Erojen vaikutus lasten hyvinvointiin - kerrankin joku sanoo totuuden

Vierailija kirjoitti:

https://www.is.fi/perhe/art-2000005879966.html

"Nuorisopsykiatrian ylilääkäri Riinakerttu Kaltiala-Heino mainitsee kuitenkin myös rikkonaiset perhesuhteet. Hänen mukaansa julkisen keskustelun sävy on, että "seuraa sydäntäsi" ja "lapsetkin ovat onnellisia kun sinä olet onnellinen"

- Mielenterveysaineisto silti osoittaa, että ne nuoret oireilevat keskimäärin enemmän, joiden vanhemmat eivät asu yhdessä."

Niin. On aivan selvä, että monesti ero parantaa lastenkin hyvinvointia, etenkin jos on väkivaltaa tai alkoholismia. Mutta monesti ero myös pahentaa lasten oloa. Nykyään tabu on, että joskus vanhempien pitäisi laittaa oma etunsa hetkeksi syrjään, ja pysyä yhdessä vaikeuksista huolimatta. Kiva kun joku tuon joskus sanoo...

Totta. Tässä yksi päivä täällä oli sellainen keskustelu jossa joku valopää väitti että parisuhteella ja lapsilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa :D

Eli että lapsia voi tehdä kaikkien kanssa, ja sitten aina erota kun kuuntelee sydämensä ääntä, ja tämä ei vaikuta syntyneisiin lapsiin mitenkään. Huhhei!

Miksi aina pitää lähteä mukaan sukupuolten väliseen kärhämöintiin? Tästä samasta aiheesta oli jo yksi aloitus, joka varta vasten oli laadittu miesten vastaiseksi provokaatioksi, ja joku mieshän siihen sitten lankesi. Ja provoilija sai mitä halusi: sukupuolten välisen kärhämän.

Artikkeli, johon tämäkin ketju perustuu, on kaiketi tehty ihan hyvässä tarkoituksessa. Minustakin on hälyttävää, että maamme on täynnä kaiken maailman tutkijoita ja asiantuntijoita lausuntoineen, mutta pahoinvointi näyttää vain lisääntyvän. Osa voidaan selittää ihmisten alentuneena kynnyksenä lähteä liikkeelle ongelmineen, mutta ei se selitys kaikkea kata.

Ehdotan nyt yhtä ajatusta. En väitä, että se olisi ainoa selitys, mutta ihan kokeeksi tuon sen ilmi. Voisiko kyseessä olla pikaista mielihyvää tavoitteleva kulttuurimme? Voisiko olla jopa niin, että netti, TV ja korkea elintaso ovat jotenkin ihan fyysisesti vaikuttanut mielihyväjärjestelmän kautta keskushermostoomme? Ei siis yksin niin, että nämä seikat ovat vaikuttaneet yksin nuoriin, vaan myös aikuiset käyttäytyvät epäsuotavalla tavalla pikaisen tyydytyksen tarpeessaan ja tämä osaltaan lisäisi lyhytjänteisyyttä ja lasten ja nuorten turvattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuon yhteyden tulkita siten, että erot johtuvat usein perheväkivallasta, päihdeongelmista jne. ja täten johtavat sekä eroon että lasten mielenterveysongelmien riskin kasvuun. 

Omassa tuttavapiirissä yksikään ero ei ole johtunut perheväkivallasta tai päihdeongelmista jne., vaan jompi kumpi on löytänyt uuden. Noin 40% ihmisten ensimmäisistä avioliitoista päätyy eroon, taatusti ei ole yleisimpänä syynä päihde- ja mielenterveysongelmat.

Tilastojahan voi lukea vähän niinkuin mieli tekee ja mitä niistä halutaan tulkita. Suomi on ollut jo yli 10 vuotta taloudellisissa vaikeuksissa eikä nousua ole vieläkään tiedossa. Talous ei ole elpynyt edes osittain sille tasolle, mikä se on ollut. Samoista ns, perus ammateista ei saa enää lähdeskään sitä elintasoa, mitä sai ennen eikä todennäköisesti tule enää ikinä saamaankaan, koska suomi joutuu maksamana lainarahalla nykyisen sosiaalituen määrän. Leikkauksia on tehty paljon ja tullaan tekemään vielä huomattavia määriä, tottakai tämä näkyy lasten hyvinvoinnissa ja samalla tavalla parisuhteissa. Fiksummat eivät edes lapsia tee enää Suomeen, koska mitään tulevaisuutta ei välttämättä ole. Köyhyys ja talousvaikeudet kulkevat käsikädessa lasten hyvinvoinnin kanssa - valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuon yhteyden tulkita siten, että erot johtuvat usein perheväkivallasta, päihdeongelmista jne. ja täten johtavat sekä eroon että lasten mielenterveysongelmien riskin kasvuun. 

