen tilanteelle. Tämä on myös suurin pelkoni. En kestä jäätävää hiljaisuutta ja hämmästelen, kun moni kokee sen jotenkin luonteenomaiseksi introvertille tai jopa ujolle. Minun kokemukseni mukaan moni introvertti on kiitollinen helposta keskustelunaiheesta, johon ei tarvitse vastata kuin ohimennen. Tulen erittäin hyvin toimeen ujojen kanssa ja saan usein kommentteja ihmisiltä, miten ihmeessä pystyin juttelemaan ja nauramaan jonkun erittäin ujon kanssa. Ujo ei tarkoita, etteikö haluaisi sanoa jotain, se vain on vaikeampaa, jos vastassa on ujoa ymmärtämätön ihminen.

Nautin yksinäisyydestä ja saan siitä voimaa mutta pidän muista ihmisistä ja tulen heidän kanssaan toimeen, osaan peruskäytöstavat ja kykenen nykyään ihan normaaliin keskusteluun muiden kanssa, se on mielestäni jopa hauskaa varsinkin, jos tilanne on ns. yllättävä enkä ole voinut jännittää tai stressata siitä etukäteen. Parhaimmat keskustelut olenkin käynyt esim. odotushuoneessa, bussissa tai kassajonossa.

Se, että kassajonossa, bussissa, odotustiloissa on keskustelu vaivatonta johtunee siitä, että heitä ei välttämättä ikinä enää tapaa ja lyhytkestoisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja extrovertit eivät todellakaan ole aina sosiaalisesti taitavia.

Itse asiassa päin vastoin. Ekstrovertit ovat todella sosiaalisesti taitamattomia turhasta hölisijöitä.

Höpö höpö. Taas huomaa, että käsitteet ihmisillä sekaisin.

Itse olen hiljainen ekstrovertti. En koe olevani ujo, mutta moni varmasti pitää minua myös ujona. Kutenkin rakastan olla ihmisten seurassa ja yksin olo tekee minut väsyneeksi ja surulliseksi. Suurten juhlien jälkeen olen vähän aikaa täynnä energiaa, ns. akut ladattuna. Töissä menen tauolle silloin, kun tiedän taukohuoneessa olevan eniten porukkaa jne.

Se, että en puhu paljon, ei tee minusta introverttiä.

Ekstrovertille ominaiseen tapaan taidat puhua vain omasta perseestäsi, silloin kun puhut. Ektrovertit eivät vain ole kykeneviä älykkääseen ja syvälliseen keskusreluun, vain pinnalliseen hölinään itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen introvertti ja ujo mutta tutussa seurassa hyvinkin puhelias. Juttelen niitä näitä myös esim. lääkärin odotusaulassa tai lapsen harrastuksen yhteydessä ja minusta saa helposti mielikuvan sosiaalisesti taitavana. Sitä en kuitenkaan ole.

Olen sosiaalinen ja tulen ihmisten kanssa toimeen. En kuitenkaan nauti sosiaalisista tilanteista, en saa niistä voimaa vaan usein analysoin jälkeenpäin, miten nolosti olen käyttäytynyt. Saan myös tilanteista stressiä ja jännitän vieraampia tilanteita etukäteen.

Olen myös sosiaalisesti taitamaton siten, että tulkitsen usein hiljaisuuden epämiellyttävänä ja saatan yrittää täyttää sitä small talkilla, kun vastassa saattaakin olla sellainen itsetietoinen ja itsevarma introvertti, joka katselee kömpelöitä yrityksiäni huvittuneena ja vähän ivallisenakin ja nauraa itsekseen tilanteelle. Tämä on myös suurin pelkoni. En kestä jäätävää hiljaisuutta ja hämmästelen, kun moni kokee sen jotenkin luonteenomaiseksi introvertille tai jopa ujolle. Minun kokemukseni mukaan moni introvertti on kiitollinen helposta keskustelunaiheesta, johon ei tarvitse vastata kuin ohimennen. Tulen erittäin hyvin toimeen ujojen kanssa ja saan usein kommentteja ihmisiltä, miten ihmeessä pystyin juttelemaan ja nauramaan jonkun erittäin ujon kanssa. Ujo ei tarkoita, etteikö haluaisi sanoa jotain, se vain on vaikeampaa, jos vastassa on ujoa ymmärtämätön ihminen.

