Lue keskustelun säännöt.
Tajusin sen juuri: En ole normaaliälyinen!
29.10.2018 |
Ja olen oppinut peittelemään sitä tosiasiaa niin hyvin, että keinoni ovat tepsineet itseenikin. Tämä asia valkeni minulle vasta nyt.
Aina olen tiennyt olevani hidas, mutta sille on löytynyt selityksiä, fyysinen, krooninen sairaus (ei älyyn mitenkään vaikuttava), masennus, vaikea elämäntilanne, pienet lapset ja ruuhkavuodet. En ole niiden takia oikein jaksanut panostaa täysillä milloin minkäkin asian miettimiseen ja oppimiseen.
No kohta muuttaa viimeinenkin lapsi kotoa, elämä on seesteistä ja hyvää ja mun hoksottimet ei ole alkaneet toimia yhtään paremmin. Tai oikeastaan ovat, tajuan nyt viimein, etten oikeasti tajua juuri mitään.
Kielellisesti olen kuitenkin juuri sen verran lahjakas, että kun puhun kuin ruuneperi, se nähtävästi peittää ainakin osittain sen, että oikeasti olen ihan pihalla kaikesta, eikä mikään jää muistiin.
Kammottaa ajatellakin, mikä älykkyysosamääräni mitattaessa olisi.
Aika ankeaa.
Kommentit (31)
En mäkään uskaltaisi mitään Mensan testiä tehdä, en nimittäin osaan yhtään niitä palikkatehtäviä, olen joskus yrittänyt. Olen kuitenkin pitänyt itseäni normaaliälykkäänä, mutta ehkä se on vaan itsepetosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, äo mittaa vaan tietyn tason älykkyyttä, tuloshan koostuu lähinnä palikkatehtävistä. Voi hyvinkin olla että sen mukaan olisit älykäs. Itse sain äo-testistä tuloksen 121, vaikka olen ihan totaalitampio. En esim tykkää katsoa edes elokuvia kun en usein tajua edes loppuratkaisua, saatika arvaisi sitä etukäteen kuten leffafriikki mieheni. Kävin firman tykypäivässä semmoisessa pakohuoneessa ja sanomattakin selvää, etten osannut ratkaista varmaan yhtään tehtävää siellä. Olin koulussa kohtuuhyvä matikassa, kirjoitin lyhyestä matikasta ällän, mutta muuten mulla on ongelmia vähän joka saralla, teknisestikin olen täysin ulalla. Minäkin osaan peittää tyhmyyteni hyvin ja olen töissä edennyt hyvään asemaan. Salaisuuteni on se, etten paljasta tyhmyyttäni ainakaan kaikille. Nyökyttelen palavereissa kun tajuaisin jostain jotakin, vaikka oikeasti saatan olla aivan kujalla. Minäkin olen tajunnut tyhmyyteni vasta aikuisiällä, olen kohta 40.
Joskus muuten juttelin psykologin kanssa tyhmyyden tunteesta ja hän sanoi, että se on varsin tavallista nykypäivänä. Tavallisia töitä ei enää oikein ole ja asiantuntijaroolissa tarvitaan paljon älykkyyttä. Moni ei oikeasti ymmärrä töissä niin paljon kuin antaa ymmärtää, muttei kehtaa vaan myöntää. Tämä helpotti ajatuksisni hieman. Mutta kyllä mä silti tunnen todella usein olevani paljon vähä-älyisempi kuin muut.
Miehet osaa paremmin esittää tietävää, siksi ne pärjää paremmin.
Öö, sulla on mies että tuskinpa mikään hirmu typerä olet.
Onpa mukavan kannustavia vastauksia tänne tullut! Ja mielenkiintoisia.
Luettelen selvennykseksi vielä asioita, joita en tajua:
-Matematiikka, osaan vain yksinkertaisimpia laskutoimituksia, niitäkin hitaasti. Pelkään matikkaa.
-Asiatekstiä, vaikka työehtosopimusta tai pankki- ja vakuutustekstejä. En kertakaikkiaan ymmärrä, vaikka ponnistelen.
-Käsitöitä. En osaa kutoa, virkata, ommella.
-Ajan autoa epävarmasti, taskuparkkiin ajaminen tosi vaikeaa. En tämän takia juuri koskaan.
