Minlä takia joidenkin naisten ympärilä pyörii jatkuvasti miehiä?
Ei nämä naiset ole välttämättä edes mitään kauniita, saattaavat olla vähän pyöreitäkin. Mikä heistä tekee niin suositun?
Kommentit (76)
Minua kaverit sanoo miesten nielijäksi... Minä olen aina vetänyt miehiä puoleeni, ja vedän edelleen vaikka ikää 40 ja painoakin kertynyt. Luulen johtuvan siitä että olen huumorintajuinen, puhelias, iloinen ja osaan nauraa itselleni. En ole mikään sitruunan syönyt ruikuttaja.
Kokemukseni mukaan miehet pitävät minussa siitä, että olen hyvin avoin, iloinen, en jännitä, olen hauska (minulla on kuulemma "miehinen huumorintaju" mitä ikinä se tarkoittaakaan) ja otan huomioon heidät huomioon. Olen siis sellainen jolla aina riittää mies seuraa minne ikinä menenkin. Nykyinen avopuolisoni on sanonut, ettei koskaan ole tavannut kaltaistani ihmistäni, olen hyvin omalaatuinen ja erilainen.
Ja samaa olen huomannut, ettei ne miehet välttämättä piiritä sitä kauneinta ja isorintaisinta, vaan rentoja ja huumorintajuisia tyyppejä.
Luulen olevani ihminen, jonka seurassa "pyörii" paljon miehiä. Olen miettinyt paljon sitä, että ensivaikutelma vaikuttaa todella paljon. Vaikutan iloiselta, kiltiltä, hyvin naiselliselta, seksikkäältä, mukavalta, puheliaalta ja helposti lähestyttävältä. Olenkin näitä kaikkia, mutta myös aika ujo, outo ja introvertti, mutta en mitenkään korostuneesti tai että nuo piirteet huomaisi heti. Joku mies sanoi kerran, että olen suloinen ja niin itsekin ajattelen. En ole mikään kaunotar, mutta en usko että rumakaan. Ihan kai tavallinen, rento nainen. Vedän puoleeni hyvin monenlaisia miehiä ja tiedän kyllä, että tietyssä tilanteissa saan aika paljon katseita ja jopa pidän siitä. Ehkä tuo jälkimmäinen asia on se lopullinen ero: en vaivaannu miesten katseista tai vetäydy niistä kuoreeni, vaan jopa nautin niistä ja tykkään hienovaraisesta flirttailusta.
Mutta ei niitä miehiä nyt sentään jatkuvasti pyöri ympärillä. Jos vedän maastohousut jalkaan ja pistän hupparin päälle, saan olla ihan rauhassa. Kesäisin miehet lähestyvät useammin.
Vierailija kirjoitti:
Luulen olevani ihminen, jonka seurassa "pyörii" paljon miehiä. Olen miettinyt paljon sitä, että ensivaikutelma vaikuttaa todella paljon. Vaikutan iloiselta, kiltiltä, hyvin naiselliselta, seksikkäältä, mukavalta, puheliaalta ja helposti lähestyttävältä. Olenkin näitä kaikkia, mutta myös aika ujo, outo ja introvertti, mutta en mitenkään korostuneesti tai että nuo piirteet huomaisi heti. Joku mies sanoi kerran, että olen suloinen ja niin itsekin ajattelen. En ole mikään kaunotar, mutta en usko että rumakaan. Ihan kai tavallinen, rento nainen. Vedän puoleeni hyvin monenlaisia miehiä ja tiedän kyllä, että tietyssä tilanteissa saan aika paljon katseita ja jopa pidän siitä. Ehkä tuo jälkimmäinen asia on se lopullinen ero: en vaivaannu miesten katseista tai vetäydy niistä kuoreeni, vaan jopa nautin niistä ja tykkään hienovaraisesta flirttailusta.
Mutta ei niitä miehiä nyt sentään jatkuvasti pyöri ympärillä. Jos vedän maastohousut jalkaan ja pistän hupparin päälle, saan olla ihan rauhassa. Kesäisin miehet lähestyvät useammin.
Sama kokemus. Olen tullut tulokseen että erityisesti tuo introverttiyteni on se piirre, joka vetää puoleensa, koska kuulen usein, että olen "mystinen" ja miehet haluaisivat tietää mitä ajattelen milloinkin. Ehkä koska olen niin paljon hiljaa, koska pääsääntöisesti en ole kiinnostunut juttelemaan vieraampien kanssa. Se herättää usein kiinnostuksen.
Oma kokemukseni miehestä, jonka pauloihin jouduin heti, oli sitten taas ihan eri kuin mitä itse olen. Hän oli todella lämmin ja ihan erityisellä tavalla läsnä keskustelussa, oli suorastaan ihanaa paistatella siinä huomiossa mitä häneltä sai. Ulkonäöltään hän oli n. 30 kg ylipainoinen puolikalju, punakka ja hikoileva atoopikko, mutta niin vaan menin ja ihastuin ensitapaamisella. :)
Tapasin juuri ranskalaisen kollegan joka sanoi että en kyllä ole yhtään tyypillinen suomalainen nainen. Kysyessäni millainen se on, hän sanoi että kylmän ja apean näköinen.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä sellainen iloinen luonne vetää puoleensa miehiä, olen huomannut. Sinänsä mielenkiintoista, ettei parhaimman näköinen aina ole kiinnostavin.
