Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onkohan minulla epävakaa persoonallisuus? Apua!

Vierailija
03.11.2018 |

Aloitan vaikka kertomalla taustastani ja yritän tiivistää asiani mahdollisimman lyhyeksi.

Lapsuuteni oli melko sekava.
Usein sai hämmästellä ja miettiä vanhempieni tai läheisien aikuisten toimintaa. Pettyä ja tuntea itsensä ihmiseksi, jonka kuuluu pysytellä piilossa ja vain hyväksyä tilanteet: Aikuisten pahan olon ja olla olla ymmärtäinen, että tällaista elämä nyt vain on ja vanhemmilla on vaikeaa.
Vanhemmat ovat alkoholisteja. Äitini on humalassa hyvin arvaamaton. Aivan toinen ihminen ja jopa voisi sanoa toisinaan aivan sekopääksi. Keksii mitä vain, jotta pystyisi aiheuttamaan draamaa ja pahennusta ympäristössä. Kunnon marttyyri ja nauttii riitelystä ja sen tuottamasta ahdistuksesta.
Isäni taas on vain aina juonut. Onneksi asuivat jo lapsuudessani erillään. Otti viinaa, teki ruokaa meille lapsille ja lähti baariin. Ei draamaa mutta ei kyllä juuri läsnäoloakaan.

Kun sitten äitini oli selvinpäin niin asioista ei saanut puhua tai suuttui, masentui tai vaihtoi puheenaihetta. Tuli huono omatunto kun asiasta itki ja käytös pelotti.
Toisaalta kyllähän vanhemmat meitä vei välillä lomalle ja perusturva oli sinänsä kunnossa, että oli katto pään päällä ja ruokaa.
Äiti ilmaisikin usein, että parhaansa on yrittänyt ja silti häntä ei arvosteta.

Äidilläni on todettu joskus kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Siskoni on vakavasti mielisairas joka ilmeni ensin käsittääkseni masennuksena ja skitsofreniana. Siitä eteenpäin perhe-elämän helvetti sen kun syveni kun sisko kärsi ja huusi tuskaa. Äiti ja uusi mies käytti alkoholia ja muut lapset yritettiin vain selviytyä laittamalla päätä puskaan ja olemalla ihan okei.
Kuitenkin lapsuudesta alkoi tunnesyöminen.
Meitä itseasiassa palkittiin ruualla usein tai jos vanhemmat katuivat vanhemmuuttaan(usein) niin saimme syödä mitä vain ja kuinka paljon vain.
Myöskin isovanhempien luona ruoka oli suuressa roolissa ja rakas isoäiti antoi valoa sekä rakkautta elämään. Isoisä taas oli outo sekä etäinen ja kähmi minua, jopa alapäästä saunan jälkeen.

Jatkuu...

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
04.11.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
22/23 |
05.11.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Epävakaus voi johtua nimenomaan traumaattisesta lapsuudesta ja se ei kata pelkästään tyyliin hyväksikäyttöä tai muuta yhtä pahalta kuulostavaa asiaa. Trauma voi olla myös epäjohdonmukainen lapsuus vanhempien osalta; osittain ollaan tukevia ja rakastavia, osittain turvattomia ja kylmiä. Tästä arkinen esimerkki vanhemman tai vanhempien alkoholismi. 

Nää on tosiaan näitä laajan kirjon asioita ja moni asia vaikuttaa persoonallisuushäiriöön. Se ei usein tule yhdestä traumasta vaan pitkään jatkuvasta vaikeuksien summasta. Aloittajan kuvaus mielestäni sopi tähän juuri siksi hyvin. 

 

Sitten muunmuassa posttraumaattinen stressihäiriö saattaa muistuttaa osittain persoonallisuushäiriön piirteitä mutta tähän voi kuulua muita tai toisenlaisia oireita. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
05.11.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kaikille vastanneille! On ollut avartavaa lukemista ja vahvistanut käsitystäni psykoterapian mahdollisista hyödyistä kohdallani.

Ap