Rahattoman rahankäyttökyky, kokemuksia köyhyydestä ja tuhlaamisesta

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi, että rahan käyttöä pitäisi opettaa. Tämäkin ketju näyttää, että turha vaiva, ellei ihminen ymmärrä että kyse on kokonaisuudesta eikä yhdestä pizzasta, ei ole mitään tehtävissä. Osa on näitä, menot koostuvat turhasta/kalliista, ja sitten ei ole varaa oikeasti tarpeelliseen. Se on just sitä porukkaa jolle elämys tarkoittaa aina jotakin maksullista, ja jos se on lihottavaa tai muuten epäterveellistä, niin sitä parempi. 

Tunnen perheen, jossa jatkuvasti lapset ovat likaisissa ja rikkinäisissä vaatteissa,  eletään pelkillä tuilla. Puhuttiin sitten rahankäytöstä, ja ilmeni että vanhempien tupakointiin meni 500 e/kk, eikä tupakointia edes harkittu lopettavaksi. Ja hirveä huuto päälle, kun joku ehdotti että pelkällä tupakanpolton lopettamisella olisi heillä 6000 e vuodessa käyttää kaikenlaiseen mukavaan, oli kuulemma köyhien syyllistämistä ja vaikka mitä vainoa. 

Kuulemma noin ei voi laskea, koska säästynyt raha menee kuitenkin johonkin, vaikka Alkoon. En sitten kysynyt, että ihan omin jaloinko ne setelit sinne kävelevät.

Iso osa köyhistä ei huomaa että ne "halvat satunnaisostokset" ovat lähes jokapäiväisiä.

Ainoastaan lapseni lainan voisin taata, mutta olivat sen verran järkeviä, että säästivät omrahoitusosuuden asuntoon ja eivät takarajaa tarvinneet.

Isäni sanoi aina, että jos takaa lainan, nìin sen ottaa myös maksaakseen.

Surullista miten ei ole minkäänsortin myötätuntoa monellakaan.

Aloittajan esimerkkihenkilö kuulostaa addiktoituneelta eli mielenterveys ei välttämättä ole ihan kunnossa. Samasta liiallisesta shoppailuvimmasta voi kärsiä hyvätuloinenkin mutta ketään ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Surullista miten ei ole minkäänsortin myötätuntoa monellakaan.

Aloittajan esimerkkihenkilö kuulostaa addiktoituneelta eli mielenterveys ei välttämättä ole ihan kunnossa. Samasta liiallisesta shoppailuvimmasta voi kärsiä hyvätuloinenkin mutta ketään ei kiinnosta.

Jaahas täällähän on keittiöpsykologi paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mihinkään yksittäiseen hömpötykseen. Mutta valitetaan että ei ole rahaa ja on laskuja perinnässä jne. Sitten kuitenkin viedään lapsia välillä Superparkkiin, elokuviin tai mennään koko perhe yhdessä syömään Hesburgeriin. Jos se raha on niin vähissä että laskut menee perintään niin ei silloin mielestäni todellakaan kannata syödä ulkona tai mennä tuollaisiin huvituksiin. Siis jos haluaa ne laskut maksaa ja saada talouden joskus kuntoon.

Miksi lasten pitäisi jäädä vaille pieniäkin (superpark) kokemuksia? Saati, ettei saisi kokemusta käydä elokuvissa? Tiedätkö minkälaisia peräkammariuuleja niistä lapsista tulee, joilla ei ole mitään kokemuksia? Lapsi kehittyy vain kokemusten kautta.

Kyllä niitä kokemuksia saa ilman superparkkia tai mäkkäriäkin!

Jos vaikka kävis museossa tai näyttelyssä ekaksi, tekisi yllätysretken metsään/puistoon eväiden kanssa, hakis elokuvan kirjastosta ja tekis paukkumaissia - mielikuvitus rajana!

Sitten kun talous on kunnossa voi mennä sisäleikkipuistoon, mäkkärille (jos ne nyt on niitä "oikeita kokemuksia") tai ihan oikeaan ravintolaan syömään.

