Epäpätevänä sosiaalityöntekijän töihin
Mietin vaan, että voisinko luokanopettajan pätevyydellä saada sosiaalityöntekijän töitä. Tykkäisin ja olisin siinä mielestäni hyvä. En kuitenkaan näin keski-ikäisenä ole kiinnostunut opiskelusta, vaan mulle riittäisi epäpätevän palkka.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä yhtäläisyyttä ylipäätään on opettajan ja sosiaalityöntekijän opinnoissa? Mistä opettaja yhtäkkiä omaksuisi kaikki sosiaalityöntekijän työhön (ja 5 vuoden maisterintutkintoon) vaaditut tiedot sosiaalioikeuden lainsäädännöstä, sosiaalityön ammattieettisyydestä perus- ja ihmisoikeusperiaatteineen? Entäpä vuosia yliopistossa opiskeltu teoreettinen tieto syrjäytymisen, köyhyyden ja eriarvoisuuden vaikutuksista sekä rakenteellisella että yksilöllisellä tasolla? Sosiaalityöntekijän työ on todella vastuullista työtä, jossa joudutaan toisinaan tekemään asiakkaan henkilökohtaisen elämän kannalta hyvin merkittäviä hallinnollisia päätöksiä liittyen esim. taloudelliseen tilanteeseen, elämässä eteenpäin pääsemiseen tai vakavimmillaan itsemääräämisoikeuteen. Ei sinne noin vain mennä tietämättä mitään alan vaativuudesta ja mitä kaikkea se pitää sisällään.
Miksei taksinkuljettaja voisi tehdä lentäjän töitä ilman koulutusta? Miksei postinjakaja voisi yhtä hyvin olla lastentarhanopettaja ilman koulutusta? Miksei sihteeri voisi olla tuomari ilman koulutusta? Ihan simppeliä, sen kun vaan menee kokeilemaan.
Työ on vastuullista, mutta eivät ne opinnot niin ihmeelliset ole. Ainahan noita "vuosien tiedot siitä ja tästä teoriasta" on kiva jutella, mutta eivät ne opinnot sisällä mitään sellaista, etteivätkö muutkin yhteiskuntatieteitä opiskelleet voisi tehdä kyseistä ammattia. (Jollei työtä olisi lailla omittu vain sossukoulutuksen saaneille.)
No esimerkiksi pakolliset harjoittelut (vk, kk ja 3 kk seminaareineen ja lopputöineen) antaa mielestäni tärkeitä valmiuksia. Lisäksi lakiopinnot eri sosiaalityön alueilta ovat mielestäni edellytys.
Kyllähän sitä työtä voisi kuka vaan mennä tekemään varmaan, eri asia sitten kuinka turvataan asiakkaiden oikeus laadukkaaseen palveluun ja heidän oikeuksien toteutumiseen. Se on ymmärretävä, että työ perustuu täysin lakiin ja vastuu on suuri. Minusta on täysin tarpeellista miettiä se viisi vuotta aktiivisesti, että miten siihen viranomaisvaltaan tulee suhtautua.
Mitä noihin lakiopintoihin tulee, niin suurimmaksi osaksi se on sosiaalioikeus 5 op. Ei kovin laajat lakiopinnot eri alueilta, ainakaan minun mielestäni. Soveltuvalla korkeakoulututkinnolla voisi sosiaalityöntekijän pätevyyden saada vaikkapa 30-60 op lisäopinnoilla. Nämä pätevyydet eivät kuitenkaan ole mitään absoluuttisia totuuksia tai Jumalan sanaa, vaan ihmisten keskenään sopimia asioita.
Syventävien opintojen kursseilla erikoistutaan mm. lastensuojelu- ja vanhuslakeihin, perheoikeudellisiin kysymyksiin, sosiaalihuoltolakiin, vertaillaan näitä myös muiden maiden lainsäädännön kanssa. Tokikaan harva kaikkia lakeja ulkoa osaa, harjoitellaan taitoja lakeja tulkita ja soveltaa mm. case-tapausten kautta. Pakollisessa sosiaalipoliitiikan sivuaineessa näitä myös sivutaan.
Työhän sisältää paljon pykälien tulkitsemista ja selittämistä auki asiakkaalle, ovat myös perusteluina päätöksissä, jolloin tulee tietää minkä lain pykälän pohjalta toimii ja mitkä ovat sen kautta omat oikeudet ja velvollisuudet.