-Mitään keskustelunaiheita, jotka ei liity ihmisiin ja heidän tekemisiinsä ja ajatuksiinsa. Joku tekninen aihe, vaikka miten simppeli, ei avaudu. Tai yhteiskunnalliset aiheet. En pystyisi ikinä muodostamaan mitään mielipidettä näistä asioista.
Lisäksi toistan samoja virheitä ihmisuhteissa, joudun jyrätyksi enkä osaa muuttaa alistuvaa suhtautumistani. En ymmärrä mitään muuta kuin lempeyttä ja ystävällisyyttä. Jos joku on mua kohtaan pisteliäs, sarkastinen tai viattomasti vitsikäs, mä vaan putoan kärryiltä. En osaa antaa takaisin, en todellakaan. Hämmennyn ja pelkään tämän vuoksi sosiaalisia tilanteita.
Kiva kuulla, että on muitakin, jotka tuntee samoin. Ja on muuten totta, ettei kukaan ole enää "tavallinen rivityöntekijä". Pitää olla vähän joka alan asiantuntija.
Jos se jotain merkitsee, mun lapset on ihan fiksuja. Vanhin menossa yliopistoon ja aina ollut hyvä koulussa, vaikka äiti on hömelö.
Vierailija kirjoitti:
Onpa mukavan kannustavia vastauksia tänne tullut! Ja mielenkiintoisia.
Luettelen selvennykseksi vielä asioita, joita en tajua:
-Matematiikka, osaan vain yksinkertaisimpia laskutoimituksia, niitäkin hitaasti. Pelkään matikkaa.
-Asiatekstiä, vaikka työehtosopimusta tai pankki- ja vakuutustekstejä. En kertakaikkiaan ymmärrä, vaikka ponnistelen.
-Käsitöitä. En osaa kutoa, virkata, ommella.
-Ajan autoa epävarmasti, taskuparkkiin ajaminen tosi vaikeaa. En tämän takia juuri koskaan.
-Mitään keskustelunaiheita, jotka ei liity ihmisiin ja heidän tekemisiinsä ja ajatuksiinsa. Joku tekninen aihe, vaikka miten simppeli, ei avaudu. Tai yhteiskunnalliset aiheet. En pystyisi ikinä muodostamaan mitään mielipidettä näistä asioista.
Lisäksi toistan samoja virheitä ihmisuhteissa, joudun jyrätyksi enkä osaa muuttaa alistuvaa suhtautumistani. En ymmärrä mitään muuta kuin lempeyttä ja ystävällisyyttä. Jos joku on mua kohtaan pisteliäs, sarkastinen tai viattomasti vitsikäs, mä vaan putoan kärryiltä. En osaa antaa takaisin, en todellakaan. Hämmennyn ja pelkään tämän vuoksi sosiaalisia tilanteita.
Kiva kuulla, että on muitakin, jotka tuntee samoin. Ja on muuten totta, ettei kukaan ole enää "tavallinen rivityöntekijä". Pitää olla vähän joka alan asiantuntija.
Jos se jotain merkitsee, mun lapset on ihan fiksuja. Vanhin menossa yliopistoon ja aina ollut hyvä koulussa, vaikka äiti on hömelö.
Tämä siis ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet onnistunut huijaamaan ihmisiä näin pitkään vain puhumalla, olet selvästi sosiaalisesti erittäin lahjakas. älykkyys muodostuu useista eri osa-alueista ja kukaan ei ole lahjakas kaikissa niissä. Voit olla huippumatemaatikko mutta surkea piirtämään. voit olla huipputanssija mutta surkea kirjoittamaan.
Sosiaalinen älykkyys on sitäpaitsi, yksi arvostetuimmista älykkyyden osa-alueista nyky-yhteiskunnassa... Mieti kaikkia poliitikkoja, esimiehiä ja myyntitykkejä: Heidän ammatissaan sosiaalinen älykkyys on ykkösvaatimus. Olet lahjakas luomaan mielikuvia ja sinulla on draamantajua. Voisit olla vaikka hyvä näyttelijä. sinulla on varmaan myös hyvä mielikuvitus. Sosiaaliseen älykkyyteen kuuluu myös kyky "katsoa peiliin".
