Inhoatko ketään niin paljon että on vaikea olla edes samassa tilassa hänen kanssaan?

Kyllä inhoan.

Kyllä inhoan, pomoa ja yhtä kollegaa. Molemmat tulleet taloon minun jälkeeni. Onneksi tilanteeseen tulee pian muutos.

Kyllä ja jos hän tuleekin lähelleni, se on oikeasti poliisiasia.

Joo, luulisin. En ainakaan haluaisi olla heidän kanssa missään tekemisissä ja veikkaan, että samassa tilassa oleminen olisi ihan veestä. En silti ole varma tunnenko inhoa, ehkä ennemminkin vihaa ja sääliä.

Ex-miestäni. Ja ollaan samassa työpaikassa.

😈

Esimiestäni.

Ex mies iljettää.

Vierailija kirjoitti:

Ex-miestäni. Ja ollaan samassa työpaikassa.

Kamalaa! :( En kestäisi.

Eksää.

Tai se on pikemminkin pelkoa. Hän osaa nujertaa minua.

Sipilä ja siniset. En keksi ketä muuta inhoaisin oikeasti.

Vihervassareiden kannattajat. En voi sietää näitä debiilejä!

Inhoan appiukkoa niin etten pysty olemaan samassa tilassa. Kaikki siinä ihmisessä oksettaa.

Inhoan myös yhtä työkaveria, joka jaksaa ylentää itseään ja samalla kivasti alentaa muita. Pystyn kyllä olemaan joten kuten samassa huoneessa, mutta päin katsominen inhottaa.

Näihin autta aika ja välttely. Appea ei tarvi enää katsella ja työkaveria kestää pieninä annoksina kun välissä on tarpeeksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Inhoan myös yhtä työkaveria, joka jaksaa ylentää itseään ja samalla kivasti alentaa muita. Pystyn kyllä olemaan joten kuten samassa huoneessa, mutta päin katsominen inhottaa.

Mistähän johtuu että on vaikea katsoa ihmistä josta ei pidä. Itsellä sama.

Ei auta muu kuin yrittää olla mahdollisimman paljon eri tilassa, erossa ja kaukana tuollaisesta, kokemusta on.

Inhoan yli kaiken hallinnollista esimiestäni. Tekee pahaa olla samassa huoneessa tai edes katsoa häneen päin. Ainoa keino on yrittää pysyä itse täysin ilmeettömänä, muuten vastenmielisyys varmaan paistaisi kasvoiltani väkisinkin. Mielestäni hän on epäoikeudenmukainen, itsevaltainen, töykeä, asiaton ja täysin ammattitaidoton ihminen.

Lisäksi tiedän, että hänen käytöksestään ja johtamistyylistään sekä suoranaisesta työpaikkakiusaamisestaan on tehty lukuisia yhteydenottoja työterveyshuoltoon ja työsuojeluun. Mutta kunnalla kun ollaan, mitään ei tehdä. Työntekijät vaihtuvat jatkuvasti, ja kaikki voivat pahoin töissä, mutta tämä yksi persoonallisuushäiriöinen se vaan porskuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan myös yhtä työkaveria, joka jaksaa ylentää itseään ja samalla kivasti alentaa muita. Pystyn kyllä olemaan joten kuten samassa huoneessa, mutta päin katsominen inhottaa.

Mistähän johtuu että on vaikea katsoa ihmistä josta ei pidä. Itsellä sama.

Viimeisen vuoden eksän kanssa asuessa en pystynyt katsomaan häntä. En oikeasti enää tiennyt, miltä hän näytti kun läksin menemään. 

En mene enää samaan tilaan hänen kanssaan, vaikka olisi mikä. 

Olin hyvin pienessä firmassa ja aika nopeasti selvisi että yksi osakkaista on persoonallinen tapaus, hän tykkäsi hämmentää ja testata reaktioita.

Kaikki meni suht ok kunnes iski oikea Napoleon syndrooma ja hänestä tuli parin muun osakkaan avustuksella toimari ja hän otti lisäksi roolia teknisenä johtajana. Käytännössä osaaminen oli myyjä, missä hän oli hyväkin.

Sitä ei sitten kauan jaksanut ja jos olisin ikinä tilanteessa että olisin ostamassa jotain hänen nykyisestä firmasta, pyytäisin toisen henkilön hoitamaan asioitani.

Entinen kaveri, monta vuotta siedin. Nyt ei enää pysty mitenkään, en halua nähdä tai kuulla edes nimeä. Heti nousee karvat pystyyn.

En inhoa ketään. Voin hymyillen tervehtiä täysi k*sipäätä samassa tilassa, mutta mitään muuta sanottavaa minulla ei ole. Olen selvittänyt menneet itselleni, muiden ongelmat eivät ole minun ongelmia.