Lue keskustelun säännöt.
onko 1200kcal liian vähän?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on varma tie lihomiseen. Tuosta 1200 kcal aivosi vie noi 500 kcal ja loput sitten lämmön tuottoon sun muuhun. Yleensä BSR eli koomakulutus liikkuu siellä 1800-2400 kcal luokassa ihmisen koosta riippuen. Alle BSR pitkään jatkuessaan rikkoo kilpirauhasen, joka reppana yrittää säätää solujen energiankulutusta.
Lyhyellä kevyttä työtä tekevällä ja liikuntaa harrastamattomalla naisella kokonaiskulutus päivässä voi olla helposti jopa vähemmän kuin 1800 kcal.
Totta. Ikä 25v, pituus 157cm, paino 53 kg ja aktiivisuus pieni tuottaisi laskennallisesti kulutukseksi 1810 kcal/vrk. Laihtuakseen 0,5kg/viikossa tarvitaan 1310 kcal/vrk ja 1kg/viikossa 810 kcal/vrk. Nämä kuitenkin ovat vain laskentasääntöjen tuomia arvoja ja aina kun laihdutetaan, tapahtuu myös geeniekspressiossa ja hormonaalisessa säätelyssä muutoksia, jotka johtavat aina perusaineenvaihdunnan hidastumiseen. Eli tästä syystä laihduttaminen johtaa poikkeuksetta lihomiseen. Tämä on vahvistettu kaksoissokkotutkimuksin.
Poikkeuksetta? No ei ainakaan minun kohdallani vielä tässä kuuden vuoden aikana ole johtanut. Huomaan kyllä painoni nousevan helpommin kuin ennen laihdutusta mutta pystyn helposti pitämään sen kurissa katsomalla kuinka paljon syön.
Vastasit itse kysymykseesi. Huomaat lihovasi helpommin eli energiankulutuksesi on ohjelmoitunut pysyvästi alemmaksi kuin ennen laihduttamista. Suurin osa ihmisistä ei pysty pitkällä tähtäimellä tarkkailemaan painoaan, koska aivot pyrkivät palauttamaan lähtöpainon ja hieman ylikin. Onnistumisprosentti on hyvin pieni. Lisäksi voi tulla anorektisia piirteitä tai muita ruokailuun liittyviä ongelmia, jolloin niistä aiheutuva stressi on paljon tuhoisampaa kuin esimerkiksi graavi obesiteetti.
No tyhmäkin tajuaa, että laihtunut, eli kevyempi keho kuluttaa vähemmän kuin painavampi ja tietenkin se on otettava huomioon laihtumisen jälkeisessä painonhallinnassa. Mutta on idioottimaista väittää että painonpudotus olisi tuhoisaa, kun se alentaa merkittävästi riskiä sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen ja tusinaan muuta tappavaa sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseasiasssa kulutuksenkin voi tietää: täyttyy vain tietää ihmisen tuottama lämpö ja ihmisen tuottama työ. Molemmat on mahdollista laskea ja päivittäinen kulutukseni on keskimäärin noin 1520 kcal.
CO2 tuotto mittaa myös energiankulutusta. CO2 syntyy palotapahtumassa kun jotain hapetetaan. Samaan tapaan kuin ruoan energia mitataan polttouunissa, eli hapetuksessa, voi ihmisenkin polttamaa energiaa mitata poistokaasusta. Polkupyöräergometrillä näet minkä verran rasitusta tarvitset siihen että kroppasi lähtee kunnolla käyntiin ja alkaa kuluttamaan. Rasvanpolton näkee taas lipaaseista, jotka aktivoituvat seuraavana päivänä rasituksesta.
Laihdutan aina 1200 kalorilla. Liikunnan alan kun pääsen tavoitteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduttaminen on varma tie lihomiseen. Tuosta 1200 kcal aivosi vie noi 500 kcal ja loput sitten lämmön tuottoon sun muuhun. Yleensä BSR eli koomakulutus liikkuu siellä 1800-2400 kcal luokassa ihmisen koosta riippuen. Alle BSR pitkään jatkuessaan rikkoo kilpirauhasen, joka reppana yrittää säätää solujen energiankulutusta.
Lyhyellä kevyttä työtä tekevällä ja liikuntaa harrastamattomalla naisella kokonaiskulutus päivässä voi olla helposti jopa vähemmän kuin 1800 kcal.
Totta. Ikä 25v, pituus 157cm, paino 53 kg ja aktiivisuus pieni tuottaisi laskennallisesti kulutukseksi 1810 kcal/vrk. Laihtuakseen 0,5kg/viikossa tarvitaan 1310 kcal/vrk ja 1kg/viikossa 810 kcal/vrk. Nämä kuitenkin ovat vain laskentasääntöjen tuomia arvoja ja aina kun laihdutetaan, tapahtuu myös geeniekspressiossa ja hormonaalisessa säätelyssä muutoksia, jotka johtavat aina perusaineenvaihdunnan hidastumiseen. Eli tästä syystä laihduttaminen johtaa poikkeuksetta lihomiseen. Tämä on vahvistettu kaksoissokkotutkimuksin.
