AL: Lääkärit huolissaan: lasten mielenterveysongelmat lisääntyneet rajusti – jopa alle kouluikäiset itsetuhoisia
Mielenterveysongelmista tai käytöshäiriöistä kärsivien lasten määrä on lisääntynyt äkillisesti Tampereella ja Pirkanmaalla, uutisoi Aamulehti.
Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian klinikalle tulee jopa alle kouluikäisiä lapsia, jotka käyttäytyvät itsetuhoisesti sekä alakouluikäisiä, jotka viiltelevät itseään, uutisoi Aamulehti sunnuntaina.
Lehden haastattelemien lääkärien mukaan lasten ja nuorten mielenterveysongelmien ja käytöshäiriöiden äkilliseen lisääntymiseen Tampereella ja Pirkanmaalla vaikuttaa vaativa koulumaailma sekä koulujen vähentyneet resurssit.
Nuorisopsykiatrian ylilääkäri Riinakerttu Kaltiala-Heino mainitsee kuitenkin myös rikkonaiset perhesuhteet. Hänen mukaansa julkisen keskustelun sävy on, että ”seuraa sydäntäsi” ja ”lapsetkin ovat onnellisia, kun sinä olet onnellinen”.
– Mielenterveysaineisto silti osoittaa, että ne nuoret oireilevat keskimäärin enemmän, joiden vanhemmat eivät asu yhdessä, Kaltaiala-Heino sanoo.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni pitäisi olla ihan selvää, ettei lapsella ole niin paljon työkaluja käsitellä asioita kuin aikuisilla. Hoetaan vain että lapset sopeutuu.
80% avioeroista laittaa nainen alulle.
No miksiköhän.. miehet eivät eroa yleensä kuin sitten jos nainen pettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta uusperheet pitäisi kieltää lailla.
Asiantuntijatkin neuvovat, ettei puolison lapsia tarvitse rakastaa, koska rakkautta ei voi valita.
Lapsille ei kuitenkaan riitä se, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti. He kokevat joka solullaan, että perheessä on enemmän rakastettuja ja vähemmän rakastettuja lapsia.
Kun kokee tulevansa vähemmän rakastetuksi, on täysin mahdollista, että kokemus heijastuu koko loppuelämään.
Sehän aikuistenkin syrjähypyissä on yhtenä merkittävänä kriisin aiheena, että petetty kokee, ettei ole enää rakastettu, ettei ole enää ensimmäinen. Jos pettäjä selittää, että kyllä sinäkin olet minulle hirveän tärkeä, niin eipä se aivan hirveästi lohduta.
Kuitenkin lapset aivan yleisesti altistetaan järjestelyille, joissa he joutuvat kilpailemaan aikuisten rakkaudesta.
Minulle olisi ihan sama onko lapsio biologinen vai ei. En voisi elää itseni kanssa jos kohtelisin lapsia eri arvoisesti.
Kato naapurin lasta ja sitte omaas.
Nyt mene ja osta kummallekkin uudet älypuhelimet, etteivät he ole eriarvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta uusperheet pitäisi kieltää lailla.
Asiantuntijatkin neuvovat, ettei puolison lapsia tarvitse rakastaa, koska rakkautta ei voi valita.
Lapsille ei kuitenkaan riitä se, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti. He kokevat joka solullaan, että perheessä on enemmän rakastettuja ja vähemmän rakastettuja lapsia.
Kun kokee tulevansa vähemmän rakastetuksi, on täysin mahdollista, että kokemus heijastuu koko loppuelämään.
Sehän aikuistenkin syrjähypyissä on yhtenä merkittävänä kriisin aiheena, että petetty kokee, ettei ole enää rakastettu, ettei ole enää ensimmäinen. Jos pettäjä selittää, että kyllä sinäkin olet minulle hirveän tärkeä, niin eipä se aivan hirveästi lohduta.
Kuitenkin lapset aivan yleisesti altistetaan järjestelyille, joissa he joutuvat kilpailemaan aikuisten rakkaudesta.
