Jes, suututin miehen perheen

Vierailija kirjoitti:

Nykyään niin muotia kuten tällä ap että valitetaan jotain "uupumusta". Kumma että nykyään ollaan niin paperia. Ennen jaksettiin painaa. Oli pullat ja leivät pöydässä vaikka lapsia olikin. Nyt ollaan uupuneita ihan ministeritasoa myöten. 

Juu ennen miehekkäästi juotiin pää täyteen, hakattiin vaimo ja tapettiin itsensä. Tai ihan vaan kuoltiin viisikymppisenä sydänkohtaukseen.

Nyt nuo entiset hienommat selviytymiskeinot ovat jääneet huomattavasti vähemmälle, ja jopa ministeri osaa sanoa, että pitää levätä enemmän. Makuasioita nähtävästi, kumpaa pitää parempana.

Vierailija kirjoitti:

Nyt en edes välitä, vaikka joku tunnistaisikin. Tilanne on se, että olemme menossa jouluksi lämpimään, samoin kuin miehen siskon perhe (onneksi mennään eri mantereille). Tästä johtuen anoppi sai idean, että pidettäisiin pikkujoulut, ja että ne pidettäisiin meidän kotona, sillä anopin talo on remontissa ja meillä on sitten toiseksi eniten tilaa.

Minulla on ollut rankka kevät, kesä ja syksy, henkisesti ja fyysisesti. Mies on tehnyt paljon töitä, minä olen ollut uupunut. Lapsiperhe-elämä on vienyt mehuja, ja minulla itselläni ei henkilökohtaisesti ole ketään, joka voisi auttaa edes katsomalla lapsia sen ajan kuin siivoan, tai jonka luokse voisin mennä hetkeksi hengähtämään. Tämä on jo eri juttu, enkä jaksa tätä avata sen enempää. Mutta siis ahdistuin aivan valtavasti ajatuksesta, että pitäisi siivota, leipoa, laittaa ruokaa (siitäkin huolimatta että anoppi ehdotti nyyttäriperiaatetta).

Nyt eilen illalla sitten Whatsappissa tuntui että kaikki kyselivät jotain, ja vastasin sitten lopuksi että tarjoan sitä mitä kaupasta valmiina saa, etten jaksa leipoa. Sitten alkoi tulla ihan ihmeellistä viestiä, että voinko katsoa hetken miehen toisen siskon lapsia silloin ennen pikkujouluja, ja että voinko kuitenkin tehdä sitä ja tätä hyvää herkkua mitä olen joskus tehnyt. Sanoin että ei, ja ei. Siihen toinen käly sitten sanoi että on se kumma kun en voi sitä vähää auttaa. Suutuin, ja sanoin (totuuden), että ei minuakaan kukaan täällä auta, että ihan itse pitää päivästä toiseen selvitä, ja että pitäkää juhlanne muualla.

Hiljensin sen keskustelun, enkä tiedä mitä mies on saanut jo kuulla (on työreissulla). En vain haluaisi välittää, mutta tämä on ensimmäinen konflikti 12 vuoden tuntemisen jälkeen ja tuntuu pahalta. Ja epäreilulta.

Mä sain anopin ja appiukon hiiltymään ja eipä niistä kuulunut kesän jälkeen. Kieltäydyin kesälomalla menemästä niiden mökille. Syy on se, että mun työt jatkuu mökillä muissa hommissa, kun omista palkkaduuneista olen lomalla. Se äijä kehtas sanoo, että kuka nyt pilkkoo talveksi puut.  Sanoin, että onhan sulla kaksi työtöntä poikaa ja tytär. Tytärtä en laske, kun sekin käy töissä ja kai sekin haluaa lomallaan lepäillä. Hirveet pultit ja anoppi laitto viestin, että et ole tervetullut enää. Vastasin takas, että kylmää tulevaa talvea sitten vaan jos et ite pilko halkojas tai saa niitä reippaita poikias sängystä ylös.