Jos olet erityisherkkä ja elänyt stressaavaa ja hektistä elämää, niin ei ihme, että tunnet olevasi eksyksissä. Kaikki aivokapasiteettisi on mennyt elämänhallintaan. Kun elämä on herkälle ihmiselle kaaosta, hän alkaa mokailla ja huomioida epärelevantteja asioita yrittäessään hallita kaaosta.
Voit alkaa etsiä nyt niitä lahjakkuuksiasi ja alkaa kehittämään niitä. Sinulle voisi tehdä hyvää muuttaa vähäksi aikaa johonkin metsämökkiin "tylsistymään" luonnon keskelle. Vietä hiljaieloa, lue kirjoja ja valokuvaa luontoa. Luonto on paras terapeutti.
mulla oli kerran niin tyhmä hellluntalainen tyttöystävä että tämä ei osannut keittäää edes kahvia kahvinkeittimellä! llisäksi ei osannut tehdä ruokaa vaan teki mikrosssa valmisruokaa aina. ja matikka 5 koulussa. olisipitänyt antaa kenkää jo ajoissa meni aikaa hukkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ap siltä että kärsit ehkä jonkinlaisesta hahmotushäiriöstä! Itsellä samoissa asioissa ongelmia ja neuropsykologisten tutkimusten jälkeen todettiin että visuaalinen hahmotuskyky on selvästi keskitason alapuolella ja näinollen kärsin matemaattisvisuaalisesta hahmotushäiriöstä. Matikka oli todella vaikeaa ja armovitosella pääsin läpi yläasteelta. Samoin käsityöt olivat aina hankalia. Sosiaalisissa tilanteissa putoan kärryiltä nopeasti, tv-sarjat ja leffat tuntuvat aina etenevän liian nopeasti jne. Tosin äo:ni on testatusti vain 100 eli ei sieltä parhaimmasta päästä...Mutta hahmotushäiriö vaikuttaa lähes kaikkeen elämässä ja se selittää monta asiaa
Juu, tuttua. Kykyprofiilini on aika epätasainen. En edes sovi mihinkään diagnoosiin, veikkaan että lapsuuden sairasteluilla ja sattumilla on ollut osuutensa asioihin. Toisina päivinä tunnen olevani normiälyinen ja selviydyn hyvin opiskelusta, toisina unohtelen sanoja, jäädyn yksinkertaisten laskutoimitusten edessä, tiputan kaiken lattialle ja möläytän jotain hölmöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkuvasti kälättävä tyhjäpää ei kylläkään hämää muita kuin itseään, vaikka sitä kielelliseksi lahjakkuudeksi kutsutkin
Ap, äo mittaa vaan tietyn tason älykkyyttä, tuloshan koostuu lähinnä palikkatehtävistä. Voi hyvinkin olla että sen mukaan olisit älykäs. Itse sain äo-testistä tuloksen 121, vaikka olen ihan totaalitampio. En esim tykkää katsoa edes elokuvia kun en usein tajua edes loppuratkaisua, saatika arvaisi sitä etukäteen kuten leffafriikki mieheni. Kävin firman tykypäivässä semmoisessa pakohuoneessa ja sanomattakin selvää, etten osannut ratkaista varmaan yhtään tehtävää siellä. Olin koulussa kohtuuhyvä matikassa, kirjoitin lyhyestä matikasta ällän, mutta muuten mulla on ongelmia vähän joka saralla, teknisestikin olen täysin ulalla. Minäkin osaan peittää tyhmyyteni hyvin ja olen töissä edennyt hyvään asemaan. Salaisuuteni on se, etten paljasta tyhmyyttäni ainakaan kaikille. Nyökyttelen palavereissa kun tajuaisin jostain jotakin, vaikka oikeasti saatan olla aivan kujalla. Minäkin olen tajunnut tyhmyyteni vasta aikuisiällä, olen kohta 40.
Joskus muuten juttelin psykologin kanssa tyhmyyden tunteesta ja hän sanoi, että se on varsin tavallista nykypäivänä. Tavallisia töitä ei enää oikein ole ja asiantuntijaroolissa tarvitaan paljon älykkyyttä. Moni ei oikeasti ymmärrä töissä niin paljon kuin antaa ymmärtää, muttei kehtaa vaan myöntää. Tämä helpotti ajatuksisni hieman. Mutta kyllä mä silti tunnen todella usein olevani paljon vähä-älyisempi kuin muut.