Vappu Pimiä: Olen säästeliäs, enkä halua elää velaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

IL:n jutussa lainataan Vappua, joka kertoo olleensa köyhä opiskelujanuorukainen. Eihh..

Jos sille on tehty sukupuolenvaihdosleikkaus?

Luultavasti toimittajan moka. Nykyään toimittajat on sillä tasolla, että heidän ei pitäisi olla toimittajia ollenkaan.

Älä yritä selittää, taisi olla ihan Vapun oma moka.

Paljon on noita hyvin tienaavia yli varojensa eläviä julkkiksia.

Esim. Urheilijat jotka aktiivikausinaan tienasivat talot ja autot tilipussien lisäksi, nyt sitte ovat persaukisia valittajia ihan omaa tyhmyyttään.

E Vappua erityisesti ihaile mutta tässä asiassa on jalat maassa näköjään

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti, aina Vappua mollataan. Vapun säästeliäisyyden vuoksi heillä on Ulliksen kämppä ja Salon mökki.

Salon mökki on Vapun hankinta, mutta eikö miehellä ole mukaa osaa eikä arpaa Ullanlinnan asuntoon....

Koulussa pitää eka luokasta asti opettaa elämisentaitoja, joihin oleellisena asiana kuuluu raha. Osalle kansaa on tyystin hämärtyneet käsitteet vastuu ja yrittäminen. Vaikka rahaa kauhakuormaajalla lapattaisiin, se ei auta, kun ei ole kykyä ja halua ottaa vastuuta itsestään. Sitä tämä Sossula on saanut aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vappu puhuu asiaa.

Tietyllä tulotasolla on vaivatonta olla säästeliäs ja olla elämättä velaksi.

Mutta jos näkee tarpeeksi vaivaa, onnistuu yli varojensa eläminen myös hyvätuloiselta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole miljonäärimiestä eikä mitään muutakaan miestä sen puoleen.

Työskentelen terveydenhuoltoalalla, matalapalkka-ala siis. Minulla on kaksi lasta joiden yh. olen ollut melkein alusta asti. Mies ei elareita ole koskaan maksanut eikä muutenkaan lapsista huolehtinut. 

Ei ole vanhempia jotka jeesaisivat. Omillaan on ollut opittava toimeen tulemaan, ja rahankäyttö opettelemaan niin että se riittää. Ja on riittänyt. Yhtäkään luottokorttia ei ole, velaksi en osta enkä osamaksulla. Lapset eivät ole koskaan valittaneet jääneensä vaille jotain. Oppineet että meillä ei rahassa kylvetä. 

Vaatteet on aina olleet kunnolliset, niihin panostan. Ruokaa pöydässä, asunto 3 h keittiö  sauna. 

Alkoholiin menee 0 euroa samoin tupakkaan. Kapakoissa en ole käynyt sitten nuoruusvuosien ennen lapsia.  Voin sanoa että meillä menee hyvin ja olemme onnellisia ja tyytyväisiä. Lasten koulutukseen panostan, se on tärkeää. Onneksi on kaksi varsin fiksua hienoa nuorta minulla.

Mummoni sanoi ei rikas jos ei tivis, ja sillä periaatteella mennään.

Kommentoin tähän, Vappu Pimiä on etuoikeutettu, kuten aiemmin todettu, varakkaan on helppo pysyä budjetissa. Itse myös yh, yksi teini-ikäinen, ja terveydenhuoltoalalla päivätöissä. Asumme kaupungin kaksiossa, en myöskään käytä rahaa alkoholiin tai tupakkaan, silti talous ajoittain kovinkin tiukalla. Myös asuinpaikka vaikuttaa em. yhtälöön, pääkaupunkiseudulla ei pienituloinen yh asu saunallisessa kolmiossa ilman tulonsiirtoja, se on selvää. Kolmio täältä veisi nettotuloista n 60 prosenttia. Sinulle kuitenkin peukkua, että pidät taloutesi plussan puolella.

Jossain köyhyyskeskustelussa oli joku, joka kertoi, että huomasi kuinka paljon helpompi on olla säästäväinen silloin kun ei ole rahasta puutetta.