Tuossa myös toteutuu se opintojen aikana kertyvän tiedon malli, on vaikea arvioida tietotaitoaan, ellei ymmärrä mitä ei tiedä. Opintojen jälkeen jatkuu tiedon syventäminen kun ymmärtää reunaehdot ja tarvittavat lähtökohdat.
Sosiaalityön oppiaineessa opiskellaan näitä asioita mm. oikeustieteellisen koulutuksen saaneiden henkilöiden johdolla. Eli joo, kyllähän joku ope piirileikkeineen ja laulu-soitto-taputus-marakassi opintojensa perusteella voisi mennä kylmiltään sossun työtä tekemään, kun työssä riittää se että on kiva lapsia kohtaan. ☺
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa juuri kouluissa tehtävä sosiaalityö, eli haluaisin koulukuraattoriksi. :) Opiskelen sosiaalityötä kolmatta vuotta. Saa nähdä, pääseekö niihin hommiin!
koulukuraattoriksi sopii paremmin kasvatustieteiden maisteri kuin sosionomi...
Miten sen nyt ottaa, jos toisinaan opettajat ei oppitunneillakaan meinaa pärjätä vaikeasti oireilevien oppilaiden kanssa.
mielestäni tradenomien tulisi voida toimia etuuskäsittelijöinä ja sosiaalia-alan tehtävissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä yhtäläisyyttä ylipäätään on opettajan ja sosiaalityöntekijän opinnoissa? Mistä opettaja yhtäkkiä omaksuisi kaikki sosiaalityöntekijän työhön (ja 5 vuoden maisterintutkintoon) vaaditut tiedot sosiaalioikeuden lainsäädännöstä, sosiaalityön ammattieettisyydestä perus- ja ihmisoikeusperiaatteineen? Entäpä vuosia yliopistossa opiskeltu teoreettinen tieto syrjäytymisen, köyhyyden ja eriarvoisuuden vaikutuksista sekä rakenteellisella että yksilöllisellä tasolla? Sosiaalityöntekijän työ on todella vastuullista työtä, jossa joudutaan toisinaan tekemään asiakkaan henkilökohtaisen elämän kannalta hyvin merkittäviä hallinnollisia päätöksiä liittyen esim. taloudelliseen tilanteeseen, elämässä eteenpäin pääsemiseen tai vakavimmillaan itsemääräämisoikeuteen. Ei sinne noin vain mennä tietämättä mitään alan vaativuudesta ja mitä kaikkea se pitää sisällään.
Miksei taksinkuljettaja voisi tehdä lentäjän töitä ilman koulutusta? Miksei postinjakaja voisi yhtä hyvin olla lastentarhanopettaja ilman koulutusta? Miksei sihteeri voisi olla tuomari ilman koulutusta? Ihan simppeliä, sen kun vaan menee kokeilemaan.
Työ on vastuullista, mutta eivät ne opinnot niin ihmeelliset ole. Ainahan noita "vuosien tiedot siitä ja tästä teoriasta" on kiva jutella, mutta eivät ne opinnot sisällä mitään sellaista, etteivätkö muutkin yhteiskuntatieteitä opiskelleet voisi tehdä kyseistä ammattia. (Jollei työtä olisi lailla omittu vain sossukoulutuksen saaneille.)
No esimerkiksi pakolliset harjoittelut (vk, kk ja 3 kk seminaareineen ja lopputöineen) antaa mielestäni tärkeitä valmiuksia. Lisäksi lakiopinnot eri sosiaalityön alueilta ovat mielestäni edellytys.
Kyllähän sitä työtä voisi kuka vaan mennä tekemään varmaan, eri asia sitten kuinka turvataan asiakkaiden oikeus laadukkaaseen palveluun ja heidän oikeuksien toteutumiseen. Se on ymmärretävä, että työ perustuu täysin lakiin ja vastuu on suuri. Minusta on täysin tarpeellista miettiä se viisi vuotta aktiivisesti, että miten siihen viranomaisvaltaan tulee suhtautua.
