Olisitko oikeesti valmis kuolemaan lapsesi puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin olisin, olisin valmis myös tap pamaan jos se olisi ainut keino pelastaa lapseni.

Ja lapset 0 ja 3

Helppo sanoa että kyllä olisin, mutta eipä sitä tiedä ennen kuin tuollaisen valinnan joutuu oikeasti tekemään. Itsesuojeluvaisto on vahva voima.

Ei tarvitsisi miettiä kahdesti, ehdottomasti! Lapsi 2v. Uskon, että lapsen puolesta kuoleminen on jopa meidä elävien olentojen geeneihin raapustettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin olisin, olisin valmis myös tap pamaan jos se olisi ainut keino pelastaa lapseni.

Ja lapset 0 ja 3

Ja näin jäisi lapsi ilman äitiä. Tai sitten molemmat lapset jäisivät ilman äitiä. 

Ehdottomasti ei tarvitse edes miettiä asiaa.

Tottakai. Lapsia löytyy useampi teinistä vauvaan.

Ei ole yksiselitteinen kysymys. Kuollut ei kärsi, mutta se joka jää äidittä/lapsetta kärsii asiasta todennäköisesti aika pitkään. Tällä hetkellä vastaisin joo, kun lapset jäisi muuten turvallisiin oloihin rakastavan vanhemman (ja isovanhempien) hoiviin, mutta joissain muissa oloissa voisin ajatella että pahempaa kuin kuolema olisi jäädä yksin siihen tilanteeseen.

Lapset 4v ja 7v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin, en kestäisi elää, jos lapseni kuolisi ja itse en.

Lapset 9 ja 11v.

Jos siis olisin voinut valita asian.

Eli mieluummin säästät itsesi kärsimykseltä ja annat lapsen kantaa koko ikänsä sitä taakkaa että "hänen takiaan" äiti on kuollut?

En ymmärrä miten ihmiset voi ajatella tämän niin yksiselitteisenä ja helppona valintana.

Tämä on nyt ihan kauheaa kirjoittaa ja ajatella näin, mutta kahden lapsen puolesta kyllä, yhden en.

Olen itse 39-vuotias ja 15-vuotiaan esikoisen ja 10-vuotiaan kuopuksen puolesta olisin valmis kuolemaan miettimättä. 13-vuotiaan keskimmäisen puolesta en. Keskimmäinen on melko vaikeasti vammainen ja en tiedä, johtuuko tämä erilainen tunne siitä, että jollain tasolla olen hyväksynyt sen, että todennäköisesti tulen hänet hautaamaan, että hänen elämänsä tulee olemaan omaani lyhyempi. Vai siitä, että en tavallaan usko hänen pärjäävän ikinä ilman minua, vaikka tietenkin lasten isä hänestäkin osaisi huolta pitää siinä kuin minäkin. En halua uskoa, että ajattelen hänen olevan vähemmän arvokas kuin terveet lapsemme, mutta kieltämättä hänen elämänlaatunsa on niin paljon heidän alämänlaatuaan matalampi jo nyt ja ei tule paranemaan, että ehkä jotenkin en pidä hänen loppuelämäänsä sekä odotettavan pituuden että laadun suhteen yhtä arvokkaana kuin omaani ja toisaalta sitä, mitä minun elossaoloni merkitsee kahdelle muulle lapselle.

Tulipa paska mutsi-fiilis näistä ajatuksista, mutta totuus se silti on.

Kyllä, mutta hirvittäisi äidittä jääneet pienet 2kk, 3v ja 5v.

Kyllä. Lapsi 15v.

Vierailija kirjoitti:

Helppo sanoa että kyllä olisin, mutta eipä sitä tiedä ennen kuin tuollaisen valinnan joutuu oikeasti tekemään. Itsesuojeluvaisto on vahva voima.

Luulisi, että biologisesti vahvin vaisto on suojella jälkeläistään 🤔

Kyllä. Lapset ovat 17v ja 18v. Lasten iällä ei tosin ole mitään merkitystä vastaukseni kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olisin valmis ottamaan sairaudet ja kivut itselleni jos niitä olisi.

Sitä olen joskus miettinyt esim. Tsunamissa, jossa lapset jäivät orvoiksi ja vanhemmat kuolivat. En tiedä kummin päin tuossa. Suomessa lapsen saa sijaisperheeseen, joten lapsi. Lapset 8, 7 ja 2

Tsunamin aikaan muistan, että monet sanoivat "hyvä että koko perhe kuoli, niin ei jääneet lapset kärsimään". Itse taas en ymmärrä tätä ollenkaan - ihminen on vahva olento myös lapsena ja selviää kyllä (etenkin Suomessa, jossa ei joudu kadulle myymään itseään tms. jos jää orvoksi). Monilta isovanhemmilta meni lapset ja lapsenlapset samalla kertaa - tietenkin olisi parempi jos edes yksi lapsi jäisi eloon perheen tarinaa jatkamaan.

Tietenkin. Lapset 3v ja 6v. He oppisivat kyllä elämään äidin menetyksen kanssa. Minä en tiedä miten voisin elää ilman lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo sanoa että kyllä olisin, mutta eipä sitä tiedä ennen kuin tuollaisen valinnan joutuu oikeasti tekemään. Itsesuojeluvaisto on vahva voima.

Luulisi, että biologisesti vahvin vaisto on suojella jälkeläistään 🤔

Ketä heistä? Sitä kuolemaisillaan olevaa vai niitä kaikkia muita joiden selviytymismahdolliuudet heikkenee roimasti jos äiti kuolee? Siis jos biologisesti ajatellaan.

Ajatuksena kyllä. En epäilisi uhrata henkeäni lapsen puolesta. Mutta käytännössä en tiedä, minulla on kuitenkin neljä alle 10v lasta. Toki heillä on hyvä isäkin, mutta silti ovat minun kanssa läheisempiä. En tiedä kuinka he selviäisivät.

Vierailija kirjoitti:

Helppo sanoa että kyllä olisin, mutta eipä sitä tiedä ennen kuin tuollaisen valinnan joutuu oikeasti tekemään. Itsesuojeluvaisto on vahva voima.

Ootkohan sinä kokenut äidin- tai isänvaistoa?

Se jyrää kyllä mennen tullen oman itsesuojeluvaiston.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olisin valmis ottamaan sairaudet ja kivut itselleni jos niitä olisi.

Sitä olen joskus miettinyt esim. Tsunamissa, jossa lapset jäivät orvoiksi ja vanhemmat kuolivat. En tiedä kummin päin tuossa. Suomessa lapsen saa sijaisperheeseen, joten lapsi. Lapset 8, 7 ja 2

Tsunamin aikaan muistan, että monet sanoivat "hyvä että koko perhe kuoli, niin ei jääneet lapset kärsimään". Itse taas en ymmärrä tätä ollenkaan - ihminen on vahva olento myös lapsena ja selviää kyllä (etenkin Suomessa, jossa ei joudu kadulle myymään itseään tms. jos jää orvoksi). Monilta isovanhemmilta meni lapset ja lapsenlapset samalla kertaa - tietenkin olisi parempi jos edes yksi lapsi jäisi eloon perheen tarinaa jatkamaan.

Kuoleminen on helpompaa kuin elämä koko perheensä menettäneenä.

Yllättävän selvä tämä vastaus on, kyllä. Lapset teinejä.

Yllättävä siksi, että onhan kuoleminen pelottavaa, ja vielä jos joutuisi nyt yhtäkkiä tapetuksi. Mutta silti en epäröisi sekunnin murto-osaa.