Miten mykkäkoulun saa loppumaan?

Vierailija kirjoitti:

Ollaan miehen kanssa oltu puhumatta jo viikko. Asutaan omissa kodeissamme, ollaan oltu vuosi yhdessä. Riita ihan mitättömästä jutusta.

Irtisano opettajat.

Aika paljon poistettuja viestejä tässä ketjussa. Minkä suuntaisia ne poistetut ovat mahtaneet olla...

Sen kun tietäisi. Kokemusta on vain yhdestä mykkäkoulun pitäjästä, mutta hän ei koskaan lopettanut sitä. Enkä saanut koskaan tietää, mikä oli mykkäkoulun syynä. Tai pitäisi kai sanoa "on syynä", koska hän ei edelleenkään puhu minulle, tosin en ole häntä nähnyt muutamaan vuoteen.

Et olisi päästänyt mattia kukkaroosi.

Nyt on kukkaro kipeä.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan miehen kanssa oltu puhumatta jo viikko. Asutaan omissa kodeissamme, ollaan oltu vuosi yhdessä. Riita ihan mitättömästä jutusta.

sääliksi käy. kaikkeen ne ihmiset oman elämänsä tuhlaa.

Ero ois varmaan paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Sen kun tietäisi. Kokemusta on vain yhdestä mykkäkoulun pitäjästä, mutta hän ei koskaan lopettanut sitä. Enkä saanut koskaan tietää, mikä oli mykkäkoulun syynä. Tai pitäisi kai sanoa "on syynä", koska hän ei edelleenkään puhu minulle, tosin en ole häntä nähnyt muutamaan vuoteen.

Jos olet Minna, niin voin kertoa että syynä mykkäkoululle on se, että pyörittelet silmiäsi villisti ja heität asiattomia kommentteja aina kun puhun jotain.

Et ehkä huomaa sitä itse, sillä näytät tekevän sitä muullekin ketkä eivät kuulu omaan pieneen sisäpiiriisi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju tuli sattumalta vastaan juuri sopivalla hetkellä. Itse riitelen mieluummin lyhyesti ja rajusti, edellisessä suhteessa kumppani oli samanlainen ja riidat olivat nopeasti ohi.

Nykyisen taipumus mököttää paljastui vasta yhteenmuuton jälkeen. Ollaan siis asuttu saman katon alla kolme kuukautta, ja tämä on toinen kerta kun kohtelee minua kuin ilmaa.Eikä ole siis ollut "oikeaa"riitaa ennen mökötystä, tyyliin olen väsyneenä tiuskaissut jotakin ja toinen sulkeutuu kuin simpukka.

Itse kaipaisin ilman puhdista, ei raivoaminekaan ole kypsää käytöstä, mutta kun harmin aiheet kasaantuvat, mieluiten riitelen kunnolla ja sitten sovin kunnolla. Sairasta vallankäyttöä mököttää päiväkausia, jolloin toinen ei saa edes tilaisuutta sovinnon hieromiseen.

Eli sä kaipaat ilman puhdistamista ja raivoat hetken ja unohdat koko jutun. Toiselle osapuolelle jää viikoiksi niin kurja olo ettei pysty kohtaamaan sinua, ja hän on tässä kuviossa ilkeä vallankäyttäjä.

Niinhän se näissä tuppaa menemään.

Vierailija kirjoitti:

Sen kun tietäisi. Kokemusta on vain yhdestä mykkäkoulun pitäjästä, mutta hän ei koskaan lopettanut sitä. Enkä saanut koskaan tietää, mikä oli mykkäkoulun syynä. Tai pitäisi kai sanoa "on syynä", koska hän ei edelleenkään puhu minulle, tosin en ole häntä nähnyt muutamaan vuoteen.

Aivan mahtavaa. Onkohan tuossakin se mököttäjä kuinka ylpeä itsestään..

Vierailija kirjoitti:

Miksi hiljaa oleminen on väärin, mutta jos huutaa toiselle joka päivä ja haukkuu, niin se on vain hyvä asia?