Mitä noihin lakiopintoihin tulee, niin suurimmaksi osaksi se on sosiaalioikeus 5 op. Ei kovin laajat lakiopinnot eri alueilta, ainakaan minun mielestäni. Soveltuvalla korkeakoulututkinnolla voisi sosiaalityöntekijän pätevyyden saada vaikkapa 30-60 op lisäopinnoilla. Nämä pätevyydet eivät kuitenkaan ole mitään absoluuttisia totuuksia tai Jumalan sanaa, vaan ihmisten keskenään sopimia asioita.
Syventävien opintojen kursseilla erikoistutaan mm. lastensuojelu- ja vanhuslakeihin, perheoikeudellisiin kysymyksiin, sosiaalihuoltolakiin, vertaillaan näitä myös muiden maiden lainsäädännön kanssa. Tokikaan harva kaikkia lakeja ulkoa osaa, harjoitellaan taitoja lakeja tulkita ja soveltaa mm. case-tapausten kautta. Pakollisessa sosiaalipoliitiikan sivuaineessa näitä myös sivutaan.
Työhän sisältää paljon pykälien tulkitsemista ja selittämistä auki asiakkaalle, ovat myös perusteluina päätöksissä, jolloin tulee tietää minkä lain pykälän pohjalta toimii ja mitkä ovat sen kautta omat oikeudet ja velvollisuudet.
Tuossa myös toteutuu se opintojen aikana kertyvän tiedon malli, on vaikea arvioida tietotaitoaan, ellei ymmärrä mitä ei tiedä. Opintojen jälkeen jatkuu tiedon syventäminen kun ymmärtää reunaehdot ja tarvittavat lähtökohdat.
Missä yliopistossa erikoistutaan syventävissä lainsäädännölliseen osaamiseen? Ymmärrät kai, että tuossa on kyseessä vain yhden koulun opintosuunnitelma. Ei todellakaan toteudu kaikkialla. Sekin vaihtelee, onko syventävien vaihteessa sivuaineita vai ei.
Itä-Suomen yo:sta puhuin. Sivuaineet meillä kandivaiheessa. Syventävistä kursseistahan osa käydään Sosnetin valtakunnallisona verkkokursseina, mikä osaltaan lisää yhtenevää tietoperustaa. Kaikille toivoisi kyllä saman tasoiset kokonaisuudet ammattiin pätevöittävinä opintoina, tämän pitäisi olla opiskelijan oikeus. On nimittäin sen verran vaativa ala, että todella stressaavaa lähteä työtä tekemään vastuineen ilman kunnon pohjaa.
tradenomi-29 kirjoitti:
mielestäni tradenomien tulisi voida toimia etuuskäsittelijöinä ja sosiaalia-alan tehtävissä
myös merkonomit, datanomit ja merkantit sopivat etuuskäsittelijöiksi
tradenomi-29 kirjoitti:
mielestäni tradenomien tulisi voida toimia etuuskäsittelijöinä ja sosiaalia-alan tehtävissä
Eikö muka voi hakea etuuskäsittelijäksi Kelalle? Sosiaalialalle taas en näe kummempia valmiuksia.
Vierailija kirjoitti:
tradenomi-29 kirjoitti:
mielestäni tradenomien tulisi voida toimia etuuskäsittelijöinä ja sosiaalia-alan tehtävissä
myös merkonomit, datanomit ja merkantit sopivat etuuskäsittelijöiksi
etuuskäsittelijä tienaa 3800 eur/kk, eli palkka on suhteellisen houkutteleva
Vierailija kirjoitti:
tradenomi-29 kirjoitti:
mielestäni tradenomien tulisi voida toimia etuuskäsittelijöinä ja sosiaalia-alan tehtävissä
Eikö muka voi hakea etuuskäsittelijäksi Kelalle? Sosiaalialalle taas en näe kummempia valmiuksia.
sopii myös sosiaalialalle (esim vammaispalveluihin)
niin, miksipä tradenomi ei voisi keittää aamupuuroa vammaiselle? jos kerta sosionomi sen osaa, osaa varmaan tradenomikin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tradenomi-29 kirjoitti:
mielestäni tradenomien tulisi voida toimia etuuskäsittelijöinä ja sosiaalia-alan tehtävissä
Eikö muka voi hakea etuuskäsittelijäksi Kelalle? Sosiaalialalle taas en näe kummempia valmiuksia.
sopii myös sosiaalialalle (esim vammaispalveluihin)
Kerrotko, minkälaisiin työtehtäviin vammaispalveluissa sopisi tradenomi? Toimistosihteeriksi toki, mutta muuta en kyllä keksimälläkään keksi.
