Olisitko oikeesti valmis kuolemaan lapsesi puolesta.

Kyllä toki. Lapset on yli kaksikymppisiä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Helppo sanoa että kyllä olisin, mutta eipä sitä tiedä ennen kuin tuollaisen valinnan joutuu oikeasti tekemään. Itsesuojeluvaisto on vahva voima.

Itsesuojeluvaisto on vahva joo, mut mulla omien lasten suojelusvietti on sitäkin vahvempi. Jos tulisi joku tulipalo tms niin en varmasti ajattelisi muuta kuin että pelastan lapset. Siinä tilanteessa ei olisi epäilyksen häivääkään. Minun lapset 1 ja 3 vuotiaat.

Kyllä, lapset 39 ja 37, minä 63.

Raskausmyrkytys. Lääkörit viivyttelivöt sektiota niin pitkään kuin vähänkin pystyivät. Minä olin viikkoja aiemmin valmis kiskomaan sikiön pihalle ja jatkamaan omaa elämääni. Eli kyllä täällä vaistot suojelee ihan minua itseäni, saa kivittää.

Joo. Lapset 2 ja 5. Minä 35. Mutta ajattelenko tässä kuitenkin enemmän itseäni kun tiedän että en pystyisi elää ilman lapsiani, en kestäisi sitä vaan kuolisin. Kun eikö mun pitäisiajatella että siksi joo koska haluan että lapset saavat nauttia elämästä ja kokea kaiken ja että kyllä he pääsisivät yli minun kuolemastani.

Olen aina valmis kuolemaan. Piste.

Onpa itsekästä mennä kuolemaan ja hylätä lapsi yksinään tähän kylmään maailmaan. Ymmärrättekö te edes hävetä? Senkin itsekkäät mu.lkut

Todellakin kuolisin. Lotto on mun osalta pitkälti pelattu, loppuelämäksi ei oo muuta kivaa kuin kulutuksen eri muotoja tarjolla.

Lapsillani on vielä kaikki mahdollisuudet avoinna.

Lapset 2 ja 6.

Vierailija kirjoitti:

Onpa itsekästä mennä kuolemaan ja hylätä lapsi yksinään tähän kylmään maailmaan. Ymmärrättekö te edes hävetä? Senkin itsekkäät mu.lkut

Lapsen tekemisen koko idea on että se lapsi joskus, ihannetapauksessa, elää elämäänsä vanhemmistaan riippumattomana.

Toi sun ajatukses on monen ihmisen perustelu perhesurmalle.

Kyllä kuolisin, lapset 8, 5 ja 1. Mulla ainakin suojeluvaisto lapsia kohtaan on jotenkin ihan "eläimellinen", olen sitä aiemminkin miettinyt.

Olisin. Lapset 11v, 15v ja 18 v. Pärjäisivät kyllä elämässä ilman minuakin, sillä heillä on myös loistava isä ja muita tärkeitä läheisiä ympärillään.

Minusta tällainen ajattelu on turhaa, kun kumminkin kaikki me kuolemme. Vaikka elämä olisikin alussa lapsella, niin se on kuitenkin merkityksetön kuoleman jälkeen.

Aika vähän arvostatte itaeänne äitinä. Ajatteletteko, ettei teitä kukaan kaipaa?

Kyllä, lapsi 15, minä 50.

Totta kai muutkin kaipaisivat, ja tottakai minulla on todella vahva elämisen halu, mutta niillä ei ole mitään merkitystä minulle sen rinnalla ettei lapseni kuolisi.

Teen muutenkin ihan mitä vaan lapseni eteen. Elän köyhästi itse että hän saa elää normaalia elämää. Pysyn työssä josta en pidä, jotta hänen ei tarvitse muuttaa ja meillä on varaa normaaliin elämään. Lopetan parisuhteen jossa joutuisimme muuttamaan tai jos mies ei pidä lapsesta tai tule toimeen hänen kanssa.

Mitä tahansa.

Kyllä 6v lapsi.

Voisin kuolla muutenkin jo pois.

Mullakin se suojeluvaisto on jotenkin eläimellinen. Kun kuvittelin, että joku korsto kävisi vaikka satuttamaan tai raiskaamaan lastani, spontaanisti pystyin näkemään itseni käymässä eläimen lailla hyökkääjän kimppuun silmittömästi, suoraan kohti kurkkua. Ei mitään itsesuojeluvaistoa.

Tietenkin, siis ihan oikeastiko joku ei?

Lapset 1v 10kk ja 1vko, itse 26v.

En olisi. Lapsi 25

Olisin. Jos joku nyt uhkailisi pyssyllä ja kysyisi, ampuuko lapset vai minut vastaisin empimättä että minut.