Molemmat ovat henkistä väkivaltaa. Luuletko todella, ettei ole muita vaihtoehtoja?

Sovintoseksiiii anaaliiiiin!

Puhumalla? Ei olekkaan helppoa nykyaikana ihan vaan puhumisen jalot taidot tuollaisissa tilanteissa, kun kaikki on diginä. 

Mun mielestäni viikko on aika lyhyt aika miettiä asioita. Varsinkin, jos asutaan eri kodeissa ja on takuulla muutakin elämää kuin suhteen pohtiminen. Mä en tykkää tehdä ihmissuhteissani hätiköityjä päätöksiä ja esim laittaa kiukunpuuskassani koko suhdetta poikki vain siksi, että toinen ei anna miettiä asioita rauhassa. Onneksi olen nainen ja miehet yleensä antavat mietintäaikaa eivätkä ole heti kuusmetrinen k**pä otsassa, kun muutamaan päivään ei kuulu mitään. 

Tähän on vaikea kommentoida kun ei tiedä, että miksi asutte omissa kodeissanne?

Ei  myöskään tiedetä sitä, että kuinka paljon olette tekemisissä keskenänne. Asutte omissa kodeissanne, eli mitä se ajallisesti tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Näytä pillua. ~(|)~

Jonkun lapsellisen miehen kommentti joka ei ole ikinä ollu parisuhteessa. Jos on vuosia oltu yhdessä niin se pillu ei ole mikään ihmeellinen asia saati edes kiinnosta miestä.

Se ei parisuhdetta pelasta.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni viikko on aika lyhyt aika miettiä asioita. Varsinkin, jos asutaan eri kodeissa ja on takuulla muutakin elämää kuin suhteen pohtiminen. Mä en tykkää tehdä ihmissuhteissani hätiköityjä päätöksiä ja esim laittaa kiukunpuuskassani koko suhdetta poikki vain siksi, että toinen ei anna miettiä asioita rauhassa. Onneksi olen nainen ja miehet yleensä antavat mietintäaikaa eivätkä ole heti kuusmetrinen k**pä otsassa, kun muutamaan päivään ei kuulu mitään. 

Pienen riidan jälkeen vain täysi itsekeskeinen herkkähipiäinen pässi viettää viikon murehtien suurta saamaansa sivallusta. Sit hiukan kohtuutta näihin juttuihin taas. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju tuli sattumalta vastaan juuri sopivalla hetkellä. Itse riitelen mieluummin lyhyesti ja rajusti, edellisessä suhteessa kumppani oli samanlainen ja riidat olivat nopeasti ohi.

Nykyisen taipumus mököttää paljastui vasta yhteenmuuton jälkeen. Ollaan siis asuttu saman katon alla kolme kuukautta, ja tämä on toinen kerta kun kohtelee minua kuin ilmaa.Eikä ole siis ollut "oikeaa"riitaa ennen mökötystä, tyyliin olen väsyneenä tiuskaissut jotakin ja toinen sulkeutuu kuin simpukka.

Itse kaipaisin ilman puhdista, ei raivoaminekaan ole kypsää käytöstä, mutta kun harmin aiheet kasaantuvat, mieluiten riitelen kunnolla ja sitten sovin kunnolla. Sairasta vallankäyttöä mököttää päiväkausia, jolloin toinen ei saa edes tilaisuutta sovinnon hieromiseen.

Joillakin ihmisillä on tarve "puhdistaa ilmaa tai päästellä höyryjä" aina välillä.

Ei siinä mitään jos tekisivät sen niiden kanssa jotka tykkäävät raivota siinä mukana.

Itse ahdistun ja uuvun tällaisten ihmisten kanssa ja olen joutunut siivoamaan sellaiset pois elämästäni ihan vain säilyttääkseni oman terveyteni ja toimintakykyni.

Jostain syystä nämä ihmiset eivät kykene ymmärtämään sitä että heidän raivoamisensa vie minulta voimat enkä jaksa kuunnella sitä.