Kun säästäminen on vapaaehtoista. Vaikka tänään jättää jonkin hankinnan väliin, niin kuitenkin koko ajan tietää, että silloin kun todella haluaa se on mahdollista hankkia.

Se on ero todellisen köyhän ja rikkaan säästäväisyyden välillä.

Köyhä saattaa luopua paljosta, mutta ei ole takeita saako hän silti koskaan luopumaan asioita. Silloin on helppo lipsua, aina ei vaan jaksa miettiä ja odottaa.

Rikkailla ne haluamansa asiat ovat koko ajan ulottuvilla, se tuo mielenrauhan ja voimaa ihan erilailla,

Ajatellaan vaikka lämpimiä talvisaappaita. Köyhällä ne ainoat ovat kylmät ja pohjat kuluneet. Jalkaan sopivia käytettyjä ei löydy ja rahaa ei ole uusiin. Hankintaa täytyy odottaa ja säästää. Ehkä välillä tulee joku muu pakollinen ja taas hankinta siirtyy eteenpäin.

Rikkaalla yhdet saappaat ovat kuluneet, voi jättää ostamatta uudet kun on monta paria muitakin kaapissa. Tai ostaa silti uudet kun sattuu sopivat kohdalle.

Rikas voi valita koska säästäminen ei tarkoita sitä, että ei saappaita silloin olisi. Mutta köyhä ei voi valita vaihtoehtoa säästää ja olla silti useat hyvät saappaat. Voi säästää ja kulkea sen ajan huonoissa saappaissa. Kun kirppareilla ei löydy jalkaan sopivia.

Tai jos haluaisi kerrankin uudet, mukavat ja lämpimät.

Rikas voi myös valita sen, että ostaa vain hyvin jalkaansopopivia ja uusia. Köyhä tyytyy sopimattomiin ja halpokaapissa ihin useinkin. Olosuhteiden pakosta. Kuinka usein täälläkin neuvotaan ostamaan kirppareilta, totta kai kannattaakin, mutta silloin ei koskaan ole täysin varmaa saako juuri itselle sopivaa vai noin sinnepäin

Vappuun mennäkseni, tuskin hän kuitenkaan vaatteita tai jalkineita kirppareilla ostaa, vaikka säästäväinen onkin? Eikä ole tarvetta erityisesti mitään koko aja jotain ostaa.silloin On helppo säästää kun kaapit on pullollaan tavaraa. Voi hyvin jättää jonkin ostoksen väliin. Ja tuntea olevansa *säästäväinen*.

Vierailija kirjoitti:

Jossain köyhyyskeskustelussa oli joku, joka kertoi, että huomasi kuinka paljon helpompi on olla säästäväinen silloin kun ei ole rahasta puutetta.

Kun säästäminen on vapaaehtoista. Vaikka tänään jättää jonkin hankinnan väliin, niin kuitenkin koko ajan tietää, että silloin kun todella haluaa se on mahdollista hankkia.

Se on ero todellisen köyhän ja rikkaan säästäväisyyden välillä.

Köyhä saattaa luopua paljosta, mutta ei ole takeita saako hän silti koskaan luopumaan asioita. Silloin on helppo lipsua, aina ei vaan jaksa miettiä ja odottaa.

Rikkailla ne haluamansa asiat ovat koko ajan ulottuvilla, se tuo mielenrauhan ja voimaa ihan erilailla,

Ajatellaan vaikka lämpimiä talvisaappaita. Köyhällä ne ainoat ovat kylmät ja pohjat kuluneet. Jalkaan sopivia käytettyjä ei löydy ja rahaa ei ole uusiin. Hankintaa täytyy odottaa ja säästää. Ehkä välillä tulee joku muu pakollinen ja taas hankinta siirtyy eteenpäin.

Rikkaalla yhdet saappaat ovat kuluneet, voi jättää ostamatta uudet kun on monta paria muitakin kaapissa. Tai ostaa silti uudet kun sattuu sopivat kohdalle.

Rikas voi valita koska säästäminen ei tarkoita sitä, että ei saappaita silloin olisi. Mutta köyhä ei voi valita vaihtoehtoa säästää ja olla silti useat hyvät saappaat. Voi säästää ja kulkea sen ajan huonoissa saappaissa. Kun kirppareilla ei löydy jalkaan sopivia.