Omassa tuttavapiirissä yksikään ero ei ole johtunut perheväkivallasta tai päihdeongelmista jne., vaan jompi kumpi on löytänyt uuden. Noin 40% ihmisten ensimmäisistä avioliitoista päätyy eroon, taatusti ei ole yleisimpänä syynä päihde- ja mielenterveysongelmat.

Noin 40% on päätynyt eroon jo yli 10 vuotta, ja viimevuosina on ongelmat lisääntyneet. Ei se ole ongelmien kasvun syynä.

Yhtäkään naista ei pitäisi syyllistää eroa suhteesta, jossa mies ei ole kantanut vastuuta kodista ja perheestä 50% (jos molemmat ovat töissä). Jos mies ei tiedä, milloin on neuvola-ajat, koska kouluun pitää vielä liikuntakamat tai jos miestä pitää pyytää siivoamaan tai kotitöihin. Kenenkään naisen ei pitäisi kokea velvollisuutta orjatyöhön ja kantamaan vielä mukana ja vastuuta aikuisesta miehestä. Mikään ei ole nöyryyttävämpää ja tee katkerammaksi kuin elämä mieslapsen kanssa.

Itse jätin tällaisen miehen, kun löysin paremman. Olin siinä iässä, että lapsia piti alkaa suunnitella. Mies ei olisi (tietenkään) halunnut erota ja pitkään puhuin, annoin mahdollisuuksia, vaadin ja suutuin, että osallistuisi kotitöihin, kävisi kaupassa välilä tai tekisi edes jotain. Lopulta löysin kaikin puolin paremman, aloitteellisen ja vastuullisen miehen, ja lähdin. Tämä ex katkeroitui lopulta hyvin pahasti ja syyttää elämänsä pilaamisesta. Miten tämä voi tulla näille miehille yllätyksenä? Ihan kuin ei olisi ollut tiedossa tuo tilanne jo pidempään? Luulisi, että mies ymmärt, että tottakai hänet vaihdetaan, jos tulee vastaan toinen aikuinen ja hänet jätetään. Sehän on miehen ihan oma valinta ollut olla kantamatta sitä vastuuta, ei kai se ole mikään yllätys sitten, jos se nainen lähtee? Tätä en voi ymmärtää. Sekuntiakaan ei ole vaihtoa katunut ja nyt olen raskaana turvallisin mielin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuon yhteyden tulkita siten, että erot johtuvat usein perheväkivallasta, päihdeongelmista jne. ja täten johtavat sekä eroon että lasten mielenterveysongelmien riskin kasvuun. 

Omassa tuttavapiirissä yksikään ero ei ole johtunut perheväkivallasta tai päihdeongelmista jne., vaan jompi kumpi on löytänyt uuden. Noin 40% ihmisten ensimmäisistä avioliitoista päätyy eroon, taatusti ei ole yleisimpänä syynä päihde- ja mielenterveysongelmat.

Päihde-ja mielenterveysperheet pysyy myös kasassa, koska näitä ongelmia ei haluta myöntään. Helpompi erota vähäpäitöisemmän syyn takia, kun myöntää todelliset ongelmat joita vieäläkin hävetään ja koetaan salata.

Vierailija kirjoitti:

Toki pitää muistaa, että nykyään ei saa sanoa totuutta, vaan pitää valehdella, ettei kukaan pahoittaisi mieltään tai joutuisi myöntämään olevansa väärässä. Lisäksi on syytä antaa riittävästi tilaa tahallaan väärinymmärtäjille.

No höpsis. Ei pidä paikkaansa. Luetko koskaan vaikkapa AV-palstaa? Ai, sähän olet täällä! Eikö muka täällä ihmiset sano ihan mitä sylki suuuhun tuo välittämättä mistään mitään, vaikka menisi kunnianloukkauksen rajalle.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuon yhteyden tulkita siten, että erot johtuvat usein perheväkivallasta, päihdeongelmista jne. ja täten johtavat sekä eroon että lasten mielenterveysongelmien riskin kasvuun. 

Ei voi. Em. asiat selittävät vain pienen osan eroista. Suurimmassa osassa eroista ei ihmisissä tai heidän elämänhallinnassaan ym. seikoissa ole mitään vikaa. He vain luovuttavat liian helposti tai menevät tunteiden perässä

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ole mikään syy ottaa turpaansa. Eikä mikään syy pysyä liitossa epäsopivan kumppanin kanssa, väitti tuo tutkija mitä tahansa. Ihan samalla tavalla ydinperheessä oireillaan ilmapiirin myrkyttymisen vuoksi ja viedään se epäonnistunut parisuhdemalli omaan perheeseen. Eroperheissä oireillaan siksi että  vihdoin uskalletaan näyttää se paha olo kun ei tarvitse enää  pelätä.