Vaimo sano mulle, että se on 15 vuotta odottanut tätä päivää, kun sun mitta on täys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisi kans todennut, että voi järjestää meillä, jos tarjoilujen lisäksi apua tulee järjestämiseen ja siivoamiseen, mutta muussa tapauksessa aika ja voimavarat ei riitä, joten pitää valita joku toinen paikka. Jos tämä ei käy, niin sitten vain toteaa, että järjestäkää te muut, niin me jätetään tänä vuonna suosiolla väliin. Mutta jotenkin tästä vähän paistaa läpi se, että molemmissa päissä on nyt ollut ihmisiä, jotka tekevät asioista vähän liian suurta draamaa eli vika ei varmastikaan ole ihan pelkästään taaskaan niissä miehen kauheissa sukulaisissa. Itse asiassa olisi todella hauska kuulla se toinenkin puoli tästä tarinasta.

Sehän se näissä av-jutuissa onkin ongelma, että toisen puolen tarinaa ja versiota ei koskaan kuulla! Yksipuolisesti valitetaan ja jopa haukutaan sukulaisia.

No, harva pystyy valittamaan mitenkään muuten kuin yksipuolisesti. Tuo on aloittajan kokemus, ja hänelle aito. Ei se sukulaisia vahingoita mitenkään, jos aloittajalle osoitetaan vähän empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvän provon erottaa siitä, kun mammat alkaa keskenään tappelemaan tajuamatta, että AP ei ole aloituksen jälkeen kommentoinut mitään.

Eiköhän kaikki ole sen tajunneet, mutta miksi sen takia pitäisi lopettaa keskustelu?

Jos aiemmin on ollut hyvät välit niin ei ne ap kuule tähän kaadu.

Olet ollut varmaankin aiemmin kiltti, joustava ja mukava ja luonnikas ja kaikella tavalla mukava miniä, kun anoppi moista keksi edes ehdottaa. Mutta siinä kun hänen omat tyttärensä ovat tuoneet myös väsymyksiään ja kriisejään äidilleen tiettäväksi, sinä olet ollut reipas ja "esittänyt" jaksavaa - tietysti, eihän hän sinun äitisi ole. Nyt  tuntuu pahalta, siltä että kaikki vaatii, ja syyllistää, ja eivät ymmärrä.

Laita wappiin ryhmälle, että sorry, oikeasti olet tosi poikki kuluneesta vuodesta, ja siksi on tunne, että nyt ei edes sitä toisten mielestä vähääkään jaksa. Että tuntuu kuin paremminkin tarvitsisit apua kuin voisit sitä antaa (tässä ole varovainen kuitenkin, et varmaan halua anoppia teille asumaan... joten mieti). Mutta siis selkeä, ei syyllistävä, mutta selkeä signaali, että nyt on meidän työnjako miehen (poikanne/veljenne) kanssa mennyt tähän pisteeseen, että minä olen poikki.

Tietty vähän mietin onko kenenkään miehellä mitään sanomista mihinkään... Mitä tilanteesta on mieltä mies, entäs appi. Ja miehen siskojen puolisot. Onko tämä joku naisten hegemonia?

Joka tapauksessa tsemppiä sinulle ap! Usko tai älä paistaa se päivä vielä teidänkin risukasaan! Tämä päivä on yksi ja huomenna on taas toinen päivä!

No teit vaan niinkuin sanoit, että sopii mutta ei ylimääräistä, ylimääräistä vaadittiin ja ilmoitit ettei sovi siinä tapauksessa. Eli ei ole sun syy jos suuttuvat, olit kertonut mikä sopii ja mikä ei, ja valitsivat itse siis olla pitämättä juhlia sun luona kun sun ehdolla ei sopinut. Voithan laittaa vielä viestin että harmi kun ei sopinut meillä vaan juhlille tarvitaan paikka jossa onnistuu lastenhoito ja on itse leivotut tarjottavat, toivottavasti sopiva paikka löytyy ja että meillä sopii edelleen mikäli tarvetta ei olekaan.

Moni olisi kiitollinen sukulaisista, jotka haluavat viettää aikaa yhdessä. Te olette joulun pois, ja edes pikkujoulut nyyttäriperiaatteella ei vain millään käy.

Ihme että jaksavat pitää teihin yhteyttä ollenkaan.

Meillä oli sama viime vuonna, isä oli kuollut ja äiti yksin, veli ehdotti pikkujoulua heillä. Käly marmatti, että ei jaksa ja on kiire ja pitää siivota jne., joten ei sitten menty sinne, oltiin pienesti meidän mökillä.