Nautin yksinäisyydestä ja saan siitä voimaa mutta pidän muista ihmisistä ja tulen heidän kanssaan toimeen, osaan peruskäytöstavat ja kykenen nykyään ihan normaaliin keskusteluun muiden kanssa, se on mielestäni jopa hauskaa varsinkin, jos tilanne on ns. yllättävä enkä ole voinut jännittää tai stressata siitä etukäteen. Parhaimmat keskustelut olenkin käynyt esim. odotushuoneessa, bussissa tai kassajonossa.[/quote

Tuon perusteella olet jokseenkin tavis, etkä minkään sortin -vertti.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin kuten aloittaja kirjoittaa. On hyvä myös tarkentaa mitä tarkoittaa sosiaalisuus tai sanotaanko "olla taitava sosiaalisesti". Se ei todellakaan tarkoita jatkuvaa räpättämistä, puheliaisuutta ja kekkereiden keskipisteenä olemista. Moni ekstrovertti on todella huono sosiaalisissa taidoissa. Hölöttäminen ja puhuminen ilman kuuntelua on.. hölöttämistä ja puhumista. Vuorovaikutus on sitä, kun kuunnellaan ja keskitytään ja se on sitä sosiaalista osaamista ja taitoa.

Olen itse introvertti ja mielestäni sosiaalisesti taitava - jos vain jaksan olla ;)

Aivan. Ujoutta, sosiaalisia taitoja ja introverttiyttä ei kannata sotkea keskenään. Kaikenlaiset kombinaatiot näistä kategorisoidusta määritelmistä ovat mahdollisia. Itse olen introvertti, mutta sekä rohkea, että sosiaalisesti taitava (mielestäni taitavuutta on sellainen, että keskustelu on kuuntelevaa ja jollain tavalla myös toisen tunnetiloja huomioivaa dialogia). Varmaan juuri tämä on introvertille eniten kuluttavaa, kun automaattisesti huomioi ja havainnoi sosiaalisissa tilanteissa niin paljon, ehkä liikaa erilaisia ärsykkeitä yhtä aikaa . Lapseni on introvetti, tuskallisen ujo, mutta myös sosiaalisesti taitava (pidetty lapsi, vaikka onkin ujo). Lähipiirissä on useampi totaalisen sosiaalisesti taitamaton ekstrovertti (juuri näitä kuuntelemattomia hölöttäjiä). Nämä sosiaalisesti kömpelöt ekstrovertit ovat pahinta mahdollista seuraa mitä tiedän. 

Eikä se introverttiys tarkoita myöskään sitä, että aina puhutaan syvällisiä tai pohdiskellaan elämän merkityksiä. Kyllä sitä joskus naureskellaan naistenlehtihömppääkin.

Ekstrovertit on helvetin rasittavaa sakkia ja yleisesti sosiaalisesti vajavaisia.

 

No, mä oon introvertti ja sosiaalisesti taitamaton ja kömpelö, mutta en ujo. Samaa mieltä kyllä siitä, että monesti introverttiys ja ujous sekoitetaan keskenään, samoin kuin se että jos joku on hiljainen jossain seurassa, tarkoittaa tosi monen mielestä että kyseinen tyyppi on ujo. Ehkä se ei vaan sillä hetkellä jaksa osallistua teidän yhdentekevään läpänheittoon...

Hassu kuvitelma joillain tuo, että introvertit eivät kykenisi höpöttämään "hömppäjutuista", vaan haluaisivat aina käydä syvällisiä ja älykkäitä keskusteluja. Se kun ei pidä paikkaansa ollenkaan. Itse inhoan small talkia, mutta hyvin sujuvasti olen opetellut näyttelemään sitä ja puhun paljon mieluimmin säästä ym turhasta kuin esim. avaudun henkilökohtaisista mielipiteistäni. Olen siis hyvin yksityinen ihminen ja inhoan nykypäivän tapaa "kaikkien pitää hei avautua toisille omista yksityisasioistaan, kato silleen me opitaan toisista ja sit ollaan hyvä tiimi". Eikä olla. Se on roskaa. Sanoisin, että extroverttiäkin ärsyttävämpi on superutelias ihminen, jolla ei ole käytöstapoja ja joka ei ymmärrä ihmisten erilaisuutta.

Ja muutenkin ajatus rajata ihmiset kahteen ryhmään on hölmö