Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen introvertti, mutta en ole ujo. Sosiaalinen taitamattomuus ei tarkoita introverttiyttä.
04.11.2018 |
Introvertin ja ekstrovertin eron voi yksinkertaistaa siihen, että saako muista ihmisistä energiaa vai viekö muut ihmiset energiaasi.
Olen introvertti ja rakastan jutella ihmisten kanssa, olen jopa äänekkäin tietyssä seurassa mutta yhden illan juhlat tarkoittaa lähes varauksetta sitä, että minun täytyy saada ladata akkujani yksin 1-2 päivää. Introvertit sosiaalisen kanssakäymisen yhteydessä pyrkii enemmän tulkitsemaan mikroilmeitä, eleitä, äänenpainoja jne, joka kuluttaa energiaa mutta usein voi tehdä introvertistä hyvinkin taitavan sosiaalisesti.
Jos olet ujo, et ole introvertti. Olet ujo. Voit myös olla introvertti, mutta sitten se pitäisi johtaa muista ominaisuuksistasi kuin ujoudesta.
Kommentit (58)
Mitä h…. väliä oletko intro vai ekstrovertti. Kaikki me ollaan erilaisia ihmisiä ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä h…. väliä oletko intro vai ekstrovertti. Kaikki me ollaan erilaisia ihmisiä ja hyvä niin.
Olen periaatteessa ihan samaa mieltä kanssasi. Se vain ärsyttää, kun selitetään ämpäri lapioksi eli heitellään termejä ja ilmaisuja mistä ei oikeasti tiedetä yhtään mitään, ja selitellään omaa käytöstään niin.
Esimerkiksi työelämässä aito introverttius on tietyissä tehtävissä todellinen aarre; osaa olla häiriintymättä muista, ei ole vaikutuksille kovinkaan altis eikä tuskastu tehtäviin vaan on niistä aina kiinnostunut jos on oikeasti haasteita tarjolla. Osaavat rauhallisesti ja täsmällisesti kommunikoida asiansa muille.
Esim. rekrytoinnissa on sitten ongelma, jos ujo mainostaa itseään introvertiksi. Toisekseen jos olet introvertti työnhakija, ja rekrypuoli ajattelee introvertti = ujo, niin et ole kovin houkutteleva.
Termi on niin väärinymmärretty, että sitä ei nykyisellään kyllä voi tai kannata käyttää.
Ma en oo introverttti,mut viihdyn yksinki.ja toi et ma pyrin aina tulkitsee et mika ihmisel on,ei liity millaanlailla siihen oonko sosiaalinen,introvertti vai mika:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen introvertti ja ujo mutta tutussa seurassa hyvinkin puhelias. Juttelen niitä näitä myös esim. lääkärin odotusaulassa tai lapsen harrastuksen yhteydessä ja minusta saa helposti mielikuvan sosiaalisesti taitavana. Sitä en kuitenkaan ole.
Olen sosiaalinen ja tulen ihmisten kanssa toimeen. En kuitenkaan nauti sosiaalisista tilanteista, en saa niistä voimaa vaan usein analysoin jälkeenpäin, miten nolosti olen käyttäytynyt. Saan myös tilanteista stressiä ja jännitän vieraampia tilanteita etukäteen.
Olen myös sosiaalisesti taitamaton siten, että tulkitsen usein hiljaisuuden epämiellyttävänä ja saatan yrittää täyttää sitä small talkilla, kun vastassa saattaakin olla sellainen itsetietoinen ja itsevarma introvertti, joka katselee kömpelöitä yrityksiäni huvittuneena ja vähän ivallisenakin ja nauraa itsekseen tilanteelle. Tämä on myös suurin pelkoni. En kestä jäätävää hiljaisuutta ja hämmästelen, kun moni kokee sen jotenkin luonteenomaiseksi introvertille tai jopa ujolle. Minun kokemukseni mukaan moni introvertti on kiitollinen helposta keskustelunaiheesta, johon ei tarvitse vastata kuin ohimennen. Tulen erittäin hyvin toimeen ujojen kanssa ja saan usein kommentteja ihmisiltä, miten ihmeessä pystyin juttelemaan ja nauramaan jonkun erittäin ujon kanssa. Ujo ei tarkoita, etteikö haluaisi sanoa jotain, se vain on vaikeampaa, jos vastassa on ujoa ymmärtämätön ihminen.
