Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko palstalla ketään miestä jota ei olisi lyöty tai joka ei olisi lyönyt aikuisiällä?
28.10.2018 |
Illanistujaisissa tuttavaporukassa kaikki miehet sanoivat, että oli tullut lyödyksi tai oli lyönyt jotakuta. Olin aivan kauhistunut! Ihan normaaleja suomalaisia nuoria miehiä kaikki! Onko todellisuus tätä?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan ne jotka eivät ole saaneet köniin tai itse antaneet, ovoat olleet selaisia miehiä jotka menevät toisten selän taakse piiloon ikäviä tilanteita, jättävät kaverin tai tyttökaverin pulaan, kääntävät päänsä kun jotain tuntematonta aletaan muiluttamaan.
Minulla on sama kokemus.
Näin kirjoittavat yleensä naiset, jotka provosoivat ihmisiä humalassa. Sitten kun joku saa kyllikseen ja tilanne menee fyysiseksi, provokaattorinaisen miehen pitää tulla hakkamaan muut. Riidankylväjä tuntee onnistumisen iloa.
Tuo on kyllä rasittava naistyyppi. Aikanaan paras ystäväni, hyvin rauhallinen ja kiltti mies, seurusteli tuollaisen naisen kanssa kunnes kyllästyi siihen että joutui jatkuvasti naisen aiheuttamiin ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viimeksi lyönyt ketään joskus tarhassa kun tuli kiistaa jonkun pulkan vetämisestä. Olen nyt 42v mies, enkä ole koskaan aikuisiällä joutunut lyöntien kohteeksi, enkä lyönyt ketään. Olen liikkunut yöelämässäkin enemmän kuin ihmiset keskimäärin, ja ainoat kolhut ovat tulleet kännissä kompuroinnista. Ihan pääkaupungissa asun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on lyönyt vaimoni. Lyömisen jälkeen talutin hänet käsivarresta oven taakse rauhoittumaan. Parisuhdeterapiassa minä sain kuulla olevani se väkivaltainen.
Olin koulukodissa töissä kauan sitten. Jokainen miespuolinen haastettiin järjestelmällisesti. Naisiin kohdistui väkivaltaa lähinnä äärimmäisissä ristiriitatilanteissa. Haastajina olivat myös laitoksen tytöt. Tulkitsen tämän niin, että väkivaltaisuus on jokaisen ominaisuus, ja tietyissä tilanteissa ja oloissa se aktualisoituu helpommin kuin muualla.
Olen pienikokoinen mies. Arvelen, että 190-senttisen nahkapään on aika helppo löylyttää minut, jos haluaa. Olenko surkea luuseri, jos alan kuljettaa kättä pitempää mukanani? Tai pippurisumutetta? Minkä takia minä menisin jotakuta sivullista puolustamaan, kun kuitenkin saisin itse nokkiini? Onko minulla velvollisuus ottaa turpiini, ettei joku J. Jantteri saisi turpiinsa. Velvollisuuteni rajoittuu todellisuudessa avun hankkimiseen.
En ole aikuisessa iässäni joutunut suoranaisen fyysisen väkivallan kohteeksi kuin kerran. Sekin tilanne laukesi alkuunsa puhumalla. En haasta ketään. Poistun todellakin paikalta, jos tilanne näyttää kannaltani pahalta. Minä en näe mitään kunniakasta siinä, että jäisin pahoinpideltäväksi. Väkivallan välttämiseksi olen lähinnä vältellyt muutamia paikkoja kotikaupungissani. En siis värjöttele kauhusta, jos kuljeskelen iltaisin asioillani.
Minä taas en näe mitään kunniakasta siinä, että jättää toiset pulaan siksi että itse on pelkuri. Juuri tuollaista en ottaisi tiukkaan paikkaan mukaan. Sodassakin jättäisit kaverin makaamaan.
T: 160cm hentoinen nainen joka ei ole koskaan jättänyt pulaan apua tarvitsevaa. Jos itse koen etten pärjää tai selviä, pyydän muita apuun tai soitan 112.
...kuten sanoin, pyydän apua. Sitä voi saada esimerkiksi muilta läsnäolevilta. Mutta sinä nyt halusit tehdä rumimman mahdollisen tulkinnan, niinpä katson, että sinäkin pidät väkivaltaa jotenkin kunniakkaana. Lisäksi asia on erilainen naisten ja miesten osalta. On kunniakasta vetää miestä turpiin, mutta on kunniatonta vetää naista turpiin. Minä en ajatellut jatkaa tätä perinnettä omalla naamallani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on lyönyt vaimoni. Lyömisen jälkeen talutin hänet käsivarresta oven taakse rauhoittumaan. Parisuhdeterapiassa minä sain kuulla olevani se väkivaltainen.