Kun tarvitaan se elokuvissakäynnin kokemus ja superpark-kokemus, samoin se talous ei välttämättä ikinä tule kuntoon, eikä ole kiva odotella saamatta niitä kokemuksia. Olen köyhästä perheestä ja 20 vuotta on kuule aika pitkä aika odotella niitä asioita koettavaksi, joista muut ovat puhuneet jo ala-asteella tai pyytäneet mukaan. Olisi eri asia jos kysymys olisi jostain ulkomaan matkasta, joka aiheuttaa närää, mutta elokuvateatteri, anna mun kaikki kestää :D

Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni ajalla, jolloin köyhemmät eivät tehneet numeroa varakkaampien elämäntyylistä. Oli itsestäänselvää, ettei duunariperheen lapsella (minä) ollut varaa samoihin tekemisiin kuin varakkaan perheen (hyvä kaverini). Asiaa ei edes harmiteltu sen enempää, se oli ihan luonnollista. Minun lisäkseni monet köyhempien perheiden lapset saivat siitä kipinän opiskeluun ja pyrkimykseen parempiin tuloihin kuin vanhemmillamme. Emme kulkeneet haukkumassa varakkaiden lapsia ja parkuneet miksemme saa kaikkea samaa. Kateutta oli varmasti jonkin verran, mutta ei sen annettu tärvellä kaverisuhteita.

Nykyinen tasapäistäminen on mennyt liiallisuuksiin. Mistä tulee ajatus, että kaikkien pitäisi saada matkustella, ostaa ja harrastaa mitä haluaa tuloista riippumatta? Ei tarvita  kummoista matikkapäätä ymmärtämään, ettei se ole mahdollista.

Kommenttini ei ole ennen kaikki oli paremmin-narinaa vaan tosiasia, joka ei tule muuttumaan ihan pian. Kaikille samat kulutusmahdollisuudet-ajattelu toteutuu vain utopiassa.

Näinhän sen pitäisikin mennä, ei köyhän tulisi vaatia itselleen tyhjästä keskiluokkaista elämää eikä keskiluokkaisen rikkaan elämää. En tule kyllä koskaan ymmärtämään vanhempia jotka opettavat lapsensa olemaan katkeria rikkaille sen sijaan että patistaisivat käymään koulut, työskentelemään ahkerasti ja pyrkimään parempaan elintasoon. Onko katkeruus ja kateus se elämän eväs jonka haluatte lapsillenne lahjoittaa?

Iso osa köyhistä ei huomaa että ne "halvat satunnaisostokset" ovat lähes jokapäiväisiä.

Tämäkin ketju näyttää, että turha vaiva, ellei ihminen ymmärrä että kyse on kokonaisuudesta eikä yhdestä pizzasta, ei ole mitään tehtävissä.

Kokonaisuus on se, että jos syön muutamana päivänä peräkkäin kolme kertaa pelkkää riisiä, niin saan ostettua jotain tarpeellista kuten esimerkiksi uuden verkkokaapelin ja hdmi-adapterin viime kuussa. Jos en olisi ostanut noita, niin sitten olisin ostanut toistaiseksi vielä puuttuvat pitkät kalsarit talvea varten. Laitan aivan harkiten rahaa "turhuuksiin", kuten terveelliseen ruokaan ja vitamiineihin (jälkimmäisiin noin 10€ kuussa). Jos jättäisin tuhlaamatta näin, niin saisin mahdollisesti ostettua alennusmyynnistä ehjän talvitakin vuodenvaihteen jälkeen. Toisin sanoen pääsen kurjan tilanteen kurjistamisella ainoastaan siihen, että pystyn toteuttamaan seuraavan välttämättömyyslistan hankinnan. Toki teen tätä, mutta ei se köyhyyttä mihinkään poista.

Itsestäni olen oppinut muutaman jutun, kun olen elänyt rahapulaa ja niukkuutta yhden elämäni jakson ja nyt tätä vakavaraista osin jopa yltäkylläistä elämää. Köyhyydessä näin ympärilläni koko ajan asioita, joita en voi saada. Koko ajan teki jotain mieli. Ikinä en mitään ostanut oikeastaan, kurinalaisuus onnistui..mutta olin jotenkin katkera.

Nyt kun mulla olisi varaa ostaa kaikki ne asiat, mitä köyhänä halusin, niin en enää muista miksi niitä kaipasin. Nyt on helppo olla ilman. Enkä osta vieläkään. Mutta eri syistä.