Tradenomi sosiaalialalle? Ei muka tarvita mitään valmiuksia? Mistä ihmeestä näitä sikiää. :D
Kummallista väheksyntää sosiaalialan vaativuudesta, ei muka tarvita mitään opintoja, valmiuksia taikka taitoja. Se on vaativa ala, siinä ollaan usein ihmisten erittäin hankalien elämäntilanteiden kanssa tekemisissä. Asiakkaat itse eivät myöskään ole usein sieltä helpoimmasta päästä, jos miettii, että on päihdeongelmaa, perheväkivaltaa, kaltoinkohtelua, mielenterveysongelmaa, elämänhallinnan ongelmia. Kuinka voi olla noin tietämätön, että kuvittelee kenen vain taivaasta tipahtavan sopivan siihen työhön vailla minkäänlaista koulutusta tehtävään?
Lasten ja nuorten parissa tehtävän sosiaalityön, kuten juuri koulukuraattorin tehtävään voisi hyvinkin kuvitella, että kasvatustieteet sivuaineena voisivat olla ihan passeli valinta. Joskaan yksistään kasvatustiede tuskin riittäisi sosiaalityöntekijän työhön. :)
Kunnan vammaispalveluissa ei muuten "keitetä aamupuuroa". Vammaispalvelut vastaavat vammaispalvelu- ja kehitysvammalain mukaisten palveluiden myöntämisestä ja järjestämisestä. Kunnan vammaispalveluissa (siellä sosiaalityön puolella) tehdään palvelutarpeen arviot, palvelusuunnitelmat ja viranomaispäätökset. Nykyään palveluntuottajat ovat yhä enemmän yksityisiä, joillain kunnilla saattaa olla vielä omiakin asumispalveluyksiköitä tms.
Mutta vammaispalveluissa siis hoidetaan paperityöt ja arvioidaan, mitä kenellekin myönnetään ja millä perustein. Vammaispalvelut on erityispalvelua, ja sosiaalityössä yksi tiukimmin lakiin ja lain tulkitaan sidottu erityisala. Kaikki viranhaltijapäätökset ovat valituskelpoisia, suurin osa aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti (kaikki subjektiivisista palveluista tehdyt päätökset).
Vammaispalveluissa substanssiosaaminen on aivan välttämätöntä, millään pelkällä empatialla tai sillä, että tulee ihmisten kanssa toimeen, ei pitkälle pötki. Itse olen tehnyt vammaispalveluiden sosiaalityötä nyt pari vuotta, ja tunnen edelleen itseni noviisiksi, kun eteen tulee poikkeuksellisia hakemuksia/tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Tradenomi sosiaalialalle? Ei muka tarvita mitään valmiuksia? Mistä ihmeestä näitä sikiää. :D
Kummallista väheksyntää sosiaalialan vaativuudesta, ei muka tarvita mitään opintoja, valmiuksia taikka taitoja. Se on vaativa ala, siinä ollaan usein ihmisten erittäin hankalien elämäntilanteiden kanssa tekemisissä. Asiakkaat itse eivät myöskään ole usein sieltä helpoimmasta päästä, jos miettii, että on päihdeongelmaa, perheväkivaltaa, kaltoinkohtelua, mielenterveysongelmaa, elämänhallinnan ongelmia. Kuinka voi olla noin tietämätön, että kuvittelee kenen vain taivaasta tipahtavan sopivan siihen työhön vailla minkäänlaista koulutusta tehtävään?
Lasten ja nuorten parissa tehtävän sosiaalityön, kuten juuri koulukuraattorin tehtävään voisi hyvinkin kuvitella, että kasvatustieteet sivuaineena voisivat olla ihan passeli valinta. Joskaan yksistään kasvatustiede tuskin riittäisi sosiaalityöntekijän työhön. :)
Näkisin myös, että sosiaalityön opinnoissa vastaan tuleva ammattieettisten kysymysten refklektoiminen ja sisäistäminen on merkittävä osa ammattitaitoa. Kuitenkin työtä tehdään kaikkein heikommassa asemassa olevien yksilöiden ja ryhmien kanssa. Lisäksi sosiaalityöhän sisältyy rakenteellisen sosiaalityön vaade, jolloin on oltava tieteellisiä ja tutkimuksellisia valmiuksia sekä syvällisempää ymmärrystä yhteiskunnallisista ilmiöistä ja lainalaisuuksista.