Olin koulukodissa töissä kauan sitten. Jokainen miespuolinen haastettiin järjestelmällisesti. Naisiin kohdistui väkivaltaa lähinnä äärimmäisissä ristiriitatilanteissa. Haastajina olivat myös laitoksen tytöt. Tulkitsen tämän niin, että väkivaltaisuus on jokaisen ominaisuus, ja tietyissä tilanteissa ja oloissa se aktualisoituu helpommin kuin muualla.
Olen pienikokoinen mies. Arvelen, että 190-senttisen nahkapään on aika helppo löylyttää minut, jos haluaa. Olenko surkea luuseri, jos alan kuljettaa kättä pitempää mukanani? Tai pippurisumutetta? Minkä takia minä menisin jotakuta sivullista puolustamaan, kun kuitenkin saisin itse nokkiini? Onko minulla velvollisuus ottaa turpiini, ettei joku J. Jantteri saisi turpiinsa. Velvollisuuteni rajoittuu todellisuudessa avun hankkimiseen.
En ole aikuisessa iässäni joutunut suoranaisen fyysisen väkivallan kohteeksi kuin kerran. Sekin tilanne laukesi alkuunsa puhumalla. En haasta ketään. Poistun todellakin paikalta, jos tilanne näyttää kannaltani pahalta. Minä en näe mitään kunniakasta siinä, että jäisin pahoinpideltäväksi. Väkivallan välttämiseksi olen lähinnä vältellyt muutamia paikkoja kotikaupungissani. En siis värjöttele kauhusta, jos kuljeskelen iltaisin asioillani.
Minä taas en näe mitään kunniakasta siinä, että jättää toiset pulaan siksi että itse on pelkuri. Juuri tuollaista en ottaisi tiukkaan paikkaan mukaan. Sodassakin jättäisit kaverin makaamaan.
T: 160cm hentoinen nainen joka ei ole koskaan jättänyt pulaan apua tarvitsevaa. Jos itse koen etten pärjää tai selviä, pyydän muita apuun tai soitan 112.
Naisten on helppo jeesustella kun sukupuoli useimmiten suojaa satunnaiselta väkivallalta. Mies joutuu aina pohtimaan sitä vaihtoehtoa että saakin siipeensä itse jos menee väliin. Esimerkkinä vaikka kaveri joka meni väliin kun tuntematon mies pahoinpiteli tuntematona naista ja lopulta tilanne kääntyi niin että tämä pariskunta hakkasi yksissä tuumin tämän kaverini.
Ihan miten haluat ajatella, mutta olen mieluummin vvaikka jeesustelija kuin se, jonka puuttumattomuuden takia joku vammautuu tai saa surmansa. Muista se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan ne jotka eivät ole saaneet köniin tai itse antaneet, ovoat olleet selaisia miehiä jotka menevät toisten selän taakse piiloon ikäviä tilanteita, jättävät kaverin tai tyttökaverin pulaan, kääntävät päänsä kun jotain tuntematonta aletaan muiluttamaan.
Minulla on sama kokemus.
Näin kirjoittavat yleensä naiset, jotka provosoivat ihmisiä humalassa. Sitten kun joku saa kyllikseen ja tilanne menee fyysiseksi, provokaattorinaisen miehen pitää tulla hakkamaan muut. Riidankylväjä tuntee onnistumisen iloa.
Höpsistä taas.
Mutta kyllä sen huomaa miten nykyään heikompaa, alakynnessäolijaa, tai muutoin jotain muuta kuin sitä juuri omaa persiitä ei viitsitä millään puolustaa. Ennen pidettiin huoli omista ja muista, nkyään itketään ja otetaan nurkan takaa someen kuvia kun jotain pahoinpidellään. Olen "joutunut" myös puolustamaan kaltaistasi kännistä riidankylväjää, ja hän etsi minut myöhemmin käsiinsä ja pyysi anteeksi, sekä kertoi että on vähentänyt juomista, sillä oli huomannut että joskus voi vielä käydä pahasti. Tuolloikin suurin osa aikuisista ihmisistä käveli ohi, vain yksi pysähtyi kysymään mikä hätänä, ja hän oli TEINItyttö.