Tai jos haluaisi kerrankin uudet, mukavat ja lämpimät.

Rikas voi myös valita sen, että ostaa vain hyvin jalkaansopopivia ja uusia. Köyhä tyytyy sopimattomiin ja halpokaapissa ihin useinkin. Olosuhteiden pakosta. Kuinka usein täälläkin neuvotaan ostamaan kirppareilta, totta kai kannattaakin, mutta silloin ei koskaan ole täysin varmaa saako juuri itselle sopivaa vai noin sinnepäin

Vappuun mennäkseni, tuskin hän kuitenkaan vaatteita tai jalkineita kirppareilla ostaa, vaikka säästäväinen onkin? Eikä ole tarvetta erityisesti mitään koko aja jotain ostaa.silloin On helppo säästää kun kaapit on pullollaan tavaraa. Voi hyvin jättää jonkin ostoksen väliin. Ja tuntea olevansa *säästäväinen*.

Oon ihan eri mieltä tässä asiassa. Kyllä köyhälläkin on varaa niihin lämpimiin talvikenkiin, jos on säästäväinen. Itse olen aina ollut pienituloinen ja kyllä raha on riittänyt välttämättömiin asioihin aina. Turhuuksiin ei ole riittänyt.

Jos sinulla on varaa olla ilman elareita tai lasten isä ei muuten tue, niin et ole köyhä. Tämä siis 2 lapsen yksinhuoltajalle.

Koska silloin et saa oletettavasti myöskään asumistukea tai muuta Kelan tukea, jos olet vapaaehtoisesti luopunut elareista? Kelan luulisi vaativan elatussopimusta isän kanssa tai sitten saat ne Kelan kautta jos isä on varaton. Mutta jostain kautta ne saat tai sitten on varaa olla ilman tukia.

Saat ainakin kahden lapsen lapsilisät, ehkä juuri elatustuet Kelalta, ja asumistuen. Ja tarvittaessa toimeentulotuen, kahden lapsen kanssa se on helpompaa kuin ilman lapsia. En sano, että on helppoa olla yh, mutta pelkällä palkalla ei tarvitse tulla toimeen.

Vapun tapauksessa on kyse ihan muusta kun näistä perinteisistä selviytymistarinoista.

Varakkaan on helppoa hoitaa raha-asioita hyvin. Siitä ei kannata ylpeillä, se on helppoa, eikä mitenkään ihmeellistä.

Toki aina varakkaita jotka hoitavat huonosti, mutta se on sitten taas ihan eri tarina se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain köyhyyskeskustelussa oli joku, joka kertoi, että huomasi kuinka paljon helpompi on olla säästäväinen silloin kun ei ole rahasta puutetta.

Kun säästäminen on vapaaehtoista. Vaikka tänään jättää jonkin hankinnan väliin, niin kuitenkin koko ajan tietää, että silloin kun todella haluaa se on mahdollista hankkia.

Se on ero todellisen köyhän ja rikkaan säästäväisyyden välillä.

Köyhä saattaa luopua paljosta, mutta ei ole takeita saako hän silti koskaan luopumaan asioita. Silloin on helppo lipsua, aina ei vaan jaksa miettiä ja odottaa.

Rikkailla ne haluamansa asiat ovat koko ajan ulottuvilla, se tuo mielenrauhan ja voimaa ihan erilailla,

Ajatellaan vaikka lämpimiä talvisaappaita. Köyhällä ne ainoat ovat kylmät ja pohjat kuluneet. Jalkaan sopivia käytettyjä ei löydy ja rahaa ei ole uusiin. Hankintaa täytyy odottaa ja säästää. Ehkä välillä tulee joku muu pakollinen ja taas hankinta siirtyy eteenpäin.

Rikkaalla yhdet saappaat ovat kuluneet, voi jättää ostamatta uudet kun on monta paria muitakin kaapissa. Tai ostaa silti uudet kun sattuu sopivat kohdalle.

Rikas voi valita koska säästäminen ei tarkoita sitä, että ei saappaita silloin olisi. Mutta köyhä ei voi valita vaihtoehtoa säästää ja olla silti useat hyvät saappaat. Voi säästää ja kulkea sen ajan huonoissa saappaissa. Kun kirppareilla ei löydy jalkaan sopivia.

