Opinnäytetyön tekeminen parin kanssa

Joo, hänellä on siis 3 v lapsi. Tukiverkostot on hyvät, joten en tiedä onko kohtuutonta vaatia että hän tekisi muutaman tunnin päivässä ja olisi helpommin tavoitettavissa? Ymmärrän että perhe on tärkeä mutta joskus kouluasiat pitää vaan hoitaa nopeasti. Parini on myös enemmän mietiskelijä kun taas minä haluan konkreettisesti eteenpäin. 

Ap

Siis jos parilla on 3-vuotias lapsi, onko aivan kohtuutonta pyytää että hän tekisi muutaman tunnin päivässä ja olisi tavoitettavissa helpommin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis jos parilla on 3-vuotias lapsi, onko aivan kohtuutonta pyytää että hän tekisi muutaman tunnin päivässä ja olisi tavoitettavissa helpommin?

Ap

No ei ole. 3-vuotias on jo niin iso ettei tarvitse 24/7 äidin läsnäoloa ja huomiota, ellei nyt satu olemaan vaativa erityislapsi (mitä parin muksu tuskin on). Whatsappin tai messengerin kautta on vaivatonta laittaa viestiä, sähköposti ja skypekin on keksitty. Jos ette ole tätä vielä tehneet niin laittakaa nettiin sharepointin kautta yhteinen opparipohja, johon voitte lisäillä ja muokata tekstiä sitä mukaa kun kirjoitusprosessi etenee.

Eihän tuon ikäistä edes tarvitse koko aikaa silmä kovana vahtia. Ymmärtäisin vielä parivuotiaan, mutta ei tuon ikäinen tarvitse niin paljoa huomiota vaan osaa jo olla yksikseen. Pari taitaa vaan käyttää tekosyynä kun ei halua tehdä työtä.

Teillä on kaikki projektin onnistumisen kannalta tarvittavat tekijät (motivaatio, yhteistyöhalukkuus, työskentelytavat) aivan eri planeetalta keskenänne. Eli huonolta näyttää ellei parisi ryhdistäydy ja ota hommaa haltuun. Ei tosin siltä kuulosta että näin kävisi ihan lähiaikoina..

Miten et selvittänyt parin tilannetta jo ennen työhön ryhtymistä? En suostuisi tekemään parityötä noilla resursseilla. Nyt keskustele parin kanssa, aikooko osallistua työhön vai ei ja jos ei, yhteys ohjaajaan ja yksilötyö tai uus pari

Sen parityön idea on että molemmat tekee osansa (50/50).

Minä olin se opparintekijä jolla oli kaks pientä lasta. Ilmoitin heti että teen yksin ja teinkin, ja tiheässä oli ne illat kun naputtelin koneella pikkutunneille saakka.

Ryhmätöissä koin monesti morkkista kun en todella voinut jäädä koulun jälkeen tai tavata illalla työskentelyn merkeissä, sillä lapset piti hakea hoidosta eikä tukiverkostoja ollut. Jaettiin sitten mulle oma osuus tai tehtäväksi jäi koostaa muiden tekemisistä tyylipuhdas lopputulos.

Kaverisi käyttää lasta tekosyynä, älä ota kiviriipaksi., tee yksin. Koulu kyllä ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tähän mennessä mennyt jo paljon aikaa turhiin asioihin kuten siihen että pari miettii mitä seuraavaksi tehdään. Hän on vain tunnin päivässä tavoitettavissa. Perustelee sillä että hänellä on perhe. Sanoi ettei pysty tekemään enempää eikä iltaisin. 

Ap

Justjoo. Mihin tämä ihminen edes tarvitsee amk-tutkintoa, koska eihän hän voi (samalla logiikalla) käydä töissä kun on se perhe. Ihan höpönhöpöä tuollaiset selittelyt, häntä ei vaan kiinnosta ja sillä selvä. Teillä ei ole pomoa eikä projektijohtajaa eli selkeää auktoriteettia, joka jyrähtäisi laiskottelusta ja laittaisi lusmun ruotuun kuten työelämässä kävisi. Unohda siis koko juttu ja tee opinnäyte joko itsenäisesti tai jonkun toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jopa yliopistossa on jatkuvasti ryhmätenttejä ja esseitäkin tuputetaan tehtäväksi pareissa... Voit varmaan vielä perua ryhmäjutun, ilmoitat kaverille että nyt ei taida sujua ja ohjaajalle myös.

Jatkuvasti? Mulla ei ole yhtään ryhmätenttiä tullut vastaan ja opintopisteitä yli 500

Tunnen tuskan. Tekisin niin paljon mieluummin yksin, mutta ei auta, parityönä on pakko tehdä. Onneksi tämä on vain tutkivan ainedidaktiikan 10op arvoinen 20 sivuinen höpöhöpö tutkielma arvostelulla hyv/hyl, mutta silti nyppii. Mä olisin jo tehnyt tämän yksin, mutta nyt sitä on kasassa 2 sivua, koska parillani on kiire ja häntä ei meinaa saada kiinni ja kun saakin hän ei ole tehnyt mitään työmme eteen.

Olen tehnyt opinnäytetyön yksin, perheessä kaksi alle kouluikäistä lasta ja toisella puheekehityksen viivästymää ja kävin töissä samalla, tosin osa-aikaisessa. Sain nelosen. Ohjaaja oli sitä mieltä, että työ on aika vaativa yksin tehtäväksi, mutta sanoin, että aikatauluni on niin tiukat, että minulla on helpompaa tehdä yksin sekin aika kuin miettiä, koska parityöhön on aikaa. Perhe on tekosyy saamattomuudelle. Itselläni ainakin homma sujui tehokkaammin perheen ansiosta, kun piti tehdä hommat silloin kuin aikaa löytyi.

