Tietävätkö ihmiset ympärilläsi rahatilanteestasi?

Vierailija kirjoitti:

(Olen neljättä vuotta kotona, ei ole tullut puheeksi, että minulla on reilu 3000€ kuukausitulot ihan kotonakin ollessa, mies tienaa myös hyvin.)

Teetkö töitä kotoa käsin vai onko noin hyvät pääomatulot?

Vierailija kirjoitti:

Olin aina olettanut, että minua luullaan normaalin vakavaraiseksi, mitä olenkin. Eletään ihan perusarkea, vähän katson kaupassa hintoja, välillä ostan kirpparilta välillä kaupasta lapsille vaatteet. En ole kiinnostunut sisustamisesta enkä lastenvaatemerkeistä. Lapsen rattaat on siskolta saatu, toimii hyvin.

Viime talvena päätettiin lähteä Thaimaahan kolmeksi viikoksi. Asia tuli perhekerhossa puheeksi ja tilaisuuden lopuksi vetäjä kysyi vähän huolestuneen oloisesti, että onko meillä siihen varaa. Kerroin, että on, nauratti. Lopuksi hän sanoi, että onhan sitä teillä varmaan molemmilla luottokortit, että pärjäätte ja pääsette takas. (Olen neljättä vuotta kotona, ei ole tullut puheeksi, että minulla on reilu 3000€ kuukausitulot ihan kotonakin ollessa, mies tienaa myös hyvin.)

Tutuilla vähän vastaava tilanne, mutta eivät lähteneet edes matkalle vaan saivat seurakunnalta jouluavustuksen lahjakorttina.

En juurikaan puhu raha-asioista tuttujen kanssa. En tiedä millaisia oletuksia muut tekevät. Elämme peruselämää, emme tuhlaile. Ehkä sillä perusteella meitä voisi ajatella melko varattomiksi. Toisaalta jotkut ehkä olettavat että titteleillämme saisi parempaakin palkkaa (bruttotulot perheessämme reilu 8000 e/kk + vaihtelevat bonukset vuosittain).

Koen kiusalliseksi, kun työporukassa kaikki valittelevat kädestä-suuhun elämistä ja sitä että ei ole varaa ottaa yhtä palkatonta vapaapäivää tms. Mä en edes huomaisi jos päivän palkka jäisi saamatta ja säästöön jää joka kuussa omasta palkasta vähintään tonni. Meillä on töissä kuitenkin lähes sama palkka. Minulla on vain n. 500 e/kk (brutto) parempi kuin muilla tiimissämme.

Jotkut luulevat minua rikkaammaksi kuin olen, koska ei lapsia ja asun yksin. Just selvitin yhdelle luulijalle, että on paljon kalliimpaa asua yksin ja maksaa kaikki yksin pienestä palkasta.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Enkä tiedä itsekään onko tilanteeni hyvä tai tavallinen.

Uskon että aika moni tietää että meidän verotettavat vuositulot ovat ihan hyvät (n. 200 000€ yhteensä) Ja ennenkuin aletaan nälviä siivellä eläjäksi, minä tienaan miestä paremmin, eroa tulee lähinnä paremmista bonuksista jotka nousukausivuosina ovat olleet ihan hyviä -joskin eivät mikään etukäteen varma juttu-

Sen lisäksi viime vuosina on tullut pari perintöä, yhteisarvoltaan 150 000€. Nämä perinnöt on sijoitettu.

Mutta on myös paljon velkaa (260 000€) ja kaksi kaiken irtoavan rahan syövää kiinteistöä. Lisäksi kierrätän ja ostan käytettynä melkein kaiken, en ole muodikas, en käytä kauneudenhoitopalveluita eikä mulle ole mikään ongelma mennä markettiin verkkareissa. Eli ulkoisesti en varmastikaan näytä tai vaikuta varakkaalta/hyvätuloiselta. Ja toisaalta velat huomioiden, en edes ole varakas.

