Lue keskustelun säännöt.
Kasvatus tieteen proffa: Nykykasvatus malli pielessä! Tätä oon yrittänyt toitottaa täällä vuoden.
30.10.2018 |
Hakalan mielestä nykyaikana lasten kasvatuksessa on osin menty pieleen.
MAINOS: DNA
Hyvä netti on rahaa
”Olemme virheellisesti alkaneet ajatella, että parasta, modernia kasvatusta on jonkinlainen kumppanuusvanhemmuus (eri yhteyksissä on puhuttu myös kaveri- tai kiintymysvanhemmuudesta)”, Hakala kirjoittaa.
Hakalan mukaan vanhempi ei voi olla samaan aikaan lapsen paras kaveri.
”Pahimmillaan kaverivanhemmuus näkyy siten, että ihan kaikesta neuvotellaan ja lapset saavat tehdä päätökset pienimmistäkin asioista. ’Jere, haluaisitko mieluummin nakkia vai makaronia? Ai et vai. No, ota toinen leivos.’ Tämän seurausta on se, että liian monesta kodista löytyy pikkutyranni, joka sanelee säännöt ja jonka kiukunpuuskien tahdissa koko perhe tanssii. Arki on yhtä neuvottelua (jotka lapsi voittaa aina)”, Hakala kirjoittaa.
Koko juttu: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/263201-kasvatustieteen-professori-avau…
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole päivänselvää että kaverit ja vanhemmat on erikseen? Vanhemmat ovat auktoriteettejä ja kaverit eivät.
Pitäisi olla, mutta yllättävän monella vanhemmalla ei ole mitään käsitystä kasvatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverivanhemmuus on syvältä, mutta esimerkki on todella huono. Pieni lapsi voi opetella valintojen tekoa juuri pikkuasioissa, kuten vaikkapa kumman kahdesta paidasta pukee päälleen. Näin hän saa myös tuntee siitä, että voi vaikuttaa elämäänsä. Tyrannivanhempi, joka diktaattorimaisesti määrää jopa suht vähäpätöiset pikkuasiat, on se toinen ääripää huonosta kasvatustyylistä.
Esimerkki liittyi siihen, että lapsi ei halua kumpaakaan vaan jotain kolmatta, mihin vanhempi suostuu. Siinä tilanteessa vanhemman pitäisi sanoa "Ei, vaan jompikumpi näistä vaihtoehdoista",
Niin kuin vanhemmat noin keskimäärin sanovatkin. Mä en tiedä, keitä ne nykyvanhemmat ovat, joiden mielestä kasvatusmalli, jossa annetaan periksi, on hyvä. Toki jokaisella tulee lipsahduksia, esim. sairaana tai väsyneenä, mutta ei kai missään ole suositeltu, että lapsen annetaan tehdä päätökset, tai ei kai kukaan tietoisesti toteuta sellaista mallia, että lapsi päättää?
Tätä mä aina ihmettelen, kun näitä vouhkauksia luen.
Voi kuule... Lastentarhanopettajana tiedän valtavan määrän perheitä, joissa mennään juurikin niin kuin lapsi haluaa. "Saako isi jo lähteä töihin? Isi myöhästyy kohta, saako isi jo lähteä?" (Kun tuomassa lasta hoitoon) "Mitä haluat ruuaksi tänään? Ai sipsejä? Eikö jokin muu olisi parempaa. Ai ei, haetaan sipsejä." Hakemustilanteessa kuultua kuten tämäkin: "voiko mummu hakea huomenna? Ai ei, äiti on töissä myöhään niin ei ehdi. Katsotaan saisinko järjesteltyä asiaa."
Ihan vaan vanhempana voin sanoa että tätä kuulee todella todella paljon ja ei ole yhtään sen kivempaa kuultavaa vaikkei muodollista pedagogian alan koulutusta olekaan.
Ei yhdentekevistä asioista tarvitse neuvotella, vaan silloin kun on oikeasti jokin ristiriitatilanne. Jos ei neuvotella, samat ongelmat nousevat esiin yhä uudestaan ja uudestaan, koska niitä ei ole oikeasti ratkaistu.
On se hyvä, kun sai lapset silloin, kun oltiin vain ihan tavallisia vanhempia virheineen ja hyvine puolineen. Tervejärkisiä lapsia kasvoi
Kaupassa työskentelevänä tiedän että näitä vanhempia on. Leo-Niina, älä koske omenaan. Koskenpas. No koske sitten. Älä syö! Syönpäs. Syönpäs. No syö sitten. Pistetään se tonne hyllyn alle.
Ja niin edelleen. Karmivaa kuunnella kun neljävuotias saa huutamalla tahtonsa läpi tai teini-ikäinen pompottaa äitiään.
Kyllä näitä on ollut aina ja tulee olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Professori puhuu ihan ristiriitaisesti. Toisaalta puhuu siitä, kuinka "kaikesta neuvotellaan" ja toisaalta siitä, kuinka lapset päättävät kaikesta. Jos kumppaninne päättäisi kaikesta teidän parisuhteessa, niin sanoisitteko silloin, että suhteessanne neuvotellaan kaikesta? Ne sulkevat toisensa pois.
Pitäisikö lapset sitten piestä tottelevaisiksi? Sekö olisi parempi?