Tämä tietenkin koskee nimenomaan sosiaalityötä, ei koko sosiaalialaa. Mutta kyllä sosiaaliohjaajillakin tietoa ongelmista koulutuksen puolesta on, joka mahdollistaa asiakasryhmien kanssa tavoitteellisen työskentelyn.
Vierailija kirjoitti:
Kunnan vammaispalveluissa ei muuten "keitetä aamupuuroa". Vammaispalvelut vastaavat vammaispalvelu- ja kehitysvammalain mukaisten palveluiden myöntämisestä ja järjestämisestä. Kunnan vammaispalveluissa (siellä sosiaalityön puolella) tehdään palvelutarpeen arviot, palvelusuunnitelmat ja viranomaispäätökset. Nykyään palveluntuottajat ovat yhä enemmän yksityisiä, joillain kunnilla saattaa olla vielä omiakin asumispalveluyksiköitä tms.
Mutta vammaispalveluissa siis hoidetaan paperityöt ja arvioidaan, mitä kenellekin myönnetään ja millä perustein. Vammaispalvelut on erityispalvelua, ja sosiaalityössä yksi tiukimmin lakiin ja lain tulkitaan sidottu erityisala. Kaikki viranhaltijapäätökset ovat valituskelpoisia, suurin osa aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti (kaikki subjektiivisista palveluista tehdyt päätökset).
Vammaispalveluissa substanssiosaaminen on aivan välttämätöntä, millään pelkällä empatialla tai sillä, että tulee ihmisten kanssa toimeen, ei pitkälle pötki. Itse olen tehnyt vammaispalveluiden sosiaalityötä nyt pari vuotta, ja tunnen edelleen itseni noviisiksi, kun eteen tulee poikkeuksellisia hakemuksia/tilanteita.
tradenomeilla on paremmin hallinnassa lakiasiat ja luvanmyöntäminen
Apua en kestä näitä kaikkia kommentteja :D mulla on kasvatustieteiden maisterin tutkinto ja opiskelen myös sosiaalityöntekijäksi . Ovat aivan eri tutkinnot ! Sekin varmaan kertoo jo paljon , että suoritan molemmat . Nimittäin tällä kasvatustieteiden tutkinnolla en saa tehdä edes sijaisuuksia ja hyvä niin . Kyl se tutkinto tukee ja auttaa sossun tutkinnossa mut yksinään ei riitä mihinkään .
Lähihoitaja sossuksi ? No heh heh . Toinen on amis hoitoalalta ja toinen akateeminen sosiaalialalta. Palkkakin puolet pienempi lähihoitajalla. Edes sosionomi ei voi tehdä edes sossun sijaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/tyoelama/48abcf84-f3df-449b-9de4-b9e08c842d09_…
Sosiaali- ja terveysjohtaja 6037
Sosiaalijohtaja 4644
Sosiaalipalvelupäällikkö 4714
Sosiaalityön johtaja 4317
Psykologit 3900
Johtava sosiaalityöntekijä 3864
Erityissosiaalityöntekijä 3371
Sosiaalityön erityisasiantuntijat 3175
Sosiaalityöntekijät ym. 3176
Sosiaalialan suunnittelijat ym. 3170Tiukentuneet pätevyysvaatimukset, järkyttävä työvoimapula... palkankorotuspaineita paikallisesti ja valtakunnallisesti. Kyllä kelpaa t. sossu-opiskelija
Työvoimapula taitaa olla lähinnä lastensuojelussa, kun sinne ei oikein kukaan halua.
Pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä koskee myös esimerkiksi toimeentulotukipuolta. Minulla on valtsikasta maisteritutkinto sosiaalityö pääaineena ja minut melkein takin liepeistä revittiin 57-vuotiaana toimeentulotukipuolelle, jota duunia en ollut koskaan ennen tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnan vammaispalveluissa ei muuten "keitetä aamupuuroa". Vammaispalvelut vastaavat vammaispalvelu- ja kehitysvammalain mukaisten palveluiden myöntämisestä ja järjestämisestä. Kunnan vammaispalveluissa (siellä sosiaalityön puolella) tehdään palvelutarpeen arviot, palvelusuunnitelmat ja viranomaispäätökset. Nykyään palveluntuottajat ovat yhä enemmän yksityisiä, joillain kunnilla saattaa olla vielä omiakin asumispalveluyksiköitä tms.