Ainakin mulle on tosi eri asia olla ilman jotain asiaa omasta tahdosta kuin olosuhteiden pakosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mihinkään yksittäiseen hömpötykseen. Mutta valitetaan että ei ole rahaa ja on laskuja perinnässä jne. Sitten kuitenkin viedään lapsia välillä Superparkkiin, elokuviin tai mennään koko perhe yhdessä syömään Hesburgeriin. Jos se raha on niin vähissä että laskut menee perintään niin ei silloin mielestäni todellakaan kannata syödä ulkona tai mennä tuollaisiin huvituksiin. Siis jos haluaa ne laskut maksaa ja saada talouden joskus kuntoon.

Miksi lasten pitäisi jäädä vaille pieniäkin (superpark) kokemuksia? Saati, ettei saisi kokemusta käydä elokuvissa? Tiedätkö minkälaisia peräkammariuuleja niistä lapsista tulee, joilla ei ole mitään kokemuksia? Lapsi kehittyy vain kokemusten kautta.

Kyllä niitä kokemuksia saa ilman superparkkia tai mäkkäriäkin!

Jos vaikka kävis museossa tai näyttelyssä ekaksi, tekisi yllätysretken metsään/puistoon eväiden kanssa, hakis elokuvan kirjastosta ja tekis paukkumaissia - mielikuvitus rajana!

Sitten kun talous on kunnossa voi mennä sisäleikkipuistoon, mäkkärille (jos ne nyt on niitä "oikeita kokemuksia") tai ihan oikeaan ravintolaan syömään.

Kun tarvitaan se elokuvissakäynnin kokemus ja superpark-kokemus, samoin se talous ei välttämättä ikinä tule kuntoon, eikä ole kiva odotella saamatta niitä kokemuksia. Olen köyhästä perheestä ja 20 vuotta on kuule aika pitkä aika odotella niitä asioita koettavaksi, joista muut ovat puhuneet jo ala-asteella tai pyytäneet mukaan. Olisi eri asia jos kysymys olisi jostain ulkomaan matkasta, joka aiheuttaa närää, mutta elokuvateatteri, anna mun kaikki kestää :D

Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni ajalla, jolloin köyhemmät eivät tehneet numeroa varakkaampien elämäntyylistä. Oli itsestäänselvää, ettei duunariperheen lapsella (minä) ollut varaa samoihin tekemisiin kuin varakkaan perheen (hyvä kaverini). Asiaa ei edes harmiteltu sen enempää, se oli ihan luonnollista. Minun lisäkseni monet köyhempien perheiden lapset saivat siitä kipinän opiskeluun ja pyrkimykseen parempiin tuloihin kuin vanhemmillamme. Emme kulkeneet haukkumassa varakkaiden lapsia ja parkuneet miksemme saa kaikkea samaa. Kateutta oli varmasti jonkin verran, mutta ei sen annettu tärvellä kaverisuhteita.

Nykyinen tasapäistäminen on mennyt liiallisuuksiin. Mistä tulee ajatus, että kaikkien pitäisi saada matkustella, ostaa ja harrastaa mitä haluaa tuloista riippumatta? Ei tarvita  kummoista matikkapäätä ymmärtämään, ettei se ole mahdollista.

Kommenttini ei ole ennen kaikki oli paremmin-narinaa vaan tosiasia, joka ei tule muuttumaan ihan pian. Kaikille samat kulutusmahdollisuudet-ajattelu toteutuu vain utopiassa.

Näinhän sen pitäisikin mennä, ei köyhän tulisi vaatia itselleen tyhjästä keskiluokkaista elämää eikä keskiluokkaisen rikkaan elämää. En tule kyllä koskaan ymmärtämään vanhempia jotka opettavat lapsensa olemaan katkeria rikkaille sen sijaan että patistaisivat käymään koulut, työskentelemään ahkerasti ja pyrkimään parempaan elintasoon. Onko katkeruus ja kateus se elämän eväs jonka haluatte lapsillenne lahjoittaa?

Osalle on, jo pienelle lapselle kerrotaan että köyhiä ollaan, tullaan aina olemaan, eikä tehdä asialle voi eikä kannata tehdä mitään. Ei tueta lapsen koulunkäyntiä, päinvastoin haukutaan lapselle opettajia, muistellaan omia kouluaikojen kaunoja ja siirretään kaunaa lapsille. Ei vaadita hyviä oppimistuloksia, ja siinä vaiheessa kun lapsi on sen ikäinen että ymmärtää ettei se kouluttamattomuus ja elinikäinen köyhyys olekaan ihan sitä mitä hänen olisi ollut pakko valita, on jo ehtinyt kehittyä kaikenlaista päihdeongelmaa ja masennusta. 