Jos et uskalla muuten puuttua, niin soita edes se 112.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut yhdenkään tuntemani miehen kertovan joutuneensa väkivallan kohteeksi tai käyttäneen väkivaltaa. En ole myöskään kuullut kenenkään kertovan joutuneensa heidän väkivaltansa kohteeksi. Kotona, koulussa, opiskellessa, työpaikalla - en ole nähnyt tai kuullut minkäänlaisesta miehiin kohdistuvasta fyysisestä väkivallasta missään.
Äitini on kertonut tuttavamiehestä, jonka vaimo oli väkivaltainen. En itse tuntenut miestä.
Olen reilusti yli viisikymppinen joten olen ehtinyt tavata paljon ihmisiä. Sekä lapsuudenkoti että oma talous ovat keskiluokkaisia ja työ on asiantuntijatyötä, joten saattaa olla, että elän jonkinlaisessa kuplassa. Kuplassa ihan siinäkin mielessä että vaikka on mahdollista, että väkivaltaa on "piireissäni" huomattavasti vähemmän, sitä varmaan silti on, mutta se on tabu.
Kyse voi olla myäs siitä ettei sinulle kukaan halua uskoutaua väkivaltakokemuksistaan. En ihmettele sinänsä, kun lukee kirjoitustasi. En minäkään tuollaiselle kertoisi.
Juu, voihan se olla, että minulle ei vaan kerrota. Kannattaa kuitenkin ymmärtää se, että ihan merkittävä osa suomalaisista naisista ainakin elää kaikesta huolimatta väkivallattomassa ympäristössä. Ja se ”kokemusten epätasa-arvo” voi olla muurina niin sukupuolten välillä kuin erilaisia asioita kokeneiden naistenkin välillä. Naiset ovat kyllä jonkin verran (melko vähän) kertoneet sekä lapsuudessaan että parisuhteessaan kokemastaan väkivallasta minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on lyönyt vaimoni. Lyömisen jälkeen talutin hänet käsivarresta oven taakse rauhoittumaan. Parisuhdeterapiassa minä sain kuulla olevani se väkivaltainen.
Olin koulukodissa töissä kauan sitten. Jokainen miespuolinen haastettiin järjestelmällisesti. Naisiin kohdistui väkivaltaa lähinnä äärimmäisissä ristiriitatilanteissa. Haastajina olivat myös laitoksen tytöt. Tulkitsen tämän niin, että väkivaltaisuus on jokaisen ominaisuus, ja tietyissä tilanteissa ja oloissa se aktualisoituu helpommin kuin muualla.
Olen pienikokoinen mies. Arvelen, että 190-senttisen nahkapään on aika helppo löylyttää minut, jos haluaa. Olenko surkea luuseri, jos alan kuljettaa kättä pitempää mukanani? Tai pippurisumutetta? Minkä takia minä menisin jotakuta sivullista puolustamaan, kun kuitenkin saisin itse nokkiini? Onko minulla velvollisuus ottaa turpiini, ettei joku J. Jantteri saisi turpiinsa. Velvollisuuteni rajoittuu todellisuudessa avun hankkimiseen.
En ole aikuisessa iässäni joutunut suoranaisen fyysisen väkivallan kohteeksi kuin kerran. Sekin tilanne laukesi alkuunsa puhumalla. En haasta ketään. Poistun todellakin paikalta, jos tilanne näyttää kannaltani pahalta. Minä en näe mitään kunniakasta siinä, että jäisin pahoinpideltäväksi. Väkivallan välttämiseksi olen lähinnä vältellyt muutamia paikkoja kotikaupungissani. En siis värjöttele kauhusta, jos kuljeskelen iltaisin asioillani.
Minä taas en näe mitään kunniakasta siinä, että jättää toiset pulaan siksi että itse on pelkuri. Juuri tuollaista en ottaisi tiukkaan paikkaan mukaan. Sodassakin jättäisit kaverin makaamaan.
T: 160cm hentoinen nainen joka ei ole koskaan jättänyt pulaan apua tarvitsevaa. Jos itse koen etten pärjää tai selviä, pyydän muita apuun tai soitan 112.
...kuten sanoin, pyydän apua. Sitä voi saada esimerkiksi muilta läsnäolevilta. Mutta sinä nyt halusit tehdä rumimman mahdollisen tulkinnan, niinpä katson, että sinäkin pidät väkivaltaa jotenkin kunniakkaana. Lisäksi asia on erilainen naisten ja miesten osalta. On kunniakasta vetää miestä turpiin, mutta on kunniatonta vetää naista turpiin. Minä en ajatellut jatkaa tätä perinnettä omalla naamallani.