Tänä vuonna on hyvissä ajoin sovittu yhteinen matka Saksaan joulumarkkinoille ja pyhiksi mennään Leville. Veljen perhettä ei pyydetty mukaan, ja siitä käly taas repii pelihousujaan, kun ei koskaan mitään kivaa. Mutta kun sillä on nyt ne ruuhkavuodet ja jaksamiset ja siivoukset aina kesken, niin eihän me toki sitä nyt häiritä! JOuluilkoot itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos aiemmin on ollut hyvät välit niin ei ne ap kuule tähän kaadu.

Olet ollut varmaankin aiemmin kiltti, joustava ja mukava ja luonnikas ja kaikella tavalla mukava miniä, kun anoppi moista keksi edes ehdottaa. Mutta siinä kun hänen omat tyttärensä ovat tuoneet myös väsymyksiään ja kriisejään äidilleen tiettäväksi, sinä olet ollut reipas ja "esittänyt" jaksavaa - tietysti, eihän hän sinun äitisi ole. Nyt  tuntuu pahalta, siltä että kaikki vaatii, ja syyllistää, ja eivät ymmärrä.

Laita wappiin ryhmälle, että sorry, oikeasti olet tosi poikki kuluneesta vuodesta, ja siksi on tunne, että nyt ei edes sitä toisten mielestä vähääkään jaksa. Että tuntuu kuin paremminkin tarvitsisit apua kuin voisit sitä antaa (tässä ole varovainen kuitenkin, et varmaan halua anoppia teille asumaan... joten mieti). Mutta siis selkeä, ei syyllistävä, mutta selkeä signaali, että nyt on meidän työnjako miehen (poikanne/veljenne) kanssa mennyt tähän pisteeseen, että minä olen poikki.

Tietty vähän mietin onko kenenkään miehellä mitään sanomista mihinkään... Mitä tilanteesta on mieltä mies, entäs appi. Ja miehen siskojen puolisot. Onko tämä joku naisten hegemonia?

Joka tapauksessa tsemppiä sinulle ap! Usko tai älä paistaa se päivä vielä teidänkin risukasaan! Tämä päivä on yksi ja huomenna on taas toinen päivä!

Joku sellainen viesti olisi hyvä, että mies vaan tekee töitä ja raataa meille rahaa eikä yhtään välitä siitä, että jouluverhot on vielä silittämättä. Ja että mies ei yhtään tajua, että sen kymppitonnin kuukausipalkalla ei saada minulle kaikkea sitä, mitä minä haluan, kun mies on pihi ja väittää, että shoppailu ei riitä sisällöksi elämään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama viime vuonna, isä oli kuollut ja äiti yksin, veli ehdotti pikkujoulua heillä. Käly marmatti, että ei jaksa ja on kiire ja pitää siivota jne., joten ei sitten menty sinne, oltiin pienesti meidän mökillä.

Tänä vuonna on hyvissä ajoin sovittu yhteinen matka Saksaan joulumarkkinoille ja pyhiksi mennään Leville. Veljen perhettä ei pyydetty mukaan, ja siitä käly taas repii pelihousujaan, kun ei koskaan mitään kivaa. Mutta kun sillä on nyt ne ruuhkavuodet ja jaksamiset ja siivoukset aina kesken, niin eihän me toki sitä nyt häiritä! JOuluilkoot itsekseen.

Sinun puolesta todella lapsellista hommaa. Jos toinen ei jaksa otta vieraita vastaan, niin miksi siitä pitää loukkaantua. Mikä vika siinä mökissä oli? Jokaisella on oikeus kieltäytyä pitämästä juhlia jos ei halua, se ei tarkoita, että ei halua olla tekemisissä. Oli varmaan huono hetki juuri silloin, ja nyt sinä päätit poistaa veljesi perheen vaan sen takia, että joku on väsynyt. Sinhän et varmaan ole mistääkään kieltäytynyt, vaan aina järjestänyt kaiken. Sinulle on varmasti ok, että kaikki tulee teille jouluksi jne. Mieti hetki, ja tunnusta olet todella lapsellinen.

Ymmärrän hyvin että harmittaa, mutta yritä siltä päästä tämän yli, koska yksinään märehtiminen on turhaa ja ainoastaan kuluttaa voimavaroja. Keskity nyt pitämään huolta itsestäsi, että jaksat pitää huolta lapsistasi.