Kiintoisa pointti, jota en ole tullut ajatelleeksi. Itselläni ei ole uusperhekokemusta, mutta olen toki ajatellut, että totta kai suhtautuisin lämmöllä myös kumppanin jaksoon, jos sellainen tilanne tulisi eteen. Mutta tosiaan silloin ajattelee niitä mukavia tuttavien lapsia, joiden hyväksyminen on helppoa. Miten se onnistuisi, mikäli lapsi olisikin hankala ja/tai sellainen, ettei hänestä saakaan otetta? Oma lasta on varmaan luonnostaan helpompi rakastaa, vikoineen kaikkineen vaikka olisi millainen.
Tässäpä se.
Ja se on eriasia jos oma lapsi rajoittaa sinun vapaa aikaa ja harrastuksia kuin jonkun toisen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on hyvä esimerkki siitä, miten aloituksia pitää lukea mediakriittisesti. Ap otti vain osan artikkelista ja jätti lainaamatta kaikki ne muut syyt (vanhempien mielenterveysongelmat, köyhyys, alkoholiongelmat jne). Aloitukseen saatiin näppärästi syyksi yhden vanhemman perheet.
En väheksy esim eron merkitystä, mutta kannattaa muistaa, ettei yhden vanhemman perhe tarkoita aina mielenterveysongelmia lapselle. Asiantuntijoiden mukaan yksi turvallinen aikuinen lapsen elämässä riittää turvaamaan tasapainoisen kasvun. Väitän, että monissa tilanteissa ero on lasten kannalta parempi kuin ydinperhe-elämän jatkaminen. Tiedän myös, että liian moni eroaa liian helposti ja itsekkäistä syistä, silloin kärsivät kaikki.
Teen lasten kanssa töitä ja ihan yhtä lailla mielenterveysongelmaisia lapsia tulee näennäisen onnellisista ydinperheistä ja vastaavasti tasapainoisia ja onnellisia lapsia yh-perheistä. Tärkeintä lapsen kanna lta on turvallinen ja tasapainoinen koti, oli vanhempia siellä kodissa 1 tai 2.
Ongelmat olisivat vähäiempiä, kun ongelmaiset ihmiset eivät lisääntyisi. Helpommin sanottu kuin tehty. Usein he tuppaavat lisääntymään juuri eniten.
Vierailija kirjoitti:
No en ihmettele. Kiusaamiseen ei puutu nykyään kukaan. Vähän vaan paijataan ja silitetään liisa-albertin päätä ja pyydetään oikein kiltisti että ei enää löisi tuulaa. Koko ajan myös puhutaan siitä kuinka tärkeää on kouluttautua hyvin, mutta samaan aikaan vaatimuksia kiristetään ja yo-todistuksella pitäis muka hakea yliopistoon... Vaikka joku aktiivimalli ei lapsia tai nuoria koskekaan, silti ne kuulee siitä viikottain mediassa, sekin vaikuttaa. Ja apua on ihan älyttömän vaikea saada. Kuukausien jonot ja sitten kun pääsee sisään ongelmaksi väitetään lapsen nuorta ikää "ihan normaalia että tuon ikäisenä kaikki ärsyttää/masentaa/pelottaa/ahdistaa" vaikka todellisuudesta kyse on masennuksesta.
Minä taas väitän, että koulumaailmassa ei ole ennen näin paljon nimenomaan puututtu kiusaamiseen, ahdistukseen yms. Ja väitän, että koulu on ennen ollut huomattavasti vaativampaa. Sen näkee ihan tavallisten tehtävien vaikeustasosta. Milloinkaan ennen ei ole lapsia autettu ja ymmärretty näin paljon. Kyllä koulumaailma tekee kaikkensa, mitä vaan voi palvellaakseen asiakkaitaan. Kyllä kyse on muustakin kuin koulusta.
Kännykät ja some pois ja sivistys, taiteet ja kulttuuri kunniaan. Meikit, pleikat, ripsienpidennykset pois ja tervehenkiset harrastukset tilalle.
Järjestys on kadonnut maailmasta, vanhaa maailmaa revitään riekaleiksi. Koti, uskonto, isänmaa on demonisoitu ja tehty naurunalaiseksi. Tilalle on tarjolla kaaosta. Tästä kärsivät kaikki, vauvasta vanhempiin ja vaariin.
Älypuhelimen sisältö on luotu sellaiseksi, että se koukuttaa mahdollisimman hyvin. Samaan tapaan kuin huumeet on luotu sellaiseksi, että ne koukuttaa mahdollisimman hyvin.