Nautin yksinäisyydestä ja saan siitä voimaa mutta pidän muista ihmisistä ja tulen heidän kanssaan toimeen, osaan peruskäytöstavat ja kykenen nykyään ihan normaaliin keskusteluun muiden kanssa, se on mielestäni jopa hauskaa varsinkin, jos tilanne on ns. yllättävä enkä ole voinut jännittää tai stressata siitä etukäteen. Parhaimmat keskustelut olenkin käynyt esim. odotushuoneessa, bussissa tai kassajonossa.
Minua myös on alkanut ärsyttämään tämä introverttien hehkutus, kuinka heidän ei tarvitse puhua juhlissa tai missään mitään, koska he eivät halua olla extrovettejä räpättäjiä. Heillä on oikeus istua halveksien katselleen nokanvarttaan, kun muut yrittää pitää juttua yllä. Kun hehän ovat niitä syvällisiä ja älykkäitä introverttejä ja muut vain hölisijöitä.
Olen itse niitä hölisijöitä, vaikka en koe olevani edes sosiaalinen, koska minusta on erittäin kiusallista sellainen vaivaantunut hiljaisuus. Esim jotkut ristiäiset tai muut juhlat. Kaikki istuu tuppisuuna ja tuijottaa seiniä. Yritän kyllä aloittaa jonkin keveän keskustelun, että ihmiset vähän lämpiäisivät, eikä emännästä tuntuisi vaivaannuttavalta, että järji estipä huonot juhlat ja epäonnistui. Mutta sillä introvertillä on oikeus istua hiljaa ja tuhahdella halveksien minulaisille ihmisille, että hyh, mikä räpättäjä, kylläpä hänellä nyt ahdistaa, kun tuo hölisee. Kyllä minä olen parempi ja syvällisempi tässä ylhäisessä hiljaisuudessani.
Kuvailemasi käytös ei kyllä kerro introverttiydestä vaan ihan tavallisesta käytöstapojen puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi työelämässä aito introverttius on tietyissä tehtävissä todellinen aarre; osaa olla häiriintymättä muista, ei ole vaikutuksille kovinkaan altis eikä tuskastu tehtäviin vaan on niistä aina kiinnostunut jos on oikeasti haasteita tarjolla. Osaavat rauhallisesti ja täsmällisesti kommunikoida asiansa muille.
Esim. rekrytoinnissa on sitten ongelma, jos ujo mainostaa itseään introvertiksi. Toisekseen jos olet introvertti työnhakija, ja rekrypuoli ajattelee introvertti = ujo, niin et ole kovin houkutteleva.
Termi on niin väärinymmärretty, että sitä ei nykyisellään kyllä voi tai kannata käyttää.
Mikä siinä ujoudessa on niin kamalaa?
Olen itse ujo introvertti (kyllä, ihan oikeasti molempia) ja tuntuu kuin olisin pahinta mitä maan päällä voi olla.
Useimmat introvertitkin painottavat, että eivät ole ujoja ja puhuvat ujoista halveksuen.
Varsinkin koulussa ollessani ja vielä opiskeluaikoina sain hirveän paljon negatiivista palautetta, ja numerot todistuksissa olivat osaamistasoani heikompia vaikka viittasi tunneilla varsin ahkerasti. Ongelma oli kuulemma se, että en muuten puhunut tunneilla enkä esittänyt kysymyksiä. Olin liian hiljainen.
Olen kyllä työelämässä ja nautin työstäni, myös tiimityöstä ja siitä että joudun työssäni olemaan tekemisissä käytännössä yrityksen kaikkien ihmisten kanssa, myös ulkomaan toimistojen henkilöstön kanssa.
Varsinkin aasialaisten kanssa koen yhteistyön vaivattomaksi, vaikka moni tuskailee kuinka sieltä ei irtoa mitään tietoa eikä yhteistyö onnistu.