Vaihtoehto olisi pitää lomaa näistä ihmisistä riittävän usein, mutta ei sekään sovi heille. Heillä kun on oikeus raivota milloin mistäkin, vaikka liian hitaista liikennevaloista. He kun ovat tempperamenttisia eivätkä mitään lapasia.

Onneksi tällaisia ei ole kovin usein sattunut kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestäni viikko on aika lyhyt aika miettiä asioita. Varsinkin, jos asutaan eri kodeissa ja on takuulla muutakin elämää kuin suhteen pohtiminen. Mä en tykkää tehdä ihmissuhteissani hätiköityjä päätöksiä ja esim laittaa kiukunpuuskassani koko suhdetta poikki vain siksi, että toinen ei anna miettiä asioita rauhassa. Onneksi olen nainen ja miehet yleensä antavat mietintäaikaa eivätkä ole heti kuusmetrinen k**pä otsassa, kun muutamaan päivään ei kuulu mitään. 

Pienen riidan jälkeen vain täysi itsekeskeinen herkkähipiäinen pässi viettää viikon murehtien suurta saamaansa sivallusta. Sit hiukan kohtuutta näihin juttuihin taas. 

Viikossa ei kuule välttämättä mieti koko asiaa vielä yhtään, koska on kaikkea muutakin tekemistä ja ajateltavaa.  Ja tässähän oli vain ap:n näkemys, että riidan syy oli mitätön. Entä, jos se ei ollutkaan miehen mielestä mitätön? Jospa mies ihan tosissaan miettii, pitäiskö koko suhde lopettaa tähän vai ei? Mua ärsyttää ihmiset, jotka painostavat antamaan vastauksia ennenkuin olen himputti soikoon edes ajatellut koko asiaa. Silloin saavat vastauksen, jota yleensä vähiten toivovat. Ei taustalla olevan riidan vuoksi vaan painostamisen vuoksi. 

Äitini on mykkäkoulun pitäjä. Se oli kamalaa katsottavaa lapsena ja nuoruudessani, kuinka hän piti mykkäkouluja isälleni ja minulle. Siitä jäi traumat.

Mieheni oli mykkäkoulun pitäjä ja siihen päälle vielä paikalta pakenija. Nyt ei enää niinkään, mutta kyllä siinä on ollut opettelemista niin itsellä, kuin miehelläkin. Ehkä enemmän itsellä, jotta on oppinut ns. käsittelemään mykkäkoulun pitäjää. 

Pari kertaa suhteen alussa katsoin, kuinka mies pakeni paikalta, ja sen jälkeen laitoin sille stopin; joko se karkaaminen loppuu tai suhde on tässä, minä en sitä kattele.

Kun jonkun ristiriidan käsittely menee riidaksi, on molemmissa vika. Riitaan tarvitaan aina kaksi. 

Jotta riita saadaan selvitetyksi, pitää mennä toista puolitiehen vastaan. Joskus voi tuntua siltä, että itse aina menee puolitiehen vastaan, mutta vuosien saatossa se toinenkin oppii siitä esimerkistä. Aluksi on se kömpelyyttä, jolloin vasta jälkikäteen ymmärtää, että toi toinen edes yritti. 

Riidan aikana on hyvä ottaa etäisyyttä ja miettiä, mitä itse teki väärin; huutaminen, toisen liiallinen syyttely, vttuilu, loukkaaminen, yms. Siitä on hyvä aloittaa, kun menee toisen luokse. 

Ennen toisen luokse menemistä on hyvä miettiä omaa tavoitetta. Jos se on sitä, että toinen pitää saada myöntämään virheensä, ei toisen luokse kannata mennä. Se on epäkunnioittavaa ja tällä toinen laitetaan henkisesti polvilleen. Jos tavoitteena on keksiä ratkaisu ristiriidalle yhdessä ja lopettaa riitely, siinä vaiheessa on hyvä mennä toisen luokse, ja ihan konkreettisesti sanoa, että "hei, mä en halua riidellä enää, ollaanko kavereita? Anteeksi, että mä huusin/loukkasin/yms." Toinen voi olla vielä vihainen, ei sitä koskaan tiedä. Tässä vaiheessa se pallo on sillä toisella; joko hän tulee myöskin puolitiehen vastaan tai ei tule ollenkaan, ja silloin pitää poistua paikalta ja tässä vaiheessa kunnioittaa itseään, eikä alkaa rukoilemaan sovintoa. Pallo heitetty ja nyt se on sillä toisella osapuolella.

