Lue keskustelun säännöt.
Äh kun harmittaa luovuttaa missään
29.10.2018 |
Suorituskeskeisten ja tunnollisten ihmisten vaiva tämä kai...
Miten olette opetelleet olemaan vähän armollisempia itsellenne?
Teen epäsäännöllistä vuorotyötä asiantuntihatehtävissä. Piti keskeyttää pitkäaikainen projekti erään kielen opiskelusta, kun työaikojen takia pääsin tunnille vain joka toinen krt.
Haastavan työn, opiskelun, luottamustehtävien, perheen ja dementoituvien vanhempien välissä pyristely ei vaan onnistu enää. Järki sanoo, että karsi nyt hyvä nainen - mutta kun tähän astikin sitä on sinnitellyt lähinnä sisulla, niin koville tämä ottaa.
Kommentit (6)
Relaa nyt hyvä ihminen. Taputa itseäsi päälaelle hyvästä yrityksestä. Elämästä pitää nauttiakin eikä vain suorittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, tietysti olette aivan oikeassa. Tuo kielen opiskelu oli mun ja miehen yhteinen projekti ja siksikin kurjaa lopettaa.
Mutta tosiaan jos ei opi mitään, kannattaa vähä aikansa käyttää muuhun.
Ap
Mun on ollut iän myötä aina vaikeampi ja vaikeampi antaa periksi missään. Sisuiluun oppii!
Jossain vaiheessa yksi lapsistani alkoi oireilla masennusta koulukiusaamisen seurauksena. Kun sen taustelun tiimellyksessä hän on joutunut koko ajan priorisoimaan tarkasti mitä tekee, on itsekin ollut pakko astua sivummalle ja opetella hengittelemään rauhallisemmin.
Tsemppiä, tietoista opettelua nyt vain.
Onpa harvinaisen positiivinen ja maltillinen aloitus, ei ihme ettei tähän ole tullut vastauksia kun aaveemammat eivät pääse haukkumaan ja riitelemään.
Nosto
5, ehkä täällä ei koeta tätä problematiikkaa vain ajankohtaiseksi.
Mutta totta puhut, harvinaisen asiallisia kommentteja sain, niistä kiitos. Lisääkin lukisin mielelläni.
Ap
Voi älä sure. Tilaisuuksia tulee uusia! Mene vaikka kesällä intensiivikurssille. Tuo tunne on tuttu, mutta tehottomaan opiskeluun on turha törsätä kallista aikaa.