Eikö nimenomaan ujo voi olla sosiaalisesti taitava. Sellainen tunneälykäs? Introvertti puolestaan voi olla sosiaalinen tai töksähtelevä autisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä nyt kumminkaan voi päättää millaisia muut ovat, kategorisoida heitä sen mukaan sinä itse olet tai et ole. Älä viitsi antaa meistä introverteistä tuollaista jankkaajavaikutelmaa.
Tuohan on introvertin VIRALLINEN määritelmä. Toisin sanoen, se on päätetty jo. Jos et ole tuollainen, et ole introvertti :D
Vähän sama kuin et voi sanoa lämpimiksesi olevasi skitsofreenikko, kyllä siihen määritelmät pitää täyttyä.
Sinusta saa sellaisen käsityksen, että olet aggressiivinen introvertti, onko se virallinen määritelmä?
Sun on pakko olla hauskaa seuraa livenä :)
En minä taida olla. :) Vähän huono juttu on kyllä se, että me introvertit ajaudutaan tämmöisiin keskusteluihin. Ekstrovertit eivät käy keskenään tappelemaan siitä, kumpi on oikeampi ekstrovertti. Siitä pitää heille antaa kyllä pisteet.
Olen aivan eri mieltä. Ekstrovertit keskustelee siitä, miltä niiden takapuoli näyttää. Mä keskustelen paljon mielummin vaikka koko illan asioiden määritelmästä, enkä myöskään pidä sitä tappeluna. Koetko usein väittelyt konflikteina ja liität niihin aggressiivisuuden piirteen?
Voi huoh, näitä!
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi työelämässä aito introverttius on tietyissä tehtävissä todellinen aarre; osaa olla häiriintymättä muista, ei ole vaikutuksille kovinkaan altis...
Sanoisin, että kyllä introvertti erityisesti häiriintyy esim. avokonttoritilassa, jos siihen viereen tulee koko ajan sirkuttamaan "tärkeitä asioita" tai kyselemään sellainen hyperaktiivinen ekstrovertti. Avokonttori on ekstrovertin unelma, johon nykyisin pakotetaan kaikki. Introvertti tekisi töitä paremmin omassa työhuoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä nyt kumminkaan voi päättää millaisia muut ovat, kategorisoida heitä sen mukaan sinä itse olet tai et ole. Älä viitsi antaa meistä introverteistä tuollaista jankkaajavaikutelmaa.
Tuohan on introvertin VIRALLINEN määritelmä. Toisin sanoen, se on päätetty jo. Jos et ole tuollainen, et ole introvertti :D
Vähän sama kuin et voi sanoa lämpimiksesi olevasi skitsofreenikko, kyllä siihen määritelmät pitää täyttyä.
Sinusta saa sellaisen käsityksen, että olet aggressiivinen introvertti, onko se virallinen määritelmä?
Sun on pakko olla hauskaa seuraa livenä :)
En minä taida olla. :) Vähän huono juttu on kyllä se, että me introvertit ajaudutaan tämmöisiin keskusteluihin. Ekstrovertit eivät käy keskenään tappelemaan siitä, kumpi on oikeampi ekstrovertti. Siitä pitää heille antaa kyllä pisteet.
Olen aivan eri mieltä. Ekstrovertit keskustelee siitä, miltä niiden takapuoli näyttää. Mä keskustelen paljon mielummin vaikka koko illan asioiden määritelmästä, enkä myöskään pidä sitä tappeluna. Koetko usein väittelyt konflikteina ja liität niihin aggressiivisuuden piirteen?
Siellä taas yksi tuppisuu kuvittelee olevansa niin paljon syvällisempi ihminen kuin muut, vaikka viestistäkin ilmenee, että käyttää aikaansa lähinnä itsensä vertaamiseen muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan, introvertti ei tarkoita
- ujoa
- epäsosiaalista
- epäkohteliasta
Kai se liittyy ajankäyttöön. Sen ajan mitä on tuttujen kanssa, kuuntelen ja keskustelen. Mutta mikään ei voita yksinoloa, tai näitä sopivassa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi työelämässä aito introverttius on tietyissä tehtävissä todellinen aarre; osaa olla häiriintymättä muista, ei ole vaikutuksille kovinkaan altis eikä tuskastu tehtäviin vaan on niistä aina kiinnostunut jos on oikeasti haasteita tarjolla. Osaavat rauhallisesti ja täsmällisesti kommunikoida asiansa muille.