Apua pitääkin pyytää, sillä isompi joukko saa monesti kuumakallen rauhoittumaan. Tosin ku pakenee samantien paikalta, niin ei tarvitse ajatella enää koskaan että mitenhän avuntarvitsijalle kävi. Jännä myös että pyydät apuun sitä "kuuluisaa joku muuta", jonka naaman voi ilmeisesti uhrata, kunhan ei omaa tarvitse. Jatka toki valitsemallasi linjalla, minä jatkan omallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on ihmisillä jotenkin verissä se väkivalta.
Olen isokokoinen mies, 202/140, joku sanonut karun näköiseksi ukoksi, kalju, partaa, tatuointeja..
Kertaakaan en ole elämässäni tappelua aloittanut.
Silti joka viikonloppu kun käyn baarissa, joku haluaa tulla kokeilemaan onneaan. Eihän siinä hiki tule, kun tähän mennessä on aina yksi lyönti riittänyt Nukkumatin tuloon.
Mutta ärsyttäähän se kun tuoppi kaatuu pöydälle ja sotkee paikat.
Jos ei nyt ihan päivittäin, niin vähintään viikottain joudun väkivallan, tai sen yrityksen kohteeksi, ja niinä päivinä kun en joudu, on uhka jatkuvasti läsnä.
Tämä siis työn puolesta.
Tosiasia on että toiset nyt vain kestävät enemmän kuin toiset, siis sellaista elämää jossa jos pelkäisi, joutuisi pelkäämään lähes päivittäin. Sellaisille sopii joku muu työ, vaikka toimistotyö. Meiltäkin on lähtenyt monta kollegaa sen vuoksi ettei pää kestä, ihan siis isoja miehiäkin, ei ainoastaan hinteliä. Se onko jollain kanttia, ei nähdäkseni johdu ulkomuodosta eikä koosta, vaan henkisistä ominaisuuksista, onhan meillä töissä naisiakin.
Itse olen 185cm, ja painan sen 100kg, mutta ihan samaa hommaa tekee hintelämmätkin kaverit. Kyse on siitä miten pää kestää, ja mitkä on ne omat keinot torjua vaaratilanteita, ja vähentää väkivallan uhkaa.
Vaikka kyllä tämä työ jälkensä jättää ja veronsa ottaa, mutta en nyt niitä lähde avaamaan sen kummemmin, ellei erikseen pyydetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on lyönyt vaimoni. Lyömisen jälkeen talutin hänet käsivarresta oven taakse rauhoittumaan. Parisuhdeterapiassa minä sain kuulla olevani se väkivaltainen.
Olin koulukodissa töissä kauan sitten. Jokainen miespuolinen haastettiin järjestelmällisesti. Naisiin kohdistui väkivaltaa lähinnä äärimmäisissä ristiriitatilanteissa. Haastajina olivat myös laitoksen tytöt. Tulkitsen tämän niin, että väkivaltaisuus on jokaisen ominaisuus, ja tietyissä tilanteissa ja oloissa se aktualisoituu helpommin kuin muualla.
Olen pienikokoinen mies. Arvelen, että 190-senttisen nahkapään on aika helppo löylyttää minut, jos haluaa. Olenko surkea luuseri, jos alan kuljettaa kättä pitempää mukanani? Tai pippurisumutetta? Minkä takia minä menisin jotakuta sivullista puolustamaan, kun kuitenkin saisin itse nokkiini? Onko minulla velvollisuus ottaa turpiini, ettei joku J. Jantteri saisi turpiinsa. Velvollisuuteni rajoittuu todellisuudessa avun hankkimiseen.
En ole aikuisessa iässäni joutunut suoranaisen fyysisen väkivallan kohteeksi kuin kerran. Sekin tilanne laukesi alkuunsa puhumalla. En haasta ketään. Poistun todellakin paikalta, jos tilanne näyttää kannaltani pahalta. Minä en näe mitään kunniakasta siinä, että jäisin pahoinpideltäväksi. Väkivallan välttämiseksi olen lähinnä vältellyt muutamia paikkoja kotikaupungissani. En siis värjöttele kauhusta, jos kuljeskelen iltaisin asioillani.
Minä taas en näe mitään kunniakasta siinä, että jättää toiset pulaan siksi että itse on pelkuri. Juuri tuollaista en ottaisi tiukkaan paikkaan mukaan. Sodassakin jättäisit kaverin makaamaan.