Mutta vammaispalveluissa siis hoidetaan paperityöt ja arvioidaan, mitä kenellekin myönnetään ja millä perustein. Vammaispalvelut on erityispalvelua, ja sosiaalityössä yksi tiukimmin lakiin ja lain tulkitaan sidottu erityisala. Kaikki viranhaltijapäätökset ovat valituskelpoisia, suurin osa aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti (kaikki subjektiivisista palveluista tehdyt päätökset).
Vammaispalveluissa substanssiosaaminen on aivan välttämätöntä, millään pelkällä empatialla tai sillä, että tulee ihmisten kanssa toimeen, ei pitkälle pötki. Itse olen tehnyt vammaispalveluiden sosiaalityötä nyt pari vuotta, ja tunnen edelleen itseni noviisiksi, kun eteen tulee poikkeuksellisia hakemuksia/tilanteita.
tradenomeilla on paremmin hallinnassa lakiasiat ja luvanmyöntäminen
Epäilen, että sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain opinnot eivät sisälly tradenomitutkintoon...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa juuri kouluissa tehtävä sosiaalityö, eli haluaisin koulukuraattoriksi. :) Opiskelen sosiaalityötä kolmatta vuotta. Saa nähdä, pääseekö niihin hommiin!
koulukuraattoriksi sopii paremmin kasvatustieteiden maisteri kuin sosionomi...
Miksi aina pitää päästä kiireellä vastaamaan, vaikkei ymmärrä mistään mitään?
Koulukuraattorit ovat usein koulutukseltaan nimenomaan sosiaalityöntekijöitä.
Sosiaalityön opiskelija EI OLE sosionomi. Sosionomi opiskelee AMKissa sosionomiksi. Sosiaalityön opiskelija opiskelee yliopistossa sosiaalityötä pääaineenaan ja valmistuu yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteiden maisteriksi.
Sinä, joka haluat kuraattoriksi - koeta päästä tekemään jompikumpi harjoitteluistasi kuraattorina! Helpottaa heti työllistymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnan vammaispalveluissa ei muuten "keitetä aamupuuroa". Vammaispalvelut vastaavat vammaispalvelu- ja kehitysvammalain mukaisten palveluiden myöntämisestä ja järjestämisestä. Kunnan vammaispalveluissa (siellä sosiaalityön puolella) tehdään palvelutarpeen arviot, palvelusuunnitelmat ja viranomaispäätökset. Nykyään palveluntuottajat ovat yhä enemmän yksityisiä, joillain kunnilla saattaa olla vielä omiakin asumispalveluyksiköitä tms.
Mutta vammaispalveluissa siis hoidetaan paperityöt ja arvioidaan, mitä kenellekin myönnetään ja millä perustein. Vammaispalvelut on erityispalvelua, ja sosiaalityössä yksi tiukimmin lakiin ja lain tulkitaan sidottu erityisala. Kaikki viranhaltijapäätökset ovat valituskelpoisia, suurin osa aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti (kaikki subjektiivisista palveluista tehdyt päätökset).
Vammaispalveluissa substanssiosaaminen on aivan välttämätöntä, millään pelkällä empatialla tai sillä, että tulee ihmisten kanssa toimeen, ei pitkälle pötki. Itse olen tehnyt vammaispalveluiden sosiaalityötä nyt pari vuotta, ja tunnen edelleen itseni noviisiksi, kun eteen tulee poikkeuksellisia hakemuksia/tilanteita.
tradenomeilla on paremmin hallinnassa lakiasiat ja luvanmyöntäminen
Tradenomi voi tosiaan sopia etuuskäsittelijäksi Kelalle. Mutta vammaispalveluiden työ on niin vaativaa, että päästäkseen sinne töihin edes sossun koulutuksella, on paras mennä jo harjoitteluvaiheessa tutustumaan. Vammaisia erityisesti koskevien lakien lisäksi täytyy hallita hyvin muukin sosiaali- ja peruspalveluita koskeva lainsäädäntö ja ymmärtää aika paljon erilaisten vammojen, syndroomien ja elämäntilanteiden päälle.
koulukuraattoriksi sopii paremmin kasvatustieteiden maisteri kuin sosionomi...