Esim. rekrytoinnissa on sitten ongelma, jos ujo mainostaa itseään introvertiksi. Toisekseen jos olet introvertti työnhakija, ja rekrypuoli ajattelee introvertti = ujo, niin et ole kovin houkutteleva.
Termi on niin väärinymmärretty, että sitä ei nykyisellään kyllä voi tai kannata käyttää.
Taas lisää sekaannusta: itsekseen viihtyvä voi häiriintyä melusta. Herkemmillä voi olla traumoja ja todellakin, kärsii melusta.
Olen introvertti, ujo, sosiaalisesti taitamaton ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Mitä voitin?
Ja extrovertit eivät todellakaan ole aina sosiaalisesti taitavia.
Niin minäkin. Minulle ei juhlatkaan ole ongelma, mutta en voisi olla kaksissa peräkkäisinä päivinä. Small talk sujuu jouhevasti. Mutta en näe ongelmaa siinä, että työpaikan kahvipöydässä jokainen touhuaa omiaan tai siinä, että en ole muiden ihmisten kanssa tekemisissä viikkoon. Viikko Lapissa vain miehen kanssa niin että kerran tai pari välillä käydään kaupassa, eipä ahdista yhtään. Minä en edes ahdistu seurasta tai ihmispaljoudesta, vaan jossain messuilla on ihan kiva käydä. Määrittelen itseni intorventiksi siksi, että en kaipaa sitä, että koko ajan puhutaan seurassa jotain tai siksi, että viihdyn mainiosti itseni kanssa.
Itse olen varmaan introvertin puolelle kallistunut ambivertti. Sosiaalisesti taitava joskus. Joskus hölötän, kun olen hermostunut ja myöhemmin kelailen ja häpeän hölötyksiäni.
Sosiaaliset taidot ja ujous/rohkeus ovat tosiaan ihan eri asioita kuin verttiys. Sosiaalisesti taitamaton introverttikin voi vaikuttaa ekstrovertiltä, kun hölöttelee menemään.
Tunnen monta aitoa ekstroverttiä, jotka osaavat myös kuunnella - heillä ekstroverttiys ilmenee siten, että he ovat tavattoman kiinnostuneita myös muista ihmisistä ja heidän asioistaan. Ei ekstroverttiys varsinaisesti olekaan sitä, että puhua pälättäisi vain omia asioitaan kuuntelematta muita - tällainen umpiluupäisen oloinen hölöttäjä voi olla yhtä hyvin ekstrovertti kuin introverttikin.
Aiemmin ketjussa jo määriteltiin hyvin, että introvertti saa energiaa yksinäisyydestä ja ekstrovertti seurasta. Itse saan energiaa molemmista, mutta häiriötekijöitä sisältävä seura tai liian pitkä yksinolo voivat myös viedä energiaa.
Tämä aihe alkaa olla aika loppuunpalanut tällä palstalla.
Ainakin itsetunto-ongelmia on aiheesta keskustelevilla.
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin kuten aloittaja kirjoittaa. On hyvä myös tarkentaa mitä tarkoittaa sosiaalisuus tai sanotaanko "olla taitava sosiaalisesti". Se ei todellakaan tarkoita jatkuvaa räpättämistä, puheliaisuutta ja kekkereiden keskipisteenä olemista. Moni ekstrovertti on todella huono sosiaalisissa taidoissa. Hölöttäminen ja puhuminen ilman kuuntelua on.. hölöttämistä ja puhumista. Vuorovaikutus on sitä, kun kuunnellaan ja keskitytään ja se on sitä sosiaalista osaamista ja taitoa.
Olen itse introvertti ja mielestäni sosiaalisesti taitava - jos vain jaksan olla ;)