T: 160cm hentoinen nainen joka ei ole koskaan jättänyt pulaan apua tarvitsevaa. Jos itse koen etten pärjää tai selviä, pyydän muita apuun tai soitan 112.
Naisten on helppo jeesustella kun sukupuoli useimmiten suojaa satunnaiselta väkivallalta. Mies joutuu aina pohtimaan sitä vaihtoehtoa että saakin siipeensä itse jos menee väliin. Esimerkkinä vaikka kaveri joka meni väliin kun tuntematon mies pahoinpiteli tuntematona naista ja lopulta tilanne kääntyi niin että tämä pariskunta hakkasi yksissä tuumin tämän kaverini.
Ihan miten haluat ajatella, mutta olen mieluummin vvaikka jeesustelija kuin se, jonka puuttumattomuuden takia joku vammautuu tai saa surmansa. Muista se.
Ensimmäisen kerran kun päädytkin itse teholle johonkin tilanteeseen puututtuasi saattaa ajattelusi muuttua. Muista se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on lyönyt vaimoni. Lyömisen jälkeen talutin hänet käsivarresta oven taakse rauhoittumaan. Parisuhdeterapiassa minä sain kuulla olevani se väkivaltainen.
Olin koulukodissa töissä kauan sitten. Jokainen miespuolinen haastettiin järjestelmällisesti. Naisiin kohdistui väkivaltaa lähinnä äärimmäisissä ristiriitatilanteissa. Haastajina olivat myös laitoksen tytöt. Tulkitsen tämän niin, että väkivaltaisuus on jokaisen ominaisuus, ja tietyissä tilanteissa ja oloissa se aktualisoituu helpommin kuin muualla.
Olen pienikokoinen mies. Arvelen, että 190-senttisen nahkapään on aika helppo löylyttää minut, jos haluaa. Olenko surkea luuseri, jos alan kuljettaa kättä pitempää mukanani? Tai pippurisumutetta? Minkä takia minä menisin jotakuta sivullista puolustamaan, kun kuitenkin saisin itse nokkiini? Onko minulla velvollisuus ottaa turpiini, ettei joku J. Jantteri saisi turpiinsa. Velvollisuuteni rajoittuu todellisuudessa avun hankkimiseen.
En ole aikuisessa iässäni joutunut suoranaisen fyysisen väkivallan kohteeksi kuin kerran. Sekin tilanne laukesi alkuunsa puhumalla. En haasta ketään. Poistun todellakin paikalta, jos tilanne näyttää kannaltani pahalta. Minä en näe mitään kunniakasta siinä, että jäisin pahoinpideltäväksi. Väkivallan välttämiseksi olen lähinnä vältellyt muutamia paikkoja kotikaupungissani. En siis värjöttele kauhusta, jos kuljeskelen iltaisin asioillani.
Minä taas en näe mitään kunniakasta siinä, että jättää toiset pulaan siksi että itse on pelkuri. Juuri tuollaista en ottaisi tiukkaan paikkaan mukaan. Sodassakin jättäisit kaverin makaamaan.
T: 160cm hentoinen nainen joka ei ole koskaan jättänyt pulaan apua tarvitsevaa. Jos itse koen etten pärjää tai selviä, pyydän muita apuun tai soitan 112.
Naisten on helppo jeesustella kun sukupuoli useimmiten suojaa satunnaiselta väkivallalta. Mies joutuu aina pohtimaan sitä vaihtoehtoa että saakin siipeensä itse jos menee väliin. Esimerkkinä vaikka kaveri joka meni väliin kun tuntematon mies pahoinpiteli tuntematona naista ja lopulta tilanne kääntyi niin että tämä pariskunta hakkasi yksissä tuumin tämän kaverini.
Ihan miten haluat ajatella, mutta olen mieluummin vvaikka jeesustelija kuin se, jonka puuttumattomuuden takia joku vammautuu tai saa surmansa. Muista se.
Ensimmäisen kerran kun päädytkin itse teholle johonkin tilanteeseen puututtuasi saattaa ajattelusi muuttua. Muista se.
Jep. Oln päätynyt teholle yhtä monta kertaa elämässäni kuin sinäkin, mutta toisin kuin sinä, en ole jättänyt auttamatta kanssaihmistä. Muista se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on lyönyt vaimoni. Lyömisen jälkeen talutin hänet käsivarresta oven taakse rauhoittumaan. Parisuhdeterapiassa minä sain kuulla olevani se väkivaltainen.
