Elokuva joka on hyvä mutta liian ahdistava?
Onko sinulla elokuvia, jotka on tosi hyviä mutta joita et voi katsoa uudestaan koska niissä on jotain niin ahdistavaa tai liian voimakasta? Mulla on muutama. Yksi on Unelmien sielunmessu.
Kommentit (124)
Last House On The Left, uudempi versio. Alkuperäistä en ole nähnyt. Sinänsä ok juoni, mutta sitä koko homman liikenteeseen laittanutta kohtausta pitkitetään liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Cube tai Unelmien Sielunmessut.
Cube ahdisti kyllä, näin sen joskus 13-vuotiaana ekan kerran ja nään joskus uniakin vastaavasta.
Itse sanoisin Seitsemän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sofi Oksasen kirjasta tehty Puhdistus. En pystynyt katsomaan loppuun ensimmäiselläkään kerralla.
Mä en oo uskaltanut edes yrittää. Kirjakin oli jo ihan hirveän ahdistava, ja ihminen sentään aina vähän kuitenkin sensuroi omia ajatuksiaan liian kamalasta.
Oma mieli se yleensä onkin pahin ja siksi elokuva voi helposti olla vähemmän järkyttävä kuin joku ahdistava kirja.
Vierailija kirjoitti:
Lilja 4-ever kosketti joskus tosi kovaa enkä ole voinut katsoa sitä uudestaan.
Totta. Tästä leffasta jäi aivan käsittämättömän masentava olo.
Kylllä muiistan yhtä pottkittiiin pääähän poliisi tv ssä lappsena ja tokaiisin siihen että " miksii pitää potkaista pääähän" kyybeleet silmisssä.
Hohto oli pitkään pahin kaikista. Olen pelännyt sekä yliluonnollista, että hulluksi tulemista.
Pianisti ja Das Experiment. Kumpikin pohjautuu tositapahtumiin, mikä tekee niistä entistäkin ahdistavampia.
Tulikärpästen hauta. On vaan niin surullinen ja ahdistava ettei pysty katsoon enää toiste.
Hachico, itkin silmät päästäni sitä katsoessa enkä tiedä uskallanko enää katsoa. Koiran järkkymätön uskollisuus ja turha odotus koskettivat todella.
Arvasinkin, että tuo titanic herättää närästystä mammoilla
Se on ahdistava, koska siihen on tehty niin tyhmät juonenkäänteet, ammuskelutakaa-ajoa, kun laiva uppoaa, että eipä sellaist nyt huvita katsoa enää ikinä uudestaan,
Vierailija kirjoitti:
Lilja 4-ever kosketti joskus tosi kovaa enkä ole voinut katsoa sitä uudestaan.
Moodyssonin Mammutti antoi kans ajattelemisen aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sofi Oksasen kirjasta tehty Puhdistus. En pystynyt katsomaan loppuun ensimmäiselläkään kerralla.
Mä en oo uskaltanut edes yrittää. Kirjakin oli jo ihan hirveän ahdistava, ja ihminen sentään aina vähän kuitenkin sensuroi omia ajatuksiaan liian kamalasta.
Oma mieli se yleensä onkin pahin ja siksi elokuva voi helposti olla vähemmän järkyttävä kuin joku ahdistava kirja.
No jos on sellainen mieli niin varmasti näin. Mutta tutkimukset kuitenkin osoittavat toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sofi Oksasen kirjasta tehty Puhdistus. En pystynyt katsomaan loppuun ensimmäiselläkään kerralla.
Mä en oo uskaltanut edes yrittää. Kirjakin oli jo ihan hirveän ahdistava, ja ihminen sentään aina vähän kuitenkin sensuroi omia ajatuksiaan liian kamalasta.
Oma mieli se yleensä onkin pahin ja siksi elokuva voi helposti olla vähemmän järkyttävä kuin joku ahdistava kirja.
No jos on sellainen mieli niin varmasti näin. Mutta tutkimukset kuitenkin osoittavat toisin.
Tutkimukset osoittavat, että..?
Wolf Creek
Halloween (1978), en pystynyt katsomaan loppuun vaikka halusin. Olisi kiva mennä katsomaan uutta Halloweenia mutta en tiedä pystynkö katsomaan sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Audition
Kitikitikiti....kitikitikit. Tämä vaijeri leikkaa lihaa ja luuta. Kitikitikiti.
Irréversible. Katsoin kahdesti suoraan putkeen (koska sotketun aikajärjestyksen takia alkuosan ymmärsi kunnolla vasta toisella kerralla) ja kolmatta kertaa en tule siihen koskemaan.
On ehdottomasti yksi mun lempielokuviani, mutta sen verran voimakas katsomiskokemus, että tuo riitti.
Mulla päällimmäinen tunne tuota katsoessa oli lähinnä vitutus huonon äänityksen takia. Useammassa kohtauksessa ei kirjaimellisesti saanut näyttelijöiden puheesta selvää.