Joo, monesti sellaiset ovat jopa koppavia tai turhan omahyväisen oloisia ulospäin. Voivat tuki olla kivoja kun on jutellut vähän enemmän ja heittävät sen automaattisen puolustusmekanisminsa pois päältä. Kyllä se on kivempi aina jutella sen valmiiksi iloisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Huumori... nauravaisuus ja iloinen asenne ylipäätään. Koppava kaunotar on vaikeasti lähestyttävä. Nauravainen ja avoin ihminen kiinnostaa ja iloisuudellaan hän kertoo, että kannattaa tulla juttelemaan.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samaa. Oma veikkaukseni on se, että isorintaisuus ja muodokkuus sekä sosiaalinen ja puhelias luonne houkuttaa miehiä painosta ja keskinkertaisesta naamasta huolimatta.
T. Hoikka, pienehkörintainen, ujo ja miesten parissa erittäin epäsuosittu nainen
Höpö höpö
Naiset on sisäistäneet että koska mallit on laihoja niin se on kauneusihanne. Muotigurut on pääosin homoja joten se ei kerro heteromiesten ihanteista. Evoluutio ohjaa niin että se joka erottaa naisen miehestä kiinnostaa miestä. Ja toisin päin naista kiinnostaa miehiset piirteet. Naisten kohdalla se tarkoittaa pehmeitä muotoja rinnoissa, lantiossa, reisissä. Pehmeää ihoa, korkeita poskipäitä, pitkiä hiuksia, punaisia huulia. Onko näissä mitään joka selittää vetovoiman? Marilyn Monroet ja kumppanit on esimerkkejä naisista joihin miehet sekosi yhteiskuntaluokasta huolimatta.
Sitä olen miettinyt, rajautuukohan tämä ilmiö vain lähinnä Suomeen tai Pohjoismaihin. Mielestäni Suomessa oikeasti naisen luonteenlaadulla on todella suuri merkitys pariutumisen kannalta ja hissukoista harva mies kiinnostuu. Olin hieman katkera siitä jo ihan nuorenakin. Olin hoikka ja ihan nätti, mutta ujo ja hiljainen. Käytännössä kukaan mies ei ollut koskaan kiinnostunut minusta, mutta niillä puheliailla pullukoilla oli aina mies. Sen sijaan jossain ulkomailla (Pohjoismaiden ulkopuolella) matkalla miehet tekivät aloitteita, vaikka olin oma hiljainen itseni. Suomessa sen sijaan se oli miehille paha turn-off.
Minun kohdallani syynä on se, että työhöni kuuluu asioista tiedottamista, opastusta, neuvottelua, sopimista ja valvontaa. Olen myös muutamaa siivoojaa lukuun ottamatta ainoa nainen työpaikallani, joten osa näistä ympärillä pyörivistä miehistä saattaa olla ihan oikeastikin hakemassa juttuseuraa ja naisnäkökulmaa omiin asioihinsa. Hyvin harva tulee pelkästään tissejä tuijottamaan.
Siis faktahan on se, että puheliailla ja nauravaisilla, vähintään keskikokoiset rinnat omistavilla pullukoilla on AINA mies. Sen sijaan sinkuista ja ikisinkuista löytyy nättejä ja hiljaisia naisia jonkin verran. Rehevillä ja lihavilla naisilla on käytännössä lähes aina suhde; hoikista naisista löytyy sinkkuja runsaasti.
Vierailija kirjoitti:
Sitä olen miettinyt, rajautuukohan tämä ilmiö vain lähinnä Suomeen tai Pohjoismaihin. Mielestäni Suomessa oikeasti naisen luonteenlaadulla on todella suuri merkitys pariutumisen kannalta ja hissukoista harva mies kiinnostuu. Olin hieman katkera siitä jo ihan nuorenakin. Olin hoikka ja ihan nätti, mutta ujo ja hiljainen. Käytännössä kukaan mies ei ollut koskaan kiinnostunut minusta, mutta niillä puheliailla pullukoilla oli aina mies. Sen sijaan jossain ulkomailla (Pohjoismaiden ulkopuolella) matkalla miehet tekivät aloitteita, vaikka olin oma hiljainen itseni. Suomessa sen sijaan se oli miehille paha turn-off.
Ei naisen ujous tai hiljaisuus nyt varmaan mikään suoranainen turn-off miehille ole. Mutta kun suomalaisista miehistäkin osa on ujoja ja hiljaisia, niin niinhän siinä käy, että joku päättäväinen naisihminen ottaa tällaisen miehen itselleen kyselemättä.