Olin koulukodissa töissä kauan sitten. Jokainen miespuolinen haastettiin järjestelmällisesti. Naisiin kohdistui väkivaltaa lähinnä äärimmäisissä ristiriitatilanteissa. Haastajina olivat myös laitoksen tytöt. Tulkitsen tämän niin, että väkivaltaisuus on jokaisen ominaisuus, ja tietyissä tilanteissa ja oloissa se aktualisoituu helpommin kuin muualla.
Olen pienikokoinen mies. Arvelen, että 190-senttisen nahkapään on aika helppo löylyttää minut, jos haluaa. Olenko surkea luuseri, jos alan kuljettaa kättä pitempää mukanani? Tai pippurisumutetta? Minkä takia minä menisin jotakuta sivullista puolustamaan, kun kuitenkin saisin itse nokkiini? Onko minulla velvollisuus ottaa turpiini, ettei joku J. Jantteri saisi turpiinsa. Velvollisuuteni rajoittuu todellisuudessa avun hankkimiseen.
En ole aikuisessa iässäni joutunut suoranaisen fyysisen väkivallan kohteeksi kuin kerran. Sekin tilanne laukesi alkuunsa puhumalla. En haasta ketään. Poistun todellakin paikalta, jos tilanne näyttää kannaltani pahalta. Minä en näe mitään kunniakasta siinä, että jäisin pahoinpideltäväksi. Väkivallan välttämiseksi olen lähinnä vältellyt muutamia paikkoja kotikaupungissani. En siis värjöttele kauhusta, jos kuljeskelen iltaisin asioillani.
Minä taas en näe mitään kunniakasta siinä, että jättää toiset pulaan siksi että itse on pelkuri. Juuri tuollaista en ottaisi tiukkaan paikkaan mukaan. Sodassakin jättäisit kaverin makaamaan.
T: 160cm hentoinen nainen joka ei ole koskaan jättänyt pulaan apua tarvitsevaa. Jos itse koen etten pärjää tai selviä, pyydän muita apuun tai soitan 112.
Naisten on helppo jeesustella kun sukupuoli useimmiten suojaa satunnaiselta väkivallalta. Mies joutuu aina pohtimaan sitä vaihtoehtoa että saakin siipeensä itse jos menee väliin. Esimerkkinä vaikka kaveri joka meni väliin kun tuntematon mies pahoinpiteli tuntematona naista ja lopulta tilanne kääntyi niin että tämä pariskunta hakkasi yksissä tuumin tämän kaverini.
Ihan miten haluat ajatella, mutta olen mieluummin vvaikka jeesustelija kuin se, jonka puuttumattomuuden takia joku vammautuu tai saa surmansa. Muista se.
Ensimmäisen kerran kun päädytkin itse teholle johonkin tilanteeseen puututtuasi saattaa ajattelusi muuttua. Muista se.
Jep. Oln päätynyt teholle yhtä monta kertaa elämässäni kuin sinäkin, mutta toisin kuin sinä, en ole jättänyt auttamatta kanssaihmistä. Muista se.
Sinä ,joka olet tasosi netissä lällättelemälä todistanut, kannattaa muistaa, ettei polisiikan kehota ketään menemään väliin vaan soittamaan heidät paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on lyönyt vaimoni. Lyömisen jälkeen talutin hänet käsivarresta oven taakse rauhoittumaan. Parisuhdeterapiassa minä sain kuulla olevani se väkivaltainen.
Olin koulukodissa töissä kauan sitten. Jokainen miespuolinen haastettiin järjestelmällisesti. Naisiin kohdistui väkivaltaa lähinnä äärimmäisissä ristiriitatilanteissa. Haastajina olivat myös laitoksen tytöt. Tulkitsen tämän niin, että väkivaltaisuus on jokaisen ominaisuus, ja tietyissä tilanteissa ja oloissa se aktualisoituu helpommin kuin muualla.
Olen pienikokoinen mies. Arvelen, että 190-senttisen nahkapään on aika helppo löylyttää minut, jos haluaa. Olenko surkea luuseri, jos alan kuljettaa kättä pitempää mukanani? Tai pippurisumutetta? Minkä takia minä menisin jotakuta sivullista puolustamaan, kun kuitenkin saisin itse nokkiini? Onko minulla velvollisuus ottaa turpiini, ettei joku J. Jantteri saisi turpiinsa. Velvollisuuteni rajoittuu todellisuudessa avun hankkimiseen.
