Lue keskustelun säännöt.
Suhde ongelmissa, vauva tulossa
28.10.2018 |
Otsikossa ongelma.
Olisi kiva kuulla mietteitä puolesta ja vastaan, erotako tässä tilanteessa vai ei.
Suhteessa ei ole tapahtunut mitään dramaattista pahuutta kummankaan puolelta. Vain rakkaus poissa ja halut nollassa, molemmin puolin.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Parisuhteessa tulee aikoja, kun rakkaus jotenkin laimenee ja kaikki muu alkaa kiinnostaa. Siinä voi päättää lähteä omiin suuntiin tai tehdä töitä parisuhteen eteen, toisin sanoen odottaa että kriisi menee vain ohi.
Kolme vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde lopussa molemmin puolin ja vauva tulossa. Jessus. Onnea vaan.
Miksi ihmiset valitsee nämä kumppaninsa niin kevyin perustein.
Abortti ellet halua olla yh.
Rakkaus voi kuolla seuraavassakin suhteessa ja seuraavassakin... kysymys onkin tahdotko rakastaa?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Parisuhteessa tulee aikoja, kun rakkaus jotenkin laimenee ja kaikki muu alkaa kiinnostaa. Siinä voi päättää lähteä omiin suuntiin tai tehdä töitä parisuhteen eteen, toisin sanoen odottaa että kriisi menee vain ohi.
Meillä sitä rakkautta ei tosin koskaan ole ollut. Keskusteluyhteys toimii ja läheisyyttä on, nukutaan edelleen kolmen vuoden jälkeen lusikassa jokainen yhdesä vietetty yö.Miehellä se ehkä liittyy myös siihen että olen raskaana ja haluaa olla lähellä lastaan.
Mutta intohimoa ei ole, seksiä ei ole. Ei ole yhteisiä kiinnostuksenkohteita . Ollaan molemmat tosi itsenäisiä ja eletään omissa piireissämne. Ei tehdä yhdessä asioita. Joskus yritettiin mutta huomattiin nopeasti ettei kumpaakaan toisen harrastukset ja kaverit kiinnosta.
Jos teillä ei kerran alussakaan ole rakkautta ollut, niin miten ihmeessä oletat, että se yhtäkkiä vaan ilmestyy kuvioihin? Olet siis kolme vuotta ollut tietoisesti miehen kanssa, jota et rakasta, ja vielä lapsikin täytynyt saattaa alulle. Koko ajan olet ollut tietoinen suhteen tilasta, joten miksi rakkaudettomuus nyt on ongelma, kun se ei ollut sitä aiemminkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus voi kuolla seuraavassakin suhteessa ja seuraavassakin... kysymys onkin tahdotko rakastaa?
No yksin sitä ei voi tehdä, molempien pitäisi. Mies tahtoo hoitaa velvollisuutensa ja olla perhe, ei rakastaa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei kerran alussakaan ole rakkautta ollut, niin miten ihmeessä oletat, että se yhtäkkiä vaan ilmestyy kuvioihin? Olet siis kolme vuotta ollut tietoisesti miehen kanssa, jota et rakasta, ja vielä lapsikin täytynyt saattaa alulle. Koko ajan olet ollut tietoinen suhteen tilasta, joten miksi rakkaudettomuus nyt on ongelma, kun se ei ollut sitä aiemminkaan?
Ennen oli kuitenkin halua ja usko siihen että rakkaus kehittyy. Eli usko siihen että suhde muuttuu paremmaksi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei kerran alussakaan ole rakkautta ollut, niin miten ihmeessä oletat, että se yhtäkkiä vaan ilmestyy kuvioihin? Olet siis kolme vuotta ollut tietoisesti miehen kanssa, jota et rakasta, ja vielä lapsikin täytynyt saattaa alulle. Koko ajan olet ollut tietoinen suhteen tilasta, joten miksi rakkaudettomuus nyt on ongelma, kun se ei ollut sitä aiemminkaan?
Ja lisään että halusin rakkautta ja lapsen. Jos saa yhden kahdesta on sekin jo minusta ihan hyvin. Nyt mietinnässä on se, kannattaako suhde säilyttää. Miehen mielestä kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Suhde lopussa molemmin puolin ja vauva tulossa. Jessus. Onnea vaan.