Siinäkin omat jujunsa, miten toinen tulee puolitiehen vastaan, jos/kun tulee. Monesti näkee, että toinen luulee toisen olevan ns. polvillaan tullessaan hieromaan sopua, ja tällöin toinen vihaisena voi sanoa "sä oot aina sellanen, että teet näin ja näin….". Tätä ei tarvitse jäädä kuuntelemaan. Kun menee puolitiehen vastaan heittämään sen pallon toiselle, pitää olla itsekunnioitusta sen verran, että ei toiselta ota mitä vain vastaan. Riitaan tarvitaan kaksi, molemmissa on vika - ei vain siinä, joka ensimmäisenä heittää sopimuspallon.

Joskus toinen ei huomaa vihaisuudessaan sitä, että toinen yrittää hieroa sovintoa, vaikka sen kuinka selkeäsanaisesti sanoisi. Tällöin kannattaa tehdä toiselle huomio, että "mä tulin sua tässä puolitiehen vastaan, koska haluan tehdä sovinnon. Jos se ei sulle käy, kerro, ja lähden, kunnes sä tulet mua puolitiehen myös vastaan."

Mykkäkoulun pitäjän kanssa kannattaa puhua riitelytavasta, kun tilanne ei ole ns. päällä. Ei syytellä toista, vaan kertoa, miltä se tuntuu itsestä (epäkunnioittavalta/pelästyttävältä/pelolta/inhottavalta/etc).

Yksi tärkeä huomio on se, että mykkäkoulu ja pienen etäisyyden ottaminen riidan aikana ovat kaksi eri asiaa, ja ne kannattaa erottaa toisistaan. Riidan aikana toiselle ja itselle kannattaa joissain tilanteissa antaa tilaa ja aikaa miettiä, ettei riita paisu suunnattomaksi.

Mykkäkoulu on ihan kamalaa ja todellakin henkistä väkivaltaa. Olen itse sellainen, etten pysty nukkumaan silmällistäkään jos joku asia painaa, joten joka ikinen riita ja alkavan mykkäkoulun taimi (oli kyse kumman aloitteesta vaan) on loppunut illalla kun ollaan menty nukkumaan, en vaan kestä ellei edes jotain saada sanottua. Varsinkin kun pitäisi nukkua samassa sängyssä, mikään ei tee oloa niin yksinäiseksi kuin olla yhdessä fyysisesti samassa tilassa mutta henkisesti täysin erillään. Mieskin on jo oppinut tähän ja toimii kyllä hyvin, eipähän pääse pitkittymään mikään vaikka joskus on ehkä vähän raastavaa selvittää asiat heti. Viikkojen mykkäkoulu on minulle ihan absurdi ajatus.

Ei hitto en ymmärrä miten kukaa kahdestaan asuva pystyy tuollaiseen usean viikon mykkäkouluun! jotenkin niin absurdi ajatus. Olen joskus yrittänyt tätä mykkäkoulua ihan tietoisesti etenkin teininä kun asuin vielä kotona, mut ei siitä mitään tullut. olen niin puhelias ja konflikteja välttelevä ihminen etten vaan pysty olemaan hiljaa tuntia pidempää 😅 ! ja lisäksi se et näkis kuinka toisel on epämukavaa kun ei tiiä mikä on vialla ja ei saa mitään puheyhteyttä... aikamoista mielenvahvuutta vaatis multa. Ite enemmänki aina puhun liikaa. Koitan erimielisyydetkin ratkoa vatvomalla ja asiaa käännellen joka kantilta. Poikaystävä taas tuppaa vaikenemaan ja ite piän monologia jossain kohtaa jo 😅