Ja sitten valitetaan, että missä ihmisten myötätunto noita vanhempia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Iso osa köyhistä ei huomaa että ne "halvat satunnaisostokset" ovat lähes jokapäiväisiä.

Tämäkin ketju näyttää, että turha vaiva, ellei ihminen ymmärrä että kyse on kokonaisuudesta eikä yhdestä pizzasta, ei ole mitään tehtävissä.

Kokonaisuus on se, että jos syön muutamana päivänä peräkkäin kolme kertaa pelkkää riisiä, niin saan ostettua jotain tarpeellista kuten esimerkiksi uuden verkkokaapelin ja hdmi-adapterin viime kuussa. Jos en olisi ostanut noita, niin sitten olisin ostanut toistaiseksi vielä puuttuvat pitkät kalsarit talvea varten. Laitan aivan harkiten rahaa "turhuuksiin", kuten terveelliseen ruokaan ja vitamiineihin (jälkimmäisiin noin 10€ kuussa). Jos jättäisin tuhlaamatta näin, niin saisin mahdollisesti ostettua alennusmyynnistä ehjän talvitakin vuodenvaihteen jälkeen. Toisin sanoen pääsen kurjan tilanteen kurjistamisella ainoastaan siihen, että pystyn toteuttamaan seuraavan välttämättömyyslistan hankinnan. Toki teen tätä, mutta ei se köyhyyttä mihinkään poista.

Toivon että löydät oikein kivan ja lämmittävän talvitakin pitkien kalsareiden lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Iso osa köyhistä ei huomaa että ne "halvat satunnaisostokset" ovat lähes jokapäiväisiä.

Tämäkin ketju näyttää, että turha vaiva, ellei ihminen ymmärrä että kyse on kokonaisuudesta eikä yhdestä pizzasta, ei ole mitään tehtävissä.

Kokonaisuus on se, että jos syön muutamana päivänä peräkkäin kolme kertaa pelkkää riisiä, niin saan ostettua jotain tarpeellista kuten esimerkiksi uuden verkkokaapelin ja hdmi-adapterin viime kuussa. Jos en olisi ostanut noita, niin sitten olisin ostanut toistaiseksi vielä puuttuvat pitkät kalsarit talvea varten. Laitan aivan harkiten rahaa "turhuuksiin", kuten terveelliseen ruokaan ja vitamiineihin (jälkimmäisiin noin 10€ kuussa). Jos jättäisin tuhlaamatta näin, niin saisin mahdollisesti ostettua alennusmyynnistä ehjän talvitakin vuodenvaihteen jälkeen. Toisin sanoen pääsen kurjan tilanteen kurjistamisella ainoastaan siihen, että pystyn toteuttamaan seuraavan välttämättömyyslistan hankinnan. Toki teen tätä, mutta ei se köyhyyttä mihinkään poista.

Ja terveellinen ruoka on sinusta turhuus, jota voi verrata tupakointiin, pizzataxiin ja "mäkkielämyksiin"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi, että rahan käyttöä pitäisi opettaa. Tämäkin ketju näyttää, että turha vaiva, ellei ihminen ymmärrä että kyse on kokonaisuudesta eikä yhdestä pizzasta, ei ole mitään tehtävissä. Osa on näitä, menot koostuvat turhasta/kalliista, ja sitten ei ole varaa oikeasti tarpeelliseen. Se on just sitä porukkaa jolle elämys tarkoittaa aina jotakin maksullista, ja jos se on lihottavaa tai muuten epäterveellistä, niin sitä parempi. 

Tunnen perheen, jossa jatkuvasti lapset ovat likaisissa ja rikkinäisissä vaatteissa,  eletään pelkillä tuilla. Puhuttiin sitten rahankäytöstä, ja ilmeni että vanhempien tupakointiin meni 500 e/kk, eikä tupakointia edes harkittu lopettavaksi. Ja hirveä huuto päälle, kun joku ehdotti että pelkällä tupakanpolton lopettamisella olisi heillä 6000 e vuodessa käyttää kaikenlaiseen mukavaan, oli kuulemma köyhien syyllistämistä ja vaikka mitä vainoa. 