Miksi sen epäsopivan kumppanin kanssa pitää tehdä lapsia ennen eroa?

Vierailija kirjoitti:

Yhtäkään naista ei pitäisi syyllistää eroa suhteesta, jossa mies ei ole kantanut vastuuta kodista ja perheestä 50% (jos molemmat ovat töissä). Jos mies ei tiedä, milloin on neuvola-ajat, koska kouluun pitää vielä liikuntakamat tai jos miestä pitää pyytää siivoamaan tai kotitöihin. Kenenkään naisen ei pitäisi kokea velvollisuutta orjatyöhön ja kantamaan vielä mukana ja vastuuta aikuisesta miehestä. Mikään ei ole nöyryyttävämpää ja tee katkerammaksi kuin elämä mieslapsen kanssa.

Itse jätin tällaisen miehen, kun löysin paremman. Olin siinä iässä, että lapsia piti alkaa suunnitella. Mies ei olisi (tietenkään) halunnut erota ja pitkään puhuin, annoin mahdollisuuksia, vaadin ja suutuin, että osallistuisi kotitöihin, kävisi kaupassa välilä tai tekisi edes jotain. Lopulta löysin kaikin puolin paremman, aloitteellisen ja vastuullisen miehen, ja lähdin. Tämä ex katkeroitui lopulta hyvin pahasti ja syyttää elämänsä pilaamisesta. Miten tämä voi tulla näille miehille yllätyksenä? Ihan kuin ei olisi ollut tiedossa tuo tilanne jo pidempään? Luulisi, että mies ymmärt, että tottakai hänet vaihdetaan, jos tulee vastaan toinen aikuinen ja hänet jätetään. Sehän on miehen ihan oma valinta ollut olla kantamatta sitä vastuuta, ei kai se ole mikään yllätys sitten, jos se nainen lähtee? Tätä en voi ymmärtää. Sekuntiakaan ei ole vaihtoa katunut ja nyt olen raskaana turvallisin mielin.

Ongelma on noiden tietynlaisten miesten asenne. He elävät jossain mennessä maailmassa, jossa naisella ei ollut mitään oikeuksia. Nainen ei ole heille ihminen vaan esine, eräänlainen kotityökone. Heille tulee sitten yllärinä, että nainen on ihminen ja persoona, joka tekee päätöksiä omassa elämässään ja nostaa kytkintä, jos suhde ei miellytä.

Olen nähnyt tämän kymmeniä kertoja. Tyypillistä on että naisella alkaa elämä luistaa eron jälkeen, mies jää itkemään poteroonsa ja/tai hankkii pikapikaa toisen naisen, jonka kanssa sama ruljanssi alkaa alusta.

Olisi todella tärkeä kasvattaa myös poikalapset niin että he joutuvat osallistumaan kotona kaikkiin kotitöihin, ottamaan osaa keskusteluihin vanhempiensa kanssa perheen asioista ja ottamaan huomioon äitinsä ja siskonsa. Liiallinen passaaminen on lopetettava ja poikien fyysinen ja henkinen lusmuilu pitää pitää aisoissa. Koska pojat samaistuvat isiinsä, ovat isät keskeinen roolimalli.

Sovimies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Lapsi on onnellinen, kun äiti on onnellinen", ja taas uutta miestä etsimään!

Miksi ei jakseta odottaa kunnes lapset ovat kasvaneet ja muuttaneet pois kotoa. Senkin jälkeen ehtii miehiä etsimään. Voi elää täysillä sitä uutta rakkautta eikä lapset kärsi.

Syyllistitpä näppärästi naiset 😂

Syy sinne minne se kuuluu. Erot OVAT aina naisten syy. Turha inistä että sikamies lähti toisen naisen matkaan jäkäjää, sillä se juuri on naisen nro 1. syytä. On ollut niin laiska, sietämätön, pirullinen, ruma yms. ettei mies kestänyt.

Entäs jos nainen ottaa eron siksi, että mies on kiviriippa? Ei hoida tai välitä lapsista, ei tee kotona mitään muuta kuin märisee ja valittaa, eikä osallistu talouteenkaan tasapuolisesti? Näinhän ne suurin osa eroista menee. Miehestä tulee hyödytön heti kun sormus on sormessa ja nainen saakin omien lasten lisäksi satakiloisen valittavan mieslapsen passattavaksi.

Tämä on niiiiin totta!! Kuinka monta kertaa olen kuullut yh:n suusta nuo ”no mutta jaksan olla parempi äiti kun lapset on jokatoinen viikko isällä.” ”Olen parempi äiti nyt kun olen onnellisempi!” Vähät lapsista ja siitä että heitä stressaa se muuttaminen ja vaihtuvat aikuiset elämässä.. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuon yhteyden tulkita siten, että erot johtuvat usein perheväkivallasta, päihdeongelmista jne. ja täten johtavat sekä eroon että lasten mielenterveysongelmien riskin kasvuun. 