Miten niin et ole varakas? Mihin teiltä katoaa 100 000 euroa vuodessa, jos se ei kartuta mitenkään varallisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Olen yh, ja kaikki olettaa mun olevan köyhä ja yksinkertainen. Asutaan vanhassa talossa. Todellisuudessa nettoni on 4300 (ulkoisesti en näytä miltään asiantuntijatyössä olevalta) ja me vaan rakastetaan tätä taloa. Ja kun velkaa ei ole liikaa, niin voidaan säästää ja matkustella. Matkalle kun lähdetään niin ihmiset pyörittelee silmiään, varmaan luulevat että vipillä mennään, koska yh.

Mä taas siivoan työkseni, joten mun odotetaan ammattini perusteella usein olevan köyhä ja yksinkertainen. Työyhteisössä ymmärrettiin vielä velattomaksi vivuttaminen asunnonvaihdolla, reilu viiden vuoden tauko duunissa opintojen takia ("kuin sulla on varaa?") ja kuukauden Norjan-loma, mutta jostain syystä sopiminen osittaisesta työajasta hiertää hirveästi, eikä kyse ole sijaispulasta. ("Toiset täällä painavat sataa prosenttia.") Meidän kohdalla on kyse pienistä menoista ja priorisoinnista; jos tahtoo vapaa-aikaa, miksei tähtäisi siihen? 

Esitän köyhempää mitä olen. Minua on pyydetty takaajaksi ja on kysytty lainaa jne... Sanon, että suuren asuntovelkani takia ei ole mahdollista lainata rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän kohdalla on kyse pienistä menoista ja priorisoinnista; jos tahtoo vapaa-aikaa, miksei tähtäisi siihen? 

Meillä sama, vapaa-aika on meille tärkeää ja säästeliäs elämä mahdollistaa sen.

Nuoren iän takia varmaan oletetaan mun olevan melko kädestä suuhun asuntovelallinen, varsinkin kun en juuri laittaudu ja osta aina viimeisimpiä muotivaatteita. Perheelle olen kuitenkin avannut asiaa, että sijoituksia löytyy useampi 10ke ja niillä kuittaisin lainatkin jos tarpeen.

Töissä tai kavereille ei voi puhua, pidettäisiin outona ja ehkä alettaisiin karttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen yh, ja kaikki olettaa mun olevan köyhä ja yksinkertainen. Asutaan vanhassa talossa. Todellisuudessa nettoni on 4300 (ulkoisesti en näytä miltään asiantuntijatyössä olevalta) ja me vaan rakastetaan tätä taloa. Ja kun velkaa ei ole liikaa, niin voidaan säästää ja matkustella. Matkalle kun lähdetään niin ihmiset pyörittelee silmiään, varmaan luulevat että vipillä mennään, koska yh.

Todelakin sis puhut netosta?

Kyllähän tuo naapuri sanoa paukautti 3 päivää muuttamiseni jälkeen, että olen köyhä :D

Eivät, olen persaukisesta suvusta. Ystävät ja työkaverit, jotka työskentelevät samalla alalla minun ja mieheni kanssa saattavat aavistaa tulot. Mutta varmaan luulevat meidän olevan veloissa korvia myöten, johtuen taustasta janulospäin näkyvästä elintasosta. Siinä on ristiriita. Taustasta johtuen taas meillä on velkaa vain puolet toisen vuosituloista.

Tietävät. Mulla ei ole koskaan ollut tarvetta salailla rahojani (paitsi korkeintaan miten paljon sitä on varallisuutena). Käyttövaroja on ollut vaihtelevasti, ja varallisuuteni tuntien en oikein voi sanoa ettei mulla ole varaa. Mutta oon voinut sanoa, että mulla ei ole "just nyt" varaa, jos ei ole aidosti ollut. Ja ei kai kukaan oleta, että möisin osakkeitani päästäkseni tyttöjen illan lounaalle :D Koitan tulla tuloillani/tuotoilla toimeen.