Kuulemma noin ei voi laskea, koska säästynyt raha menee kuitenkin johonkin, vaikka Alkoon. En sitten kysynyt, että ihan omin jaloinko ne setelit sinne kävelevät.

Iso osa köyhistä ei huomaa että ne "halvat satunnaisostokset" ovat lähes jokapäiväisiä.

Tuo ei varmaan koske hyvä- ja keskituloisia, varakkaita, kauneita ja hoikkia, ainoastaan niitä köyhiä - huonoja ihmisiä, jotka ovat kaiken pahan alku ja juuri.

Ja ummistetaan silmät, vaikka näin tekevät myös hyvätuloiset.

Uskomatonta yleistämistä köyhistä ja osoittaa empatiakyvyttömyyttä. Ihan sama jos kaikkia autoilijoita syylistettäisiin rattijuopoksi, kun muutama autoilija kärähtää ratissa.

Mutta jostakin syystä, moni hyvätuloinen ja varakas nainen marittaa kotona, kun huomaa vaatehuoneesaan on 30 paitaa ja 40 hametta ja kirpputorit pullottavat kalliita merkkituotteita. Eikä kukaan arvostele.

Enkä minäkään halua kritisoida heidän ostoksiaan, mutta olen huolissani luonnon ja ympäristön puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi, että rahan käyttöä pitäisi opettaa. Tämäkin ketju näyttää, että turha vaiva, ellei ihminen ymmärrä että kyse on kokonaisuudesta eikä yhdestä pizzasta, ei ole mitään tehtävissä. Osa on näitä, menot koostuvat turhasta/kalliista, ja sitten ei ole varaa oikeasti tarpeelliseen. Se on just sitä porukkaa jolle elämys tarkoittaa aina jotakin maksullista, ja jos se on lihottavaa tai muuten epäterveellistä, niin sitä parempi. 

Tunnen perheen, jossa jatkuvasti lapset ovat likaisissa ja rikkinäisissä vaatteissa,  eletään pelkillä tuilla. Puhuttiin sitten rahankäytöstä, ja ilmeni että vanhempien tupakointiin meni 500 e/kk, eikä tupakointia edes harkittu lopettavaksi. Ja hirveä huuto päälle, kun joku ehdotti että pelkällä tupakanpolton lopettamisella olisi heillä 6000 e vuodessa käyttää kaikenlaiseen mukavaan, oli kuulemma köyhien syyllistämistä ja vaikka mitä vainoa. 

Kuulemma noin ei voi laskea, koska säästynyt raha menee kuitenkin johonkin, vaikka Alkoon. En sitten kysynyt, että ihan omin jaloinko ne setelit sinne kävelevät.

Iso osa köyhistä ei huomaa että ne "halvat satunnaisostokset" ovat lähes jokapäiväisiä.

Tuo ei varmaan koske hyvä- ja keskituloisia, varakkaita, kauneita ja hoikkia, ainoastaan niitä köyhiä - huonoja ihmisiä, jotka ovat kaiken pahan alku ja juuri.

Ja ummistetaan silmät, vaikka näin tekevät myös hyvätuloiset.

Uskomatonta yleistämistä köyhistä ja osoittaa empatiakyvyttömyyttä. Ihan sama jos kaikkia autoilijoita syylistettäisiin rattijuopoksi, kun muutama autoilija kärähtää ratissa.

Mutta jostakin syystä, moni hyvätuloinen ja varakas nainen marittaa kotona, kun huomaa vaatehuoneesaan on 30 paitaa ja 40 hametta ja kirpputorit pullottavat kalliita merkkituotteita. Eikä kukaan arvostele.

Enkä minäkään halua kritisoida heidän ostoksiaan, mutta olen huolissani luonnon ja ympäristön puolesta.

Mutta siinäpä se pointti onkin ettei heillä tule itku kesken kuukauden ettei yhteiskunta anna tarpeeksi rahaa.