Omassa tuttavapiirissä yksikään ero ei ole johtunut perheväkivallasta tai päihdeongelmista jne., vaan jompi kumpi on löytänyt uuden. Noin 40% ihmisten ensimmäisistä avioliitoista päätyy eroon, taatusti ei ole yleisimpänä syynä päihde- ja mielenterveysongelmat.

Päihde-ja mielenterveysperheet pysyy myös kasassa, koska näitä ongelmia ei haluta myöntään. Helpompi erota vähäpäitöisemmän syyn takia, kun myöntää todelliset ongelmat joita vieäläkin hävetään ja koetaan salata.

Tämä on totta. Ja kun ero tulee, niin samat ihmiset ovat edelleen aivan sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ole mikään syy ottaa turpaansa. Eikä mikään syy pysyä liitossa epäsopivan kumppanin kanssa, väitti tuo tutkija mitä tahansa. Ihan samalla tavalla ydinperheessä oireillaan ilmapiirin myrkyttymisen vuoksi ja viedään se epäonnistunut parisuhdemalli omaan perheeseen. Eroperheissä oireillaan siksi että  vihdoin uskalletaan näyttää se paha olo kun ei tarvitse enää  pelätä.

Miksi sen epäsopivan kumppanin kanssa pitää tehdä lapsia ennen eroa?

Ihmiset muuttuvat.

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin pahoista mt-ongelmista jo kouluiässä, yritin itsemurhaa 14-vuotiaana ja kiersin eri laitoksia. Meillä oli täydellinen ydinperhe, vanhemmat ja kolme lasta. En usko ydinperheen merkitsevän juuri mitään, pääasia on onnellinen kasvuympäristö - yhden tai kahden vanhemman perheessä.

Täydellinen? Oliko onnellinen ja välittävä?

Tavallaan ihan samaa mieltä, mutta ei asiakaan ole ihan niin mustavalkoinen. Ymmärrän, ettei toisen kynnysmattona voi elää kukaan loppuelämäänsä tai tosi onnettomassa suhteessa, ei edes lasten takia, vaikka lähtökohtaisesti ajattelenkin, että aina kannattaa yrittää jos on _mitään_ mahdollisuuksia jatkaa. Ei kuitenkaan loputtomiin, niin että se syö sinut lopulta elävältä. Joskus vaan toinen ei esim ole valmis enää tekemään mitään, vaikka toinen kuinka haluaisi. Silloin on mielestäni aika väärin syyllistää sitä joka jäi ns rannalle ruikuttamaan. Tällainen syyllistävä puhe ei myöskään kannusta ketään jatkamaan, vaan pitäisi kannustaa yrittämään ja tuoda uusia keinoja sille. Parisuhdeterapiaa ja keskustelua siitä, kuinka ihan oikeasti on myös mahdollista parantaa parisuhdetta kriisinkin jälkeen.

On myös toimivia uusperheitä ja onnellisia uusperheen lapsia. Tätä pitäisi minusta erityisen paljon painottaa, mitä se on. Niin monella menee pieleen, vaikka sen voisi hoitaa hyvinkin. Lapsia riepotellaan pelinappulana ja kumppani valitaan vain itseään ajatellen. Uusperheessä pitäisi aina valita puoliso itselleen ja samalla sopiva äitipuoli tai isäpuoli lapsille, tai vaihtoehtoisesti tosiaan odottaa siihen, kun lapset ovat isoja.

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin pahoista mt-ongelmista jo kouluiässä, yritin itsemurhaa 14-vuotiaana ja kiersin eri laitoksia. Meillä oli täydellinen ydinperhe, vanhemmat ja kolme lasta. En usko ydinperheen merkitsevän juuri mitään, pääasia on onnellinen kasvuympäristö - yhden tai kahden vanhemman perheessä.

Oireilusi paljastavat, ettei perheesi ollut onnellinen ydinperhe. Oletko tullut pohtineeksi miksi oireilit?

Mikä oli vialla elämässäsi ja ydinperheessä?

Ehkä nyt aikuisena osaat päätellä.

En haluaisi erota koska ydinperhe meillä supertärkeä. Jos syystä tai toisesta menettäisin mieheni en etsisi uutta ennen kuin lapset pois kotoa. Simple.

Vierailija kirjoitti:

Toki pitää muistaa, että nykyään ei saa sanoa totuutta, vaan pitää valehdella, ettei kukaan pahoittaisi mieltään tai joutuisi myöntämään olevansa väärässä. Lisäksi on syytä antaa riittävästi tilaa tahallaan väärinymmärtäjille.

Aliarvostettu kommentti. Sata peukkua.