Minusta omat raha-asiat on yksityisasioita. En puhu raha-asioistani, ja kieltämättä vähän kiusaannun jos joku tuttava alkaa omista raha-asioistaan avautumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tiedä.

Asutaan vuokralla ja eletään ihan perusarkea. Meillä on uudehko auto (uutena meille ostettu) ja Matkustellaan muutamia kertoj vuodessa.

Säästötilille on n. 20 000e ja joka kuukausi se summa luonnollisesti kasvaa.

Olen huomannut, että ihmiset luulevat meillä olevan autolainaa ja käyvän halvemmilla mahdollisilla matkoilla, koska asutaan vuokralla.

Oikeasti meillä on ulkomailla aina 5 tähden hotellista huone ja kotimaassa otetaan hotellist yleensä sviitti.

Helpompi antaa luulla, ettei muita älä ärsyttää.

Ei ollamitään rikkaita, mutta tullaan ihan hyvin tpimeen.

Käteen jää siis kuussa n. 5000-7000e/kk

=) Huomaatko että tarinassasi ei ole mitään logiikkaa. Jotta teille jäisi käteen 5000 euroa kuussa, kaikkien kulujen jälkeen,teidän pitäisi olla todella hyvätuloisia. Näin ollen ihmiset tuskin luulisivat teidän käyvän halvimmilla matkoilla =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että aika moni tietää että meidän verotettavat vuositulot ovat ihan hyvät (n. 200 000€ yhteensä) ...Mutta on myös paljon velkaa (260 000€) ja kaksi kaiken irtoavan rahan syövää kiinteistöä.

Miten niin et ole varakas? Mihin teiltä katoaa 100 000 euroa vuodessa, jos se ei kartuta mitenkään varallisuutta?

Lainoja hoidetaan reilulla 2000€/kk ja eläkesäästöjä kertyy muutamalla satasella/kk. Ja korjaamiseen ja ylläpitoon, vakuutuksiin jne menee hurveitä summia joka kuukausi vaikka tehdään kaikki itse. Kun varallisuus on kiinteistöissä, joiden muuttaminen rahaksi on vaikeaa tai vähintään hidasta, se on varallisuutta vain paperilla. Okt-kauppa reunuskunnissa ja kesämökkikauppa ylipäätään on hyvin suhdanneherkkää ja tulevaisuudennäkymät ovat kehnot. Tällä hetkellä kukaan ei halua ostaa isoa okt:tä eikä kesämökkiä. Joten en tuudittaudu uskomaan että olisin varakas. Tällä hetkellä selvitään lainoista eikä joka penniä tarvitse laskea ja voimme mm harrastaa mutta jos työpaikat tai terveys menee, tilannne huononee äkkiä

Korot nousevat ja mieluimmin 16% niin siinä katsottaisiin kestävyys.

Kyllä sen varmaan huomaa. Toinen opiskelee ja toinen käy suhteellisen pienipalkkaisessa työssä. Kuitenkin meillä on omistusasunto pääkaupunkiseudulla hyvältä alueelta ja lisäksi meillä on sijoitusasunto. Matkustellaan paljon, ja meillä on melko uusi auto. Syödään paljon ulkona. Ollaan suhteellisen nuoriakin vielä. Sitä ihmiset ei onneksi tiedä että meillä ei ole yhtään velkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tietävät. Mulla ei ole koskaan ollut tarvetta salailla rahojani (paitsi korkeintaan miten paljon sitä on varallisuutena). Käyttövaroja on ollut vaihtelevasti, ja varallisuuteni tuntien en oikein voi sanoa ettei mulla ole varaa. Mutta oon voinut sanoa, että mulla ei ole "just nyt" varaa, jos ei ole aidosti ollut. Ja ei kai kukaan oleta, että möisin osakkeitani päästäkseni tyttöjen illan lounaalle :D Koitan tulla tuloillani/tuotoilla toimeen.

Minua ihmetyttää tuo asia. En ymmärrä, miten talousasiat tulevat luontevasti puheeksi ilman mitään salailua? En salaile, mutta vain avomies tietää suurinpiirtein.