Miksi et mene töihin ja palkkaa lastenhoitajaa? Mikä sinua vaivaa? Miksi olet noin vaikea? 

Vierailija kirjoitti:

Hyvän provon erottaa siitä, kun mammat alkaa keskenään tappelemaan tajuamatta, että AP ei ole aloituksen jälkeen kommentoinut mitään.

Ja siitä, että mies on aina työmatkalla... tai muualla poissa ja sitten porukalla mietitään mitähän se sanoo.... ehkä laittaa "hämmentävän" viestin tyyliin "Jutellaan ku tuun kotiin" ym

Vierailija kirjoitti:

Järjestäköön anoppi ja mies sisaruksineen ihan mitä lystää. Ei ole apn ongelma.

Niin juuri. Missä mies luuraa, miksei se ole leipomassa ja järjestämässä?!

Vierailija kirjoitti:

Miksi et mene töihin ja palkkaa lastenhoitajaa? Mikä sinua vaivaa? Miksi olet noin vaikea? 

Olen töissä. Siellä aloituksenkin väsäsin. Lastenhoitajaa olen harkinnut, mutta en tiedä miksi en saa aikaiseksi. Vuosi sitten jo haastattelin paria nuorta, mutta homma ei siitä edennyt.

Viestiketju on hiljennyt, siis se Whatsapp-ketju. Mies on laittanut muutaman viestin että mikä juttu tämä on ja eikö meillä voi nähdä, että hän kyllä siivoaa. Vastasin että minä en siivoa enkä katso muiden lapsia. Käy on laittanut passiivis-agressiivisen viestin siitä, että tekee se hänen veljensäkin aika paljon meidän eteen... Mun pitäisi kuulemma ajatella myös häntä.

Joku kysyi, että onko tämä joku naisten klikki. Hyvä kysymys! Ryhmään ei ollut lisätty miehiä. Kälyjen miehet varmaan antaisivat periksi ja ehdottaisivat muuta paikkaa.

Ja olen ollut aika kiltti, mutta pidän pääni, siihen tulokseen olen päivän mittaan tullut. En kokkaa, en vahdi lapsia, en siivoa en ennen enkä jälkeen. Ehdotin jotain vuokrattavaa paikkaa, siihen ei nyt ole vastattu vielä mitään. Miehen kanssa tästä tulee riitaa varmasti, hän ei tunnu tajuavan miksi en halua tehdä mitään muiden eteen.

Ap

Tämä on niin tutun oloista tekstiä, että sama kirjoittelija näyttää keksivän joka päivä uuden provon.

Olen nykyään työtön ja mulla on liikaakin aikaa roikkua täällä. Valitettavasti. Mutta kyllä tämän jo tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Tietty vähän mietin onko kenenkään miehellä mitään sanomista mihinkään... Mitä tilanteesta on mieltä mies, entäs appi. Ja miehen siskojen puolisot. Onko tämä joku naisten hegemonia?

Sitä samaa ihmettelen, miksei mies osallistu. Joku syrjäkylä jossa miehet ei hellan ääressä vietä aikaa?

Jos miehesi haluaa kestitä sukua, hän myös huolehtii järjestelyistä ja halutessaan vahtii siskonsa lapsia siinä samalla.

Ymmärrän että harmittaa. Mutta jos välit on 12 vuotta olleet hyvät, miehen suku mukava, niin kyllä kannattaisi sopia.

Sinuna laittaisin pahoittelevan ja selittävän viestin sinne ryhmään. Että sori, ihana ajatus pitää yhteiset pikkujoulut ja aloitetaanko alusta tämä sopiminen. Että olet väsynyt ja on raskas vaihe, mutta ei olisi pitänyt purkaa sitä tänne. Että teille voi kyllä tulla ja nyyttärit hyvä idea.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että harmittaa. Mutta jos välit on 12 vuotta olleet hyvät, miehen suku mukava, niin kyllä kannattaisi sopia.

Sinuna laittaisin pahoittelevan ja selittävän viestin sinne ryhmään. Että sori, ihana ajatus pitää yhteiset pikkujoulut ja aloitetaanko alusta tämä sopiminen. Että olet väsynyt ja on raskas vaihe, mutta ei olisi pitänyt purkaa sitä tänne. Että teille voi kyllä tulla ja nyyttärit hyvä idea.

Mutta kun en halua meille ketään :(

Ap