Poikkeuksetta? No ei ainakaan minun kohdallani vielä tässä kuuden vuoden aikana ole johtanut. Huomaan kyllä painoni nousevan helpommin kuin ennen laihdutusta mutta pystyn helposti pitämään sen kurissa katsomalla kuinka paljon syön.
Vastasit itse kysymykseesi. Huomaat lihovasi helpommin eli energiankulutuksesi on ohjelmoitunut pysyvästi alemmaksi kuin ennen laihduttamista. Suurin osa ihmisistä ei pysty pitkällä tähtäimellä tarkkailemaan painoaan, koska aivot pyrkivät palauttamaan lähtöpainon ja hieman ylikin. Onnistumisprosentti on hyvin pieni. Lisäksi voi tulla anorektisia piirteitä tai muita ruokailuun liittyviä ongelmia, jolloin niistä aiheutuva stressi on paljon tuhoisampaa kuin esimerkiksi graavi obesiteetti.
No tyhmäkin tajuaa, että laihtunut, eli kevyempi keho kuluttaa vähemmän kuin painavampi ja tietenkin se on otettava huomioon laihtumisen jälkeisessä painonhallinnassa. Mutta on idioottimaista väittää että painonpudotus olisi tuhoisaa, kun se alentaa merkittävästi riskiä sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen ja tusinaan muuta tappavaa sairautta.
Kaksoistutkimuksissa mitattiiin kaksosten lähtöpaino. Toinen laihdutti ja toinen ei. Laihduttanut lihoi sitten takaisin alkupainoonsa ja kun mitattiin kulutus, oli se pysyvästi noin 230 kcal/vrk pienempi kuin sillä kaksosella, joka ei laihduttanut.
Laihdutus vähentää nimenomaan riskiä, mutta merkittävästi on suhteellista. Kumpi vähentään sv- ja diabetes jne. riskejä enemmän, laihduttaminen vai stressin välttäminen?
Vierailija kirjoitti:
Itseasiasssa kulutuksenkin voi tietää: täyttyy vain tietää ihmisen tuottama lämpö ja ihmisen tuottama työ. Molemmat on mahdollista laskea ja päivittäinen kulutukseni on keskimäärin noin 1520 kcal.
Kulutusta ei pysty laskemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskureiden mukaan lepokulutukseni on noin 1500 kcal/vrk. Pyrin syömään suunnilleen tämän, ja laihtuminen tulee sitten päivittäisestä liikunnasta. Joku päivä liikun enemmän, joku vähemmän, ja laihtuminen on erittäin hidasta mutta varmaa. Eikä nälkää tarvitse nähdä.
Jos pudotettavaa olisi paljon, tämä olisi aivan liian hidas menetelmä, mutta 5-6 kiloa vuoden mittaan riittää minulle, ja uskon että tuloskin on pysyvä tällä tahdilla mentäessä.
Totta. Huomaat kuitenkin kyseessä olevan psykofyysisen ongelman. Lihavat eivät halua olla lihavia. Lihavat haluavat laihtua siinä onnistumatta. Syöminen ei ole tietoisessa mielessä tapahtuvaa toimintaa, eli syömiseen liittyvät tunteet syntyvät sellaisissa aivojen osissa, joita on hankala opettaa uudelleen. Osa ihmisistä voi kyetä kontrolloimaan nälän synnyttämiä tunteita, tai syömiseen liittyvää mielihyvää, mutta aika harvoin se tutkimusten mukaan onnistuu. Lihavuus on erinomainen business ja se sekoittaa lähes kaiken aiheen ympärillä toimivan keskustelun.
Lääkäreillä on hyvin vähän osaamista lihavuuden suhteen. Lihavuuteen liittyviä riskejä löydetään tämän tästä, mutta hyviä hoitomuotoja ei. Yksilön syyllistäminen obesogeenisessä ympäristössä on väärin, sillä jos yksilölle annetaan ohjeeksi syödä vähemmän ja liikkua enemmän, se ei vain toimi, vaikka onkin tietyllä tapaa oikea ohje. Esimerkiksi Kela on lopettanut lihaville suunnatut kuntoutukset toimimattomina, vaikka kuntouttajina oli maan huippuosaajat.
Mikäli lihavuus on aidosti suurempi ongelma kuin esimeriksi stressi, pitäisi silloin yhteiskunnan muuttua. Se tarkoittaisi kaupan valikoimien muuttamista, yhteiskunnan vastuunottoa sellaisten ruokien tuotannosta, joka ei sairastuta ihmisiä ja esimerkiksi lääkkeiden aiheuttama lihavuus, ICD 60.1 pitäisi tilastoida oikein. Näin pääsisimme aidosti tekemään käänteen. Nykyisellään suurin osa on ylipainoisia ja lihaviakin alkaa olla kohtalaisesti. Kustannuksissa lihavuus näyttelee noin 1-7% luokassa, eli vielä ei olla kovinkaan pahassa tilanteessa, vaikka niin annetaan ymmärtää.