Vauva 3 kk. Ei vielä seksiä.

Mä pärjään vallan mainiosti tässä elämässä ilman miestäkin. Eli, jos mies ei kestä sitä, että aina ei saa pillua monta kertaa viikossa, ja sen takia lähtee vieraisiin, niin tervemenoa. Ennemmin oon ilman miestä, kun harrastan seksiä, joka on synnytyksen jälkeen epämiellyttävää ja kivuliasta kuivien limakalvojen ja kiristävän repeämäarven takia. Väsymyksestä puhumattakaan.



Onneksi minulla on fiksu mies, jolle parisuhde on muutakin kuin seksiä. Voihan se kärsiä, vaikkei se sitä myönnä. Se kuitenkin tajuaa sen, että (seksi)elämässä on erilaisia vaiheita. Nyt on tämmöstä, kuukauden päästä ehkä toisenlaista.



En ymmärrä naisia, jotka tuntuvat pokkuroivan miehensä edessä. Niillä miehillä on kyllä mahtavat oltavat, kun on nainen, joka tekee mitä mies tahtoo. Välillä kun vihjaisee vieraisiin lähtemisestä, niin palvelu pelaa entistä paremmin. Mullekin kelpais vastaava miespalvelija. Siitä vaan on tasa-arvo aika kaukana.

Esim.



- " läheisyys kuuluu parisuhteeseen" . Eikö teillä sitten ole muuta läheisyyttä kuin seksi? Meillä ainakin halitaan, suukotellaan ja ollaan sylikkäin paaaaljon useammin ja enemmän kuin meillä on seksiä (jota harvoin ja johon molemmat tyytyväisiä)



- " mies pettää jos ei saa seksiä usein" . Mitä??? Miksi te tuollaisten miesten kanssa olette? Käsittämätöntä. Kannattaisi valita sellainen mies, jonka kanssa halut osuvat yhteen ja joka YMMÄRTÄÄ ja KUNNIOITTAA naista niin, ettei VAADI seksiä uhkailemalla pettämisellä yms. varsinkaan silloin, kun nainen vielä parantelee itseään synnytyksen jälkeen henkisesti ja fyysisesti.

Meillä meni 5kk ja yli vuoden synnytyksestä kesti, ennenkuin mun teki yhtään mieli...seksiä harrastin vain miehen mieliksi. Mutta nyt on (1v4kk kulunut) hormoonit ennallaan, hurja hyrinä sisuksissa ja seksielämä ennallaan. Kai me ollaan sitten joku poikkeus joka vahvistaa säännön.

Mulla on aika alhainen libido, eli seksi tulee mieleen ehkä pari kertaa kuussa. En kait mä olisi mennyt naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka vonkaa joka ilta?



Meillä oli raskauden aikana useamman kuukauden tauko mun huonovointisuuteni takia, loppuraskaudesta taas sekstailtiin, synnytyksen jälkeen meni ekaan kertaan neljä kuukautta, seksielämä lähti kunnolla käyntiin, kun lapsi oli ehkä 8-9 -kuinen. Siihen asti annoin pari kertaa säälistä, koska mies olisi jo halunnut normaalisti seksiä, mutta mua ajatus lähinnä kyllästytti. Miehen omien sanojen mukaan ainoastaan tuo viimeisin sääliseksijakso oli vaikea. Sanoi, että aiemmin ei hänen mielestään edes " kuulunut" haluta kauheasti, joten siihen sopeutui.



Jollekin toiselle miehelle koko jakso hedelmöityksestä siihen kun lapsi on vajaa vuoden ikäinen olisi voinut olla kamalaa aikaa, mutta onneksi en ole naimisissa sellaisen miehen kanssa.