Inhoatko ketään niin paljon että on vaikea olla edes samassa tilassa hänen kanssaan?

Joskus exäni kanssa naimissa ollessani inhosin hänen vanhempiaan niin paljon että sain heistä fyysisiä oireita. Nykyään näen heitä lasten syntymäpäivillä ja heidän kisoissa. Tunnen vastenmielisyyttä. Apelle en ole puhunut eron jälkeen sanaakaan, vain moikannut. Hän on niin vajaa että ei ole ehkä edes huomannut asiaa. Ex-anopille vastailen lyhyesti kun utelee asioitani. Pyrin pitämään mahdollisimman isoa etäisyyttä.

Ovat oikeasti kuvottavia ihmisiä, suunnattoman omahyväisiä ja samalla tuomitsevia ja piikitteleviå. Omasta mielestään vihreitä liberaaleja koska suvaitsevat homoseksuaalisuuden mutta samalla ilkkuivat kaikkia ihmisiä kaikesta mitä nämä ihmiset tekevät eri tavalla kuin täydelliset ex-appikset. Olivat aivan hirveitä minulle kun tapasin ex-mieheni ja kun tulin raskaaksi oltiinkin muka yhtä suurta rakastavaa perhettä. Hyi kamala mitä ihmisiä. Poikani synttärit ovat kolmen viikon kuluttua joten sitä ihanuutta taas tiedossa.

Työkaverini, mies naisvaltaisella alalla on vain todella ärsyttävä. Laiska ja lihava enkä jaksais sitä päivääkään. Mölyää älyttömiä juttujaan jotka ei kiinnosta ja selittääkin kaiken niin epäjohdonmukaisesti etten sitäkään vertaa jaksa kuunnella....

Ja todellakin, en halua edes katsoa päin! Mistä niin laiska ja vetelä ihminen on edes löytynyt, en ymmärrä. Hänen työparina ollesa on sama kuin olis yksin, mitään tilannetajua ja aloitekykyä sillä ei ole....