Omia huomioita:

Ostetaan, ostetaan ja ostetaan, kaikkea mahdollista, joka viikko joku uusi juttu. Sitten käydään leipäjonossa, ja itketään kun rahat ei riitä. Eivät elä kylläkään tuilla vaan eläkkeellä. mutta periaattessa sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Itsestäni olen oppinut muutaman jutun, kun olen elänyt rahapulaa ja niukkuutta yhden elämäni jakson ja nyt tätä vakavaraista osin jopa yltäkylläistä elämää. Köyhyydessä näin ympärilläni koko ajan asioita, joita en voi saada. Koko ajan teki jotain mieli. Ikinä en mitään ostanut oikeastaan, kurinalaisuus onnistui..mutta olin jotenkin katkera.

Nyt kun mulla olisi varaa ostaa kaikki ne asiat, mitä köyhänä halusin, niin en enää muista miksi niitä kaipasin. Nyt on helppo olla ilman. Enkä osta vieläkään. Mutta eri syistä.

Ainakin mulle on tosi eri asia olla ilman jotain asiaa omasta tahdosta kuin olosuhteiden pakosta.

Säästäminen tulee tavaksi,sitä nämä sossujuopot tosiaan tarvitsisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi, että rahan käyttöä pitäisi opettaa. Tämäkin ketju näyttää, että turha vaiva, ellei ihminen ymmärrä että kyse on kokonaisuudesta eikä yhdestä pizzasta, ei ole mitään tehtävissä. Osa on näitä, menot koostuvat turhasta/kalliista, ja sitten ei ole varaa oikeasti tarpeelliseen. Se on just sitä porukkaa jolle elämys tarkoittaa aina jotakin maksullista, ja jos se on lihottavaa tai muuten epäterveellistä, niin sitä parempi. 

Tunnen perheen, jossa jatkuvasti lapset ovat likaisissa ja rikkinäisissä vaatteissa,  eletään pelkillä tuilla. Puhuttiin sitten rahankäytöstä, ja ilmeni että vanhempien tupakointiin meni 500 e/kk, eikä tupakointia edes harkittu lopettavaksi. Ja hirveä huuto päälle, kun joku ehdotti että pelkällä tupakanpolton lopettamisella olisi heillä 6000 e vuodessa käyttää kaikenlaiseen mukavaan, oli kuulemma köyhien syyllistämistä ja vaikka mitä vainoa. 

Kuulemma noin ei voi laskea, koska säästynyt raha menee kuitenkin johonkin, vaikka Alkoon. En sitten kysynyt, että ihan omin jaloinko ne setelit sinne kävelevät.

Iso osa köyhistä ei huomaa että ne "halvat satunnaisostokset" ovat lähes jokapäiväisiä.

Tuo ei varmaan koske hyvä- ja keskituloisia, varakkaita, kauneita ja hoikkia, ainoastaan niitä köyhiä - huonoja ihmisiä, jotka ovat kaiken pahan alku ja juuri.

Ja ummistetaan silmät, vaikka näin tekevät myös hyvätuloiset.

Uskomatonta yleistämistä köyhistä ja osoittaa empatiakyvyttömyyttä. Ihan sama jos kaikkia autoilijoita syylistettäisiin rattijuopoksi, kun muutama autoilija kärähtää ratissa.

Mutta jostakin syystä, moni hyvätuloinen ja varakas nainen marittaa kotona, kun huomaa vaatehuoneesaan on 30 paitaa ja 40 hametta ja kirpputorit pullottavat kalliita merkkituotteita. Eikä kukaan arvostele.

Enkä minäkään halua kritisoida heidän ostoksiaan, mutta olen huolissani luonnon ja ympäristön puolesta.

No kyllähän nuo jotkut Amerikan tähdet ovat tuhlanneet koko jättiomaisuutensa.

Käyttikö ne vähät rahat mihin vain niin köyhä on silti köyhä. Todennäköisesti suurin osa rahasta menee joka tapauksessa aina ruokaan, vuokraan ja muuhun elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsestäni olen oppinut muutaman jutun, kun olen elänyt rahapulaa ja niukkuutta yhden elämäni jakson ja nyt tätä vakavaraista osin jopa yltäkylläistä elämää. Köyhyydessä näin ympärilläni koko ajan asioita, joita en voi saada. Koko ajan teki jotain mieli. Ikinä en mitään ostanut oikeastaan, kurinalaisuus onnistui..mutta olin jotenkin katkera.

Nyt kun mulla olisi varaa ostaa kaikki ne asiat, mitä köyhänä halusin, niin en enää muista miksi niitä kaipasin. Nyt on helppo olla ilman. Enkä osta vieläkään. Mutta eri syistä.