Miksi ihmiset valitsee nämä kumppaninsa niin kevyin perustein.
Abortti ellet halua olla yh.
Olen jo moneen kertaan todennut haluavani lapsen. Nyt kyse parisuhteesta. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan tuota yhtä aikaisempaa kommentoijaa että ei tuo niin pahalta kuulosta. Juuri kumppanuusvanhemmuusmielessä. Miksi teidän pitäisi olla yhdessä? Ettekö voi vain kasvattaa lasta yhdessä, asua erillänne tai miten nyt arjen haluatte järjestääkään. Ahdistaako sinua ydinperheunelman kuoleminen? Monilta se varmaan kuolee tavalla tai toisella... Kuitenkin vaikuttaa siltä että mies haluaisi olla lapsensa elämässä, mikä on enemmän kuin monella muulla on, eli ihan hyvin voisi lapsen kasvattelu sujua.
Antakaa aikaa toisillenne ja perheellenne. Jokaiseen suhteeseen kuuluu pitkiäkin aikoja haaleutta. Ennen kaikkea: puhukaa toisillenne, puhukaa kaikesta. Älkää tehkö hätiköityjä johtopäätöksiä. Mutta:keksikää väkisin yhteistä tekemistä, joka lähentää teitä. Ihan mitä vaan. Menkää konserttiin. Leipokaa pullaa. Yhdessä. Rakkaus voi luurata nurkan takana, teidän rakkautenne ja te voitte sen löytää. Älkää katsoko, miten muut tekevät. Luokaa oma tapanne olla perhe. Ennenkaikkea: opetelkaa puhumaan ja kuuntelemaan. Ehkä neuvolassa olisi hyvä ottaa tilanne puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä ei kerran alussakaan ole rakkautta ollut, niin miten ihmeessä oletat, että se yhtäkkiä vaan ilmestyy kuvioihin? Olet siis kolme vuotta ollut tietoisesti miehen kanssa, jota et rakasta, ja vielä lapsikin täytynyt saattaa alulle. Koko ajan olet ollut tietoinen suhteen tilasta, joten miksi rakkaudettomuus nyt on ongelma, kun se ei ollut sitä aiemminkaan?
Ennen oli kuitenkin halua ja usko siihen että rakkaus kehittyy. Eli usko siihen että suhde muuttuu paremmaksi. -ap
No voithan edelleen uskoa siihen, että rakkaus kehittyy, kuten olet tehnyt tähänkin asti. Jos olet tietoisesti lähtenyt rakkaudettomaan parisuhteeseen, niin oikeastaan et tässä tilanteessa voi kuin katsoa peiliin.
Nyt kyllä kannattaisi saada tilanteeseen lisää näkökulmia neuvolasta tai mitä niitä nyt on. Neuvolasta osaavat ohjata eteenpäin. Näytä siellä vaikka tuo kirjoittamasi teksti, jos et muuten tiedä, mitä sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Komppaan tuota yhtä aikaisempaa kommentoijaa että ei tuo niin pahalta kuulosta. Juuri kumppanuusvanhemmuusmielessä. Miksi teidän pitäisi olla yhdessä? Ettekö voi vain kasvattaa lasta yhdessä, asua erillänne tai miten nyt arjen haluatte järjestääkään. Ahdistaako sinua ydinperheunelman kuoleminen? Monilta se varmaan kuolee tavalla tai toisella... Kuitenkin vaikuttaa siltä että mies haluaisi olla lapsensa elämässä, mikä on enemmän kuin monella muulla on, eli ihan hyvin voisi lapsen kasvattelu sujua.
