perheen perustaminen epäluotettavan/ailahtelevan miehen kanssa
Olen ollut kolme vuotta melko myrskyisässä parisuhteessa. Suhteen alku ei ollut helppo jo valmiiksi olevan luottamuspulan, sekä miehen taustan takia. Tiedän miehen pettäneen mm. exäänsä hyvin häikäilemättömästi.
Vannoo kasvaneensa ja muuttuneensa. Väittää haluavansa lapset ja kodin kanssani. Luonteeltaan on melko ailahtelevainen ja pelkään hänen lopulta jättävän mut puille paljaille mm nuoremman naisen takia. Mies on lisäksi tosi seksistinen.
Kännissä saattaa verrata exäänsä enkä ole varma onko päässyt siitä edelleenkään yli. On pitänyt tähän salaa yhteyttä selkäni takana ja puhunut musta huonoon sävyyn mm vanhoille exän ystäville.
Meillä on liitossa rakkautta ja tällä hetkellä kaikki hyvin. En ole enää ollenkaan varma haluanko perustaa perhettä miehen kanssa vaikka väittää kaiken olevan hyvin ja rakastavansa. Ennen kaikkea muuttuneensa..
Toisinaan mietin eroa ja haaveilen urakeskeisestä miehestä jollainen olen itsekin. Mies ei juuri osaa tukea mua järkevissä asioissa. Hänellä melkein kaikki pyörii seksin ympärillä. Silti rakastan häntä paljon.
Erota vai ei?
Kommentit (59)
Luepa ap nyt nää omat juttus vielä uudelleen ja mieti, mitä neuvoisit ystävääsi tekemään vastaavassa tilanteessa? Neuvoisitko eroamaan vai perustamaan perheen? Itse esitin saman kysymyksen ystävälle, jonka suhdetta olin ihmetellyt ja kauhistellutkin jo pitkään. Tähän suhteeseen liittyi taloudellista hyväksikäyttöä ja kun suuri taloudellinen petos paljastui, hän edelleen puolusti miesystävää, miten hänellä on niin vaikeaa, katuu ja imuroi ja tekee kotitöitä kuitenkin. Kun käänsin asiat niin päin, miltä tällainen kuulostaisi ulkopuolisesta, hän tajusi miten sairaassa kuviossa on mukana ja sai voimia erota.
Teidän suhde ja ”rakkaus” taitaa perustua vain seksiin. Ei hyvä lähtökohta. Synnytyksen jälkeen, lapsen valvottaessa, sairastaessa jne. teillä ei ole mitään, mikä pitää teidät yhdessä. Minkäänlaista kunnioitusta sinua kohtaan en näistä kertomistasi jutuista aisti. Toisen kunnioittaimen on suhteen peruspilareita, samoin kuin luottamus. Se, että voi luottaa toiseen kaikissa tilanteissa. Siihen, ettei hän petä, hän tukee kun sinulla on vaikeaa, tukee urahaaveissa, ei arvostele ulkonäköä tai esitä älyttömiä vaatimuksia jne. Ihan vain muutaman jutun mainitakseni, näin 25 avioliittovuoden kokemuksella.
Tuo edellinen on ihan totta. Mietin noita samoja asioita, mitä monet ovat tässä ketjussa kirjoittaneet. Silti on niin vaikeaa erota, kun rakastaa.
Puolustan itseäni sillä, että sentään ymmärrän ajatella asioita monelta kantilta. On myös naisia, jotka ei paljoa mieti ja pilaavat tulevaisuutensa. En suostu siihen ansaan. Esimerkiksi tekemään lasta kenen kanssa tahansa.
Meillä ei ole luottamusta eikä varmaan kunnioitustakaan. Ainakaan tosi paikan tullen.
Ap
Mitä asioita palstan ihmiset arvostaa parisuhteessa tärkeimmiksi?
Lisäksi kiinnostaisi tietää, tuomitsetteko kaikki miehet esim menneisyyden toilailujen takia?