Tiedän näitä tossukoita paljon. Isäksi asti on päästy naisen käskytyksellä. Itsestä ei mitään irti saada. Ismo Leikolaa lainatakseni ovat kuin selällään sätkytteleviä kilpikonnia, elämä vain tapahtuu eikä itsellä ole siihen osaa eikä arpaa.
Mulla on yksi tuttava (nainen), joka on tosi miehekäs kaikin tavoin, olemus, ääni jne, ja miehet ovat ihan hulluina, saa aina lähes kaikki miehet joista on kiinnostunut. Tätä olen kummastellut.
Vierailija kirjoitti:
Sitä olen miettinyt, rajautuukohan tämä ilmiö vain lähinnä Suomeen tai Pohjoismaihin. Mielestäni Suomessa oikeasti naisen luonteenlaadulla on todella suuri merkitys pariutumisen kannalta ja hissukoista harva mies kiinnostuu. Olin hieman katkera siitä jo ihan nuorenakin. Olin hoikka ja ihan nätti, mutta ujo ja hiljainen. Käytännössä kukaan mies ei ollut koskaan kiinnostunut minusta, mutta niillä puheliailla pullukoilla oli aina mies. Sen sijaan jossain ulkomailla (Pohjoismaiden ulkopuolella) matkalla miehet tekivät aloitteita, vaikka olin oma hiljainen itseni. Suomessa sen sijaan se oli miehille paha turn-off.
Monessa muussa kulttuurissa se on tavallaan miehen tehtävä tehdä se aloite ja naisen tehtävänä on sitten vastata siihen. Miehet suhtautuvat "kiinnostuneesti" naisiin ikään kuin refleksinomaisesti, Suomessa tätä ei tapahdu. Mun yksi kaveri (mies), joka ei ole sen eksoottisemmasta paikasta kuin Englannista kotoisin, on monesti ihmetellyt, miten suomalaiset miehet pariutuvat, kun he eivät tee aloitteita ja käyttäydy kiinnostuneesti.
Huom! Jos olet suomalainen mies, älä lue tätä tekstiä kritisoivassa mielessä! Minä en kirjoita siinä mielessä, miten asioiden pitäisi olla, vaan ainoastaan kuvailen kokemuksia Suomessa ja ulkomailla. Mielestäni eri kulttuureissa on tässä omat hyvät puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samaa. Oma veikkaukseni on se, että isorintaisuus ja muodokkuus sekä sosiaalinen ja puhelias luonne houkuttaa miehiä painosta ja keskinkertaisesta naamasta huolimatta.
T. Hoikka, pienehkörintainen, ujo ja miesten parissa erittäin epäsuosittu nainen
Isorintaisuus ei kyllä houkuta. Jos siitä jotain kuulee, niin pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tuttava (nainen), joka on tosi miehekäs kaikin tavoin, olemus, ääni jne, ja miehet ovat ihan hulluina, saa aina lähes kaikki miehet joista on kiinnostunut. Tätä olen kummastellut.
Käveleekö kuin merimies haarat levällään, mietin tunnetaanko me sama nainen.
He ymmärtävät _____. Siinä suurin syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samaa. Oma veikkaukseni on se, että isorintaisuus ja muodokkuus sekä sosiaalinen ja puhelias luonne houkuttaa miehiä painosta ja keskinkertaisesta naamasta huolimatta.
T. Hoikka, pienehkörintainen, ujo ja miesten parissa erittäin epäsuosittu nainen
Enpä usko rintojen tai muodokkuuden juuri vaikuttavan kuin älyllisesti yksinkertaisimpiin liskoaivoilla toimiviin hyypiöihin. Siinä osut oikeaan että sosiaalisuus , puheliaisuus ja avoimuus on se tekijä. Täytyy vaikuttaa helpostilähestyttävältä ja mukavalta.
Juuri tuo: pitää olla helposti lähestyttävän oloinen. Ja luulen, että hyvin seksuaaliset ihmiset ovat usein sitä.
nro 5
No, mulla ollut aina vahva seksuaalisuus mielestäni, mutta olen kyllä introvertti ja enemmän hiljainen...
Kysyn vielä tarkentavan kysymyksen: onko tuo seura, jota saat helposti, nimenomaan sinusta romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä kiinnostunutta? Nimittäin mä oon myös ihminen, joka saa helposti seuraa (halusin tai en), mutta seura painottuu usein enemmän kaveri- kuin petikumppanipuolelle. Olen itse myös aika epäseksuaalinen, enkä tunne vetoa helposti ihmiseen, jota en tunne.
Mä en nyt siis sano, että tämä mun teoria naisista, joiden ympärillä pyörii paljon miehiä, on oikea ja vedenpitävä, se perustuu lähinnä huomiohin tällaisista naisista (ja miehistä). Ja ihan varmasti kauniit ihmiset saavat enemmän kiinnostunutta seuraa, vaikka he olisivat kuinka estoisia.
nro 5