Elokuva joka on hyvä mutta liian ahdistava?
Onko sinulla elokuvia, jotka on tosi hyviä mutta joita et voi katsoa uudestaan koska niissä on jotain niin ahdistavaa tai liian voimakasta? Mulla on muutama. Yksi on Unelmien sielunmessu.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sofi Oksasen kirjasta tehty Puhdistus. En pystynyt katsomaan loppuun ensimmäiselläkään kerralla.
Mä en oo uskaltanut edes yrittää. Kirjakin oli jo ihan hirveän ahdistava, ja ihminen sentään aina vähän kuitenkin sensuroi omia ajatuksiaan liian kamalasta.
Oma mieli se yleensä onkin pahin ja siksi elokuva voi helposti olla vähemmän järkyttävä kuin joku ahdistava kirja.
No jos on sellainen mieli niin varmasti näin. Mutta tutkimukset kuitenkin osoittavat toisin.
Tutkimukset osoittavat, että..?
Että hmisen mieli suodattaa kirjoja vähemmän ahdistavaksi. Tosin tuossa kyseisessä kirjassa ne lapsiin kohdistuvat asiat ovat niin karmeita, ettei niitä kyllä voi suodattaa. Onneksi pystyi kuitenkin yli hyppäämään. Toki niin voi tietysti tehdä elokuvankin kanssa ( ellei ole elokuvissa).
Vierailija kirjoitti:
Hachico, itkin silmät päästäni sitä katsoessa enkä tiedä uskallanko enää katsoa. Koiran järkkymätön uskollisuus ja turha odotus koskettivat todella.
Ja Bim mustakorva :'(
Christiane f
An American crime
Ikitie. Niin hyvä ja niin hirveän olon saa aikaan. En katso sitä enää koskaan. Mutta siis loistava elokuva kyllä.
Kellopeliappelsiini
Cannibal Holocaust
Hatchiko
Event Horizon
Cannibal Holocaust
Rob Zombiella on myös hyviä filmejä, mutta ne ahdistavat.
Jahti pääosassa loistava Mads Mikkelsen. Esitti päiväkodin työntekijää jota lapsen varomattomien puheiden perusteella syytettiin ahdistelusta, mihin oli siis syytön.
Vierailija kirjoitti:
The wawe.
Norjalainen elokuva.
Tuo oli hyvä, tykkäsin! Jatko-osaa muuten pukkaa, tällä kertaa maanjäristys koettelee geologia ja perhettä. Aion mennä katsomaan.
Onhan noita useitakin. Mm. Unelmien sielunmessu, Puhdistus, Happiness - Onni, Precious.
Jokaisen näistä olen pystynyt katsomaan kokonaan, mutta ahdistus kyllä nousee katsellessa.
Vierailija kirjoitti:
Hachico, itkin silmät päästäni sitä katsoessa enkä tiedä uskallanko enää katsoa. Koiran järkkymätön uskollisuus ja turha odotus koskettivat todella.
Mä en ole edes halunnut katsoa tuon surullisen aiheen vuoksi. Kaikki surulliset eläinelokuvat tai -dokkarit on pois mun listalta. Ei vaan pysty.
Ben X. Olen katsonut monta kertaa, mutta itken aina silmät päästäni, kun kuvittelen oman äitini Benin tilalle. Jos en ajattele ja katson elokuvan vain "puolivaloilla", niin sitten voin katsoa melkein ahdistumista. On kuitenkin lempielokuvani.
Piano
Liian paha, kun mykältä pianistilta hakataan sormi poikki. Kerran katsoin. Toista kertaa tuskin tulee.
Monta hyvää ja myös ahdistavaa onkin jo mainittu.
Lisään listaan Melancholian. Taattua von Trieriä ja ahdistus jäi pitkäksi aikaa.
Vai kirikirikirikö se oli.