M34
Jos ap saisit lapsia tuon miehen kanssa, jota aloituksessa kuvailet, lopulta pahimmalta susta tuntuisi niiden sun lasten puolesta. Tottakai sua harmittais omastakin puolesta, mutta kyllä sitä tuossa tilanteessa surettais omien rakkaiden lasten kokemat ikävät asiat :(
Mistä päättelet, että tämä mies olisi automaattisesti huono isä lapsilleen?
Varmasti harrastaisi lasten kanssa, eikä istuisi sohvalla niin kun monet muut tuntemani isät.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mistä päättelet, että tämä mies olisi automaattisesti huono isä lapsilleen?
Varmasti harrastaisi lasten kanssa, eikä istuisi sohvalla niin kun monet muut tuntemani isät.Ap
Haluatko tilanteeseen jossa olet eronnut ja 2-vuotiasta lasta riepotellaan kahden kodin väliä? Toisessa olet sinä ja toisessa tämä mies ja hänen uusi naikkosensa? Lapsi tuli ja arjen rankkuus, riidat ja rakkaus loppui. Tuon tyyppisillä miehillä on tämä hyvin yleinen kuvio. Jos heittäydyt hankalaksi niin lapsi menettää ehkä isänsä kokonaan tai oikeuden päätöksellä tulee tiukat tapaamisaikaehdot. Mies ei sitten enää edes keskustele kanssasi etkä pysty mitenkään vaikuttaamaan siihen miten esim uusi naikkonen lastasi kohtelee. Mitä pienempi lapsi sitä ikävämpi tilanne. Jos nyt jo tuntuu että et voi luottaa niin tämä tulee tapahtumaan takuuvarmasti.
Mulla oli tälläinen suhde nyt parikymppisenä. Taustalla huono isäsuhde, kiintymyssuhteessa jotain vikaa, lapsuudessa poljettu itsetunto jne. Olin siis täydellinen kohde narsistisille/sosiopaattiselle miehelle. Monta vuotta se pyöritti mua kuin pelinappulaa. Nämä ihmiset osaa manipuloida, senpä takia se lähteminen onkin niin sairaan vaikeaa! En mäkää ottanut neuvosta vaaria, vaikka monet sanoi että miehen toiminta ei ole millään tasolla normaalia. Yhtenä päivänä, useiden ikävien tapahtumien jälkeen mä vaan päätin, että nyt riitti. Uskon, että ennemmin tai myöhemmin säkin havahdut, oli se sitten parin tai kymmenen vuoden päästä. Valitettavasti manipulointi aiheuttaa sen, että et usko ennen kuin jokin tapahtuma saa sut todella vihaamaan luonnehäiriöistä, ja jättämään sen pysyvästi.
Ap, miehesi kuulostaa valitettavasti aika narsistiselta. Heille on ominaista patologinen valehtelu - se siis liittyy vahvasti tiettyihin persoonallisuus häiriöihin (narsismi/sosiopatia). Ominaista, että tälläinen syöpäläinen esittäytyy muille "reiluna kaverina". Neljän seinän sisällä elämä on kuitenkin pelkkää helvettiä. Mun tapauksessa esim. hänen lapsuuden perhe ei tiennyt mitään millainen hullu tämä tyyppi oli. Heillekin puhui potaskaa minkä kerkesi.
Ainoa neuvo on: jätä se. Se imee kaiken onnellisuuden susta lopulta. Haluatko sitä?
Vierailija kirjoitti:
Kunnon mies, joka tuo leivän pöytään. Se on viisas valinta.
MITÄ HELVETTIÄ ? ? ? ! ! !
Mies tuo leivän pöytään ? Mene sinäkin laiska paska töihin siitä ja lopeta se loisiminen. Sitä tasa-arvoahan te feemakot olette kiljuneet kaulat pitkällä. Menkää itse tienaamaan se leipänne, mies voi jos hyvällä tuulella sattuu olemaan, antaa teille voita siihen leipänne päälle.
Mulla on ihan täysin samanlainen mies kuin ap:lla. Se ero on, että tajuan olla hankkimatta lasta ja tajuan olevani läheisriippuvainen kynnysmatto.