En ole aikuisessa iässäni joutunut suoranaisen fyysisen väkivallan kohteeksi kuin kerran. Sekin tilanne laukesi alkuunsa puhumalla. En haasta ketään. Poistun todellakin paikalta, jos tilanne näyttää kannaltani pahalta. Minä en näe mitään kunniakasta siinä, että jäisin pahoinpideltäväksi. Väkivallan välttämiseksi olen lähinnä vältellyt muutamia paikkoja kotikaupungissani. En siis värjöttele kauhusta, jos kuljeskelen iltaisin asioillani.
Minä taas en näe mitään kunniakasta siinä, että jättää toiset pulaan siksi että itse on pelkuri. Juuri tuollaista en ottaisi tiukkaan paikkaan mukaan. Sodassakin jättäisit kaverin makaamaan.
T: 160cm hentoinen nainen joka ei ole koskaan jättänyt pulaan apua tarvitsevaa. Jos itse koen etten pärjää tai selviä, pyydän muita apuun tai soitan 112.
Naisten on helppo jeesustella kun sukupuoli useimmiten suojaa satunnaiselta väkivallalta. Mies joutuu aina pohtimaan sitä vaihtoehtoa että saakin siipeensä itse jos menee väliin. Esimerkkinä vaikka kaveri joka meni väliin kun tuntematon mies pahoinpiteli tuntematona naista ja lopulta tilanne kääntyi niin että tämä pariskunta hakkasi yksissä tuumin tämän kaverini.
Ihan miten haluat ajatella, mutta olen mieluummin vvaikka jeesustelija kuin se, jonka puuttumattomuuden takia joku vammautuu tai saa surmansa. Muista se.
Ensimmäisen kerran kun päädytkin itse teholle johonkin tilanteeseen puututtuasi saattaa ajattelusi muuttua. Muista se.
Jep. Oln päätynyt teholle yhtä monta kertaa elämässäni kuin sinäkin, mutta toisin kuin sinä, en ole jättänyt auttamatta kanssaihmistä. Muista se.
Epäilen että et ole joutunut teholle yhtä monta (tai ainuttakaan kertaa) elämässäsi kuin minä ja metsään menit siinäkin että minä olisin jättänyt auttamatta kanssaihmisiä. Katteeton ylemmyydentunto ei muuten kaunista ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on lyönyt vaimoni. Lyömisen jälkeen talutin hänet käsivarresta oven taakse rauhoittumaan. Parisuhdeterapiassa minä sain kuulla olevani se väkivaltainen.
Olin koulukodissa töissä kauan sitten. Jokainen miespuolinen haastettiin järjestelmällisesti. Naisiin kohdistui väkivaltaa lähinnä äärimmäisissä ristiriitatilanteissa. Haastajina olivat myös laitoksen tytöt. Tulkitsen tämän niin, että väkivaltaisuus on jokaisen ominaisuus, ja tietyissä tilanteissa ja oloissa se aktualisoituu helpommin kuin muualla.
Olen pienikokoinen mies. Arvelen, että 190-senttisen nahkapään on aika helppo löylyttää minut, jos haluaa. Olenko surkea luuseri, jos alan kuljettaa kättä pitempää mukanani? Tai pippurisumutetta? Minkä takia minä menisin jotakuta sivullista puolustamaan, kun kuitenkin saisin itse nokkiini? Onko minulla velvollisuus ottaa turpiini, ettei joku J. Jantteri saisi turpiinsa. Velvollisuuteni rajoittuu todellisuudessa avun hankkimiseen.
En ole aikuisessa iässäni joutunut suoranaisen fyysisen väkivallan kohteeksi kuin kerran. Sekin tilanne laukesi alkuunsa puhumalla. En haasta ketään. Poistun todellakin paikalta, jos tilanne näyttää kannaltani pahalta. Minä en näe mitään kunniakasta siinä, että jäisin pahoinpideltäväksi. Väkivallan välttämiseksi olen lähinnä vältellyt muutamia paikkoja kotikaupungissani. En siis värjöttele kauhusta, jos kuljeskelen iltaisin asioillani.
Minä taas en näe mitään kunniakasta siinä, että jättää toiset pulaan siksi että itse on pelkuri. Juuri tuollaista en ottaisi tiukkaan paikkaan mukaan. Sodassakin jättäisit kaverin makaamaan.
T: 160cm hentoinen nainen joka ei ole koskaan jättänyt pulaan apua tarvitsevaa. Jos itse koen etten pärjää tai selviä, pyydän muita apuun tai soitan 112.