Varmaan kohta tulee tutkimusta, että vaikuttavat aivoissa samoilla alueilla.
Samalla kiire on lisääntynyt. Lapset liikkuvat vähemmän, syövät huonommin. Ovat vähemmän luonnossa ja eläinten parissa, edellä mainitut tutkitusti parantavat mielenlaatua. Istuvat päivästä toiseen keinovalossa ja koneellisesti ilmastoiduissa tiloissa.
Enemmän sairauksia, enemmän allergioita, enemmän yliherkkyyttä, kun keho ei altistu millekään.
Kokonaisuuksien summa.
Kun katson äitini lapsuuskuvia, hän leikki kesät ilman kenkiä veljiensä kanssa. Heillä oli lehmiä, kanoja, pupuja, lampaita ja työhevonen. Ei allergioita.
Jos käyttää kenkiä koko ajan, askelluksesta tulee epänormaalia ja saattaa altistaa selkä- yms muille ongelmille.
Tutun pojalla on mielenterveysongelmia. Ilmeisesti tutun ensimmäinen reaktio asiaan on, että laitetaan poika telkkariohjelmaan, jossa asiantuntija voi ratkaista ongelman. Ei sitten mietitä, miten ohjelma saattaa vaikuttaa poikaan myöhemmin, leimautuu mt-ongelmaiseksi tms.
Vierailija kirjoitti:
Toisinsanoen... me velat ollaan oikeassa elämäntavan valintamme kanssa. :)
Miltä tuntuu tehdä lapsi tähän maailmaan tietäen, että lapsen elämästä mahdollisesti tulee kymmenien vuosien helvetti? Tuntuuko itsekäs "mä haluuuuuuun lapseeeeeen!!!" hyvältä nyt? :D
Joka taas todistaa että naiset ovat piruja, ei välitetä tulevasta lapsesta mitään vaan tuomitaan se köyhyyteen ja mielisairauteen eli elinikäiseen helvettiin vain sillä perusteella että MÄÄÄÄÄ HAAAALUUUUUUUUUUN sen kersan !! MULLA ON OIKEUS KERSAAN !!!!
Niiltä aivottomilta ameeboilta nyt on aivan turha kysyä yhtään mitään, kun niiden oman nimen kirjoituskin tuntuu tuottavan huomattavia vaikeuksia. Mikä ei yllätä ollenkaan, kun ÄO on pienempi kuin kengännumero.
Itse kävin peruskoulun 84-93. Olin koulukiusattu, opettajat eivät puuttuneet, vaikka näkivät. Onneksi oli hyvä harrastus ja sen parissa ystäviä sekä kirjekavereita. Perhe oli ehjä, tavallinen pienviljelytila, elämä oli rauhallista vaikka niukkaa. Saman laisia perheitä oli paljon. Koulussa ei ollut avustajia vaikka luokissa oli aina 26-28 oppilasta, kodeissa ei erityisesti kannustettu tai tuettu kouluun ja opiskeluun. Kellään lapsella tai nuorella en tiennyt olevan mitään mielenterveyteen liittyvää ongelmaa. Ei koulua voi niistä syyttää. Vanhemmuus on hukassa ja lapsille ei toisaalta anneta yhtään vastuuta. Vanhemmat eroaa ja perustavat tahoillaan uusperheen. Lapsilta ei kysytä, että haluavatko he uuden perheen, sisaruksia ja isä tai äitipuolen. Itse olin kymmenen, kun kuulin että kylällä oli yksi pariskunta eronnut. Omassa luokassa ei ollut yhtään eroperhettä. Ei köyhyys, ei kiusaaminen, ei koulu, eivät ne ole syyllisiä. Syy on aina vanhempien valinnoissa.
Pumpulissa kasvatetut lapset, ei pettymyksiä, ei vastuuta mistään, kun vanhemmat hoitaa kaiken. Vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä turvallisessa ympäristössä. Se ei riko, ainoastaan vahvistaa.
Mä veikkaan, et syy on se, että lapset kasvatetaan nykyää pumpulissa ja ei kestetä niitä oikeita pettymyksiä mitä elämä eteen tuo.
Vanhemmat nykyään suojelee lapsia pettymyksiltä, vaikka oikeasti niitä pettymyksiä elämässä on ja vanhempien kuuluisi näyttää, ettei elämä siihen lopu.