Parini sanoi että ei pysty tekemään illalla myöhään vaikka minusta silloin olisi varmasti aikaa, kun lapsi menee nukkumaan klo 21 aikaan. Sanoi että periaatteena on että klo 22 jälkeen ei tee kouluhommia.

Ap

Itse luulen myös että jos minullakin olisi perhe, se vaan tehostaisi työskentelyä ennestään. Mutta näköjään joillain on toisin päin. Parini ei käy edes töissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Iso virhe tehdä yhdessä, todella iso. Parista toinen tekee aina enemmän hommia ja toinen tulee enemmän tai vähemmän siivellä.

Minä olen tehnyt opinnäytetyön parin kanssa, eikä työmäärä todellakaan jakautunut epätasaisesti. Toki oltiin jo aikuisia ihmisiä, joten kumpikin kyllä osasi jo hivenen suunnitella tekemisiään. Opparista sai 5 opintopistettä, eli kummankin olisi pitänyt tehdä n. 67 tuntia töitä sen eteen. Meillä meni todellisuudessa pitempään, koska ohjaus oli aika huonoa.

Kuulostaa siltä että parisi ei edes halua valmistua. Eikä ole valmis näkemään yhtään vaivaa opparin eteen, saati joustamaan periaatteistaan. Forget about her.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tuskan. Tekisin niin paljon mieluummin yksin, mutta ei auta, parityönä on pakko tehdä. Onneksi tämä on vain tutkivan ainedidaktiikan 10op arvoinen 20 sivuinen höpöhöpö tutkielma arvostelulla hyv/hyl, mutta silti nyppii. Mä olisin jo tehnyt tämän yksin, mutta nyt sitä on kasassa 2 sivua, koska parillani on kiire ja häntä ei meinaa saada kiinni ja kun saakin hän ei ole tehnyt mitään työmme eteen.

Saamatonta on sinunkin työskentelysi, kaksi sivua kasassa! Toinen niistä varmaan kansilehti, siinäkin vain alustava työnimi.

Perhe-elämä ei ole mikään syy jättää asioita sun kontolle. Jos hänellä ei ole kapasiteettiaa selviytyä lopputyöstä niin miksi hän ylipäätään haluaa nyt valmistua.  Kuvitteleeko, että sinä hoidat kaiken. Tekisin aikataulusuunnitelman ja jakaisin tehtävät ja lähettäisin tämän suunnitelman työparille. Jos työkaverille ei sovi, että tiettyyn päivään mennessä osio x on valmis ja toiseen päivään osio y niin hän voi sitten varmasti tehdä työn omalla aikataulullaan. Siinä kohtaa ottaisin yhteyttä kouluun ja pyytäisin tehdä työn yksin. Et kai sinä voi riskeerata valmistumista toisen elämäntilanteen takia, pöyristyttävä ajatuskin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä lienee provo, koska kukaan ei ole niin hullu, että vapaaehtoisesti tekisi ryhmätyönä mitään. Yksin pääsee helpommalla.

Meillä sosiaalialalla oli pakko tehdä yhdessä. Erittäin painavalla syyllä sai tehdä yksin.

En usko. Mikä amk kyseessä? Olen itsekin opiskellut sosiaalialaa amk:issa, ja osa teki opparin yksin, jotkut parin kanssa. Ei aikuista ihmistä voida _pakottaa_ tekemään opinnäytetyötä parin kanssa.

Tällä hetkellä opiskelen yliopistossa ja meillä muutamat tekevät kandin pareittain. En edes tiennyt, että se on mahdollista. Itse en ikinä tekisi opparia tai kandia parin kanssa, koska haluaisin kyseinen työn olevan henkilökohtainen saavutukseni. Lisäksi parin kanssa kirjoittaminen on hankalaa, koska kaikilla on oma tapa ajatella ja tuottaa tekstiä. Puhumattakaan erilaisista työskentelymenetelmistä.

Vierailija kirjoitti:

Paljon opinnäytetyöstä saa opintopisteitä? Yksi opintopiste vastaa 27 tuntia työtunteja. Kerrot siis opinnäytetyön kokonaispistemäärän 27 tunnilla, niin saat realistisen käsityksen asiasta. Yliopistolla parin kanssa laaditut tehtävät tulee aina olla tuplasti laajempia kuin yksin tehdyt, eli parin kanssa ei työmäärässä pääse yhtään helpommalla.

Henkilökohtaisilla asioilla kuten lapsilla ei ole mitään merkitystä.

AMK-oppari on 15 op, eli 405 tuntia. Jos tekee tunnin päivässä viitenä päivänä viikossa niin siihen menisi n. 1,5 vuotta.

Googletin, ja näköjään esim. Jyväskylän ylipistossa psykologian opiskelijat tekevät kandin ensisijaisesti pareittain... Halleluja, olen järkyttynyt, en olisi ikinä uskonut tätä 😳 Nimenomaan luulisi, että akateeminen koulutus edellyttäisi itsenäistä osaamisen näyttämistä ja suoritusta. Itse en missään nimessä haluaisi tehdä kandia kenenkään toisen kanssa, koska siinä on aika iso riski, että koko prosessi on ihan helvettiä, ja lopputulos hirveä.