Ainakin mulle on tosi eri asia olla ilman jotain asiaa omasta tahdosta kuin olosuhteiden pakosta.

Säästäminen tulee tavaksi,sitä nämä sossujuopot tosiaan tarvitsisivat.

Ei raha tai säästöt vielä tee hyvää ihmistä, vaan hyvät käytöstavat, hienotunteisuus ja sydämensivistys, eikä niitä voi ostaa edes rahalla, oli miten rikas tahansa ja nämä jää meistä jäljelle, kun elämämme on päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Ja terveellinen ruoka on sinusta turhuus, jota voi verrata tupakointiin, pizzataxiin ja "mäkkielämyksiin"?

Ei minusta ja siksi sijoitinkin sen lainausmerkkeihin. Tämän ketjun katsannossa turhuutena kuitenkin näytetään pitävän asioita, jotka eivät tähtää köyhän välittömään eloonjäämiseen. Moni oman elämänsä nettoveronmaksaja varmasti ahdistuu ajatuksesta, että laitan heidän kustantamastaan avustuksesta osan vitamiinipillereihin. Pointti olisi edelleen siinä, että joidenkin satasten tuloista säästäminen ei muuta tilannetta mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi, että rahan käyttöä pitäisi opettaa. Tämäkin ketju näyttää, että turha vaiva, ellei ihminen ymmärrä että kyse on kokonaisuudesta eikä yhdestä pizzasta, ei ole mitään tehtävissä. Osa on näitä, menot koostuvat turhasta/kalliista, ja sitten ei ole varaa oikeasti tarpeelliseen. Se on just sitä porukkaa jolle elämys tarkoittaa aina jotakin maksullista, ja jos se on lihottavaa tai muuten epäterveellistä, niin sitä parempi. 

Tunnen perheen, jossa jatkuvasti lapset ovat likaisissa ja rikkinäisissä vaatteissa,  eletään pelkillä tuilla. Puhuttiin sitten rahankäytöstä, ja ilmeni että vanhempien tupakointiin meni 500 e/kk, eikä tupakointia edes harkittu lopettavaksi. Ja hirveä huuto päälle, kun joku ehdotti että pelkällä tupakanpolton lopettamisella olisi heillä 6000 e vuodessa käyttää kaikenlaiseen mukavaan, oli kuulemma köyhien syyllistämistä ja vaikka mitä vainoa. 

Kuulemma noin ei voi laskea, koska säästynyt raha menee kuitenkin johonkin, vaikka Alkoon. En sitten kysynyt, että ihan omin jaloinko ne setelit sinne kävelevät.

Ihan varmasti on olemassa "just sitä porukkaa" jolla eivät ne vähät rahat pysy hyppysissä ja rahat röökataan. Siitä en pidä, että kaikki köyhät tai pienituloiset niputetaan tällaisiksi. 

Kun omia opiskeluaikojani muistelen, niin kaikkein hauskinta oli juuri se epäterveellinen ja lihottava ystävien kera nautittuna. Muistan myös sen ilon päivän kun sain ostaa joskus uuden vaatteen. Olisin tietenkin voinut istua kämpillä yksin ja säästää nekin rahat osakerahastoon. 

Vierailija kirjoitti:

Itsestäni olen oppinut muutaman jutun, kun olen elänyt rahapulaa ja niukkuutta yhden elämäni jakson ja nyt tätä vakavaraista osin jopa yltäkylläistä elämää. Köyhyydessä näin ympärilläni koko ajan asioita, joita en voi saada. Koko ajan teki jotain mieli. Ikinä en mitään ostanut oikeastaan, kurinalaisuus onnistui..mutta olin jotenkin katkera.

Nyt kun mulla olisi varaa ostaa kaikki ne asiat, mitä köyhänä halusin, niin en enää muista miksi niitä kaipasin. Nyt on helppo olla ilman. Enkä osta vieläkään. Mutta eri syistä.

Ainakin mulle on tosi eri asia olla ilman jotain asiaa omasta tahdosta kuin olosuhteiden pakosta.

Tämä on niin totta! Kun kaikesta oli puutetta, jokainen hankinta tuntui merkitykselliseltä, ja sitä arpoi, onko varaa ostaa pipo vai ei jne., ja mitä ei ole varaa hankkia jos sen pipon ostaa. Se vei paljon energiaa.