Luulen että miestä se ydinperheunelman kuoleminen ahdistaa enemmän. Hänestä voisimme jatkaa parisuhteessa, vaikka rakkautta ei ole. Mua taas ahdistaa ajatus siitä että hukkaisin vuosia elämästäni suhteessa joka on olemassa vain lapsen takia. Toisaalta ymmärrän että ero miehelle olisi pahempi myös siksi että minusta tulisi lähivanhempi. Mies haluaisi olla koko ajan läsnä lapsen arjessa ja asua samassa taloudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komppaan tuota yhtä aikaisempaa kommentoijaa että ei tuo niin pahalta kuulosta. Juuri kumppanuusvanhemmuusmielessä. Miksi teidän pitäisi olla yhdessä? Ettekö voi vain kasvattaa lasta yhdessä, asua erillänne tai miten nyt arjen haluatte järjestääkään. Ahdistaako sinua ydinperheunelman kuoleminen? Monilta se varmaan kuolee tavalla tai toisella... Kuitenkin vaikuttaa siltä että mies haluaisi olla lapsensa elämässä, mikä on enemmän kuin monella muulla on, eli ihan hyvin voisi lapsen kasvattelu sujua.
Luulen että miestä se ydinperheunelman kuoleminen ahdistaa enemmän. Hänestä voisimme jatkaa parisuhteessa, vaikka rakkautta ei ole. Mua taas ahdistaa ajatus siitä että hukkaisin vuosia elämästäni suhteessa joka on olemassa vain lapsen takia. Toisaalta ymmärrän että ero miehelle olisi pahempi myös siksi että minusta tulisi lähivanhempi. Mies haluaisi olla koko ajan läsnä lapsen arjessa ja asua samassa taloudessa.
Ettekö sitten voisi järjestää asioita siten että esim asuisitte lähekkäin ja mies voisi esim vauvavuoden aikana tulla luoksesi aika vapaasti tms? Vai luuletko että mies pillastuisi jos ehdottaisit rehellistä eroa ja mutkattomat välit olisivat sitten muisto vain?
Näytä miehellesi tämä viestiketju ja kysy, mitä hän ajattelee ja mitä voisitte tehdä asioitten kuntoon saattamiseksi. Eivät suinkaan kaikki parisuhteet ole suurta tunteiden paloa, mutta jos tyytymättömyyttä esiintyy, on teidän velvollisuutenne tehdä sille jotain. Puhukaa ja myös menkää yhdessä puhumaan vaikka perheneuvolaan. Teillä on kaikki mahdollisuudet selvitä, jos yhdessä päätätte niin.
Tällaiset tilanteet joissa ollaan toiveikkuuden varassa eivät yleensä kestä vaan tulevat luonnolliseen päätökseensä jossain kohtaa... (Kokemusta kyllä on, itsellänikin...)
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä kannattaisi saada tilanteeseen lisää näkökulmia neuvolasta tai mitä niitä nyt on. Neuvolasta osaavat ohjata eteenpäin. Näytä siellä vaikka tuo kirjoittamasi teksti, jos et muuten tiedä, mitä sanoa.
Tuo on kyllä totta. Ja ollaan kyllä jo puhuttukin siitä että menisimme parisuhdeneuvontaan. Lapsi on niin tärkeä miehelle etten haluaisi satuttaa häntä sillä että joutuisi elämään erillään lapsestaan. Toisaalta en halua sitten tuhlata omaa elämääni r akkaudettomassa suhteessa. -ap
Sinusta on tulossa äiti ja puolisostasi isä. siihen automaattisesti kuuluu epäitsekkyys ja sen pienen olennon paras. Rakkaus vain loppui? Miten se lasta suunniteltaessa tuntui kestävän, vai olitteko huolettomasti liikkeellä?
Minua henk.koht. Ärsyttää kaltaisesi ihmiset, jotka ei ota vastuuta tekemisistään vaan jahtaa sitä satumaista rakkautta. Se ei kestä. Rakkaus on päätös ja jos et ole varma tunteistasi, älä tee vauvaa! Niin helppoa se on. Taas uusi lapsi jolle ei edes anneta mahdollisuutta ydinperheeseen.
Eroa. Et ikinä tule olemaan onnellinen tai löytämään kestävää rakkautta. Kaltaisesi eivät osaa tehdä pysyviä päätöksiä ja pitäytyä niissä.
Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Parisuhteessa tulee aikoja, kun rakkaus jotenkin laimenee ja kaikki muu alkaa kiinnostaa. Siinä voi päättää lähteä omiin suuntiin tai tehdä töitä parisuhteen eteen, toisin sanoen odottaa että kriisi menee vain ohi.