Oon tyytyväinen, että alotin tämän ketjun. Ehkä viimeistään nyt tajuan, että tässä hommassa ei ole järkeä.
En edes kehtaa kertoa kaikkea ystävilleni eivätkä he uskoisikaan mua. Joskus sanovat, että vika on mussa kun olen niin herkkä ja vainoharhainen. Pitävät miestä niin fiksuna. Ainoastaan minä tiedän miten häikäilemätön hän voi olla. Vuosien kokemuksella. Perheeni tosin vaistoaa ongelmat.
Miehelläni on ollut myös vaikea isäsuhde eivätkä ole olleet tekemisissä teini-iän jälkeen. Tämä isä ei halunnut olla mukana lastensa elämässä. En tiedä onko tuollainen periytyvää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oon tyytyväinen, että alotin tämän ketjun. Ehkä viimeistään nyt tajuan, että tässä hommassa ei ole järkeä.
En edes kehtaa kertoa kaikkea ystävilleni eivätkä he uskoisikaan mua. Joskus sanovat, että vika on mussa kun olen niin herkkä ja vainoharhainen. Pitävät miestä niin fiksuna. Ainoastaan minä tiedän miten häikäilemätön hän voi olla. Vuosien kokemuksella. Perheeni tosin vaistoaa ongelmat.
Miehelläni on ollut myös vaikea isäsuhde eivätkä ole olleet tekemisissä teini-iän jälkeen. Tämä isä ei halunnut olla mukana lastensa elämässä. En tiedä onko tuollainen periytyvää.
Ap
Valitettavasti on hyvin periytyvää. Nyt olet ihana ja mies vannoo rakkautta. Avioliiton ja lapsen myötä muutut kastiin vastenmielinen koska huomiota siirtyy väkisinkin lapseen ja sinulla on vähemmän voimia miehen huomioimiseen. Tiedän vastaavan tapauksen jossa miehen välit isään oli poikki mutta mies kuittasi tämän niin että on katoaminen oli ollut isän valinta ja mies itse haluaisi pitää yhteyttä. Tämä paljastui myöhemmin jonkin sortin valheeksi. Mies teki sitten saman katoamisen omalle lapsiperheelleen eikä lapsilla enää juuri ollut isää eikä tietenkään vaaria myöskään.
Niin minunkin pettävä ex vannoi rakkautta, mutta käytös oli täysin puheiden vastaista. Teot todistaa sen mitä toinen todella ajattelee. Eli hän ei rakasta sinua. Jos sinusta tuntuu ettei mies ole päässyt exästä yli, niin luultavasti se on juuri se totuus.
Musta kuitenkin sisimmässäni tuntuu, että mies oikeasti rakastaa mua. Mutta ei se nyt paljoa tässä kokonaisuudessa paina.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Musta kuitenkin sisimmässäni tuntuu, että mies oikeasti rakastaa mua. Mutta ei se nyt paljoa tässä kokonaisuudessa paina.
Ap
Vai onko kyse siitä, että toivot hänen rakastavan sinua? Miksi hän puhuu sinusta pahaa toisille, jos kerran rakastaa? Miksi hän vertaa sinua exään, jos kerran rakastaa? Et ole varma onko mies päässyt exästään yli, mistähän se tällainen tunne tulee jos kerran sinua rakastaa?
Vauvan saaminen on niin rankkaa, että älä oikeasti lähde siihen tuollaisen miehen kanssa:'(
Vasta sitten, kun sun rinnalla on mies, joka aidosti rakastaa sua, vaikka mitä tapahtuisi, jonka kanssa voit olla 100% oma itsesi eikä tarvitse pelätä, että hän jättää sinut, sitten alat miettiä lasten tekemistä.
En ole ikinä tavannut oikeasti rakastavaa ihmistä, joka kokisi mitään tarvetta vannoa rakkauttaan. Sen sijaan kaikenlaista halpaa ihmiskopiota on tullut vastaan, joilla ei ole hajuakaan mistä puhuvat.
Enkä myöskään ole tavannut täyspäistä ihmistä, jolla olisi kova kaipuu vannontaa kuunnella.