Naisten on helppo jeesustella kun sukupuoli useimmiten suojaa satunnaiselta väkivallalta. Mies joutuu aina pohtimaan sitä vaihtoehtoa että saakin siipeensä itse jos menee väliin. Esimerkkinä vaikka kaveri joka meni väliin kun tuntematon mies pahoinpiteli tuntematona naista ja lopulta tilanne kääntyi niin että tämä pariskunta hakkasi yksissä tuumin tämän kaverini.
Ihan miten haluat ajatella, mutta olen mieluummin vvaikka jeesustelija kuin se, jonka puuttumattomuuden takia joku vammautuu tai saa surmansa. Muista se.
Ensimmäisen kerran kun päädytkin itse teholle johonkin tilanteeseen puututtuasi saattaa ajattelusi muuttua. Muista se.
Jep. Oln päätynyt teholle yhtä monta kertaa elämässäni kuin sinäkin, mutta toisin kuin sinä, en ole jättänyt auttamatta kanssaihmistä. Muista se.
Säälittävää koittaa päteä omalla altruisimillaan ja syyllistää miehiä siitä etteivät ole riemusta kiljuen joka rähinää menossa lopettamaan kun tosiasia kuitenkin on se että riskit ovat miehellä tuossa kuviossa tyystin erilaiset kuin naisella.
Poikaystävä pienenä ja teini-ikäisenä on joutunu nyrkkitappeluihin, kun ei omien sanojen mukaa keksiny muuta tapaa puolustaa ittiä kiusaajilta tai sitten kiusaajat ite alotti fyysisen väkivallan, johon hän vastasi samalla mitalla. Yöelämässä välillä myös tullaan uhoamaan ihan tyhjästä, ja ihan syyttä.
Ihan järkyttävää tuollainen, että joutuisi turvautumaan nyrkkeihin tai olla varautunu siihe, että saa pataa joltaki. Eikä yhtää helpota tää suomalainen ”macho”kulttuuri miehiä kohtaan.
Perheeseeni kuuluu kaksi nuortamiestä, 23 ja 26 vuotiaat. Aviomies 51. Kaikki tulleet hakatuiksi kodin ulkopuolella. Mieheni jopa raiskatuksi seurustelumme alkupuolella parikymppisenä. Miesten kokemaa väkivaltaa ei pidä koskaan vähätellä. Henkinen ja fyysinen väkivalta jättää aina jäljet erityisesti uhreihin, mutta myös läheisiin, oli sitten mies tai nainen.
En ole ikinä lyönyt ketään ns. arkielämässä.
Harrastan esimerkiksi sovellettua reserviläisammuntaa , vapaaottelua ja kuntosali, mutta ei koskaan ole tullut tilannetta vastaan jossa tarvitsisi iitaeään puolustaa.
Eikä kyllä ole väliksikään. Aseluvat lähtee aika helposti nykyään.
Vähä-älyisten hommaa nämä nakkikioskinujakat.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei nyt ihan päivittäin, niin vähintään viikottain joudun väkivallan, tai sen yrityksen kohteeksi, ja niinä päivinä kun en joudu, on uhka jatkuvasti läsnä.
Tämä siis työn puolesta.
Tosiasia on että toiset nyt vain kestävät enemmän kuin toiset, siis sellaista elämää jossa jos pelkäisi, joutuisi pelkäämään lähes päivittäin. Sellaisille sopii joku muu työ, vaikka toimistotyö. Meiltäkin on lähtenyt monta kollegaa sen vuoksi ettei pää kestä, ihan siis isoja miehiäkin, ei ainoastaan hinteliä. Se onko jollain kanttia, ei nähdäkseni johdu ulkomuodosta eikä koosta, vaan henkisistä ominaisuuksista, onhan meillä töissä naisiakin.
Itse olen 185cm, ja painan sen 100kg, mutta ihan samaa hommaa tekee hintelämmätkin kaverit. Kyse on siitä miten pää kestää, ja mitkä on ne omat keinot torjua vaaratilanteita, ja vähentää väkivallan uhkaa.
Vaikka kyllä tämä työ jälkensä jättää ja veronsa ottaa, mutta en nyt niitä lähde avaamaan sen kummemmin, ellei erikseen pyydetä.
Mikä on ammattisi?
Olen lyönyt ja minua on lyöty. Elämä voi päättyä yhteen tirvaisuun. Se on arkipäiväistä.
Alue: Aihe vapaa
Näin kirjoittavat yleensä naiset, jotka provosoivat ihmisiä humalassa. Sitten kun joku saa kyllikseen ja tilanne menee fyysiseksi, provokaattorinaisen miehen pitää tulla hakkamaan muut. Riidankylväjä tuntee onnistumisen iloa.