Tai jos haluaisi kerrankin uudet, mukavat ja lämpimät.

Rikas voi myös valita sen, että ostaa vain hyvin jalkaansopopivia ja uusia. Köyhä tyytyy sopimattomiin ja halpokaapissa ihin useinkin. Olosuhteiden pakosta. Kuinka usein täälläkin neuvotaan ostamaan kirppareilta, totta kai kannattaakin, mutta silloin ei koskaan ole täysin varmaa saako juuri itselle sopivaa vai noin sinnepäin

Vappuun mennäkseni, tuskin hän kuitenkaan vaatteita tai jalkineita kirppareilla ostaa, vaikka säästäväinen onkin? Eikä ole tarvetta erityisesti mitään koko aja jotain ostaa.silloin On helppo säästää kun kaapit on pullollaan tavaraa. Voi hyvin jättää jonkin ostoksen väliin. Ja tuntea olevansa *säästäväinen*.

Oon ihan eri mieltä tässä asiassa. Kyllä köyhälläkin on varaa niihin lämpimiin talvikenkiin, jos on säästäväinen. Itse olen aina ollut pienituloinen ja kyllä raha on riittänyt välttämättömiin asioihin aina. Turhuuksiin ei ole riittänyt.

Hyvä, taputapu sinulle, olet onnekas ja kunnon ihminen!

Tosin et ole kovin empaattinen ja ymmärrä, että tilanteita on köyhilläkin erilaisia, mutta eihän kukaan ole täydellinen.

Olen juuri huomannut täällä, että ne säästäväisimmät, köyhätkin, ovat kaikista epäempaattisimpia ja olettavat, että kaikki muutkin pystyvät ja ovat yhtä kykeneviä ihmisiä kuin itse. Samoin Usein kertovat, etteivät välitä *turhuuksista*.

Mitä ne turhuutta sitte itsekullekin ovat tai tarkoittavat. Joillekin kahvikupillinen on turhuus, joillekin elämäniloa ja köyhyydessä jaksamista taas hetken eteenpäin auttava asia, myös joillekin yksinäisille se on hetki aikaa viettää muiden ihmisten seurassa ja tuntea olevansa kuin muut kuukauden yksinolon jälkeen.

Jos kahvilassa juotu kahvikupillinen edes hiukan auttaa masennukseen ja siihen, että se auttaa ihmistä lähtemään pois neljän seinän sisältä niin on kyllä täyden hintansa väärtti eikä turhuutta.

Mutta omat arvonsa kullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi säästeliäisyydestä ei voi puhua avoimesti, mutta rahaongelmista saa valittaa ihan avoimesti ja rahaongelmat laitetaan yleensä jonkun muun syyksi?

Tottakai voi ja pitääkin puhua. Vappu elää kuitenkin ihan eri maailmassa kuin keski- tai pienituloiset, joten hänen on helppo huudella.

Hyvä on Vapun huudella ja kehaista ettei elä velaksi kun tulot pyörineet jo vuosia yli 100 000 euron reilusti. . Siihen päälle miehen suuret tulot, niin jo vaan kelpaa kuuluttaa ettei meillä eletä velaksi.  Asuntolainaa heil saattaa olla kun muuttivat kesällä arvohuoneistoon Ullanlinnaan. Asunto on jotain liki 900 000 e !

Ja sä et mitenkään  pysty kuvittelemaan että Vappu maksaisi omat menonsa omista tuloistaan(joiden eteen on paiskinut töitä vuosikaudet). Minä pystyn. Se ettei eletä velaksi on ihan hyvä periaate oli tulotaso mikä  hyvänsä.

Kaltaisesi urpot saavat minut myötähäpeämään. Tulojaan  ja omaisuuttaan pystyy lisäämään kuka tahansa fiksu ihminen kun menot alittavat tulot ja säästö sijoitetaan tuottavasti. Lienee sulle liian vaikea asia käsitettäväksi.

Vappu vois vielä säästää enemmän, jos jättäytyis pois telkkarista. Ei naama kuluis.